Tumgik
Text
Hogert Nilssonin tarina
Aamuvarhainen
Hogert Nilssonin onneksi oli lauantai. Ohuen lakanan alla maatessaan hän katsoi kattoon ja mietti yöllistä untaan. Hän oli ollut suuressa salissa, joka oli ollut tarkemmin ajatellen kirjasto. Jokainen kirja sisälsi yhden ihmisen kaikki haaveet. Hän oli itse lainannut sieltä viisi mustaa kirjaa. Kirjastotäti oli ollut parrakas nainen. 
Kaikki hänen lainaamansa kirjat olivat olleet valokuvia täynnä. Eräässä valokuvassa hän oli läikyttänyt uudelle puvulleen punaista maitoa. 
Pestyään hampaansa Hogert keitti kahvit ja luki aamun lehden. Hän puki pukunsa ylleen ja katsoi itseään hajamielisenä peilistä. Kulmakarvat olivat eri korkeudella. Sitten hän lähti töihin.  Puoli tuntia hänen kotinsa ehti olla hiljainen. Sitten hän palasi ja tunsi itsensä typeräksi. Hän laittoi kahvin uudelleen tippumaan ja vaihtoi mielipyjamansa ylleen, sekä kaatoi kuppiinsa mustaa kahvia ja etsi lempikirjansa käsiinsä. Hän istuitui lukemaan ja rentoutui. Niskaa särki. Mennä nyt lauantaina töihin. Missä hänen ajauksensa olivat oikein kulkeneet? No mutta, eipä maailmassa tällä hetkellä ollut mitään parempaa kuin hyvä kirja, nojatuoli ja kahvi. Tylsä ja harmaa ulkomaailma sai nyt unohtua, olihan sentään ansaittu lepopäivä. Joka olit unohtanut täysin. Typerys. Hän pyyhki viiksiään ja ajatteli äitiään. Pitäisi soittaa hänelle.
Sitten yhtäkkiä kuului kaamea pamaus ja sirpaleita lensi joka paikkaan. Hogertin kahvi lensi seinälle. Kuin ahma, hän piiloutui hypähtäen laiskanlinnansa taakse. Ikkunasta tulvi kylmää ilmaa sisään ja lattialla oli jotakin. Hän suoristi silmälasinsa nenälleen ja kiinnitti katseensa huoneen keskelle. 
Hän katsoi sitä suurin silmin.  Se savusi. 
0 notes
Text
Tumblr media
0 notes