#muistiin

[sydanhaavoilla]

Inhoon kirjoittaa mitään puhelimella ja sitä paitsi nukahdan ihan justiinsa, mutta nyt kun taas muistan tän ajatuksen, pakko kirjoittaa muistiin.

Mulla pyöri viime vuonna näihin aikoihin mielessä yliluonnollinen-kauhu-reinkarnaatio-jokin-ficci-idea, jossa Lehto ja Riitaoja tietämättään syntyvät aina uudestaan vain tavatakseen eri aikoina, rakastuakseen toisiinsa ja kuollakseen aina eri tavoin jotenkin väkivaltaisesti tai tapaturmaisesti 21-vuotiaina.

No, fast-forwardoidaan itsemme 2020-luvulle, jolloin viimeisin Riitaoja-reinkarnaatio ei oikein keksi, mitä elämällään tekisi, kun kerran sattui taas välivuosikin eteen. Hänelle kumminkin tarjoutuu sattumalta tilaisuus muuttaa talonvahdiksi vanhaan sukutaloonsa, joka on ollut tyhjillään, kun kukaan ei siellä jostain syystä halua asua. Vuokraakaan ei tarvitsisi maksaa, joten sehän on persaukiselle parikymppiselle Riitaojalle lottovoitto.

On sanomattakin selvää, että kyseessä on tietysti sama talo, jossa og Riitaoja eli lapsuutensa, ennen kuin tuli revityksi juuriltaan sotaan.

No joo. Ensi alkuun kaikki vaikuttaa kivalta. Tunnelma on ihan eri kuin pienessä vuokrayksiössä kaupungissa, ja pääsykokeisiin lukukin sujuu ihan eri tavalla. Ei kuitenkaan kulu kauaakaan, kun talossa alkaa tapahtua selittämättömiä asioita, tavarat vaihtavat paikkoja öisin, valot räpsyvät, hanat vääntyilevät auki itsekseen. Perus kummitustalokamaa.

Ja sitten on vintti, josta kuuluu öisin askelia, eikä ihan mitä tahansa askelia, vaan raskaiden saappaiden laahaavia askelia. Riitaojaa ei saisi menemään vintille päivänvalossakaan, ei edes aseella uhkaamalla...

Ajan myötä Riitaoja alkaa pelätä talossa oloa pimeän aikana ja alkaa viettää enenevissä määrin aikaa missä tahansa muualla, kuten paikallisessa kyläbaarissa, jonne - kuinkas sattuikaan - osuu eräänä iltana myös Lehto, joka viettää liikkuvaa elämää reissutyötä tehden.

Hassua kyllä, Riitaoja ja Lehto kiinnittävät heti toistensa huomion, eikä kulu kauaakaan, kun Riitaoja huomaa jo kysyvänsä, että sopiiko Lehdon pöytään käydä istumaan. Ja sopiihan siihen.

Ja hirveen jännästi pojista tuntuu heti kättelyssä siltä, kuin he olisivat tunteneet toisensa aina. Lehtokin, joka ei tiedä taustastaan mitään, joka on aina elänyt yksin ja joka ei päästä ketään lähelleen, tuntee olonsa oudon kotoisaksi Riitaojan seurassa. Perhosia liihottelee vatsassa vähän molemmin puolin.

No juu. Pari kolme neljä olutta tahi siideriä myöhemmin Riitaoja huomaa kutsuvansa Lehdon luokseen yöksi. Enimmäkseen toki siksi, että pelkää olla talossa öisin yksin, mutta onhan siinä tietysti mukana myös rakkautta, vaikkakaan ei-ihan-niin-ensisilmäyksellä kuin Riitaoja vielä siinä hetkessä kuvittelee.

Lehto ei tietenkään voi enää ajaa, joten he kävelevät pitkähkön matkan takaisin Riitaojan kotitalolle. Riitaoja taluttaa pyöräänsä vähän hoiperrellen ja päätyy laskuhumalassa täräyttämään Lehdolle suoraan, että talossa muuten sitten kummittelee. Lehto luulee koko juttua vitsiksi, ja Riitaojakin sitten hämillään pelastaa kasvonsa hekottelemalla, että juu-u, vitsihän se. Lehto on kumminkin kaikessa yrmyydessään aika söötti, eikä Riitaoja halua antaa itsestään vallan sekopäistä vaikutelmaa heti alkuun.

Eikä sinä yönä mitään niin kovin kummallista tapahdukaan. Tai no. Niin.

Sohvalla nukkuva Lehto herää yöllä janoon ja menee hakemaan keittiöstä lasin vettä. Ikkunasta sisään kajastavassa kuunvalossa näyttää silmänräpäyksen verran siltä, että hanasta tuleva vesi on verenpunaista. No, väsyneenähän sitä näkee vaikka ja mitä, Lehto ajattelee. Vesi kuitenkin maistuu ihan normaalilta, ei siinä mitään.

