talonpoikaoppimassa
Talonpoika oppimassa
#digiope17 #hamk #pikkupossut
26 posts
Don't wanna be here? Send us removal request.
Last Seen Blogs
charliecharlington4
hey guys it's me charlie
scruff-mutt
yippee
culture-wonder
321flowers
owlchimedes
fruit rot & millipede
Photo
Nasut valmistui graafisiksi suunnittelijoiksi, ja melkein minäkin kohta päteväksi opettajaksi. Näihin vilpittömiin (???) terkkuihin voinee lopettaa siis tämän oppimispäiväkirjakokemuksen.
Ajattelin alunperin kirjoittaa syväluotaavamman viimeisen merkinnän, mutta luulen etten ole siihen vielä valmis. Oppimisen ongelma on, että sen arvon hahmottaa vasta ajan myötä. Vasta myöhemmin ymmärtää mitä oikeastaan oppikaan.
Täältä tähän.
0 notes
Text
TKI-projekti
Kevään mittaan vaihtelevan tahtisesti edistynyt TKI-projekti päätyi maaliinsa ja (vaatimattomat) tulokset on luettavissa yläpalkin omasta osiostaan tai sitten esimerkiksi tämän linkin takaa.
Projektin alkuperäistä suunnitelmaa en muistaakseni jakanut täällä ollenkaan, joten tässä vielä siihenkin linkki läpinäkyvyyden vuoksi.
0 notes
Video
youtube
Opetusharjoittelun hyväksilukua varten kuvasin itseäni opettamassa. Nyt vaan ihmettelen miten kukaan oppii tästä sekavasta lätinästä yhtään mitään!
Julkaisun ulkoasun suunnittelu -opintojaksolta typografian teorian ja julkaisun osien luennot.
0 notes
Text
Oppimispäiväkirja 7.3. / Opettajan tekijänoikeudet verkkopäivä
Opettajan tekijänoikeuksia käsitelleestä verkkopäivästä jäi päällimmäisenä mieleen pyörimään kaksi asiaa, tai oikeastaan kaksi ja puoli.
Itselleni, kulttuurialan opettajana, tekijänoikeudet ovat ennestään hyvinkin tuttuja. Sekä aikaisemmassa elämässäni mainostoimistossa, että nykyisessä opettajan työssäni tekijänoikeudet ovat kokoajan läsnä. Saanko käyttää tätä kuvitusta näin? Mitä valokuvaajan kanssa olikaan sovittu kuvien jatkokäytöstä? Kuinka monta lisenssiä meillä olikaan tästä fontista? Mitä oikeuksia tästä työstä pitäisi luovuttaa asiakkaalle? Ja niin edelleen. Tältä pohjalta oli kiinnostava kuulla miten muut opiskelijat suhtautuivat tekijänoikeuksiin ja ymmärsivät niiden merkityksen, kun eivät joudu niitä samalla tavalla työssään pohtimaan. (Tämä oli se puolikas asia.)
Kokonaisista aiheista ensimmäisenä jäi kaihertamaan tekijänoikeuksien opettaminen. Kuten iltapäivän aikana kävi selväksi: tekijänoikeudet ovat monimutkainen asia. Tai oikeastaan, tekijänoikeudet itsessään ovat yksinkertainen asia, mutta niiden tulkitseminen ja soveltaminen käytännön työhön on vaikeaa. Opettajille suunnatuissa materiaaleissa oli jo itsessään eroja tulkinnoissa, varsinkin liikkuvan kuvan suhteen. Saako opetuksessa näyttää YouTube-videon? Eeehkä. Ehkä ei? Helpointa on kun ei näytä, silloin ainakaan vahingossakaan riko tekijänoikeuksia. Videoihin linkittäminen, senkin tulkinta vaihtelee. Kauhean vaikeaa. Selkeämpiä päätöksiä, parempia tulkintoja, konkreettisempia ohjeita kaivattaisiin tähänkin.
