#näköalapaikka | Explore Tumblr Posts and Blogs

franzipatur · 2 years

Text

1 Tag Tampere

24.07.22: Stadtbesichtigung Tampere

Gestartet haben wir den Tag in Tampere etwas entspannter. Nach einem ausgiebigen Frühstück mit gratis Kaffee im Hostel ging es dann gegen späten Vormittag los Richtung Stadt. Das Wetter hat auch mitgespielt und die Sonne hat den Regen von früh morgens verdrängt. So ging es uns beiden ähnlich und wir waren beide schnell von der Stadt begeistert. Gestartet sind wir im Muminmusekm. Mumin ist die bekannte Figur aus Finnland, die häufig in Kinderbüchern auftaucht. Anschließend entdeckten wir auf dem Weg einen kleinen Flohmarkt, den wir zusammen womöglich auch hätten leer kaufen können, da es dort einfach super schöne Sachen zu verkaufen gab. Von Kleidung, über Geschirr zu Dekosachen - alles war dabei. Aufgrund der niedrigen Preise haben wir uns dort auch die ein oder andere Sache geleistet. Danach ging es erfolgreich weiter Richtung Innenstadt, die eine total tolle Atmosphäre erzeugt. Tampere ist eine sehr belebte Stadt und hat viele wunderschöne, bunte, alte Häuser. Auf dem Weg statteten wir der Orthodoxen Kirche einen Besuch ab. Diese sah nicht nur von außen sehr schön aus, sondern auch von innen hatte der einen ganz besonderen Charme. Über die schöne Brücke Tammerkoski gelangt man auf den Marktplatz Keskustorie. Dieser hat uns besonders gut gefallen. Auf ihm waren in einem kleinen abgetrennten Bereich viele kleine Stände, Cafés und Sitzmöglichkeiten. Auch das Rathaus und die alte Kirche befinden sich mitten auf dem Marktplatz, die mit ihren bunten Farben noch das Übrige tun. Auch Tampere hat wieder typisch finnisch, eine Markthalle anzubieten. Auf diese hatten wir uns besonders gefreut, u.a. dadurch, dass sie mit die älteste Markthalle ist, nur leider mussten wir vor Ort feststellen, dass diese leider sonntags geschlossen hat. Aber auch von außen sah diese bereits sehr schön aus. Nach einem Besuch des Finlayson-Geländes, ein altes Industrie-/Fabrikgebiet, ging es weiter zu dem großen Park Pynnikki. In diesem spazierten wir eine Weile entlang, bis wir zu dem wunderschönen Aussichtspunkt „Pynikin näköalapaikka“ auf Felsen kamen, von wo aus wir einen tollen Blick auf das Wasser hatten. Dort genossen wir ein kleines Picknick und genossen wir längere Zeit einfach die Sonne, bevor wir auch schon langsam den Rückweg antreten mussten, um unser Gepäck aus dem Hostel zu holen. Direkt danach ging es nur noch für ein Abendessen ins Taco Bell (weil wir beide noch nie dort gegessen hatten und es mal ausprobieren wollten, was sich sehr gelohnt hat :D) und dann ging es für uns beide an den Bahnhof. Für mich sollte es allerdings in eine andere Richtung gehen als meine neue Freundin. Ich nahm nämlich den Nachtzug nach Rovaniemi, die Hauptstadt im Lappland.

0 notes

breakfast-at-someplace-new · 5 years

Text

Kamienna Gora -näköalapaikka

Hotellin lähellä samalla kukkulalla on aika iso Marii i Lecha Kaczynskich -puisto. Sen korkeimmalla kohdalla on Kamienna Goran näköalapaikka merelle. Paikalla oleva iso risti-monumentti oli remontissa, joten kaupungin puoleiselle laidalle ei päässyt tällä kertaa.

Näköalapaikan päädyssä oli maksuton funikulaari, jolla pääsi lähemmäs rantaa joutumatta kiipeilemään kukkulan portaissa. Varmaan lyhyin ikinä näkemäni rata, mutta jalat kiittivät ylöspäin matkustaessa.

Lähellä oli myös näköalaravintola, jossa kävin istuskelemassa drinkin verran.

#puola #puola2019 #gdynia #funikulaari #näköalapaikka

0 notes

omppuleila · 5 years

Photo

Ajelin eilen illalla fillarilla Viikistä kotiin Arabianrantaan Pihlajiston kautta. Oli jo tosi pimeää, enkä halunnut ajaa hiljaista suorinta reittiä metsätien läpi, joten otin kiertotien, joka kulkee asutuksen keskeltä. Tuolta korkealta mäeltä on huimat näköalat; toisella puolen Vantaan joki ja toiseen suuntaan eilen todella kirkas puolikuu. Tunsin olevani lähellä avaruutta ja äärettömyyttä 🙏 #kirkastaivas #korkealla #näköalapaikka https://www.instagram.com/p/B2GVQC_hj0J/?igshid=1qwele4fjsk8e

