Tumgik
#paranemisia
marrras · 1 year
Photo
Tumblr media Tumblr media Tumblr media Tumblr media
I’LL CHANGE WHEN I’M SIX FEET UNDER
159 notes · View notes
ankerias · 2 years
Text
Tumblr media Tumblr media Tumblr media
i dont want to spam my artblog with wips so you guys have to bear me for a second but i love writing stories with bullshit timeskips. these are all the same guy
6 notes · View notes
jxthics · 2 years
Text
Tumblr media
the clouds up above, they were hummin' our song
paranemisia is written by @marrras
[id: two original characters lying next to eachother. they have a tray between them, which has a coffee pot and two mugs. the character on the left is shirtless and fair skinned, with a messy deathhawk and a winding snake tattoo over his body. he is in leather pants and smoking, with his head propped up in his other hand. the character on the right is dark skinned, with red streaks in his dark, curly hair. he is in a purple shirt and leather pants. both are looking at nothing, comfortable. stars and comets, suns and eyes are doodled around them. /end id]
139 notes · View notes
theflyingfeeling · 8 months
Note
Flunssan yhteydessä ei varmastikkaan oo mitään vaarallista jos syke kuuluu korvassa! Kaulavaltimo kulkee nii lähellä korvaa, että ku mennee korva lukkoon, nii varmaan siitä johtuu että ns "kehon sisäiset äänet" esim. veren kohina kaikuu ja kuuluu selvemmin. Kuhan korvat (ja nenä) aukee ja flunssa muutenki väistyy nii varmaan tuoki ongelma häviää! 🤞
Paranemisia! 🥰
Kiitos, anonyymi tumblr-tohtori! Ehkä en kuole tähän 😂😩
Kivaa viikonloppua 💗
1 note · View note
lily-learns-finnish · 3 years
Note
hey!! to that one anon asking for advice for the get well soon-card: you could write something along the lines of "pikaisia paranemisia" which translates to speedy recovery. :)
Okei kiitti
1 note · View note
papermonkeyism · 4 years
Note
Lasiaisnesteen irtauma on onneksi ohimenevä vaiva, joillakin kestää kauemmin kuin toisilla. Onneksi oli vain se eikä mikään aivoista johtuva juttu. Paranemisia sulle! T. optikko
Joo, ehin itekin säikähtää (koska ikänähän en hermoile tai liioittele yhtään mitään missään tapauksessa), mutta hyvä tietää! On vaan perhanan ärsyttävä läntti katella, mut ainakin silmät toimii! Silmälääkärin lähetettä odotellessa.
1 note · View note
varjopeura · 5 years
Text
emlisgremlins replied to your photo: Day 8: Frail This one’s unfortunately...
paranemisia!
Kiitos! Yleensä tää onneksi menee nopeasti ohi, elättelen toivoa että pääsen ens viikolla vielä jatkamaan siitä mihin jäin. Jos vaan malttaisi edes hetken keskittyä johonkin muuhun ku piirtämiseen :D
1 note · View note
neekkis · 6 years
Text
Voimia kaikille, jotka olivat tai joilla on läheisiä Kuopiossa sattuneessa bussionnettomuudessa. Loukkaantuneille paranemisia ja uhrien omaisille kaikki mahdollinen apu.
Näin ei saisi tapahtua. Olen pahoillani.
https://yle.fi/uutiset/3-10369707
43 notes · View notes
kelkkamonologi · 6 years
Note
40/ Voitto Koskela ja Lammio
EN SAA SILMIÄNI IRTI SUSTA (2/x)
Pari kaveria saivat tietää Voitosta ja Mikosta marraskuun lopussa. Se tuli jotenkin oudolla tavalla esille. Mikko varasi yhteiskuntaopin kertauskurssilla varta vasten Voitolle paikkaa. Voitto kun ei päässyt ensimmäiselle tunnille, sillä oli hommannut itselleen angiinan. Tottakai takarivistä ja opettajan pöydästä katsottuna kauimmaisessa nurkassa. Mikko kirjoitti sekä oman että Voiton nimen istumajärjestykseen. Hän laittoi paperin edessään istuvalle Petrille. Tämä huomasi Mikon kirjoittaneen Voiton nimen, vaikka Voitto ei ollut tunnilla.
