taljajousiammuntaa-blog

[taljajousiammuntaa-blog]

Taljajousen ominaisuuksia

Termistö

Aloitetaan termistöllä, jotka jokainen valmistaja ilmoittaa jousien teknisissä tiedoissa.

Draw Length: vetopituus, ilmoitetaan ATA-pituutena (https://www.archerytrade.org/uploads/documents/Bow102.pdf), joka on mitta täydessä vedossa jänteeltä kahvan pohjaan lisättynä 1.75 tuumalla. Toisissa jousissa pituus on säädettävä, toisissa säätö tapahtuu vaihdettavien moduulien avulla, joissain taas joutuu vaihtamaan koko taljapyörän. Tässä siis kannattaa olla tarkkana jousta hankkiessa.

ATA speed (Archery Trade Association): Jousen heittonopeus jalkoina sekunnissa (FPS, feets per second). Mitataan 70 paunan jousella (vaihteluväli -+0.2 paunaa). Vetopituus on 30" (vaihteluväli -+0.25") ja nuolen paino 5 grainia per tuuma eli 350 grainia 70 paunalla.

IBO speed (International Bowhunting Organization): Jousen heittonopeus jalkoina sekunnissa (FPS, feets per second). Mitataan 80 paunan jousella (vaihteluväli -+2 paunaa). Ei määriteltyä vetopituutta, heittonopeutta lisätään siis mahdollisimman pitkällä vetopituudella. Nuolen paino on myös 5 grainia per tuuma eli 400 grainia 80 paunalla, mutta vetojäykkyyden vaihteluväliä ei oteta huomioon nuolen painossa.

Mass Weight: Jousen paino, ilmoitetaan yleensä paunoina.

Axle to Axle, ATA: Akseliväli, eli jousen pituus tuumina mitattuna taljapyörän akselista akseliin.

Brace Height: Jänneväli. Mitta jänteeltä jousen kahvan pohjaan.

Let-off: Kevennys, joka ilmoitetaan prosentteina suhteessa jousen maksimijäykkyyteen. Toisin sanoen esim. 80% kevennys 60 paunan jousella tarkoittaa noin 12 paunaa täydessä vedossa.

Jousen rungon geometria

Taljajousien rungoissa on melkoisia eroja etenkin vertailtaessa tauluammuntaan ja metsästykseen tarkoitettuja jousia. Jousissa täytyy tehdä kompromisseja ammunnan vakauden, jousen käsiteltävyyden sekä heittonopeuden välillä riippuen käyttötarkoituksesta. 

Metsästysjousissa haetaan helppoa käsiteltävyyttä esimerkiksi metsästettäessä puupassissa tai ahtaassa blindissa, jolloin lyhyt (akseliväli 30-34″) jousi toimii parhaiten. Toisaalta metsästyksessä haetaan myös kovaa heittonopeutta, jolla saadaan laakeampi nuolen lentorata kompensoimaan matkanarvioinnin virheitä ja parempi läpäisy isompiin saaliseläimiin. Laukausmäärät metsästysjousilla ovat pienempiä, joten jyrkkä vetotuntuma ei haittaa.

Tauluammunnassa haetaan äärimmäistä tarkkuutta ja pehmeää vetotuntumaa. Jouset ovat pidempiä (37-41″) ja geometrialtaan suoria. Tauluammunnassa radalla heittonopeudella ei ole juurikaan merkitystä, joten vetotuntuma voidaan tehdä pehmeämmäksi. Maastoammuntaan tarkoitetut niin sanotut 3D -mallit ovat metsästysjousen ja tauluammuntajousen välimuotoja. Rungot ovat hieman puhtaita metsästysjousia pidempiä (34-36″), jänneväli lähempänä taulujousta ja heittonopeus taulujousta parempi.

Pitkän akselivälin etu on myös loivempi jännekulma. Kasvokontakti pysyy pienempänä ja pään voi pitää paremmin suorana. Lyhyen akselivälin jousella päätä joutuu kääntämään eteenpäin, jotta jänteen saa koskettamaan nenää. Samalla myös jännekontakti kasvoihin on suurempi, joka voi aiheuttaa sivusuuntaista hajontaa.

Jousien runkojen geometriaa voi vertailla piirtämällä linjan jousen lapataskujen välille ja arvioimalla missä kohdassa kahva on suhteessa tähän linjaan. Mitä edempänä kahva on suhteessa linjaan, sitä vakaampi jousi on ampua. Kuvassa pari jousta, joille on piirretty tämä linja (huom. oikean puoleinen jousi ei ole kuvassa samassa kulmassa, joten piirretty viiva on hyvin suuntaa antava).

Lähtönopeus

Nuolen lähtönopeutta jouselle saadaan lisättyä kahdella eri tavalla. Jyrkentämällä vetoa, jolloin taljapyöriin varastoidaan enemmän energiaa. Jousi saavuttaa maksimivetojäykkyyden heti vetosyklin alussa ja täysi jäykkyys säilyy aivan vedon loppupuolelle asti ennen kuin kevennysalue alkaa. Heittonopeus on tällöin hyvä, mutta jousi vaikea jännittää, mahdollisesti epämukavampi pitää vireessä tai myös purkaa veto vireestä. Kuvassa on vasemmassa reunassa Mathewsin nopeaheittoinen metsästysjousi, oikeassa reunassa mahdollisimman pehmeävetoiseksi tehty saman valmistajan metsästysjousi. Keskellä on Bowtechin metsästysjousi, johon voi vaihtaa joko pehmeämpivetoisen tai nopeampiheittoisen moduulin.

Toinen keino nopeuden lisäämiseen on lyhentää jousen jänneväliä, eli mittaa kahvan pohjan ja jänteen välillä. Lyhentämällä jänneväliä esimerkiksi 7 tuumasta 6 tuumaan, saadaan tehollista vetopituutta lisättyä tuuman verran. Mitä pidempi tehollinen vetopituus, sitä nopeampaa nuoli lähtee jänteeltä. Vetokäyrän alussa oleva tyhjä alue on jänneväliä. Mitä lyhyempi jänneväli, sitä enemmän energiaa saadaan varastoitua. 

Toisaalta samalla jousen vakaus tähtäämisessä heikkenee, koska kahva jää taaemmas jousen rungosta. Lähes kaikki valmistajat kompensoivat epävakautta rungon muotoilulla, jossa lapa tuetaan myös taaempana runkoa. Kuvassa on Bowtechin tauluammuntamalli (valkoinen) ja lyhyen jännevälin metsästysjousi (camo-väri). Kuvasta ilmenee jännevälien erot, vaikka jouset eivät välttämättä ole tarkalleen oikeassa mittakaavassa.

Lähtönopeus saavutetaan siis osittain ammuntamukavuuden ja tarkkuuden kustannuksella. Kaiken lisäksi kerrotut heittonopeudet eivät ole välttämättä vertailukelpoisia. Osa valmistajista ilmoittaa ATA (Archery Trade Association)-standardin mukaisen heittonopeuden, toiset taas IBO (International Bowhunting Organization) -lukeman. 

Lavat

Uudemmissa jousissa on usein käytössä niin sanotut parallel tai beyond parallel -lavat. Se tarkoittaa, että lavat ovat 90 asteen kulmassa suhteessa runkoon. Tällä haetaan pienempää rekyyliä (hand shock) ja hiljaisempaa ääntä. Perinteisissä jousissa lavat lyövät taulun suuntaan, jolloin jousi hyppää rekyylin voimasta eteenpäin. Parallel -lavoilla voima suuntautuu ylös ja alas, jolloin jousi pysyy paikallaan. Kuvassa on Hoytin jousia, vasemmassa reunassa tauluammuntajousi, keskellä ns. parallel limbs -jousi ja oikeassa reunassa uusimmat beyond parallel -lavat.