#kirkastaivas #korkealla #näköalapaikka

0 notes

valonkuvaaja · 3 years

Photo

Hyvää Juhannusta meille kaikille 🔥 Hämeen linnan vastarannalta näkoalapaikalta on hyvä seurata esimerkiksi Vanajaveden juhannusliikentä. Photographer / Valokuvaaja: Markus Kauppinen My websites / Verkkosivuni: www.valonkuvaaja.com My blog / Blogini: www.valonkuvaaja.com/blogi My web gallery / Kuvagalleriat: https://500px.com/p/valonkuvaaja www.valonkuvaaja.com/kuvagalleria Instagram www.instagram.com/kauppinen_markus Facebook: www.facebook.com/Valonkuvaajacom Twitter: https://twitter.com/valonkuvaaja Youtube: https://www.youtube.com/user/Valonkuvaajacom #travel #matkailu #kotimaanamatkailu #urban #Hämeenlinna #VisitHämeenlinna #VisitHäme #forecasuomi #valokuvaaja #photographer #pentax #teampentax #maisemakuva #sunny #aurinkoista #city #kaupunki #hamecastle #hämeenlinna #castle #kesä #kesäkuu #nähtävyys #kuvauskohde #näköalapaikka #näköalatasanne #juhannus #hyvääjuhannusta #keskikesä #midsummer (paikassa Häme Castle - Hämeen linna) https://www.instagram.com/p/CQfG-QsBAaj/?utm_medium=tumblr

1 note · View note

mairem · 5 years

Photo

CC BY 2.0 Outdoors Finland Kammiovuori, Sysmä, näköalapaikka

3 notes · View notes

saraminia · 2 years

Text

Samuli Heimonen (Finnish, b. 1975 Saarijärvi), Näköalapaikka/Vantage point, 2019, acrylic and oil on canvas, 230cm x 350cm

#art #riikka posts

1 note · View note

ollipakerran · 2 years

Text

Kirkko sahaa omaa oksaansa

Yksi asia on varma: seuraavaa kirkon tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuspalkintoa ei myönnetä ainakaan kirkkohallituksen täysistunnolle. Mutta jos kirkossa jaettaisiin kunniaa sen oksan sahaamisesta jolla se istuu, täysistunnossa oltaisiin vahvoilla.

Viime viikolla kirkkohallitus istui päättämään kahden vuoden välein jaettavan tasa-arvopalkinnon nimeämisestä Irja Askola -palkinnoksi tai – kuten kokouksen aikana muotoiltiin – Kirkon Irja Askola -tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuspalkinnoksi. Palkinto oli syntynyt vuonna 2017 nimenomaan Askolan, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ensimmäisen naispiispan aloitteesta.

Henkilönimen käyttö palkinnon nimessä vertautuu kirkon John Vikström -liikuttajapalkintoon. Urheiluharrastuksestaan tunnetun entisen arkkipiispan nimeä kantavan palkinnon perusteena on mm. eettisten arvojen edistäminen liikunnassa ja urheilussa.

Tasa-arvopalkinnon nimenvaihdoksen piti kai olla niin sanottu läpihuutojuttu, mutta yllättäen siitä vaadittiin äänestystä. (Kokouksen pöytäkirjasta voi katsoa, kuka ehdotti ja äänesti ja mitä. Täysistunnon pöytäkirja kokonaisuudessaan löytyy täältä.) En tiedä, mitä varten seitsemälle täysistunnon jäsenelle ei kelvannut ehdotettu nimimuutos, mutta torppauksella on selvä viesti: Irja Askolan symboliarvo ei meille kelpaa. Askolahan tunnetaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen puolestapuhujana sekä sukupuolten tasa-arvon ja ylipäänsä ihmisten yhdenvertaisuuden edistäjänä. Se on perintö, jota kirkkohallituksen täysistunnon enemmistö ei halua vahvistaa.

Kirkkoherra Päivi Vähäkangas kommentoi täysistunnon päätöstä avoimessa facebook-päivityksessään:

”Jotakin tämä kertoo kirkkomme suhteesta tasa-arvoon. Periaatteessa siihen ollaan sitoutuneita, mutta tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta aktiivisesti toimivat ja puhuvat ihmiset eivät kuitenkaan saa tukea taakseen. Irja jäi piispavuosinaan kovin yksin. Yhä edelleen tasa-arvon puolustajia on helppo dissata.”

Vaikka en olekaan kirkkopolitiikassa enää ihan eilisen teeren poika, aika ajoin hautaan kasvot käsiini ja kadun koko hommaan ryhtymistä. Haluanko olla mukana yhteisössä, jossa minulle tärkeimpiä kristillisiä arvoja jatkuvasti kyseenalaistetaan?

Erimielisyys kirkon tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuspalkinnon nimestä on oire kirkkoa halkovasta kahtiajaosta. Huomionarvoiseksi sen tekee hallinnon taso, josta on kyse. Kirkkohallituksen täysistunto on näköalapaikka, josta pitäisi nähdä kauas eteenpäin.

Uutinen palkinnon nimestä osui yksiin toisen samoihin aikoihin lukemani kirkkoa koskevan tekstin kanssa. Kirkkohallituksen julkaiseman Maan suola -verkkolehden pääkirjoituksessaan Kari Latvus lukee kirkollemme ns. madonluvut:

”Edessä on järisyttävän suuri muutos, joka tulee muuttamaan perustavalla tavalla kirkon todellisuuden Suomessa.[…] Vuonna 2050 kirkon jäseniä voi olla Helsingissä 15–25 prosenttia, koko maassa ehkä 35–45 prosenttia väestöstä. Tuossa tilanteessa kirkolla ei ole viranomaistehtäviä ja sen julkisoikeudellinen asema on lakannut.”

