Näin näyttelyn valmistuttua tunne on ylpeä siitä että sain loppujen lopuksi valmiiksi sen projektin jonka aloitin jo edellisenä talvena kun osallistuin kurssille. Olin niin inspiroitunut aiheesta, joka silloin oli luutenkin minulla mielessä, että olisi ollut todella harmi jättää se kesken. Kun alotin kurssin uudestaan tunsin vahvasti että minun on saatettava se loppuun, ja hyvä että sen tein. Tiesin myös että jos otan aikaa itselleni vain rauhassa maalata, selviän koronakaranteenista paljon mukavemmin.
Tämän vuoden teeman kannalta se itse revitalisaatiohan tapahtui juuri siinä, kun jatkoin mistä viimeksi oli jäänyt kesken. Herätin sen idean uudelleen henkiin. Ja tauluissanihan on nimenomaan ideoista kyse, siellä konseptit ja ajatukset, tunteet ja abstraktit käsitteet vapautuvat siitä materiasta mihin me ihmiset ovat ne kiinnittäneet. jos meitä ihmisiä tosin ei siellä ole, niin onko niitä ideoitakaan, kuka antaa taiteelle arvoa jossei sitä kukaan ole katsomassa? onko taide arvokasta jos siihen kiinnittää lopuksi tarroja päälle miten sattuu? onko prosessi jossa pidettiin hauskaa yhtä arvokas kuin sellainen joka on tehty äärimmäisellä tarkkuudella ja kunnioituksella? pois elitismi ja museon seinään tarroja, koska ne on kivoja!!
0 notes
pari lopullista suunnitelmaa ja sit lähin Rovaniemelle pystyttämään näyttelyä!
0 notes
tarroja!?
0 notes
maalaan kanties tämänkaltaisen seuraavaksi?
0 notes
sain taas maalailtua!
0 notes