Huonona puolena etenkin uusimmissa beyond parallel -lavoissa on vaikea huolto. Useimmat tavalliset jousiprässit eivät niille käy, vaan tarvitaan erikoisprässejä tai vähintään uudet sovitteet vanhaan prässiin. Tämä kannattaa ottaa huomioon, pelkkä takatähtäimen vaihto voi vaatia keikan huoltoliikkeeseen.

Mainosteksteissä saattaa vilahtaa myös termi split limbs. Se tarkoittaa, että lapoja on yhteensä neljä kappaletta. Ylä- ja alalavat on jaettu kahteen osaan. Aikoinaan joidenkin valmistajien lapoja halkesi taljapyörälle tehdyn uran kohdalta ja ainakaan tätä ongelmaa ei jaetuissa lavoissa ole. Toisaalta osa väittää, että erilliset lavat voivat olla keskenään erilaisia jäykkyydeltään, jolloin jousi ei toimi niin hyvin. Erot lienevät aika minimaalisia.

Taljapyörät eli camit

Taljapyörissä on monia eri malleja: single cam, dual cam, hybrid cam ja binary cam. Tunnistamissäännöt:

- Single camissa on pyöreä pyörä ylhäällä ja varsinainen taljapyörä alhaalla. Esimerkkeinä Mathews Conquest ja Z3.

- Hybrid cameissa on saman näköiset pyörät molemmissa päissä ja ylhäällä yksi haarakaapeli. Esimerkkeinä Hoytin kaikki “cam & 1/2″ -pyörillä olevat jouset.

- Dual / Binary cam. Haarakaapelit molemmissa päissä jousta. Dual cameja löytyy esimerkiksi laajasäätöisistä Diamond Infinite Edge -jousista. Binary camit ovat käytössä Bowtechin jousissa.

Eroja on varsinaisen teknisen toteutuksen lisäksi esimerkiksi pyörien synkronoinnin säädössä ja säädön tarpeessa. Toisaalta kaikille säädön joutuu kuitenkin tekemään esimerkiksi uudet jänteet vaihdettaessa.

Enemmän kannattaa kiinnittää huomiota esimerkiksi vetopituuden säätömahdollisuuksiin, varsinkin ensimmäistä jousta hankittaessa. Myös vetotuntuma on tärkeä seikka ja se selviää vain kokeilemalla.

Kevennys

Kevennys vaihtelee 60%-85% välillä. Tauluammunnassa suositaan pienempää 65%-75% kevennystä, metsästysjousissa on useimmiten 80% kevennys. Metsästyksessä jousta voi joutua pitämään pitkäänkin vireessä oikeaa ampumapaikkaa odottaessa, joten iso kevennys on hyödyksi. Tauluammunnassa taas saadaan vakaampi tähtäys aavistuksen pienemmällä kevennyksellä. Monissa jousissa voi säätää kevennystä vaihdettavien moduulien avulla.

Runkomateriaalit

Yleisin runkomateriaali on alumiini. Nykyisin jokaisella isolla valmistajalla on myös yksi tai useampi hiilikuiturunkoinen malli. Niiden etuna on keveys ja metsästyskäytössä huomattavasti lämpimämpi tuntuma kättä vasten. 

Kahva

Kannattaa kokeilla eri valmistajien kahvojen sopivuutta omaan käteen. Tauluammuntajousissa kahva on useimmiten hyvin kapea ja se on työstetty suoraan alumiinirunkoon. Metsästysjousissa on usein jokin muovi/kumimateriaalista tehty kahva, joka on mukavamman tuntuinen metsästyskäytössä. Myös kahvojen kulmissa on eroja eri valmistajien välillä ja esimerkiksi Hoytin uusimmissa malleissa kahvan kulmaa voi säätää säätöpalojen avulla. 

Jousen valinta

Kannattaa miettiä omaa jousen käyttätarkoitusta, onko ammunta pääasiassa tauluammuntaa, maastoammuntaa, metsästystä vai kaikkea näistä. Pelkkään tauluammuntaan kannattaa hankkia siihen suunniteltu jousi ja toisaalta metsästykseen metsästysjousi. Sekakäyttöön sopii parhaiten valmistajien 3D-mallit, jotka toimivat kohtuullisesti niin tauluammunnassa kuin metsälläkin.

Pyri kokeilemaan useampaa jousta ennen hankintaa. Ensimmäiseksi jouseksi kannattaa ostaa jokin laajasäätöinen, tunnetun valmistajan jousi. Vetopituudessa olisi hyvä olla riittävästi säätövaraa, laaja vetojäykkyyden säätökään ei ole pahitteeksi. Miehillä useimmiten 50-60 paunan säätövaralla oleva jousi on riittävä, naisilla 40-50 paunaa.

[taljajousiammuntaa-blog]

Taljajousen ensinuolet

Suomen Jousiampujain Liitto on julkaissut ensinuolet -konseptin myös taljajouselle. Netistä löytyy sekä koulutusmateriaali että mainiot videot ammuntatekniikasta. Kannattaa ehdottomasti tutustua, linkit materiaaleihin löytyy esimerkiksi täältä: https://www.sjal.fi/?x261211=328323

Olen katsellut videoita Facebookin jousimetsästäjät -ryhmästä ja todella monella varsinkin veto on karua katseltavaa. Jostain syystä jousi halutaan vetää vireeseen alakautta vetokäden kyynärpää alhaalla kiinni vartalossa. Siinä saa pidemmän päälle melko varmasti paikat rikki eikä veto mene ikinä oikein selälle. Tässä Ensinuolet -videossa näytetään oikeaoppinen veto:

[taljajousiammuntaa-blog]

Majavanuolten rakentelua. Tällä kertaa tein Jäkkärässäkin kerrotulla ohjeella, jossa naru kiinnitetään punoksella suoraan putkeen. Sovelsin ohjetta sen verran, että tein punoksen samalla metodilla, jolla tehdään torqueless d-loopin punos. Se tuntui toimivan hyvin. Käänsin nuolen runkonarun pään lopussa punoksen alle, jolloin se lukittuu punokseen. Punos itsessään on solmu, jonka voi lopuksi kiskoa tiukalle. Punos kiristyi varsin hyvin ja runkonaru pysyy hyvin paikallaan ilman solmuja, liimoja ja narujen päiden polttoa. Toki suojaan punoksen vielä lopuksi kerroksella epoksiliimaa.

[taljajousiammuntaa-blog]

Linssien suurennoksista

Linssejä myydään tähtäimiin tietyillä suurennoksilla, esimerkiksi 4x, 6x tai 8x. Todellisuudessa suurennos riippuu linssin diopterista ja linssin etäisyydestä silmästä. Tein pienen laskurin, jonka avulla voi laskea oman scopen antaman suurennoksen. Tarvittavat tiedot ovat etäisyys silmästä linssiin ja linssin diopteri. ATA ohjeistaa valmistajia merkitsemään diopterin linssiin pysyvästi ja näkyvästi. ATA tarjoaa myös valmiin laskukaavan todellisen suurennoksen laskentaan ja tähän alla oleva laskurikin perustuu. Ohjeistys löytyy tällaisen linkin takaa: https://www.archerytrade.org/uploads/documents/ACC302.pdf Etäisyys silmästä linssiin (cm): Linssin diopteri (0.5, 0.75 jne.) Laske Todellinen suurennos:

function Calculate() { var depth_centimeters = document.getElementById('depth').value; var diopter = document.getElementById('diopter').value; var depth_in_meters = parseFloat(depth_centimeters) / 100 var size = 1 / (1 - (parseFloat(diopter) * parseFloat(depth_in_meters))); document.getElementById('answer').value=Number((size).toFixed(1)); document.form1.submit(); }

[taljajousiammuntaa-blog]

Aiemmat postaukset

Säätöjuttuja

Tähtäimen akselisäädöt

Nuolitermeistä

Nuolten valinta ja rakentaminen

Nuolihyllyn ja nokinpaikan perussäädöt

Solmuton D-looppi

Virittäminen

Ammuntatekniikkaa

Ammuntatekniikkaa 1

Ammuntatekniikkaa 2

Muuta sekalaista

Harjoitusotteluita head2head -appsilla

Nuolihyllyn pituussuuntainen säätö

Väännötön looppi

Kahvan virittely Sugrulla

Note to self

[taljajousiammuntaa-blog]

Tähtäimen akselisäädöt

Taljajousen tähtäimessä on varsinaisten sivu- ja korkeussäätöjen lisäksi myös niin sanotut akselisäädöt. Näiden avulla säädetään taljajousen vesivaaka osoittamaan oikein eri tilanteissa. Käyn tässä postauksessa lyhyesti läpi eri säädöt ja miten ne saa säädettyä omasta jousesta kohdalleen. Etenkin kolmannen akselin säätö on tärkeä maastoammunnan kannalta kun haetaan osumia jyrkistä ylä- ja alakulmista.