Voi tietysti olla, että kirkossa vaikuttaa niitäkin ihmisiä, joita kirkon jäsenmäärän väheneminen ei haittaa – päinvastoin. He ajattelevat niin, että kirkon kutistuessa jäljelle jäävät vain tosiuskovaiset. Jokainen kirkon korkeimmissa päätöksentekoelimissä tehty päätös, joka tavalla tai toisella suuntautuu vähemmistöjen oikeuksia ja ihmisten yhdenvertaisuutta vastaan, vie kohti pyyn lailla maailmanlopun edellä pienenevää kirkkoa.

Julkaistu 7.2.2022

#kirkkohallitus #irja askola #tasa-arvo #yhdenvertaisuus

0 notes

eksopolitiikka · 6 years

Text

Chakrojen suuntausmeditaatio

Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Tässä kanavoinnissa annettiin meditaatio chakrojen tasapainottamiseksi.

Sallikaa meidän, jälleen kerran, sulkea silmänne ja lähdetään lyhyelle meditaatiomatkalle, jälleen kerran, tarkoituksenamme vahvistaa tätä yhteyttä ja suuntaus, maadoittaa yhteys Äärettömään Lähteeseen.

Vedä syvään henkeä sisään, muista sydämenlyönti, muista suuntaus, muista flow… ja ulos; ja jälleen kerran sisään… ja ulos; ja kerran vielä sisään… ja ulos. Kolme kertaa, yksi kerta jokaista persoonallisuuden aspektia kohden: uskomus, tunne ja ajatusmalli-toiminta; ja persoonarakenteesi prisman suuntaamiseksi.

Jatka hengittämistä normaalisti, ja kuvittele että seisot kauniissa paikassa, joko vihreässä puistossa tai rannalla tai jossain luonnossa. Missä tahansa luonnossa, mikä tahansa luonnon näköalapaikka, minä tahansa aikana, joko päivällä tai yöllä. Kuvittele seisovasi suorassa ja korkealla ja totuudessa, tässä rauhan ja hiljaisuuden paikassa, ekspansiivisuuden paikassa. Kun näet että seisot sellaisessa paikassa, sisäisen näkökyvyn avulla tarkastele ympärilläsi olevaa laajentunutta taivaanrantaa ja näkymiä: taivasta, maata, puita, kiviä, vettä, mitä tahansa siellä onkin.

Salli itsesi nyt tulla tietoisemmaksi eri chakrapisteistä sisälläsi, niinkuin ne olisivat helmiä narussa, kauniita kiiltäviä helmiä. Jokainen on eri värinen: juurichakrassa hehkuu rubiininpunainen, kaunis hehkuva punainen. Narua ylöspäin siirryttäessä hehkuva oranssi, topaasinkaltainen kivi. Siirrytään ylöspäin solar plexukseen, kaunis keltainen, sitriinin kiteinen kivi. Ylöspäin sydänchakraan siirryttäessä upea, täydellinen vihreä smaragdi, kuin vehreä ruoho joka ympäröi sinua. Ylöspäin siirryttäessä kaunis safiiri, kaunis valo, taivaansini kurkussa. Ylöspäin siirryttäessä kolmanteen silmään, syvä, syvän purppura ametistikivi. Ylöspäin siirryttäessä kruunuchakraan, kaunis ametistispiraali, sen kukintojen ja säkenöinnin loisto ja säteily.

Kruunuchakra on itseasiassa renkaan, ympyrän muotoinen, kruunu, kirjaimellisesti, ja tässä mielessä se on kuvattu monissa teidän uskonnollisissa maalauksissanne sinä mitä te kutsutte haloksi. Sallikaa itsenne katsoa ylöspäin lankaa pitkin ja nähdä että siellä on tötterö, piste alaspäin, joka kiertää ylöspäin ja laajenee ulospäin, kaunis valkoinen valo ylös ja ylös ja ylös ja ylös… se muttuu enemmän ja enemmän kristalliseksi ja läpinäkyväksi, kunnes se suuntaa huippunsa kohti kaunista läpinäkyvää virheettömän kristallista energiapiiriä, kaukana valolangan päässä joka kulkee siitä läpi.

Ja siellä sitten katsokaa alas, aivan lankaa pitkin alas, takaisin läpi jokaisen pienen chakrapisteen, antakaa sen kutitella teitä kun menette alas, ja tuntekaa sen liike alas juureen, ajas polviin, jossa se muodostaa pohjan, rakenteen, joustavuuden ja liikkeen tukijärjestelmän. Ja sitten teidän läpi, syvempiin punaisiin ja ruskeisiin ja maansävyihin — jalkojen alle, syvälle, syvälle syvälle maahan, planeetan ytimeen itseensä. Tuntekaa langan liike aivan alas, sen ankkurointi, niin että tunnette olevanne kuin jättiläinen joka roikkuu langasta. Roikkuuen kauniista valon langasta, maapallon keskipisteestä ylös huipulle, läpi kruunun, takaisin ylös kristalliseen lähteeseen.