Tärkeimmäksi mieleen jäi kuitenkin tekijänoikeudet omassa työssäni. Käytännön tasolla siis. Opetan visuaalista alaa, jossa on pakko näyttää visuaalista materiaalia. Kun käytössäni ei ole oppikirjoja, sellaisia kun ei oikein ole, joudun kokoamaan opiskelijoita varten näitä itse. Esimerkkejä erilaista graafisen suunnittelun ratkaisuista: uutta ja vanhaa graafista suunnittelua sekaisin, klassikoita, uusia kiinnostavia ratkaisuja, huonoja esimerkkejä. Kokoan näitä esimerkkejä eri lähteistä, netistä, kirjallisuudesta, kuvaan ja skannaan niitä itse. Näiden kuvien tekijänoikeudet… noh, on tietenkin niiden alkuperäisillä tekijöillä ja tiedän hyvin rikkovani heidän tekijänoikeuksiaan ainakin osittain käyttäessäni niitä näin. Mutta vaihtoehdot ovat vähissä. Lupien pyytäminen olisi kohtuuton työ, jo pelkästään selvittäminen tekijänoikeuksien omistajien selvittäminen veisi kohtuuttoman paljon aikaa. Ja toisaalta kuvien näyttämättä jättäminen ei käy mitenkään päinsä: visuaalisen viestinnän opettaminen ilman visuaalista materiaalia olisi kuin yrittäisi opettaa musiikkia ilman, tuota noin, musiikkia. Pyrin kuitenkin aina kreditoimaan tekijät, linkittämään alkuperäisiin lähteisiin ja niin edelleen. Omakseni on koskaan mitään näistä väitä. Jos tähän kuitenkin joku täysin laillinen keino olisi niin… mielelläni sitä noudattaisin.
Et silleen. Tekijänoikeudet on monimutkaisia, myös opettajan työssä. Opettaessani graafisen suunnittelijan työtapoja yleensä sivuan tekijänoikeuksia opiskelijoiden kanssa (heillä aiheesta myös ihan oikea kurssi), ja tapaan summata aiheen näin:
ÄLÄ OLE NÄÄTÄ
Sopinee ohjenuoraksi niin opettajalle kuin graafiselle suunnittelijalle tekijänoikeuksiin.
0 notes
Text
Oppimisen ja osaamisen arviointi -reflektio
Oppimisen ja osaamisen arviointi -opintojakso oli osaltani vähintään ongelmallinen. Itseopiskelujakson olin kevyesti hakusessa, sillä en meinannut saada otetta aiheesta, vaikka toisaalta sen tärkeyden käsitinkin. Arviointi noin yleensäkin omassa työssäni on jäänyt pakolliseksi pahaksi, joka pitää aina opintojakson lopuksi muistaa ja jaksaa tehdä, mutta johon ei oikeastaan ole tullut saatua mitään ohjausta aikaisemmin. Opintopiirin kanssa keskustellessa ja opetussessiotamme suunnitellessamme alkoi kuitenkin hieman lamppuja syttymään. Onneksi. Ja uskoin tulevan lähipäivän viimeistään sytyttävän loputkin, kun pääsisin kuulemaan muiden opintopiirien käsityksiä aiheesta. Ja sitten olinkin sopivasti kotona potemassa flunssaa lähipäivän aikana.
Jälkikäteen lähipäivän seuraaminen Slack-keskusteluiden ja esitysmateriaalien pohjalta on ollut jännittävä kokemus. Jännittävä ja hyvin hämmentävä. Mitä nää nopat oikein? Mihin ne liittyvät? Miten niitä käytetään? Vaikka monien esitysten aiheet vaikuttivat kiinnostavilta, oli niihin sisään pääseminen haastavaa ilman esitysten verbaalista puolta. Tämä tietty on ymmärrettävää, on eri asia tehdä puheen tueksi esitysmateriaalia kuin itseopiskeltavaa, ja molempiin tarkoituksiin soveltuva on vielä vaikeampaa.