Termit

Termien käyttö ei ole täysin vakiintunutta. Useimmiten ensimmäisen akselin (1st axis) säädöstä puhuttaessa tarkoitetaan scopen ja tähtäinrungon asettamista 90 asteen kulmaan jänteeseen nähden. Kuitenkin esimerkiksi Axcelin tähtäimien ohjekirjoissa ensimmäisen akselin säädöksi mainitaan sama tähtäinrungon säätö, joka muilla merkeillä on toisen akselin säätö. Siinä tähtäimen kisko säädetään suoraan rungon kanssa siten, että vesivaaka näyttää oikein. Axcel-tähtäimissä on erillinen toisen akselin säätö, jolla voidaan kallistaa scopea vaakatasossa. Myös joissain scopeissa, kuten kuvissa näkyvässä Specialty Archery:ssa, on erillinen toisen akselin säätö. Käytännössä siis scopen kehä pyörii, jolloin vesivaakaa voidaan kallistaa oikeaan asentoon. Olipa termit mitä hyvänsä, niin tärkeintä on saada säädöt kuntoon. Tarkoituksena on saada tähtäimen vesivaaka näyttämään oikein suhteessa jousen runkoon ja nuolet osumaan samaan pystylinjaan kaikilta matkoilta ja erilaisista ampumakulmista.

Säätämisen alkuvaiheet

Ennen säätöjen aloittamista on tärkeää saada jousi suoraan joka suunnasta katsottuna. Jousi tulisikin mielellään saada johonkin kiinni. Tarkoitusta varten myydään kiinnityspenkkejä, joihin jousi kiinnittyy alalavasta ja jonka jälkeen jousta voi liikutella helposti eri suuntiin. Kotioloissa välttävään tulokseen pääsee esimerkiksi ruuvipenkillä jousen lapataskun kohdalta varovasti kiinnittäen, kunhan vain laittaa jousen ja ruuvipenkin väliin jotain pehmustetta eikä kiristä liikaa.

Mittaa jousen suoruus esimerkiksi jousen jänteeltä tai rungon suorasta kohdasta. Aseta vesivaaka jännettä/runkoa vasten ja varmista, että jänne/jousi on varmasti pystysuorassa kaikilta suunnilta mitattuna. Kannattaa tarkistaa suoruus eri kohdista mittaamalla.

Yksi ongelma säädön tekemisessä on suoran mittauspinnan löytäminen. Monissa uusissa jousissa rungosta alkaa olla vaikea löytyy täysin suoraa kohtaa. Pienen muovisen vesivaa’an avulla mittaaminen voi olla helpompaa kuin ison raksavaa’an kanssa.

Ensimmäinen akseli

Ensimmäinen akseli tarkoittaa tähtäimen scopen suoruutta alla olevan gif-animaation mukaisesti. Aseta vesivaaka scopea vasten ja varmista suoruus, useimmiten silmämääräinen säätö riittää. Kaikissa tähtäimissä säätö ei ole tosin mahdollista, helppoa tai usein edes tarpeenkaan.

Toinen akseli

Toisen akselin säädöllä varmistetaan, että tähtäimen vesivaaka näyttää oikein suhteessa jousen runkoon sivusuunnassa. Jousi on tähdätessä vinossa ja osumat vaihtelevat sivusuunnassa eri matkoilta, jos toisen akselin säätö on pielessä. Voit kääntää scopen vesivaa’an näyttämään oikein ilman erityisiä mittailuja, jos jousi on varmasti suorassa sivusuunnassa. 

Kolmas akseli

Tasamaan tauluampujien ei tarvitse välittää kolmannen akselin säädöstä, siinä säädöllä ei ole vaikutusta osumiin. Mutta erityisesti maastoampujien ja metsästäjien tulisi viettää muutama tovi tämän säädön parissa. Kulmien ampuminen ilman kolmannen akselin säätöjä voi tuottaa suurtakin sivusuuntaista heittoa osumissa. Kolmannen akselin säätäminen ei ole välttämättä helpoin tehtävä, hyvä säätöpenkki olisi tarpeen. Itseasiassa kolmas akseli tulisi säätää täydessä vireessä, mutta monilla ei ole tähän mahdollisuuksia. Vireessä tehty säätö kannattaa tehdä mahdollisuuksien mukaan. Kaverin avustuksella tai jousen runkoon kiinnitettävän vesivaa’an avulla se onnistuu kohtuullisella vaivalla. 

Esimerkiksi Biltemassa tai Motonetissä myydään pieniä muovisia vesivaakoja, joita pystynee hyödyntämään. Jousiammuntaliikkeissä on myynnissä myös ihan tätä tarkoitusta varten tehtyjä vesivaakoja. Niitä voi haeskella vaikkapa hakusanalla ‘3rd axis leveling tool’, ainakin Hamskea valmistaa tällaista työkalua.

Kolmannen akselin säätö aloitetaan samalla tavalla kuin ensimmäisen ja toisen akselin säätökin. Varmistetaan scopen vesivaa’an näyttävän oikein kun jousi on pystysuorassa. Tämän jälkeen käännetään jousi alaspäin, aivan kuin ampuisit alamäkeen. Tässä vaiheessa on tärkeää saada vesivaaka jotenkin tarkasti runkoa vasten kiinni. 

Alla olevassa gif-animaatiossa näkyy tähtäimen kolmannen akselin säädön toimintaperiaate. Vesivaaka tulee olla tarkasti runkoa vasten samassa suunnassa kuin alla olevan gif-kuvan scope kääntyy.

Käännä scopea eteen tai taaksepäin, jos alakulmassa scopen vesivaaka näyttää väärin. Kun alakulma näyttää oikein, voit tarkistaa myös yläkulmaan tähtäämisen. Sen pitäisi olla nyt kunnossa kuten myös vaakatasossa tähdättäessä. Kannattaa kuitenkin varmistaa kaikki kulmat vielä kertaalleen. Tässä vaiheessa voi myös tarkistaa säädön toimivuuden täydessä vedossa, jos edelliset säädöt tehtiin jousen ollessa levossa.

Vireessä tehtävää tarkistusta varten on olemassa erilaisia tee-se-itse -niksejä. Yksi vaihtoehto on laittaa luotilanka roikkumaan katosta ja linjata jousen runko luotilangan mukaisesti. Toinen niksi on linjata jousen runko esimerkiksi suoraan ovenkarmiin ja verrata näyttääkö tähtäimen vesivaaka oikein eri kulmissa. Konsteja on varmaan monia muitakin, tärkeintä on saada jousen runko suoraan eri kulmissa.