Nyt vetäkää langan päästä ja kuulkaa ja tuntekaa sen resonantit värähtelyt, harmoniat teidän yläpuolellanne, laulaen kuin enkelikuoro, näiden piirien musiikkina. Vetäkää allanne olevasta langasta jja kuulkaa maanvärähtelyjen sekä tiedon, muinaisen viisauden kiinteyden syvät resonantit äänensävyt. Ja tuntekaa lanka sisällänne, vetäkää siitä, ja tuntekaa kaikkien eri äänien kauniit harmoniat ja jokainen kaunis väri, ja jokainen lanka joka luo sen valospektrin josta te ja fyysinen kehonne koostuu.

Kun te tunnette tämän langan, tämän valon, tulkaa alas, sallikaa nyt laajentua vielä lisää, enemmän alaspäin, sallikaa kristallin olla yllä, lentää kauemmas teistä, korkeammalle, korkeammalle, lentäen niin kauas pois teistä kuin on mahdollista. Ja aika ja tila noiden rajojen ulkopuolella on loppu ikuisiksi ajoiksi. Ja lanka allanne laajenee äärettömyyteen, alas, alas, alas, alas, kunnes siitä tulee syvän sykkivä musta, yön pimeys, tähtien ulottumattomissa ja kaiken äänen tuolla puolen… mene alas, syvemmälle, ikuisesti, ikuisesti. Ylös ja alas, sitten tuo kristalli takaisin alas, tuo peruslanka takaisin ylös, ja tuo ne lähemmäksi toisiaan, lähemmäksi kehoasi, lähemmäksi ja lähemmäksi… ei vielä aivan siellä, anna niiden resonoida yllä ja alla.

Keveys, puhtaus, huipulla olevan kristallipisaran sointi: se on jalkojesi alla olevien maanalaisten palkeiden värähtelyllinen olemus. Sitten ulota nämä takaisin normaaleille paikoilleen, vähän pään yläpuolelle, vähän alle, maanne keskipisteeseen, ja ylös tähtiin. Ja jälleen kerran nähkää että olette tässä täydellisen rauhan paikassa, täydellisen tasapainon keskuksessa, luonnon kauneuden ympäröimänä. Ja ojentakaa kätenne, vasemmalle ja oikealle, ja sallikaa, sallikaa, salllikaaa vasemman kämmenenne olla ylöspäin, ja oikean kämmenenne olla alaspäin, ja tuntekaa havaitsemisen energia, sallimisen energia vasemmassa kädessänne; kaikki energiat jotka virtaavat alas taivaista, vuotaen vasempaan kämmeneenne, virraten ylös käsivarttanne, kyynerpäänne ympäri, olkapäähännne, valuen alas lävitsenne, täyttäen kehonne tällä kauniilla nestemäisellä valolla. Aina takaisin ylös päänne ylle kuin olisitte ontto kristallikuori. Ja tuntekaa sen valuvan oikeaa kättänne pitkin, alas, alas, alas ranteeseenne ja ulos kämmenestänne, valuen alaspäin maahan, alaspäin maahan.

Ja tuntekaa maasta nouseva energia, menevän vastakkaiseen suuntaan tuota virtaa ja samaan aikaan nousten ylös oikeaan kämmeneenne. Syvä, syvempi oranssi. Virraten jälleen oikeaan käteenne, oikeaan käsivarteenne, täyttäen teidät, sekoittuen toisenlaisten nesteiden kanssa, virraten: kaunis valkoinen, kultainen valo ylhäältä, sekoittuen kauniin syvien, syvien maan värien kanssa. Ja valuen vasempaan, vasempaan käsivareenne, ja virraten takaisin taivaisiin vasemmasta kädestänne, niin että tämä virta liikkuu molempiin suuntiin. Näette itsenne tekemässä tämän, tunnettte värähtelyn.

Sitten, sitten kun olette täynnä, tuokaa kätenne yhteen ja täydentäkää piiri… niin että nämä kaksi nestemäisen valon ainesta, nämä kaksi virtaa, jotka nyt virtaavat molempiin suuntiin… tuokaa kätenne yhteen kuin rukouksessa, virraten molempiin suuntiin kämmenestä kämmeneen, ympäri ja ympäri kehoa, ylös ja alas, läpi ja läpi molempiin suuntiin.

Sitten avatkaa sormenne, koskettaen vain sormenpäitänne, ja tuokaa kätenne alas ja alas solar plexuksen kohdalle. Ja tuntekaa valonsäde, eteenpäin ja taaksepäin, tulevaisuuteen ja menneeseen liikkuva, pysäyttäen teidät nykyhetkeen, tasapainottaen teidät nykyhetkeen. Sitten nostakaa kätenne erilleen ja tuntekaa energiavirta ulospäin, ja viekää energiaa tähän kauniiseen paikkaan johon olette itsenne luoneet. Tuntekaa itsenne kytkeytyen kaikkiin luonnon elementteihin: maahan, maaperään, kiviin, puihin, ruohoon, eläimiin, maan liikkeisiin, pilviin ja taivaaseen… kaikkeen. Ääniin, kuviin, tuoksuihin. Tuntekaa, suuntautukaa ja värähdelkää, uusi, vastasyntynyt, kuitenkin muinainen, muinainen ja vanha ja viisas.

