Tumgik
#raskaus ja masennus
strippiluolamies · 11 months
Text
Lopetin 7 vuoden käytön jälkeen SSRI lääkityksen. Mulla oli ennen sen aloitusta sosiaalisten tilanteiden pelko, ahdistusta ja keskivaikea masennus. Masennus on sahannu keskivaikean ja vaikean välillä mut ahdistunut en ole pitkään aikaan ollut pitkiä jaksoja, joten ainakin siihen se auttoi tosi hyvin. Siitä oli myös apua sosiaalisten tilanteiden pelkoon, koska niihin liittyen paniikkikohtauksia on ollu ton lääkkeen ajan huomattavasti vähemmän. Eli ainoastaan masennus on ollu oikeesti vaikee tosta lääkkeestä huolimatta.
Lopettamisen jälkeen (eka annoksen vähentäminen useiden viikkojen ajan ja nyt vajaa viikko ilman) oon nyt koko ajan enemmän vaan ahdistunut. Siis todella ahdistunut. Ja tää on tosi vaikeaa, koska mulla ei oo mitään hajua et miten tätä omahoidetaan ku kaikki terapiat yms on aina ollu siihen masennukseen liittyen, koska ahdistuneisuus tosiaan jäi niin hyvin. Kyllähän kaikki välillä on ahdistuneita, mutta tää ei oo enää kyllä normaalia.
Ja heräsin tähän vasta tänään ku aloin yks kaks spontaanisti itkemään. Mies oli aiemmin tänää kysyny multa et onks mulla joku huonosti ja ihmettelin vaan et miks se niin luuli. Mut onhan mul
Ja ahh nää vierotusoireet tästä lopetuksesta on kyllä jotain ihan ufoa. Sätkintä on onneks jo vaihtunut tärinäksi (joka on aiheuttanut paniikkikohtauksia), pyörrytys ja heikotus ei oo enää niin kovaa etten vois kävellä mut ei tää kivaa oo vielkää, raajojen pistely on vaan outoa, ja sit on sähköiskumaisia tuntemuksia päässä. Ne tekee näkemisestä hankalaa ja niitä tulee aina kaks kerrallaan useita per minuutti. Tänään alko vielä oksetus.
Ja siis lopetin raskauden takia, en sen takia, ettenkö enää tarttis tota lääkettä. Selvästi siitä on ollu apua, koska toi ahdistuneisuus on pysyny hallinnassa. Ja sosialiset tilanteet on taas alkanu tekee paniikin joka kerta. Lääkkeen ajan tyyliin 1/20 kohtaamisista aiheutti paniikin.
3 notes · View notes