Videolla näkyy (huonosti) miten tähtäimen vesivaaka näyttää täysin väärin ala- ja yläkulmiin ammuttaessa kun kolmannen akselin säätöä ei ole tehty lainkaan. Videosta myös varmaankin ilmenee säädön periaatteet helpommin. Vesivaaka on asetettu suoraan jousen runkoa vasten. Tämän jälkeen vain tarkistetaan näyttääkö tähtäimen vesivaaka samoin kuin jousen runkoa vasten oleva vesivaaka. Videon tapauksessa scopea tulisi kääntää eteenpäin, jotta virhe korjautuisi. Oikea suunta löytyy äkkiä kokeilemalla. 

Sitten vain maastoon ampumaan ja harjoittelemaan erilaisia ampumakulmia! Tosin pelkkä kolmannen akselin säätö ei vielä takaa hyviä osumia. Pienikin vääntö jousen kahvasta saa tähtäimen vesivaa’an näyttämään väärin ja sitten osuma on sivusuunnassa taas väärässä paikassa. Mutta tällaiset pienet haasteet ovatkin maastoammunnan suola...

[taljajousiammuntaa-blog]

Harjoitusotteluita head2head -appsilla

WA on julkaissut ilmeisesti jo aikoja sitten head2head -ohjelman puhelimille, jolla voi ampua kisoja toisia vastaan 'etänä'. Itse en ole tätä tullut aiemmin asentaneeksi, mutta nyt lopulta tuli kokeiltua. Ohjelma löytyy ainakin Androidille Play-kaupasta: https://play.google.com/store/apps/details?id=org.worldarchery.h2h

Ohjelmalla voi haastaa toisia ampujia reaaliaikaisiin matseihin tai sitten ampua vanhoja maailmancup -kisoja itseään parempia vastaan. Live-matsit voisi olla varsin hyviä harjoittelussa, jos sopii ajankohdan toisella paikkakunnalla harjoittelevan kanssa kisan ampumista varten. Tuntumaa hain kokeilemalla historical matcheja ja ne ovat myös toimivia harjoittelun apuna. Matseja voi hakea vaikka nimen perusteella. Kokeilun vuoksi hain kotimaisen kärkiampujan eli Juutilaisen Mikon vanhoja otteluita ja löytyihän niitä.

Listasta vain valitaan haluttu ottelu ja tämän jälkeen pääsee ampumaan kisaa. Kätevä systeemi, pystyy helposti mittaamaan omaa tasoaan maailman kärkiampujiin ja ampumaan harjoitusotteluita omalla ajalla.

[taljajousiammuntaa-blog]

Nuolihyllyn ja nokinpaikan perussäädöt

Näin keväisin kauden vaihtuessa sisäkaudesta ulkokaudeksi tulee nuolten virittely taas ajankohtaiseksi. Kertaan tähän nuolenvirityksen perusasiat, joilla taljajousen saa säädettyä ampumakuntoon. Lihavoin keskeiset kohdat, jotta on nopea löytää keskeiset kohdat pitkähköstä tekstistä.

Tässä kerrottujen säätöjen lisäksi on olemassa lukemattomia hienosäätöjä, joilla voi pyrkiä vielä parempiin tuloksiin. Oma mielipiteeni on, että näiden hienosäätöjen hyötyä on vaikea huomata ellei oma ammunta ole todella hyvässä kunnossa. Myöskin säätäminen on vaikeaa, jos ei pysty tasaisesti ampumaan hyvää tulosta. Mikrosäädettävä nuolihyllykin on hienosäädössä tarpeen, jotta saa siirrettyä hyllyä alle millimetrin siirtoina.

Ennen säätöjen aloittamista kannattaa asettaa nuolihylly silmämääräisesti mahdollisimman keskelle jousta. Helpoiten se käy asettamalla nuoli hyllylle ja linjaamalla nuoli samaan linjaan yläpyörän ja yleensä jousen kahvan keskikohdan kanssa. Pystysuunta kannattaa säätää tillerimitan avulla siten, että nokinpaikka on noin 1/8 tuuman verran ylempänä hyllyn keskilinjasta.

Perinteisesti taljajousen säätäminen aloitetaan ampumalla paperitesti. Sillä saadaan nuolihylly suunnilleen kohdalleen, jonka jälkeen voi siirtyä säätämisessä seuraaviin vaiheisiin. Laitetaan siis esimerkiksi leivinpaperi kehikkoon, jonka läpi voidaan ampua. Useimmilla jousiammuntaseuroilla moinen on, eikä kehikon valmistaminen puurimasta vaadi puusepän tutkintoa. Asetetaan kehikko taustapakan eteen ja ammutaan sulitettu nuoli noin puolentoista metrin päästä paperista. Paperissa on niin sanottu mersun merkki, jos edellisen kohdan hyllyn säätö sattui heti kohdalleen. Yleensä ei.

Säädä hyllyä vasemmalle, jos nuolen perä lyö oikealle. Vastaavasti säädä oikealle, jos perä lyö vasemmalle. Vasemmalle lyövä nuoli voi johtua myös siitä, että ampuja puristaa tai vääntää jousen kahvaa. Kannattaa tarkkailla omaa ammuntaa. Joissain tapauksissa myös liian löysä nuoli voi aiheuttaa tällaista käytöstä.

Perän lyödessä alas on nokinpaikka liian alhaalla. Nosta silloin nokinpaikkaa ylös tai säädä hyllyä alaspäin. Vastaavasti perän lyödessä ylös, on nokinpaikka ylhäällä. Laske nokinpaikkaa tai nosta hyllyä. Kannattaa myös tarkistaa ettei nuoli varmasti osu hyllyyn. Perän lyönti ylös voi johtua myös liian löysästä nuolesta tai liian jäykästä bladesta tai jousesta hyllyssä.

Yleensä kannattaa säätää ensin korkeussuunta kohdalleen ja vasta tämän jälkeen hakea sivusuunta oikealle kohdalle. Joskus bladehyllyä käytettäessä nokinpaikka jätetään aavistuksen ylös, jolloin nuoli lyö perää vähän ylös. Tällä varmistetaan ettei nuolelle tule hyllykontaktia ja periaateessa säätö on anteeksiantavampi ampua.

Usein paperitestiin käytetään suhteettoman paljon aikaa ja energiaa. Ammutaan eri matkoilta ja tutkitaan nuolen lentoa. Mielestäni tällä ei ole juurikaan merkitystä. Puolentoista metrin jälkeen sulat alkavat jo ohjata nuolta, joten pidemmiltä matkoilta sulattoman nuolen testi ei kerro paljon mitään.

Seuraavaksi kannattaa vielä tarkistaa nokinpaikka sulattoman nuolen testillä. Samalla tulee tarkistettua oliko nuolten spine oikea omaan jouseen. Paperitestin tiimoilta pystysuunnan pitäisi olla sen verran kohdallaan, että sulattoman voi ampua 20-50 metrin etäisyydeltä. Nokinpaikka on oikeassa kohdassa kun sulattomat ja sulalliset nuolet osuvat pystysuunnassa samalle korkeudelle. Tässä säätöohjeet eri tilanteisiin:

Sulattomat osuu yli: Nokinpaikka liian alhaalla. Nosta nokinpaikkaa tai laske hyllyä. 

Sulattomat osuu alle: Nokinpaikka liian ylhäällä. Laske nokinpaikkaa tai nosta hyllyä.

Sulattomat vasemmalla: Liian löysä nuoli. Laske paunoja, vähennä kärkipainoa tai lyhennä nuolia.

Sulattomat oikealla: Liian jäykkä nuoli. Lisää paunoja tai lisää kärkipainoa.

Ammutaan seuraavaksi hyllyn sivusuunta kohdalleen. Archersadvantagen lisenssin omaavat voivat katsoa taulukosta millä matkalla on sama merkki kuin kolmelta metriltä. Omassa jousessani nuoli osuu suunnilleen samaan kohtaan kolmen metrin ja 45 metrin merkillä. Laitetaan pakkaan pystyteippi tai pienikokoinen täplä, johon on helppo ampua. Yleensä pystyteippiin on helpointa osua sivusuunnassa. Varmistetaan vaikka luotilangalla, että teippi on varmasti pystysuunnassa suorassa.