Opettajan kalvoista päälimmäisenä jäi Guskeyn ja Baileyn opettajan arviointikäytänteihin vaikuttavat tekijät, jotka periaatteessa ovat täysin itsestään selviä, mutta jälleen kerran avasivat omaa ajattelua uusille urille. Toisaalta se onkin hyvän kiteytyksen merkitys ajattelulle, tuntuu ensin itsestään selvältä ja sitten räjähtää galaksit kun asiaa pohtii hieman enemmän.
Kaiken kaikkiaan opintojaksosta jäi tärkeimpänä päälle oman opettajan työn reflektoinnin vieminen käytäntöön. Kun nyt olen käsitellyt omaa opettajuuttani myös tältä kantilta, miten vien sen käytäntöön? Mitä se edes tarkoittaa käytännössä? Minkälainen oppimisen ja osaamisen arvioija olen?
Tätä on syytä vielä pohtia, viimeistään seuraavan kerran kun on tilanne päällä ja pitää arvioida opiskelijoita. Lisäksi on syytä pohtia mitä ne nopat oikein oli? Osaaks joku kertoa?
0 notes
Text
Koulutuksen verkostot -reflektio
Kuten ylläolevasta ennen-kuvaajasta näkee, ennen opintojakson alkua käsitykseni koulutuksen verkostoista oli aika hähmäistä. Olin selvästi vieläkin ammatillisen taustani kontekstissa, enkä pystynyt oikein hahmottamaan verkostojani kuin siihen suuntaan. Neljän vuoden täysipäiväisenä opettajana toimimisen jälkeenkin mielsin itseäni lähinnä graafisena suunnittelijana, joka työskentelee opettajana, enkä niinkään opettajana. Nämä opettaja opinnot ovat alkaneet tätä muuttamaan, ja nyt tämän opintojakson aikana varsinkin aloin mieltämään itseäni nimenomaan opettajaksi. Häshtäg identiteetit murroksessa.
Tältä pohjalta aloinkin aktiivisemmin rakentamaan verkostojani. Alla olevassa päivitetyssä kuviossa olen tätä projektia hahmotellut eteenpäin. Olen liittynyt osaksi ammatillisia verkostoja, sekä opettajana että graafisena suunnittelijana. Lisäksi esimerkiksi somessa olen yrittänyt aktivioitua enemmän: passiivisen seuraamisen sijasta keskustella, jakaa, tutustua enemmän. Lisäksi graafisen suunnittelijoiden järjestön Grafian alainen kilta-toiminta on kiinnostava uusi mahdollisuus.
Asiantuntija ryhmässämme käsiteltiin nimenomaan kansallisia verkostoja, jotka ainakin itse miellän tärkeämmiksi kuin kansainväliset. Vaikka kansainvälistyminen on kaiken puolin tärkeää, niin koen itse oman opettajuuteni nimenomaan kansallisessa kontekstissa. Typografia on läheisessä suhteessa kieleen, ja minua kiinnostaa nimenomaan suomen kieleen liittyvät tekijät työssäni. Ja tämä sitoo kiinnostukseni selvästi kansalliseksi, Suomeen ja suomeen.
Opintopiirimme yhteenveto kokonaisuudesta on nähtävissä täällä.
0 notes
Text
Monikulttuurisuus-reflektio
Myönnetään heti alkuun, että suhtautumiseni monikulttuurisuus opintojaksoon oli lähtökohtaisesti kevyesti kielteinen. Ei siksi etteikö monikulttuurisuus kiinnostaisi, vaan juuri sen takia. Tähän ikään mennessä olen ehtinyt opiskelemaan monikulttuurisuutta sekä formaalisti että informaalisti, enkä oikeastaan odottanut tältä kuin pientä pintaraapaisua. “Suomalaiset on niinku näin ja sit ruotsalaiset on niinku näin eri taval”. Onneksi olin väärässä.