”Ooks sä aivan varma, et Koskela tulee istuun sun vierees? Luulis, et sillä menis hermot suhun ku se istuu tyyliin jokasella kurssilla vieressäs.” Petri kysyi kirjoittaessaan omaa nimeään. ”Niin no… asia on sillä tavalla, että olemme Voiton kanssa vähän niinkuin yhdessä.” Mikko rykäisi. ”Sä ja Koskela? Et oo tosissas! Jätk…” Petri kerkesi sanomaan ennen kuin Mikko laittoi kätensä Petrin suun eteen. ”Pidät turpasi kiinni asiasta. Se ei kuulu sinulle mitenkään. Joten ole hiljaa. Sinä myös, Niilo.” Mikko oli vihainen. Petri nyökkäsi ja ojensi istumajärjestyslapun vieressä istuvalle Niilolle.
Tunnin jälkeen Mikko ajatteli tekstata Voitolle. Hän kyllä pelkäsi, ettei Voitto vastaisi, mutta aina sai yrittää. Hän käveli vessaan ja laittoi oven lukkoon. Hän istahti vessanpytynkannen päälle, asetteli repun jalkojensa juureen ja kaivoi kännykkänsä farkkujensa taskusta. Kännykän näytölle rävähti viesti Voitolta. Mikko haraisi hiuksensa korvan taakse ja alkoi lukea viestiä.
’Siis Petri ja Niilo tietää meistä???? Sä et jumankauta ole tosissas!’
’Kuuntele nyt. Kirjoitin nimesi istumajärjestykseen ja no, tiedät Petrin. Hän arvasi.’
’Arvaa vaan kun se menee kertoon koko koululle!! Sä et ymmärrä kuin ison sammakon sä päästit suustas!’
’Rauhoitu, kulta. Kuume tekee vainoharhaiseksi. Olin aika kovaotteinen enkä usko, että jompikumpi kertoo.’
’Pidäkkin siittä huoli. Tuu koulun jälkeen käymään? Alkaa oleen ikävä sua’
’Katsotaan nyt. Olet rakas’
’Säkin’
’Anteeksi, mutta psykologian tunti kutsuu. Nähdään.’
’Morjens’
Mikko poimi reppunsa ja nousi ylös. Ei hän halunnut mennä psykologian tunnille. Aina voisi käydä terveydenhoitajalla valittamassa huonoa oloa ja päästä kotiin. Hän käveli ulos vessasta ja huomasi jonkun ykkösen tuijottavan. ”Jätkä tais käydä paskalla?” ykkönen kysyi. ”Ihan miten vain.” Mikko vastasi välinpitämättömästi.
Nopeasti hän löysi terveydenhoitajan työtilan ja koputti oveen. Pian sen avasi noin 40-vuotias parrakas mies. Mikko käveli sisään ja istahti alas pöydän toiselle puolelle. Hänellä oli oikeasti huono olo ja päätä särki. Ehkä jopa vähän kylmä, mutta se nyt ei huolestuttanut häntä. Oli joulukuu eikä lämmitys aina toiminut koulussa. Toivottavasti hän pääsisi lähtemään aikaisemmin.
”Sä oot se uus opiskelija?” terveydenhoitaja kysyi. ”Joo, Mikko Lammio.” Mikko nousi ylös ja ojensi kätensä. ”Nii. Joo. Mä oon Timo. Mikäs sut tänne tuo?” terveydenhoitaja kätteli Mikon. ”Päätäni särkee ja jotenkin huono olo. Ajattelin, jos… saisi särkylääkkeen.” Mikko istahti alas. ”Ny on kyllä paljon tauteja liikkeellä. Ota tosta kuumemittari.” Timo ojensi Mikolle kuumemittarin ja vastahakoisesti Mikko laittoi sen kainaloonsa. Mittarin piipattua hän otti sen pois ja katsoi lukeman. 38°C. Timo katsahti Mikkoon. Aika kuumeiselta tämä näytti. ”Tota… sun olis paree lähtee kotio. Millä olet?” Timo kysyi. ”Autolla. En taida olla ajokunnossa?” Mikko naurahti. ”No et oikeestaan. Vanhempas varmaan voi tulla hakeen?” Timo kysyi. ”Töissä. Molemmat. Enköhän minä pysty ajamaan. Nähdään.” Mikko nousi ylös ja lähti.
Mikko pääsi kuin pääsikin autolla kotiin ja kotona lysähti olohuoneen sohvalle. Hän nosti lattialta viltin ja heitti sen päälleen. Nojatuolista hän otti pari tyynyä päänsä alle. Hän avasi television ja Netflixin, vaikka ei varmaan edes katsoisi mitään. Kunhan se olisi taustameluna. Hän kuitenkin nukahti ennen kuin oli valinnut ohjelman.