Ensin ammutaan kolmelta metriltä teippiin ja säädetään tähtäin sekä sivu- että pystysuunnassa kohdalleen. Tämän jälkeen siirrytään sille matkalle, josta nuolen pitäisi osua samaan kohtaan. Omalla jousellani siis 45 metrin etäisyydelle. Hallissa testin voi ampua lyhyemmältäkin etäisyydeltä kuitenkin siten, että nuolet varmasti osuvat pakkaan. Muista myös ettei tähtäintä saa siirtää! Tähtäin ei välttämättä ole suorassa, joten se voi vaikuttaa tulokseen. Ammutaan taas sarja nuolia ja tarkistetaan osuivatko nuolet sivusuunnassa täsmälleen samaan linjaan kuin kolmelta metriltä. Pystysuuntaisella osumalla ei ole tässä vaiheessa merkitystä. Jos nuolet osuivat vasemmalle, siirretään hyllyä oikealle ja päin vastoin. Hyllyä kannattaa siirtää todella vähän kerrallaan ja ampua taas uusi sarja nuolia. Kannattaa ampua lopuksi vielä kertaalleen kolmesta metristä ja tarkistaa osumien olevan kohdallaan myös lyhyellä matkalla. Nyt nuolihylly on sivusuunnassa juuri oikeassa kohdassa.

Tässä vaiheessa hylly alkaa olla oikealla kohdalla. Metsästäjät voivat kaivaa leikkurinuolet esille ja todentaa miten leikkuri osuu juuri samaan kohtaan kuin taulukärki. Jos leikkuri lentää edelleen eri kohtaan kuin taulukärki, niin kannattaa varmistaa sulituksen riittävä koko ja kierre. Matalat sulat suoralla sulituksella ei välttämättä pysty ohjaamaan leikkuria tarpeeksi. 

Joissain tapauksissa jousen pyörä voi olla liian vinossa (’cam lean’) minkä takia leikkuri ei toimi toivotulla tavalla. Yleensä tämä ilmenee jo paperitestissä. Pyörää voi yrittää oikaista haarakaapelin säädöllä lisäämällä jompaan kumpaan haarakaapelin kierroksen - pari kunnes pyörä on suorassa. Pyörän asento tosin pitää katsoa täydessä vedossa, joten tähän olisi suotavaa olla niin sanottu ‘draw board’, vetopenkki, jossa pyörän suoruus ja ajoitukset voi katsoa helposti kuntoon. Useimmiten säätäminen kuitenkin onnistuu ilman mitään pyörien kallisteluja.

Lopuksi vielä yksi monista hienosäätövinkeistä. Sivusuuntaista hajontaa voi yrittää pienentää hakemalla oikea jousen jäykkyys nuolelle. Ammutaan ensin nykyisillä paunoilla useampi sarja, mitataan kasan leveys jokaisesta sarjasta ja kirjataan leveydet muistiin. Tämän jälkeen vähennettään kolme paunaa ja toistetaan testi. Lopuksi ammutaan vielä kolme paunaa alkuperäistä asetusta jäykemmällä jousella (eli lisätään kuusi paunaa). Nuolten jäykkyys on sopiva tietylle paunamäärälle ja tämä paunamäärä tuo pienimmän nipun testissä.

Myös niin sanottua torque tuning -testiä voi kokeilla. Siinä haetaan nuolihyllylle pituussuunnassa anteeksiantavin kohta. Ammutaan sarja nuoli normaalisti ja toinen sarja hieman kahvaa vääntäen. Kirjataan osumat ylös ja säädetään hyllyä hieman eteen- tai taaksepäin. Parhaalla asetuksella nuolet osuvat samaan kohtaan myös kahvaa väännettäessä.

#spine #nokinpaikka #nuolet #walkback tuning

[taljajousiammuntaa-blog]

Solmuton D-looppi

Kokeilin vaihtaa jousessa olevan torqueless loopin normaaliksi D-loopiksi. Asentaminen vaati jousen käyttämistä prässissä, mutta sehän ei ole monen minuutin operaatio. Sama väännötön looppi sopi melko hyvin suoraan D-loopiksikin. Tavalliseen looppinaruun verrattuna tämä kestänee hieman paremmin kun keskellä on punos. Molemmilla tavoilla asennettuna sama looppi on saman mittainen. Ensivilkaisulla D-looppi näytti pidemmältä, mutta kun viereen asensi lenkin torqueless solmulla niin pituus oli juuri sama.

#d-loop

[taljajousiammuntaa-blog]

Nuolten valinta ja rakentaminen

Jatkoa aiempaan postaukseen nuolten rakentamiseen liittyen.

Nokin valinta

Nokin sopivuuden keskipunokseen voi testata nokittamalla nuolen ja kääntämällä jousen vaakatasoon siten, että nuolen kärki osoittaa maata kohti. Nokin pitää olla sen verran jäykkä, että nuoli pysyy hyvin kiinni tässä asennossa. Nuolen tulee kuitenkin irrota jänteeltä kun jännettä napauttaa. Esimerkiksi monia Beiterin ja Eastonin nokkeja saa kahtena eri kokona, joten kannattaa kokeilla kumpi sopii paremmin omaan jouseen. Useimmiten isompi koko on oikea taljajousen jänteelle. Hienosäätöä voi tehdä eri paksuisilla keskipunoksilla.

Yleisin nokkimalli on in-nock, joka tulee nuoliputken tai nokkiholkin sisään. Tauluammunnassa käytetään yleisesti myös pin-nokkia, jota saa myös esimerkiksi Goldtipin metsästysnuoliin. Pin-nokin suurin etu on nuolien säilyminen ehjänä osumista; yleensä vain pinni menee lyttyyn, mutta nuoliputki pysyy ehyenä. Näiden lisäksi esimerkiksi Beiter valmistaa monia erilaisia nokkeja, esimerkiki in-out -malleja, joissa nokki tulee sekä nuoliputken sisälle että putken päälle.

Sulituksen valinta

Sulkia saa sekä muovisina että perinteisinä kalkkunansulkina. Sulkia valmistetaan eri pituisina, eri korkuisina ja erilaisilla profiileilla. Lisäksi on vielä tähtäinjousissa yleisiä spinwing- eli koverosulkia. Sulat voi myös sulittaa monin eri tavoin, suorana sulituksena ilman kierrettä, suoralla kammalla kierteelle tai helical-sulituksena. Kaiken lisäksi sulitus voi olla oikea- tai vasenkätinen, joka kertoo kumpaan suuntaan nuoli pyörii lentäessään.

Tauluammunnassa kevyillä hiilikuitunuolilla sulitus voi olla matala ja lähes suora. Silloin sulitus ei hidasta nuolta turhaan pidemmiltä matkoilta ammuttaessa, mutta keveä hiilikuitunuoli pyörii kuitenkin riittävästi. Nykyisin taljalla ulkoammuntamatka on vain 50 metriä, joten nykyään ammutaan paksummilla nuolilla kuin aiemmin. Paksumpiin nuoliin kannattaakin laittaa vähän pidempi sulitus. Käytännössä siis, mitä pienempi nuoli sitä pienempi sulka ja päinvastoin.