Hofsteden (ja Hofsteden ja Minkovin) teos oli kiinnostavaa luettavaa ja ennen kaikkea ajatuksia herättävää. Oli oikeastaan hyvin yllättynyt miten haastattelemani opiskelija paikoitellen puhui kuin suoraan Hofsteden kirjasta. Teoria ja käytäntö kohtasivat yllättävänkin läheisesti. Sanottava on kyllä, että periaatteellisesti vastustan Hofsteden tekemää ihmisten käyttäytymisen kvantifioimista numeroiksi. Mielestäni on absurdi ajatus, että esimerkiksi eri kulttuurien maskuliinisuutta voisi arvioida numerolla ja että tätä numeroa voisi sitten vertailla jonkin toisen kulttuurin numeroon. “Suomi on kolme kertaa vähemmän maskuliininen kuin Puola.”
(Tämä tietty liittyy yleisesti tiedettä ja tieteellistä maailman kuvaa leimaavaan maskuliinisuuteen, jossa kaiken pitää olla numeroitavissa, luokiteltavissa ja vertailtavissa. Asiat joko ovat tai eivät ole jotain, tai sitten ovat ainakin sievästi numeerisesti janalla.)
Slackissa käyty keskustelu oli kiinnostavaa, ja ehkä omalta kohdalta tuli vain seurattua muiden monikulttuuristen käsitysten hahmottumista ja horisontin avautumista.
0 notes
Text
Monikulttuurisuus haastattelut
Haastattelin Puolasta Suomeen muuttanutta opiskelijaa, kutsutaan häntä vaikka nimellä Zuzanna, joka opiskelee tällä hetkellä visuaalista viestintää ammattikorkeakoulussa. Zuzanna on asunut Suomessa noin neljä vuotta, ja ennen Suomeen pysyvästi muuttoaan hän oli opintojensa aikana käynyt Suomessa vaihto-oppilaana useampaan kertaan. Ennen nykyisiä opintojaan hän on suorittanut Puolassa suomen kielen maisterin tutkinnon.
Osana aikaisempia opintojaan Zuzanna oli tutustunut suomalaisiin ja suomalaiseen kulttuuriin, joten uuden kotimaan tavat ja arvot eivät tulleet täytenä yllätyksenä. Puolalaisessa yliopistossa monet opettajista olivat suomalaisia tai ”suomettuneita” puolalaisia, joiden käytös ja suhtautuminen opiskelijoihin poikkesi selvästi muista opettajista. Puolalainen yliopistomaailma on hyvin hierarkkinen, jossa pahnan pohjimmaisena on opiskelija ja ylimpänä professorit. Suomalaiset opettajat eivät tähän muottiin istuneet ja suhtautuivat opiskelijoihin suomalaisemmin.
Tämä ei sinänsä yllätä, ovathan Puola ja Suomi Hofsteden valtaetäisyys-indeksillä (Hofstede, Hofstede & Minkov 2010, 58–59) kaukana toisistaan. Suomessa valtaetäisyydet ovat pienempiä kuin Puolassa, joten myös opettajatkin ovat lähempänä oppilaitaan. Koulumaailma on kaikin puolin vähemmän hierarkkinen.
Nyt Suomessa opiskellessaan Zuzanna ei koe ulkomaalaisuuttaan mainittavana haasteena. Hänen luokallaan on myös muutama muu ulkomaalaistaustainen, eikä kehenkään heistä hänen mielestään suhtauduta mitenkään erityisesti muiden opiskelijoiden tai opettajien toimesta. Muista opiskelijoista hänen mielestään hänet erottaa enemminkin oma hieman korkeampi ikä, kuin kulttuuriset tekijät.
Puolassa käydessään Zuzanna huomaa itsekin hieman suomalaistuneensa: Varsovan ihmisvilinän jälkeen Suomi tuntui pitkään tyhjältä ja hiljaiselta, mutta nykyään tilanne on toisinpäin. Hiljaisempi Suomi tuntuu tutulta ja Varsovan ihmismassat ahdistavat. Suomessa edelleen kuitenkin häiritsee erilaiset säännöt ja niiden tiukka noudattaminen – Zuzanna kaipaisikin välillä Suomeen löysempää otetta niiden suhteen. Tässä kohdassa Hofsteden epävarmuuden indeksi (Hofstede ym. 2010, 192–193) ei täysin selitä Zuzannan kokemuksia, sillä Puola sijoittuu indeksissä korkeammalle kuin Suomi. Toisaalta on hyvä muistaa, että tämä on vain yksi kyseisen kulttuurisen dimension juonteista, ja Zuzanna kokee toisaalta esimerkiksi Puolan selvästi konservatiivisemmaksi kuin Suomen.