Palatessaan sohvalle Lehto kuulee kuistilta askeleiden ääntä ja menee katsomaan. Pimeällä ja kylmällä kuistilla ei näy ensin ketään, mutta kun Lehdon silmät tottuvat pimeään, tajuaa hän, että kuistin penkin nurkassa istua kyhjöttää joku. Riitaojahan se, yöpaitasillaan. Lehto kysyy, että eikö Riitaojakaan saanut unta. Riitaoja toteaa, ettei ole nukkunut kovin hyvin pitkään aikaan. He vaihtavat muutaman sanan, kunnes Lehto päättää painua takaisin pehkuihin. Riitaoja hymyilee ja sanoo tulevansa kohta perässä.

Sääli, ettei Lehto tule paluumatkallaan tuvan sohvalle vilkaisseeksi raollaan olevasta ovesta Riitaojan makuuhuoneeseen, jossa oikea, elävä Riitaoja nukkuu autuaan tietämättömänä siitä, mitä ympärillä tapahtuu.

Niin, Lehtohan ei tietenkään tiedä, ettei puhunut elävän Riitaojan kanssa. Tosin Lehtokin saa vähän esimakua siitä, ettei kaikki siinä talossa ole ihan niin kuin pitää herätessään parin tunnin päästä uudelleen mennäkseen vessaan. Vessan kellertävä valo pitää inhottavaa ääntä ja rätisee ja lopulta sammuu juuri, kun Lehto on pesemässä kasvojaan.

No, Lehto alkaa ränklätä valokatkaisijaa, joka ei millään meinaa sytyttää valoja. Ja kun valot lopulta välähtävät hetkeksi päälle, ei Lehtoa katsokaan peilistä hänen oma, tuttu peilikuvansa, vaan vuoden 1941 itseään suuhun ampunut, kasvoiltaan vääristynyt, kuollut Lehto.

Elävä Lehto saa tietenkin niin sanotusti paskahalvauksen ja ryntää kiroillen ulos vessasta vain löytääkseen Riitaojan - tällä kertaa elävän - ulkorappusilta istumasta. Riitaojalla ei ole epäilystäkään, etteikö Lehtokin olisi jo oivaltanut, ettei hän ollut vitsaillut kertoessaan talon olevan kummitustalo.

Lehto ei kuitenkaan suostu ihan niin vain purematta nielemään mitään kummitusjuttuja ja haluaa ajatella, että koko hommalle on lopulta olemassa jokin järkevä, rationaalinen selitys. Riitaoja kertoo Lehdolle vintistä, jota Lehto päättää Riitaojan estelyistä huolimatta mennä heti tutkimaan.

Vintillä ei kuitenkaan ole juuri muuta kuin roinaa, romua, rompetta ja ryönää, mutta Lehto sattuu kumminkin kiinnittämään huomionsa pieneen säilytyslaatikkoon, jonka hän ottaa mukaansa ja vie alakertaan. Laatikko on lukittu ja avain on tiessään, mutta Lehto tiirikoi sen auki. Pojat löytävät sen sisältä nipun lehtileikkeitä, muistiinpanoja ja vanhoja valokuvia. Yhdessä kuvista on og Lehdon ryhmästä otettu valokuva vuodelta 1941, josta pojat järkytyksekseen tunnistavat itsensä heti. Kuvassa heidän päidensä ylle on joku piirtänyt lyijykynällä pienet ristit.

Heidän löytämänsä lehtileikkeet ja muistiinpanot puolestaan paljastavat senkin, että edellinen Riitaoja-reinkarnaatio oli pääsemässä koko kuvion jäljille. Edellinen Riitaoja oli kerännyt talteen alkuperäisen Riitaojan kuolinilmoituksen sekä myöhempien Riitaojien tapaturmaisista kuolemista kertovia pieniä paikallislehden juttuja, joiden avulla saattoi päätellä, että jotain pahaa tapahtuu aina sinä vuonna, kun kukin Riitaojista täyttää 21 vuotta. Edellinen Riitaojakin oli tajunnut sen, ettei aikaa ole enää paljoa jäljellä, mutta ei ehtinyt ratkaista arvoitusta ennen kuolemaansa.

...Hitto vaan, kun muistan kyllä elävästi, että mulla oli hirveen tarkkaan mietittynä se, että mistä tossa oli kyse ja että miten noi sen lopulta ratkaisee ja murtaa ton toistuvan kuvion ja elää onnellisina elämänsä loppuun asti, mutta enhän mä sitä enää muista. :'D Rip.

#tuntematon sotilas #lehto #riitaoja #traagiset pojat #olikohan mulla jo joku tägi sekalaisille au-ideoille joita en varmaan koskaan tuu oikeesti kirjoittamaan #tän kyllä oikeesti vielä kirjoitan

[hirmuripuli]

Itse valtiaiden parhaita

Olen Areenasta Itse valtiaita katsoessani ottanut joitakin omia suosikkiletkautuksiani muistiin. Tässä niistä osa.

Tuomioja: ”Saamanne pitää. Piimänne sataa.”

Lipponen: ”Herättäkää mut kun kepulaisten urputus on päättynyt.” Pekkarinen: ”Tässä voi hetki mennä.”

Tuomioja: ”Homofobinen mölyapina unohti vetää mua turpaan.”