Metsästyskäytössä sulituksella on enemmän merkitystä kun ammutaan leikkurikärjillä. Leikkuri ohjaa nuolta lennossa melko paljon, joten sulituksen tulee olla riittävän korkea ja kierretäkin tarvitaan huomattavasti enemmän kuin tauluammunnassa. Toisaalta metsästyksessä ampumamatkat pysyvät kohtuullisina, joten sulituksen hidastava vaikutus ei haittaa niin paljoa. Lyhyillä, alle 20 metrin matkoilla, jyrkkäkään sulitus ei vielä hidasta nuolta juuri lainkaan. Omien kokeilujen perusteella sama nuoli matalalla ja suoralla sulituksella osuu 20 metrin matkalta ihan samaan kohtaan kuin korkeammilla sulilla ja helical-sulituksella varustetut nuolet. Korkeaprofiiliset 2 tuuman sulat (Blazer tms.) riittävällä kierteellä ovat varma valinta metsästysnuoliin. Kannattaa kuitenkin varmistaa ettei korkeaprofiilisista sulista tule kontaktia jouseen, kaapeleihin tai nuolihyllyyn. Jyrkällä helical-sulituksella voi tulla myös ohitusongelmia nuolihyllyn suhteen, jos nuoli ehtii pyörähtää jo ennen hyllyn ohitusta.

Luonnonsulat ovat huomattavasti muovisulkia kevyempiä, joten niillä nuolista saadaan kevyemmät. Huonona puolena on lähinnä korkeampi hinta sekä joissain tapauksissa kastuminen. Käsittelemättömät luonnonsulat eivät välttämättä toimi samalla tavalla märkänä kuin kuivalla säällä. Luonnonsulkia valitessa tulee huomioida sulan kätisyys. Oikeakätistä luonnonsulkaa ei voi sulittaa vasenkätiseksi ja päinvastoin. Muovisulat ovat yleensä symmetrisiä, joten saman sulan voi sulittaa kummalla kierteellä haluaa.

Oikeakätisellä sulituksella nuoli pyörii myötäpäivään (kellon suuntaisesti), vasenkätinen vastapäivään. Vasenkätinen sulitus voi löysyttää leikkuria pyöriessään vastapäivään, joten metsästysnuolissa oikeakätinen sulitus on suositeltava.

Sulitus kannattaa laittaa noin tuuman, puolentoista päähän nokin päästä. Tähtäinjousella on perinteisesti mitattu etäisyys sormenpäästä ensimmäiseen niveleen keskisormesta ja tämä on riittävä etäisyys sulitukselle. Tarkoitus on ettei sormi pysty osumaan sulitukseen nuolen lähtiessä liikkeelle. Taljalla sulitus voi olla lähempänäkin nuolen päätä, mutta siitä ei ole mitään mainittavaa hyötyä.

Sulkien profiilit

Muovisulkia valmistetaan useilla eri profiileilla. Yleisimmät ovat standard, high profile, parabolic, shield.

Nuolen valmistaminen

Katkaisu

Nuoli tulee katkaista vain siihen tarkoitetulla leikkurilla missä on riittävä pyörimisnopeus ja millä katkaisupinnasta saadaan varmasti suora. Lisäksi nuolista tulee pystyä katkaisemaan täsmälleen saman mittaiset. Nuolta ei kannata yrittää katkaista esimerkiksi rautasahalla, hiilikuitu rispaantuu melko varmasti eikä katkaisupinnasta saa suoraa. Useimmilla jousiammuntaseuroilla ja välinemyyjillä on oikeat välineet nuolen katkaisuun. Katkaisun jälkeen ennen kärkien kiinnitystä putken sisältä voi yrittää puhdistaa katkaisussa syntyneen pölyn pois vaikkapa alkoholiin kastetulla vanupuikolla.

Kärkien kiinnitys

Kärkien kiinnitys tapahtuu yleisimmin kuumaliimalla. 3M:n läpinäkyvä, ruskea kuumaliima on tähän tarkoitukseen pitävintä, sitä myös myydään nuolivalmistajien omilla tuotemerkeillä. Rautakaupan satunnainen kuumaliima toimii myös ihan hyvin normaalissa tauluammunnassa. Kärki pitää kuumentaa varovasti etenkin hiilikuitunuolia liimatessa ettei hiilikuitu vaurioidu liiasta kuumuudesta johtuen. Kuumentamiseen paras väline on pieni nestekaasupoltin tai kuumailmapuhallin. Metsästysnuolien insertit voi kiinnittää pikaliimalla tai jopa epoksilla tarvittaessa, mutta se tarkoittaa myös sitä ettei inserttiä saa enää irti rikkomatta nuolta. Tällaista liimausta ei kannata tehdä ellei ole aivan varma oikeasta nuolenpituudesta ja sopivuudesta omalle jouselle.

Kuumaliimalla kiinnittäessä kuumenna kuumaliimapuikkoa sekä kärkeä hyvin varovasti, levitä kuumaliimaa kärjen takaosaan tasaisesti. Laita kärki nuoleen paikalleen kärkeä pyörittäen, jotta liima leviää tasaisesti. Älä kuitenkaan jätä vielä kärkeä paikalleen vaan ota se vielä irti. Kuumenna kärkeä uudestaan hieman ja levitä lisää liimaa. Nyt taas pyöritä kärki paikalleen ja jätä viilenemään. Tällä menetelmällä kärki pysyy huomattavasti paremmin kiinni kuin suoraan liimaamalla.

Nokkien kiinnitys

Normaalisti nokki vain painetaan nuoleen paikalleen. Joskus etenkin Beiterin in-nockit ovat liian löysiä, jolloin ne eivät pysy kunnolla paikallaan. Silloin nokin ympärille kannattaa laittaa vähän vesiputkien liitosten tiivistämiseen käytettävää teflonteippiä. Sen avulla nokki pysyy tiiviisti paikallaan. Nokkia ei kannata liimata, jotta nokin vaihtaminen käy helposti.

Sulituksen liimaaminen

Sulitus kiinnitetään sulituslaitteella. Sulituslaitteita on lukuisia erilaisia; perinteisin valinta on ollut Bitzenburger Jig, josta on myös monia eri kopioita. Näiden metallisten sulituslaitteiden etuna on se, että niissä voi säätää esimerkiksi sulituskulmaa (offset), sulituksen kätisyyttä ja sulkien määrää (3 tai 4 sulkaa).

Perinteisten metallisten sulituslaitteiden lisäksi myydään muovisia laitteita, joilla voi liimata suoraan kaikki kolme sulkaa valmiiseen kulmaan, esimerkkinä Beiterin tri-liner. Kaikilla näillä sulat saadaan varmasti liimattua.

Sulkien liimaamiseen voi käyttää tavallista pikaliimaa tai varsinaista sulkaliimaa. Pikaliiman etu nimensä mukaisesti on nopea kuivuminen, sulkaliimojen kuivuminen kestää yleensä tunteja. Hiilikuitunuolissa pikaliima toimii mainiosti, mutta alumiininuolissa sulat eivät pikaliimalla välttämättä kovin hyvin pysy. Pikaliimoissakin on eroja ja geelimäiset liimat ovat helpompia käsitellä.

Ennen liimausta sulat kannattaa puhdistaa kunnolla. Monet käyttävät puhdistamiseen alkoholia tai liuottimia (asetoni, tinneri), mutta kunnollinen vesipesukin esim. Vim:llä ja karhealla sienellä toimii. Easton suosittaa puhdistamista asetonilla tai jos nokki on jo paikoillaan, isopropyylialkoholilla. Kannattaa kuitenkin lukea valmistajan ohjeet huolella, esimerkiksi Carbon Express kieltää asetonin käytön nuolissaan. Hiilikuitunuolten pinta on valmiiksi tarttuva, mutta alumiininuolilla pintaa kannattaa vähän karhentaa ennen liimausta. Karhennuksen voi tehdä teräsvillalla tai hienolla vesihiomapaperilla. Puhdistus- ja karhennusoperaatiolta välttyy käyttämällä muovisia wrappeja nuolen päällä. Ne myös helpottavat sulkien irrotusta myöhemmin kun sulat halutaan vaihtaa.