Haastattelin myös lehtoria samasta tutkinto-ohjelmasta, jossa Zuzanna opiskelee. Lehtoria kutsutaan vaikkapa nimellä Elias. Kyseisessä viestinnän tutkinto-ohjelmassa aloittaa joka vuosi muutama ulkomaalaistaustainen opiskelija, eikä Elias koe näiden olevan sen ihmeellisempiä opiskelijoita kuin suomalaisetkaan. Koska koulutus on suomenkielistä, ovat ulkomaalaistaustaiset opiskelijat yleensä jo hyvin suomalaiseen kulttuurin perehtyneitä ja tottuneita. Harva opiskelija tulee heille opiskelemaan ”suoraan lentokoneesta”. Elias ei opeta opiskelijoita heidän ensimmäisenä opiskeluvuonnaan, joten jos koulukulttuurien välisiä eroavaisuuksia on, ovat ne tasaantuneet siiheksi kun hän pääsee työskentelemään opiskelijoiden kanssa.
Eliaksen mielestä heidän ulkomaalaistaustaiset opiskelijat ovat yleensä aktiivisia, analyyttisiä ja fiksuja, mutta näillä tekijöillä ei välttämättä ole mitään tekemistä heidän ulkomaalaisuutensa kanssa. Hän tunnistaa kuitenkin, että ulkomaalaistaustaisia opiskelijoita on helppo ajatella ensisijaisesti heidän lähtökulttuurinsa edustajina, eikä yksilöinä. Eli esimerkiksi ranskalaistaustainen opiskelija olisi sivistynyt ja hillitty ranskalaisuutensa takia, eikä koulutuksensa ja persoonansa takia. Kulttuurisiin stereotypioihin olisi helppo tukeutua jos niin haluaisi, mutta Elias tunnistaa tämän itsessään ja pyrkii välttämään sitä.
Haastateltavien nimet muutettu.
Alla käyttämäni haastattelurungot. Itse haastattelut olivat enemmänkin keskusteluita näiden teemojen ympäriltä, sillä en halunnut ohjata liikaa haastateltavien ajattelua. Kysyin tarvittaessa tarkentavia kysymyksiä, ja välillä saatoin kertoa omista kokemuksistani keskustelun ohjaamiseksi.
Opiskelija
Taustoittavat kysymykset: Kauanko asunut Suomessa? Mitä tehnyt ennen nykyisiä opiskeluja? Opiskeluhistoria Suomen ulkopuolella?
Kokemukset kulttuurien eroista Suomeen muuttaessa?
Suomalaisen ja “oman” kulttuurin koulun ja opettajien erot? Miten suomalaiset opettajat eroaa puolalaisista? Opiskelijoiden käytös?
Suomalaisuuden kokemukset?
Opettaja
Minkälaisia kokemuksia muista kulttuureista tulevista opiskelijoista?
Erot suhtautumisessa ja odotuksissa opettajaa kohtaan?
Huomioita puolalaisen opiskelijan opettamisesta? Näkyykö “ulkomaalaisuus”?
Lähteet
Hofstede, G., Hofstede, G. & Minkov, M. (2010). Cultures and Organizations. 3. painos. New York: McGraw-Hill.