Yhtäkkiä hänen kännykkänsä soi ja hän poimi sen sohvapöydältä. Voitto. Mikko muisti nyt, ettei ollut ilmoittanut Voitolle, ettei pääsisi moikkaamaan. ”Voitto. Anteeksi… Minulle nousi kuume ja unohdin ilmoittaa… Etten pääse moikkaamaan.” Mikko kuulosti vastaheränneeltä. ”Joo, Anton laitto viestiä, ettet ollu psykan tunnilla. Aattelin sitte soittaa ja kysyy oloos. Kyllä mä sut tunnen, aina koulussa vaikka olis tylsiä tunteja.” Voiton ääni oli maassa. ”Niin. Anteeksi. Kuulostat aika pahalta.” Mikko sanoi pahoittelevasti. ”Niinno… yskä ja kurkku saatanan kipee.” Voitto naurahti. ”Paranemisia.” Mikko hymyili vähän ja sen kuuli puheesta. ”Sullekkin, rakas. Morjens.” Voitto vastasi. ”Moi.”
Tammikuun lopussa Voitto täytti 18 ja Mikko halusi mennä juhlistamaan sitä baariin. Sen kuitenkin esti se, että Voitto oli saanut kummisedältään Akulta lentoliput Washington D. C.:hin ja lähtö lentokentälle olisi yöllä. Lahjaan kuului myös kaksi Washington Capitalsin kotipeliä ja vieraspeli Tampa Bayssa. Voiton unelmana oli ollut jo pitkään NHL-pelin katsominen paikan päällä ja Aku päätti toteuttaa sen kunnolla. Voitto joutui viime tingassa perumaan baari-illan. Mikko ei siitä ihan pitänyt, mutta kuitenkin ymmärsi.
Voitto pakkasi matkalaukun lähes täyteen. Parit farkut, huppari, pari neuletta, kauluspaita, t-paitoja, boksereita, sukkia, kengät, pari pipoa, lippiksen ja kaikkea muuta tarpeellista. Reppuun hän laittoi läppärinsä, läppärilaturin, kännykkälaturin, kuulokkeet, Ian Flemingin Timantit ovat ikuisia ja yhteiskuntaopin abikirjan. Lukuloma oli alkanut samalla viikolla ja hän ajatteli lukevansa lennolla. Akun tuntien se ei onnistuisi, mutta Voitto halusi elätellä toiveita.
Voitto lähetti viestin Eerolle lentokentältä. Veli kun oli armeijassa eikä päässyt Voiton synttäreille. Eero oli jotain törttöilyt metsäleirillä ja joutui sen takia olemaan viikonlopun kiinni. Voitto halusi härnätä Eeroa huvin ja urheilun vuoksi. Ehkä myös kettuilla.
’Aku ja mä lähetään käymään rapakon toisella puolella 🇺🇸 Pidä sä kivaa sielä sotkun munkkien kanssa. Nähään sitte parin viikon päästä 😜 Ellet sä saa taas ginesiä. Morjens!’ Voitto kirjoitti viestin nopeasti ja tunki kännykän farkkujentaskuun. Aku hymähti kummipoikansa toiminnalle. Ei sillä, oli hän itsekin aikoinaan kiusannut veljiään. Mutta noin yleisesti.
Mikko odotti lentokentällä, että Voitto tulisi. Hän ei ollut kertonut tälle mitään tulostaan, mutta arvaili Voiton olevan mielissään yllättävästä jälleennäkemisestä. Tämä oli pitänyt pari päivää radiohiljaisuutta ja Mikkoa ahdisti ajatus siitä, että Voitolle oli käynyt jotain. Toivottavasti ei. Ehkä Voitto vain halusi omaa aikaa tai jotain. Paria viime päivää lukuunottamatta Mikko oli saanut paljon viestejä Voitolta.
Mikko istahti lentokentän aulassa olevalle penkille puolityhjä take away -kahvi oikeassa kädessään. Tupakka-aski ja sytkäri polttelivat villakangastakin povitaskussa. Hän hörppäsi kahvinsa nopeasti loppuun ja heitti pahvimukin roskakoriin. Ei hän polttaisi, Voitto vihasi sitä. Vaikkei tämä olisi asiasta voinut mainita ollessaan itse koukussa nuuskaan. Mikko nousi ylös ja otti askin ja pyöritteli sitä kädessään. Viereen istahti joku kolmissakymmenissä oleva nainen, joka näytti vaatteidensa perusteella siltä, että oli tärkeäkin henkilö.
”Can you help me?” nainen kysyi brittiaksentilla ja Mikko hämmentyi niin, että pudotti askinsa jalkoihinsa. ”Uh, yeah sure.” hän vastasi rallienglannilla ja nosti askinsa. ”Where’s Hotel Kamp?” nainen kysyi ja penkoi jotain laukustaan. Mikko neuvoi tien ja nainen ojensi hänelle sytkärin. ”Thank you.” nainen hymyili ja lähti niine hyvineen. Mikko jäi istumaan paikoilleen ja katsomaan olisiko joku ohikulkevista ihmisistä Voitto tai Aku.