Myös sulat voi puhdistaa ennen liimausta vaikkapa alkoholilla. Tosin kannattaa lukea valmistajan suositukset. Esimerkiksi AAE:n sulissa on liiman kuivumista nopeuttavaa ainetta ja niitä ei suositella puhdistettavaksi mitenkään.

Liimattujen sulkien etu- ja takapäähän kannattaa lopuksi vielä laittaa liimatipat sulkaliimasta, jolloin sulat pysyvät vieläkin paremmin paikallaan. Yön yli kuivuttuaan nuolet ovat valmiina käyttöön.

[taljajousiammuntaa-blog]

Ammuntatekniikkaa

Tein taannoin muutamat klipit, joista näkyy ideaa laukaisulaitetekniikasta. Kaikissa näissä näkyy hyvin, miten ammuttaessa pikkurilli siirtyy lähemmäs peukaloa juuri ennen kuin nuoli lähtee. Tästä puhuttiin myös Grivin seminaarissa, ankkuroinnin jälkeen painetta tarvii saada siirrettyä etu- ja keskisormelta nimettömälle samalla kun kämmentä rentoutetaan. Tähän pikkurillin oikeaa asentoon liittyy myös harjoite, josssa ammutaan pingispallon kanssa.  

[taljajousiammuntaa-blog]

Nuolitermeistä

Aloitteleva jousiampuja tai jousimetsästäjä on usein hukassa nuolten valinnan suhteen. Valmistajien sivuilla vilisee erilaisia termejä ja lyhenteitä, jotka ei välttämättä heti avaudu. Koostin tähän postaukseen yleisimpiä perusjuttuja nuoliin ja niiden valintaan liittyen. Seuraavassa postauksessa käydään läpi nuolten rakentamista, erilaisia nokkeja, sulituksia ja muita nuoliin liittyvää.

Spinen määritelmä

Nuolissa on spine-merkintä, joka kertoo nuolen niin sanotun staattisen jäykkyyden. Mitä pienempi luku, sitä jäykempi nuoli. Virallisesti spine mitataan ripustamalla 29 tuuman mittaiseen nuoleen 880 gramman painoinen punnus. Nuoli on tuettu molemmista päistä siten, että väli on 28 tuumaa. Tämän jälkeen mitataan nuolen keskeltä kuinka paljon nuoli on taipunut punnuksen voimasta. Spine-arvo saadaan kertomalla saatu etäisyys (tuumina) tuhannella. Esimerkiksi 500 jäykkyyden nuoli taipuu 0.5 tuumaa, jolloin 0,5x1000=500.

Dynaaminen spine

Nuolella on tämän staattisen jäykkyyden lisäksi niin sanottu dynaaminen jäykkyys, johon vaikuttaa monet eri asiat kuten jousen paunamäärä, nuolen pituus, jännemateriaali, sulkien ja nokin paino ja niin edelleen. Näiden muuttjien avulla nuolen jäykkyyttä voidaan hienosäätää.

Liian jäykkää nuolta voidaan kompensoida pidemmällä putkenpituudella, lisäämällä kärkipainoa nuoleen ja/tai lisäämällä jousen vetojäykkyyttä.

Liian löysää nuolta voidaan kompensoida lyhentämällä nuolta, keventämällä kärkeä tai vähentämällä paunoja.

Lisäksi hienosäätöä voi tarvittaessa tehdä sulkavalinnoilla (luonnosulka/muovisulka), nokinpaikalla (metalliset nokinpaikat/punos), keskipunoksen pituudella ja materiaalilla tai vastakaarijousessa jänteenpaksuudella. Käytännössä kuitenkin taljajousella hieman liian jäykkä nuoli toimii käytännössä kohtuullisen hyvin.

Nuolen paksuus ja paino

Eastonin hiilikuitunuolissa nuolen sisähalkaisija ilmenee suoraan käytössä olevasta nokista, kokonaishalkaisija vaihtelee nuolesta ja spinestä riippuen:

S “Standard” sisähalkaisija 6.5mm

H “Reduced Diameter” sisähalkaisija 6mm

X “Micro Diameter” sisähalkaisija 5mm

G “Ultra-Micro” G sisähalkaisija 4mm

Alumiininuolissa kaksi ensimmäistä numeroa kertoo nuolen paksuuden, esimerkiksi 2314 nuoli on 23/64" paksu eli noin 9.1mm. Monet valmistajat ilmoittavat suoraan ulkohalkaisijan (O.D., outer diameter). Esimerkiksi Goltip Velocity on .296" eli 7.5mm. Nuolen paino ilmoitetaan yleensä grainia per tuuma. Tämän avulla voi helposti suoraan vertailla eri nuolten painoja ja laskea oman nuolen paino kertomalla grainia per tuuma -arvo nuoliputken pituudella. Painoon vaikuttaa tietysti aina myös nuolen spine, jäykempi nuoli vaatii enemmän hiilikuitua ja nuoli on raskaampi.

Suoruus ja painotoleranssi

Yleensä nuolille ilmoitetaan aina painotoleranssi, esimerkiksi +/-2 grainia. Tämä tarkoittaa, että ostetussa tusinassa nuoliputkia raskaimman ja kevyimmän putken painoero voi olla maksimissaan tuo +/-2 grainia. Vastaavasti nuolille annetaan myös tietty suoruustoleranssi, esimerkiksi +/-0.06". Vastaavasti tämä kertoo lupauksen nuolitusinan eroista, suorimman ja kieroimman putken ero voi olla +/-0.06" eli 1.5mm. Kalliimmissa nuolissa suoruusluokka on +-0.01" eli 0.25mm. Jotkin nuolivalmistajat myyvät samaa nuolta eri suoruus- ja painotoleransseilla ja siten eri hinnoilla. Esimerkiksi Goldtip Velocitya saa Pro mallina (+-0.05gr ja +-0.01"), XT mallina (+-2gr ja +-0.03") sekä perus Velocity:na (+-2gr ja +-0.06"). Putki on käytännössä sama, mutta halvimmassa tusinassa voi mukana olla aavistuksen eri painoisia ja vähemmän suoria nuolia mukana.

Nuolen pituuden mittaaminen

Nuolen pituus mitataan nokin pohjasta nuoliputken päähän. Ei siis esimerkiksi nokin päästä nuolen kärkeen. Tämä on hyvä tiedostaa valmiiksi leikattuja nuolia tilattaessa. Nuolenpituus on helpointa mitata vetämällä jousi vireeseen täyspitkän nuolen kanssa ja kaveri merkkaa tussilla tai teipillä merkin oikeaan kohtaan. Nuolista kannattaa tehdä aluksi mieluummin liian pitkät kuin liian lyhyet, etenkin jos oikeasta jäykkyydestä on vähänkin epävarmuutta. Liian pitkää nuolta on helppo lyhentää, mutta liian lyhyttä ei pysty pidentämään.

Oikean jäykkyyden valinta

Nuolivalmistajien sivuilta löytyy kaaviot nuolten valintaan. Niissä on yleensä toisessa sarakkeessa nuolen pituus ja toisessa jousen jäykkyys. Usein erilaisten taljajousien heittonopeuksien kompensointiin on tietyt kompensaatiot, esimerkiksi nopean heittonopeuden jouselle lisätään tietty paunamäärä todelliseen vetojäykkyyteen. Näiden kaavioiden avulla pystyy suuntaa-antavasti arvioimaan sopivan nuolen omaan jouseen. Tarkempaan valintaan on olemassa työkaluja, kuten hyväksi havaittu Archers Advantage. Siinä ohjelmalle kerrotaan jousen merkki, malli, vetopituus ja paunamäärä. Tämän jälkeen valitaan haluttu nuolimerkki, spine, nuolenpituus ja sille haluttu kärkipaino. Näiden määreiden pohjalta ohjelma kertoo onko nuoli sopiva. Ohjelma osaa myös antaa itse listan sopivista nuolista omaan jouseen. Ohjelma saa kertoa myös valitun nuolen FOC:n ja painon ynnä muita tarpeellisia tietoja. Usein kuulee sanottavan, että taljajouselle ei liian jäykkää nuolta olekaan. Jäykkä nuoli toimii taljassa melko hyvin, mutta paras tulos kuitenkin saadaan juuri sopivalla nuolella. Kannattaa pyrkiä valitsemaan juuri sopiva nuoli.