0 notes
Text
Hofsteden kulttuuriset dimensiot (neljä ensimmäistä)
Valtaetäisyys
Kulttuurin valtaetäisyyden dimensiolla tarkoitetaan miten yhteiskunnassa suhtaudutaan vallan jakautumiseen yhteiskunnassa, varsinkin miten sen “vähävaltaisimmat” suhtautuvat vallan epätasaiseen jakautumiseen. Eli käytännössä miten hierarkkinen yhteiskunta on. Korkean valtaetäisyyden maissa tyydytään omaan paikkaan, eikä korkeammassa asemassa olevia kyseenalaisteta. Näissä kulttuureissa opettaja on auktoriteetti, jota opiskelijat kunnioittavat. Matalan valtaetäisyyden maissa tilanne on päinvastainen: ihmiset nähdään samanarvoisina ja vallan halutaan jakautuvan tasapuolisesti. Opettaja on tasavertainen, erehtyväinen, lähestyttävä, kaveri. (Hofstede, Hofstede & Minkov 2010, 53–88; Wikipedia 2017.)
Yksilöllisyys ja kollektiivisuus
Yksilöllisyys-kollektiivisuus jaon dimensio määrittelee miten kulttuurissa nähdään itsen ja yhteisön suhde. Yksilöllisissä kulttuureissa ihmiset ovat itsenäisempiä ja perheyksiköt ovat pienempiä, yksilön vastuu omasta itsestään nousee keskeiseksi tekijäksi. Kollektiivisissa kulttuureissa yhteisö, ”me”, on yksilöä tärkeämpi, perheyksiköt ovat suurempia. Yhteisön toimivuus ja yhteisen elon sujuvuus ovat tärkeämpiä kuin yksittäisten yksilöiden tarpeet. Yksilöllisissä kulttuureissa koulutuksen perustana opiskelija itse ja tämän halu oppia, kun taas kollektivistisissa usein koulutuksen päämääränä nähdään sosiaalinen liikkuminen ja käytännön taitojen oppiminen. (Hofstede ym. 2010, 89–134; Wikipedia 2017.)
Maskuliinisuus ja feminiinisyys
Maskuliinisuus-feminiinisyys dimensiolla tarkoitetaan kulttuurien jakautumista määrätietoisuutta, itsevarmuutta, saavutuksia ja urotekoja korostaviin maskuliinisiin ja toisessa päässä yhteistyötä, vaatimattomuutta ja hoivaa korostaviin feminiinisiin. Jossain määrin nämä ääripäät myös myötäilevät ns. perinteisiä sukupuolirooleja. Koulutuksessa maskuliinisissa kulttuureissa keskitytään parhaisiin oppilaisiin, parhaisiin suorituksiin ja parhaisiin opettajiin. Feminiinisissä kulttuureissa keskitytään ”keskimääräisiin” oppilaisiin, kannustetaan heikoimpia ja opettaja on ystävä. (Hofstede ym. 2010, 135–185; Wikipedia 2017.)
Epävarmuuden välttäminen
Epävarmuuden välttämisen dimensio on yhteisön kulttuurinen juonne, joka määrittää kuinka paljon yhteisössä siedetään epävarmuutta ja epätietoisuutta. Huonosti epävarmuutta sietävissä kulttuureissa rakennetaan sääntöjä ja koodeja sekä luotetaan yhteen oikeaan totuuteen. Paremmin epävarmuutta sietävissä ideat ja asenteet ovat sallivampia, sääntöjä on vähemmän. Koulutuksessa epävarmuutta välttelevissä kulttuureissa opettajien odotetaan olevan kaikkitietäviä ja opetuksen olevan selvästi fokusoitua ja strukturoitua, kun epävarmuutta sietävissä kulttuureissa opettaja voi olla väärässä ja opetus vähemmän strukturoitua. (Hofstede ym. 2010, 187–234; Wikipedia 2017.)
Lähteet
Hofstede, G., Hofstede, G. & Minkov, M. (2010). Cultures and Organizations. 3. painos. New York: McGraw-Hill.
Wikipedia (2017). Hofstede's cultural dimensions theory. Haettu 14.9.2017 osoitteesta https://en.wikipedia.org/wiki/Hofstede%27s_cultural_dimensions_theory
0 notes
Photo
Tein vuonna 2017 myös QR-koodin. Edellisestä onkin varmaan... 7 vuotta aikaa.