Samaan aikaan se on kaikkien polariteettien yhdistelmä, miehen ja naisen, valon ja pimeyden, menneen ja tulevan. Kaikki ideat sekoittuvat keskeltä; kaikki ideat tulevat keskuksesta. Te, taas kerran, olette hehkuvia sulatusastioita joissa kaikki todellisuudet sulavat ja muodostuvat uudelleen, perustuen aikeisiinne, jotka ovat innostuksenne valaisemia, ilonne, kohtalonne värähtelyn, valitun menneisyytenne, itseluodun karmanne tässä elämässä: olla ainutlaatuinen itsenne — se sinä joka olette. Vaalia, rakastaa ainutlaatuista sinää joka olette, rentoutua siinä ainutlaatuisessa itsessänne joka olette, niin että teidän ei tarvitse hermoilla, niin että teidän ei tarvitse huolehtia — niin että teidän ei tarvitse tietää kunhan vain olette se kuka tiedätte olevanne.

Vetäkää syvään henkeä saalla kun seisotte tässä kauniissa täydellisen rauhan paikassa, haistellen rikkaita tuoksuja — hengittäkää ulos. Vetäkää jälleen syvään henkeä, tuntien suuntauksenne, uskomusmallinne, ja tunteenne, ajatuksenne, kehonne, mielenne, sielunne, tietämyksenne, tajuntanne, tietoisuutenne… kaikki kihelmöi, värähtelee. Vetäkää jälleen syvään henkeä, ja sitten ulos. On kaunista vain olla, on kaunista ja voimakasta yksinkertaisesti valita olla se mitä haluaa olla. On kaunista ja voimakasta tunnustaa että voitte suunnata ja olla suuntautuneita kaikkiin ideoihin, ja voitte silti ilmaista ainutkertaisen itsenne monipuolisen rikkauden.

Menkää takaisin siihen sekoitteeseen; koska se on se missä kaikki todellisuudet ovat, se on se missä kaikki informaatio on, se on se missä kaikki vastaukset sijaitsevat. Muistakaa: se on luonnollista, luonnollista, LUONNOLLISTA, että kun tiedätte että ette löydä tarvitsemaanne ulkonaisen maailman heijastuksesta, se on luonnollista teille vetäytyä sisimpäänne. Tämä ei ole negatiivista masennusta, kuten olette sen määritelleet, se on negatiivista ja muuttuu yksinäiseksi ja eristäväksi kun määrittelette sen negatiiviseksi, epäluonnolliseksi asiaksi, kuin jokin olisi huonosti. Se on puristusta; se on sitä että menee sinne missä informaatio on, oman itsensä keskukseen.

Omaan itsensä sulatusastiaan MENEMINEN, uudelleenstrukturoimiseksi, uudelleenidentifioimiseksi, sen määrittelemiseksi uudelleen mitä olette. Ja näin, sen jälkeen, nousette uutena olentona, kuin perhosena kotelosta — levittäen kauniin eläväisen väriset uudet siipenne, räpyttäen niitä ja lentäen. Tämä on se mitä itseensä meneminen tarkoittaa. Se on luonnollista, ilman tuomitsemista… sallimista. Se on uudestisyntymisen luova teko, itsenne synnyttämisen, uudelleen ja uudelleen — loputtomasti, sillä muutos on ainoa vakio joka todella on olemassa maailmanne manifestoidussa todellisuudessa.

Avatkaa nyt silmänne. Ja, jälleen, ymmärtäkää: olette, joka hetkenä, uusi; ette ole enää niitä ihmisiä jotka olivat olemassa, todella, tämän workshopin alussa; olette uusia. Olette uusia ideoita ja tekemänne muutokset ovat muuttaneet kaiken Luomakunnassa, kaiken; kaiken. Menkää siis ja käyttäytykää tavalla joka näyttää sen että tiedätte asian olevan näin. Älkää nostako taakkaa ja epäilyä niskoillenne; jos sallitte itsenne keventyä, huomaatte että kykenette mihin tahansa ja kaikkeen kun jätätte taaksenne odotukset siitä että teidän pitää tehdä kaikki täydellisesti.

Tämä, jälleen kerran, on paradoksi — ei käyttää paradoksia hyväksenne, ei nähdä sitä ansana, ei nähdä sitä esteenä — vaan tuntea värähtely, tutkia omaa sisintä, tietää että siinä tilassa, siinä ajassa, siinä tilattomuudessa, siinä ajattomuudessa, ovat kaikki mahdolliset todellisuudet, kaikki mahdollinen kokemus.