Kärkipainon valinta ja FOC

Usein verkkokeskusteluissa puhutaan nuolen FOC:sta, Front of Center -arvosta. Sen laskeminen on varsin yksinkertaista ja netissä on olemassa valmiita laskureitakin. Laskenta tapahtuu näin: Mittaa nuolen keskikohta eli putken pituus jaettuna kahdella. Tämän jälkeen kokeile ja merkitse nuolen tasapainokohta kärjen ja sulkien kanssa. Mittaa etäisyys keskikohdasta tasapainokohtaan. Jaa tämä etäisyys nuolen pituudella. Esimerkiksi nuolen pituus on 76cm ja etäisyys tasapainokohtaan 8cm. Tällöin FOC on 8/76=0,105 eli 10,5%. Yleisesti sopivana pidetään 7-15% FOC-arvoa. Liian suuri FOC kertoo nuolen olevan kärkipainoinen, joka aiheuttaa nuolen sukeltamista tai nopeaa tippumista tietyn matkan jälkeen. Toisaalta taas liian pieni FOC-arvo kertoo liian kevyestä kärkipainosta, jolloin nuolen lento voi olla epävakaata.

Materiaalit

Nykyään yleisin materiaali nuolissa on hiilikuitu tai hiilikuidun ja alumiinin yhdistelmä. Alumiininuolia käytetään lähinnä sisäkilpailuissa, joissa nuolen keveydellä ei ole merkitystä ja nuolille haetaan maksimipaksuutta suurempien pisteiden toivossa. Alumiininuolten ja alumiinilla pinnoitettujen hiilikuitunuolten etu on myös vähäisempi tarttuvuus haltex-pakkaan, ne ovat helpompia kiskoa irti. Toisaalta alumiini voi tarttua solumuovipakkaan enemmän kuin hiilikuitunuoli. Hiilikuitunuolet ovat kevyempiä sekä kestävämpiä ja oikean jäykkyyden valinta ei ole niin tarkkaa kuin alumiininuolilla. Esimerkiksi 29" ja 400 spinen nuoli voi kattaa vetojäykkyydet 40 paunasta 60 paunaan.

#nuoli #nuolet #taljajousi #jousiammunta

[taljajousiammuntaa-blog]

Hoyt:illa oli Instagramissa tällainen esimerkkivideo, jossa on kuvattu milloin nokki on liian pieni ja milloin se on sopiva. Ensimmäisessä esimerkissä nokki on liian tiukka ja videon lopussa on sopivan kokoinen nokki.

Liian pienille nokeille voi yrittää tehdä uuden ohuemman keskipunoksen mikäli tuli ostettua repullinen liian pieniä nokkeja. Vastaavasti liian isoille nokeille voi tehdä paksumman keskipunoksen. Helpompi toki vaihtaa sopivammat nokit nuoliin.

#hoyt #nock #nokki

[taljajousiammuntaa-blog]

Nuolihyllyn pituussuuntainen säätö

Nuolihyllyn pituussuuntaisestä säädöstä on käyty ajoittain keskustelua eri foorumeilla ja suositeltu ns. torque tuning -menetelmää. Siinä ammutaan nuoli/nuolet ensin normaalisti ja tämän jälkeen tahallaan kahvaa vääntämällä. Yleensä vääntämällä ammutut nuolet eivät osu samaan kohtaan. Nuolihyllyä säädetään taaksepäin pienin pykälin toistaen edellä mainittua ammuntaa kunnes nuolet osuvat samaan kohtaan.

Toinen menetelmä oikean pituussuunnan hakemiseen on kerrottu aiemmassa postauksessa. Tartutaan nuolen nokista kiinni vasemmalla kädellä ja oikean käden etusormella naputellaan napakasti nuolta kärjestä hiljalleen siirtyen kohti nokkia. Tietyn matkan päästä nuolen kärjestä löytyy vaimein kohta, joka tuntuu selvästi naputtelussa. Toinen menetelmä on naputella nuolta varovasti pöydän reunaa vasten. Mielestäni kohta kuitenkin löytyy helpommin sormella naputtelemalla.

Seuraavaksi merkitään tämä vaimein kohta nuoleen vaikka teipillä ja siirretään nuolihyllyä siten, että hylly osuu merkittyyn kohtaan nuolta täydessä vedossa. Lopputuloksen pitäisi olla jotakuinkin sama kuin torque tuning -menetelmällä, mutta näin tehtynä säätö on huomattavasti nopeampi toteuttaa eikä vaadi ampumista.

Testailin tätä sisänuolilla ja sattumalta nuolihylly oli valmiiksi melkein oikeassa kohdassa. Pitkillä sisänuolilla säätöä varten ei edes tarvinnut pidempää nuolihyllyn vartta vaan hienosäätö onnistui normaalilla hyllyllä. Lyhyemmillä kesänuolilla todennäköisesti tarvinnee pidemmän varren nuolihyllyyn.

#nuolihylly #säätö #torque tuning

[taljajousiammuntaa-blog]

GRIV:n Instagram-tilillä oli hyvä esimerkkivideo, jossa näkyy ranteen rentous siinä vaiheessa kun laukaus lähtee.

[taljajousiammuntaa-blog]

Väännötön looppi

Tein d-looppien tekemistä varten jigin liimalevyn palasta sekä kahdesta ruuvista. Näin lyhyttä pätkää ei oikein voi jännepukissa valmistaa.

Ensimmäiset versiot d-loopista tein perinteisellä menetelmällä samaan tyyliin kuin jänteiden keskipunokset. Eivät kestäneet kuin alle sata nuolta ja punos lähti purkautumaan.

Katselin GRIVin ohjevideon ajatuksella läpi ja tein pari uutta looppia ohjeiden mukaisesti. Ohjeessa on kyllä ideaa, solmu vaikuttaa pitävämmältä kuin perinteinen keskipunosten teossa käytetty menetelmä. Tällä tyylillä tekeminen on aavistuksen työläämpää kun punoslangan joutuu kieputtamaan kahteen kertaan. Tosin ensimmäinen kieputus ei tarvi olla tiukalla. Kuvasin videolle punoksen aloituksen, koko ohje kannattaa katsoa GRIV:in videosta. Yksinkertainen homma loppujen lopuksi.

Pulteista kasattu jigi toimii ihan hyvin, mitä nyt jännelangan kiertäminen on työlästä kun tilaa alapuolella on kovin vähän.

Ja siinä valmis lopputulos käytössä. Katsotaan kestääkö tämä paremmin kuin aiemmat yritykset.

#archery #torqueless d-loop #d-loop #jousiammunta

[taljajousiammuntaa-blog]

Kahvan virittely Sugrulla

Löysin verkkokauppa.com:in hyllystä Sugrua, joten pitihän tätä kahvan kulman säätöä kokeilla. Sugrun on näköjään koostumukseltaan muovailuvahan ja sinitarran välimaastosta. Viimeisimmästä muovailuvaha-harjoituksesta on jo aikaa, joten kahvaan tuli se kuuluisa käsityön leima. Kuivuminen kestää todella pitkään, illalla muovailtu kahva oli vielä aamulla ihan pehmeä. Ilmeisesti siis ainakin 24 tuntia pitänee odotella ennen kuin jousen voi taas ottaa käyttöön.

#archery #sugru #grip #jousiammunta #kahva