(Metsästin vielä lisää osaamismerkkejä.)
0 notes
Photo
Vuosi 2017. Pelasin Second Lifeä. Arvaan etten pelaa enää toiste.
(Metsästin osaamismerkkiä.)
0 notes
Text
Oppimispäiväkirja 2.8.2017 / MOOCit
Lähdin hakemaan MOOCia suoritettavakseni ajatuksella, että saisin siitä myös jotain sisällöllistä hyötyä omaan opetustyöhöni. Sinänsä ei yllättynyt ettei tähän hätään löytynyt juurikaan graafisen suunnittelun tai typografian MOOCeja tai että mainontaan ja markkinointiin liittyvät lähestyivät aihetta minun nähdäkseni väärästä kulmasta. Tai sitten kurssien aikataulut eivät vain sopineet yksiin omieni kanssa.
Future Learn -palvelusta löytyi kuitenkin The Secret Power of Brands -MOOC, joka käsitteli brändejä ja brändäystä. Kurssin järjesti University of East Anglia Isosta-Britannista, ja sen oli tarkoitettu maistiaiseksi heidän tarjoamaansa brändäyksen maisteritutkintoon. Kurssi järjestettiin yhteistyössä tunnetun designtoimisto Wolf Olinsin kanssa, joten kurssi kiinnosti heti enemmän kuin moni muu.
Alkuinnostuksesta huolimatta kurssi osoittautuis pienoiseksi pettymykseksi. Kurssin pääasiallinen sisältö painottui “brändi on tosi tärkeä yritykselle”-tyyppisiin haukionkaloihin. Lisäksi suurin osa esimerkeistä oli suuryritysten brändäyksestä, mikä vaikeuttaa niiden yleistämistä oikeastaan mitenkään. Joku Apple tekee brändäystä niin erilaisilla resursseilla kuin, noh, kukaan muu. Joitakin pieniä knoppeja omaan opetustyöhöni kurssilta kuitenkin jäi, ja muutamia uusia ajatuksia brändäyksestä ylipäänsä. Mutta kiinnostavampi tämä oli kuitenkin opetusteknisesti.
Ihan vetävän aloituksen jälkeen huomasin MOOC osoittautui hieman tylsäksi: parin ensimmäisen viikon jälkeen kurssin sisällön taso alkoi vaihdella ja oma kiinnostukseni alkoi lopahtamaan. Tehtävät eivät tuntuneet enää innostavilta, vaan huonosti perustelluilta tai kohtuuttoman monimutkaisilta. Monet kurssin tehtävät kannustivat keskustelemaan aiheesta muiden opiskelijoiden kanssa, mutta käytännössä keskustelu jäi vain yksittäiseksi kommentoinniksi, mikä tuntui lähinnä turhalta.
Pedagosisesti kurssissa oli kuitenkin hyviä ideoita. Opetussisältö oli jaettu lyhyiksi paloiksi, joka auttoi kun aikaa kurssin osioiden suorittamiseen oli vähän. Oli helppo käydä katsomassa yksi muutaman minuutin pituinen video ja sitten jatkaa muita hommia, mutta pidempään syventymiseen tämä ei oikein auttanut. Osasta osioista jäi vain nälkä ja olisi halunnut tietää enemmän, mutta seuraava osio menikin jo seuraavaan asiaan. Kaikissa osioissa ei myöskään annettu lähteitä tai lisätietoja jos olisi halunnut tutustua kyseiseen aiheeseen tarkemmin. Tämä oli sääli.
Future Learn tarjoaisi ilmaiseen kurssiin maksullisia lisäpalveluita, jotka ainakin tämän kurssin osalta olisivat olleet kunkin viikon teemoihin liittyvä pienimuotoinen tentti ja läpäisystä saatu painettu diplomi. Aloittaessani kurssin harkitsin maksavani tämän “upgreidin”, mutta kurssin edetessä kiinnostukseni tähänkin lopahti. Noin 80 euron paperinen diplomi… ei oikeastaan tuntunut hintansa väärtiltä.
