(OOC: Realistically, Sonar would be quite confused and shocked. After all, what would a CHILD be doing in a place like this, certainly at this time?? They would attempt to take Luku back to base and take care of them, despite not knowing how to.)
Turun yliopistollisen keskussairaalan katolta otettu kuva hämeenkadun alkupäähän. Kadulla kulkee raitiovaunu. Kuvan oikeassa alalaidassa Futuro talo. Takana Turun tuomiokirkon torni.
Jahas, ja taas se vuosi meni perseilyn parissa. Paljon ehdittiin piirtää, ja paljon ehdittiin touhuta. Ylpeänä pystyn sanomaan, että kaikki viime vuonna tehdyt lupaukset tuli täytettyä! Tästä rohkaistuneena koitetaan samalla linjalla tämä seuraavakin vuosi! Eli! Uudet lupaukset vuodelle 2024:
-Aloita seuraava pitkän tarinan julkaisu vuoden 2024 puolella. Pituus 60-100 sivun välillä. Rojektin nimi "Your Son Has Never Felt More Alive", ja se sitten kertoopi Eemelistä.
-Piirrä roisimpaa tavaraa. Ei tarvi olla suoraa pornoa, mutta seksuaalisävytteistä nakupelleilyä. Kenitaaleja vois jo uskaltaa raapustella(toki täyspornokin sallitaan, mutta sitä ei sitten näy täällä koska guidelines). Oon halunnu tehdä tätä jo pitkään mutta kantti ei oo kestäny.
-Käy jossain tapahtumassa. Hyvä voisi olla jokin coni. Ehkä Tampere Kuplii? En oo vuosiin käynyt niin nyt vois taas yrittää.
-Postaa harvemmin. Joka viikko ei tarvi saada jotain aikaseks, pitää rauhottua ja kerätä voimia ettei tää koko homma mee suorittamiseks hauskanpidon sijaan. Loppuunpalaminen ei ole tavoite. Jos tähdätään joka toiseen viikkoon?
-Optional: Koita striimata jossain vaiheessa vuotta. Kikkeleiden piirtäminen samalla kun tuntemattomat tuomitsee kuulostaa just oikealta vibalta ens vuodelle.
"What the hell are these things!?" Luke shouts, trying to cover up the fear with anger and indignation but never quite fully succeeding. There was something wrong with these things. They were W R O N G.
Luke just didn't understand how or why, but monsters weren't like this, were they? Shadows that peeled themselves out of the ground, who attacked without any fear for their own lives.
Monsters that could not be killed by Luke's sword, no matter how many times he swung. At this point, the older teenager was covered by a few scratches and was starting to get tired. His breath was coming out of his chest in large, heaving gasps.
He raised his sword again, aiming it toward the approaching shadows. "Stop it! Don't come any closer, I'm warning you...!"
The shadows creep closer and closer, their yellow eyes gleaming with deadly intent.