Tunnistat siinä tilassa kuka valitset olevasi; oman mielikuvituksen kautta, kuka haluat olla. Ja tulet esiin omien tekojesi kautta joilla ilmaiset sitä ideaa millä tahansa tavalla, missä tahansa muodossa joka heijasteleekin tuota innostusta, tuota iloa ja ehdotonta TÄMÄN HETKEN rakkautta, niinkuin uskotte sen olevan. Teillä on vapaa tahto; käyttäkää sitä.

http://eksopolitiikka.fi/tietoisuus/chakrojen-suuntausmeditaatio/?utm_source=TR&utm_medium=Tumblr+%230&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_

#kanavointi #meditaatio #tietoisuus

0 notes

lauraerika · 7 years

Photo

9.5.2017 Salzburg-> Cesky Krumlov Ei hele mikä päivä, suoraan sanoen. Just kirjoitin tämänkin päiväraportin, mut ei se sitten halunnut tulla julkaistuksi niin kirjotetaanpas uudestaan. Aamulla jouduin sanomaan heipat Jukalle kun se lähti läpyttämään lentokenttää, ja Suomea kohti. Voi nyyh. En saanu unta sen jälkeen kun Jukka aamuyöllä lähti, mut sainpa tehtyä vihdoin veroilmoituksen. Aivan ajallaan, jei. Tänne Cesky Krumloviin puksuttelin kolmella eri junalla, ja ihan en oo vielä päättäny oliko sen arvosta. No okei eihän se oo Tšekin vika, että mun puhelin, joka ei oo ikinä häiriintynyt Suomen pakkasista, päättää sammua täällä Tšekin keväisen raikkaassa (pirun kylmässä) ilmastossa kesken kriittisen navigoinnin Airbnb-kämpsylle. Long story short, tylyä asiakaspalvelua hotellissa, lopulta sain puhelimen lataukseen teekupposen ostamista vastaan ja join teetä ja märisin kun otti niin päähän. 😂 semmosta se on välillä. Meinasin mököttää loppupäivän kämpsyllä (johon tosiaan pääsin sitten lopulta), mut lähin kuitenki kauppaan ja syömään. Aivan hyvä päätös kun alkuruokakeitto, kanapasta ja iso lasi viiniä maksoi 11,10e! Jei, halpaa ruokaa! Ja on aika hassua kun joka paikassa voi maksaa euroilla vaikka täällä on oma valuutta käytössä. Mut pystyypä ite paremmin kärryillä rahanmenosta kun summa lukee aina laskussa euroissakin. Phuuh. Jos huomenna silti ois vähän parempi päivä. Kuva 1. Nyyh pyyh minä yksinäni lähössä uuden rinkan kanssa neitsytmatkalle. On kuulkaas hyvä. Kuva 2. Kohtalokas kuva! Tästä puoli minuuttia niin armas iPhoneni kutjahti. Kehtaski. Kuva 3. Cesky Krumlov. Ja tuossa kujalla mä kirosin puhelintani ja aattelin ettei kukaan nää. En tienny et kaupungin näköalapaikka on just yläpuolella. Hups. Kuva 4. Kotikatu Rooseveltova, söpöjä pensioneita vieri vieressä. Kyllä täällä pari päivää ehkä vielä jaksaa.

#austria #salzburg #czech republic #ceskykrumlov

3 notes · View notes

paulakaasalainen · 6 years

Text

[VIIMEINEN MAHDOLLISUUS] 24.2.1988

Ihminen vanhetessasi alat vakavasti sairastaa kuolemanpelkoa.Häpeäisit.Eikö sinussa ole lainkaan sankaruutta.Särje peilit ympäriltäsi,sisälläsi on kuolematon sielu,joka ei sure huomista.Älä sure kuihtuvia käsiäsi,tuhoutuvaa ruumistasi,sillä se on aina ollut yhtä vieras tai yhtä läheinen kuin maa jota poljet.Jos et osaa kulkea untesi tietä,jos et osaa todella olla sankari,saat kuolla,ei sinua kukaan kaipaa,et edes itse.

[UNIENI MAA] 12.3.1988

Unieni maa ei ole enää taivaanrannassa,se on tässä,minussa,niin kuin se oli lapsena.Että sen kadotin välillä,antoi mahdollisuuden löytää sen rikkaampana kuin se oli ehkä edes lapsuudessa.

[JALOKIVI] 12.3.1988

Lapsena elät kyllä täydesti,mutta sinulta puuttuu tie.Vanhetessasi löydät sen,monia teitä ja vain noilta teiltä voi löytyä jalokivi,jonka hionta on kestänyt kauan,mutta sitä kiveä ei tarvitse muuttaa enää ja se on lahja,jonka itse olet ansainnut.

[YLISTYS JUMALISTA SUURIMMALLE] 19.3.1988

Ette tiedä kuinka paljon kaipaan alkuperäistä luontoa.Se on ainoa kipu raihnaassa ruumiissani,ainoa joka voi viiltää syvältä,ainoa josta en voi luopua,jota en voi millään turruttaa.Astuessani ensiaskeleitani ruohikolla olen sen kanssa liittoutunut isät,äidit syrjäyttäen,tiennyt eläväni vain siitä,siitä syntyneeni.Luonto vain voi olla kauneinta maailmassa,vain se voi poistaa pahuuden sinusta.

[LINNUT] 1.4.1988

Kevään aurinko vie minut lapsuuteni köyhille takapihojen romukasoille.Yksikään lintu,joka hyppii oksalta oksalle tai kiitää taivaalla,ei elänyt silloin lapsuudessani.Ne linnut ovat jo kuolleet.Minä jäin elämään vaikka lapsuuden linnut ja kukat ovat kuolleet.Minä en enää tunne näitä lintuja eivätkä ne minua.Minä haluaisin tuntea,mutta en saa yhteyttä.