Voitto jäi odottamaan Akua pinottuaan matkalaukut kärryihin. Setä oli pari päivää aikaisemmin telonut olkapäänsä vesihiihtäessä ja joutui käyttämään kantosidettä. Jostain syystä se teki hänestä hitaan kävelijän ja hän tunsi olonsa vanhaksi, vaikka oli vasta 39-vuotias. Voitto työnsi kärryjä eteenpäin aulaa kohti ja huomasi Mikon. Hän ei jaksanut odottaa Akua ja jätti kärryt tälle työnnettäväksi. Hän itse juoksi hymyillen halaamaan Mikkoa.
”Onko tämä joku toinen ulottuvuus vai hymyiletkö sinä juuri minulle?” Mikko kysyi iloisesti ja kiersi kätensä Voiton ympärille. ”Mulla oli ikävä sua.” Voitto veti Mikon suudelmaan. Aku seurasi tilannetta kauempaa ja yritti yhdellä kädellä työntää kärryjä eteenpäin. Oli hän jotain aavistellut, ettei Voitto ollut tyttöjen perään, mutta nyt hän sai siihen vahvistuksen. Akselille ei kyllä uskaltaisi kertoa mitään.
2 notes · View notes
simlisssa · 6 years
Note
Hyvää ystävänpäivä�� ♡ Iske joku kuuma deitti tai vietä aikaa ystävien kanssa :) Oon sairaana rip
kiitos samoin! ❤️ taidan kyllä olla kotona koko päivän! pikaisia paranemisia sulle! c:
3 notes · View notes
neroushalvaus · 6 years
Photo
Tumblr media Tumblr media Tumblr media
❤❤❤ Kiitos kaikille hirmusesti!!
@lilywaterblue Pakko myöntää kissanpennuista, että saatoin lyödä vetoa itseni kanssa, saanko Lehdon silittämään jotain eläintä ennen ficin loppua, ja onnistuihan se. Mutta aa kiitos ❤ Ehkä kirjoitan tätä jossain vaiheessa hieman lisää, poikaressuille hyviä hetkiä ja ehkä jotain huonompiakin.
@alkonjonossa Hahaa sulla oli sitten luettavaa :’) Tosi kiva kuulla, että tykkäsit! En mie ny mitenkään kauheen hyvä ole, mutta tälläset kommentit lämmittää mun sydäntä hirveästi ❤
@poskihammas Voi ei, pikaisia paranemisia kuumeesta! Katso paljon Mollbergin Tuntematonta ja juo jotain kuumaa. Mutta aa, kiitos💕💕
@shi-exploding Nää pojat💕 Ihana kuulla, että onnistuin parantamaan jonkun aamua näillä höpsöillä tarinoilla! Kiitos! ❤
@birgittalady Voi sinnuu aww, kyllä itse olet parhautta! Mukavaa nähdä, että kissanpennut toimivat, pelkäsin jo, että lipsahdan kornin puolelle ;D Riitaoja tosiaan on kanelipulla, hyvä, jos olen onnistunut hänet myös sellaisena kuvaamaan! Kiitoksia❤
4 notes · View notes
marrras · 6 months
Text
Tumblr media
THE EYE THAT STARES THROUGH YOUR MIRROR
unfinished valentines drawing
44 notes · View notes
ankerias · 3 years
Text
Tumblr media Tumblr media
this is why this story is taking years to draft out
5 notes · View notes
lintujasukissa · 7 years
Note
Mikä on siun omissa kissoissa kauneinta? Paranemisia yheltä tautiselta toiselle :)
Ihana kysymys 💖 Varmaan se kun ne vaan tietää olevansa täydellisiä otuksia eikä osaa välittää yhteiskunnan odotuksista. Tiki on neuroottinen kasa karvatuppoja, Nöttis on kauhea diiva ja Topilla ei ole mitään käsitystä siitä mitä on personal space, ja silti ne kokee olevansa oman elämänsä kuninkaallisia :’)
6 notes · View notes
paskanmarja · 7 years
Note
Voi ei, paranemisia sun polville ♡ Ja onnea esseen kirjotukseen!
Kiitos
2 notes · View notes
aamuntuoja · 7 years
Text
tirsu replied to your post “Iloista syntymäpäivää! Toivottavasti sulla on hiton mahtava päivä! ^ ^”
Pikasia paranemisia!
Kiitos! :)
1 note · View note