Kaiken kaikkiaan kurssi oli kiinnostavampi pedagogisessa mielessä kuin sisällöltään. Olen ilmoittautunut jo seuraavalle MOOCille samaan palveluun, saa nähdä onko se parempi!
0 notes
Text
Oppimispäiväkirja 24.7.
Pari kuukautta mennyt edellisestä oppimispäiväkirjasta, ja ensimmäisen lauseen kohdalla luulen että tämäkin tulee jäämään vähän lyhyeksi. Kesä on mennyt opintojen suhteen kasper-opintoja suoritellessa ja, noh, suorittelun tasolle se on kyllä jäänyt. Motivaatio on ollut vähän hakusessa, joten tehtäviä on tullut suoriteltua omasta mielestä täysin vasemmalla kädellä. Tekisi mieli panostaa enemmän, mutta kun... emmä tiiä. Ei vaan kiinnosta?
Mutta ainakin sain MOOC-merkin suoritettua.
0 notes
Text
Digiosaamismerkkejä metsästämässä, pt. 3
Osaamismerkkien metsästämisessä on tahti hiipunut, itselle helpoimmat merkit on jo haettu, oikeissa töissä on ollut kiirettä ja sitten noi kasper-opinnotkin vielä. Muutama kuitenkin on nyt vielä ennen kesälomia tullut laitettua pajatsoon ja pari vielä ajattelin tiristää jos vain ehtii. 15 olisi jotenkin kivan pyöreä luku.
Sarjakuva-merkkiä varten tein tiiviin ohjeistus-sarjakuvan Fontstruct-kirjaintyypinsuunnittelutyökalun käyttöön. Tämä olisi tarkoitus joskus laajentaa jonkinlaiseksi isommaksikin oppaaksi tuohon työkaluun, sitten kun on joskus aikaa. Olen käyttänyt Fontstructia nimenomaan kirjaintyypinsuunnittelun kursseilla ensimmäisten kirjaintyyppiharjoitelmien tekemiseen.
Samassa aiheessa pysytellen Creative Commons -merkkiä varten muutin ikivanhan fonttisuunnitteluoppaani jaettavaksi CC-lisenssillä. En ole vuosiin ehtinyt opasta enää päivittämään ja se kaipaisi todella ison uudistuksen, joten tämän vanhan voi hyvin päästää avoimemmille laitumille seilaamaan. Haaveilen, että joskus olisi aikaa päivittää opas isommin ja vähemmän köpöseksi...
Osaamismerkkejä tällä hetkellä myönnettynä 11, yksi mielestäni ollut jonkun viikon jo hyväksyttävä ja sitten nämä 2. Eli yhteensä... 14?
0 notes
Text
Oppimispäiväkirja 28.5.2017
Kasvatustieteen perusteiden itseopiskelu jatkui tällä kertaa erilaisiin ihmiskäsityksiin tutustumisella. Ja, noh, sisältö oli ymmärrettävämpää kuin edellisessä tehtävässä, mutta se sisältö itsessään...
Lähdekirjallisuudessa listatut kahdeksan (8) ihmiskäsitystä jaettiin opintopiirin kesken ja näistä jokainen kirjoitti neljästä lyhyen tiivistelmän. Itselleni napsahtivat kristillinen, marxilainen, freudilainen ja behavioristinen ihmiskäsitys tutkittavaksi. Käyttämämme lähdekirjan ollessa vuodelta 1985 osaan näihin oli vaikea enää hv 2017 suhtautua vakavasti. Freudilaisuus ja behaviorismi ovat käsittääkseni jääneet psykologiassa vahvasti taka-alalle, varsinkin Freud joka, noh, tiedättehän: ne sikarit. Näin vahva marxilainen filosofia tuntuu jopa tälläisestä tapavasemmistolaisesta hullunkuriselta. Ei kai näitä ollut tarkoitus ymmärtää varteenotettavina ihmiskäsityksinä 2010-luvulla? Eihän?
Tiivistykseni näistä (ilman mitään kritiikkiä) löytyy täältä.
0 notes