[HUOMENEN MAA] 1.4.1988

Minä kaipaan taas kauas tuntemattomiin kyliin.Jossain siellä on minun synnyinseutuni,minun kotini,ystävät,sydämmeni.Minä en vielä tiedä mihin suuntaan lähden etsimään kotiani.Mutta nyt on aika lähteä,ettei kuolema sulje portteja.

[KUOLEMA] 4.4.1988

Syksyn kova maa ei anna toivoa:et palaa tänne,kaukainen aurinko katoaa kylmän valkeana.

[KUOLEMA] 4.4.1988

Aika on seisahtunut lapsuuden pihamaalle.Onni on kivettynyt,ei avaudu enää.

[KUOLEMA] 4.4.1988

Tulena liekehtii lännen taivas mustien kuusien lävitse,tulena palaa tuskani,apua ei löydy.

[TOIVO] 4.4.1988

Hanget sulavat keväisin uudelleen ja uudelleen,lapsuuden hymy punaisin poskin ei katoa.

[KEVÄTAURINKO] 4.4.1988

Auringon säteet kultaavat pölyn kauan sitten unohtuneessa huoneessa.Kevät- auringon säteet etsivät ikkunan takana lapsekkaasti täältä elämää tietämättä, että yksikään tuoli ei ole liikahtanut vuosikymmeniin,yhtäkään kuiskausta ei ole lausuttu.Mutta kevätaurinko ei muista käyneensä täällä turhaan viime keväänäkin ja lukemattomina keväinä ennen.Kevätaurinko ei muista menneitä suruja.Se luottaa tähän päivään.

[KESÄAURINKO] 4.4.1988

Kesän aurinko on kuuma.Olen kaivanut varpaani polun pehmeään hiekkaan,joka on hajonnut tomuksi miljoonista askelista;puitten rungot ovat kaatuneet varjoina tielle.Aika on seisahtunut.Voisin jäädä tähän ikiajoiksi.

[HILJAINEN ONNI] 4.4.1988

Koivujen ja syreenien lehdet loistavat kirkkaan vihreinä ohuen kiiltävän ikkunalasin takana.Niiden kultaiset välähdykset jatkuvat kauas.Kesä on Suomessa.Kesä on sydämmessä.Ovet ovat avoinna,lintujen taukoamaton laulu tulvii sisään,tuomen tuoksu on kuuma.Kesä on täällä.Kesä on sydämmessäni.

Polkupyörä nojaa rappusiin.Joku on siis tullut kylään.Ihminen on lähellä.

Saavun salaa kotiin,vain ikivanha mänty näkee tuloni.Pyydän sitä seisomaan hiljaa ettei tuloani huomata.Se ei ole koskaan pettänyt minua.Se on ystävä vailla vertaa.Se on nähnyt minut lapsena.Sen ei tarvitse puhua minulle.Se tuntee jokaisen ajatukseni.Se on nähnyt minun hartaan kaipaukseni.Se uskoo minuun.Sillä on hyvä näköalapaikka kirkkomaalle.Se voi katsella sinnekin minua sitten vielä satoja vuosia.

[TAIKURI] 4.4.1988

Sakea sumu kietoo kotitalon ja puut hämärään vaippaan.Ihan kuin taikuri peittäisi sen hetkeksi saadakseen salassa muuttaa sen.On ihmeellistä jäädä sinne sisään.Te ette tiedä mitä siellä näin.

[SATU] 4.4.1988

Lintu hyppelee omenapuissa yhä lähemmäs ikkunaani.Ilma on uuvuttavan helteinen.Tuuli on kadonnut.Voi kumpa omenapuut kasvaisivat ylös korkeuksiin ja loihtisivat kukkivan satumetsän pihaani.

[ELÄMÄN SYDÄN] 4.4.1988

Mänty kukkii ylenpalttisesti,muurahaiset laihehtivat sen rungolla ylös alas.Elämä kuhisee.Minun sisimpänikin kukkii.

[YLISTYS ELÄMÄLLE] 4.4.1988

Kesäsade kiillotti koivun lehdet.Nyt auringon loistavat säteet nostavat latvuksen korkeuksiin kimaltavana kruununa uhmaten kuolemaa.Kaukaiset kaarnojen tuoksut tunkeutuvat sieraimiini lapsuudesta,näen kynnetyn pellon nostavan mustia kiharoitaan.Elämä ei kuole koskaan.Minä muistan sen voiman ikuisesti.

0 notes

hikingwithmyboys-blog · 7 years

Photo

Olimme lähdössä aavikolle itään, mutta välissä on vuoret ja luonto yllätti lumimyräkällä. Vaikka meillä on snow&mud renkaat, niillä ei ole asiaa kiemuraisille teille, jonne vaaditaan joko ketjut tai paremmat talvirenkaat. Olimme suunnitelleet suuntaavalla myöskin pohjoiseen, mutta pääsy Columbia-joen laakson maisemareitille ja vesiputouksille pysyy suljettuna niin kauan kunnes paha metsäpalo saadaan hallintaan (arviolta vasta marras-joulukuussa). Niinpä suuntasimme länteen rannalle. Aina yhtä sykähdyttävä, kaunis, ihana Oregonin ranta; Lokakuun puolivälissä hetkittäin auringon lämmittäessä on kuuma kuin keskikesällä. Ikoniset maamerkit kuten Haystack Rock Cannon Beachilla hämmästyttävät. Toisaalta ilahduttavat pienet (surffaajien löytämät) hiljaisemmat rannat, jotka löytyvät havupuiden reunustamien polkujen päästä, tai hikisen vaellusreitin päässä häämöttävä huikea näköalapaikka. Tähän maisemaan ei voi olla rakastumatta. Northern Oregon Coast. Pohjoinen Oregonin ranta. Cape Kiwanda - Cape Lookout - Cape Meares - Manzanita - Cannon Beach

#oregoncoast #threecapesroute

0 notes

insuranceautolawnews · 7 years

Link

Työpöytäänsä oikeuskanslerinvirastossa jo kovaa vauhtia tyhjentävä oikeuskansleri Jaakko Jonkka http://ift.tt/2i2Iw7xaikoo vielä viritellä tiedeuraa.

”Tässä kun on saanut tehdä kiireisessä aikataulussa satulapäätöksiä, niin ei ole ollut juuri aikaa pohtia asioita teoreettisemmin”, Jonkka perustelee mahdollista paluutaan yliopistomaailmaan.

”Ehkä se jää yleiseen pohdiskeluun järven rannalla onkiessa, mutta saatan myös kirjoitella ja pitää esitelmiä, jos motivaatiota riittää. Kiinnostavia aiheita olisivat päätöksenteon teoria, oikeus ja arvot”, Jonkka maalailee.

Jonkka ehti opettaa ja tutkia Turun ja Helsingin yliopistoissa kymmenkunta vuotta ennen laillisuusvalvontatehtäviään. Helsingin yliopiston dosentti hän on ollut vuodesta 1992.

Helmikuussa 64 vuotta täyttävän oikeuskanslerin maanantainen ilmoitus eläkkeelle lähdöstä vappuna tuli suurelle yleisölle yllätyksenä, mutta hän sanoo tehneensä päätöksen jo vuosi sitten.

”Minulla tulee henkilökohtainen eläkeikä täyteen, ja ilmoitin presidentille, oikeusministerille ja pääministerille asiasta marras–joulukuussa. Jo aiemmin syksyllä kerroin työpaikalla, että lähden eläkkeelle joko aprillipäivästä tai vapunpäivästä”, Jonkka aikatauluttaa.

Hän kiistää, että syynä eläkepäätökseen olisi ollut Helsingin Sanomien joulukuinen haastattelu, josta virisi kiivas kiistely lainvalmistelusta ja oikeuskanslerin mahdollisesta sivuuttamisesta. Juttu oli otsikoitu: ”Hallituksen painostus jyräsi oikeuskanslerin.”

”Ei se vaikuttanut mitenkään”, Jonkka sanoo.

Samoin hän kiistää, että lähestyvä eläköityminen olisi ollut motiivi ulostuloon.

”Eihän se edes ollut mikään ulostulo, vaan toimittaja kysyi ja minä vastasin. Minähän olen samoja asioita pyöritellyt julkisilla foorumeilla aiemminkin, ja kaikki tietävät, että lainvalmistelussa on ongelmia ja että niitä pitää parantaa. Otsikko oli kyllä räväkkä, minkä takia asia sai ilmaa siipiensä alle”, Jonkka myöntää. Hän seisoo yhä sanojensa takana.

”Enhän minä erityisesti piikittänyt tätä hallitusta, vaan puhuin itse asiasta”, Jonkka torjuu myös epäilyt huonoista väleistä hallitukseen: ”Ei ole mitään välirikkoa hallituksen kanssa.”

”Kyllä minulla on nyt voittopuolisesti hyvät fiilikset. Tämä on ollut hieno näköalapaikka”, Jonkka kuvailee kymmentä vuottaan oikeuskanslerina. Sitä ennen hän oli kuutisen vuotta apulaisoikeuskanslerina.

Tuona aikana lainvalmistelu on Jonkan mukaan kaikkiaan jopa parantunut, sillä huomiota on alettu kiinnittää entistä enemmän perusteluihin ja myös perustuslakiin. Toisaalta kiire sekä poliittisen ohjauksen ja virkamiesvalmistelun ongelmallinen suhde vaikuttavat myös toiseen suuntaan, kun päätöksiä pitää saada nopeasti aikaan.

Virastossa Jonkkaa työllistää vielä esimerkiksi viime vuoden toimintakertomuksen läpikäynti, mutta viimeiset työpäivät ovat vääjäämättä edessä, sillä lomapäiviä on pitämättä 50.

”Siinä on vuosilomaa ja säästölomia.”

Seuraavaa oikeuskansleria oikeusministeriö alkaa etsiä heti.

Virka tulee avoimeen hakuun, ja seuraaja saattaa olla selvillä jo keväällä eli toukokuun alussa. Oikeuskanslerin nimitys on niitä harvoja, joista vielä päättää valtioneuvoston käsittelyn jälkeen lopullisesti tasavallan presidentti. Haussa on etevä laintuntija.

Oikeuskanslerin tehtäviä hoitaa kevääseen asti apulaisoikeuskansleri Risto Hiekkataipalehttp://ift.tt/2jpM2Ke, jonka sijaisena puolestaan on viraston kansliapäällikkö Kimmo Hakonenhttp://ift.tt/2kbNZaz.

#IFTTT #Blogger

0 notes