Räsänen (puhuu tiedostamattaan ajatuksiaan ääneen): ”Sukupuoliyhdyntä sukupuoliyhdyntä orgasmi penis siemensyöksy orgasmi (gasp) jumala armahda orgasmi…”

Zyskowicz: ”…ja lehdistölle hymyilette tai muuten – TAI MUUTEN TE MENETÄTTE VALLAN VALTIOSSA JA SEN MUKANA KYMMENEN ASTETTA EREKTIOSTA!”

Räsänen: ”Voi hyvä Jumala.” Aho: ”Mitä asiaa?”

Toimittaja: ”Istunnon jälkeen pääministeri tarkensi lausuntoaan. Lipposen mukaan Aho ryssi presidentinvaalit, livisti Amerikkaan ja jätti kituvan paskapuolueensa kuseen.”

Pekkarinen: ”Oletko koskaan harrastanut itseironiaa?” Aho: ”Se, mitä jouduin yksinäisenä murrosikäisenä iltaisin tekemään, ei mielestäni kuulu tähän.”

Lipponen: ”Herätätte pääministerin keskellä yötä. Tämän on parasta olla kovaa pornoa.” Halonen (saapuu paikalle): ”Mitä helvettiä te herätätte presidentin keskellä yötä? Tämän on parasta olla todella kovaa pornoa!”

Sauli Niinistö: ”…senkin vappunaamari!” Zyskowicz: (näyttää surkealta) Niinistö: ”Ben, loukkasinko mä sun tunteita?” Zyskowicz: (nyökyttää) Niinistö: ”No, onnistuuhan multa sentään vielä joku asia.”

#suomipaskaa #itse valtiaat #saatan tehä toisen osan myöhemmin #näitä riittää

[ruttotohtori]

Viimeöisessä unessa olin tutustumassa Eduskuntataloon kun yhtäkkiä joku nainen anto mulle kaks monistetta, toisessa oli taulukko, jonka toiseen sarakkeeseen mun pitäis kirjottaa kaikki tärkeät asiat, joita Stubb sanoo, ja toiseen päivämäärä ja kellonaika milloinka Stubb on sanonu sen muistiin kirjoitetun asian. Toisessa monisteessa oli tosi paljon numeroita enkä ymmäryäny yhtään, et mitä siihen pitäis merkata. E ees ehtiny kunnolla kattoa niitä monisteita ku se nainen työns mut johonki huoneeseen ja istutti tuoliin. Siellä huoneessa oli iso pöytä, jonka ympärillä istu mun lisäks kaikki ministerit ja Stubb keskustelemassa jostain aiheesta. Mä e sit kehannu siinä tilanteessa sanoa sille naiselle, et en mä voi seurata Stubbia päivästä toiseen ja kirjottaa muistiin sen sanomisia.

#uni

[isokarhuni]

Kuinka vanhemmille kerrotaan

Juttelin terapeutin kanssa vanhemmille kertomisen vaikeudesta jo ties kuinka monetta kertaa. On se upeeta käyttää rajallisia terapiakertoja tällaiseen vanhempien by proxy-terapoimiseen. Noh, ehkä tää on nyt sit takaisinmaksua siitä että ovat kuskanneet mua kuviskouluun ja ostaneet mp3-soittimia. Ollaan analysoitu sitä, mikä viime kaapistatulossa meni pieleen, ja miten tällä kerralla voisin pysyä vahvempana kuin silloin. Kirjoitan itselleni muistiin muutamat fraasit, joita terapeutti heitti ilmoille.

Muista, että kun sinua jännittää asiasta kertominen, aktivoituu pettymyksen tuottamisen pelko. Se on eri asia kuin hylätyksi tulemisen pelko, ja se on luontainen reaktio joka aktivoituu ihmisellä jo vauvana, joka hakee katsekontaktia äitiinsä. Muista, että sinua helpottaa kun muistat että kyseessä on "vain" pettymyksen tuottamisen pelko, eikä hylätyksi tulemisen pelko.

"Musta on vaikee kertoa tätä teille, koska mä pelkään tuottaa teille pettymystä."

"Mun elämässä tapahtuu tärkeitä ja merkittäviä asioita. Haluisitteks te kuulla niistä?"

"Transpolin ammattilainen kiinnitti huomiota siihen, miten hyvillä kantimilla mä olen henkisesti."

"Mä ymmärrän jos tää hämmentää teitä."

Paras on kertoa suoraan miten asia on, etteivät vanhemmat pääse syyllistämään mua siitä että olen jättänyt heitä pimentoon asian suhteen. Kertoessa on tärkeää muistaa "less is more", eli:

Kerro ytimekkäästi faktat ja sinulle tärkeät asiat.

Yritä saada itsesi heti kiinni selittelystä ja myönnytysten antamisesta.

Pysy rauhallisena.

Saat itkeä jos itku tulee, vaikka se pelottaa ihmisiä jotka pelkäävät tunteiden näyttämistä.

"Tuntuupa kurjalta kun sanot noin."

"Jos te haluutte kysyä jotain, niin mä voin yrittää vastata jos osaan. Mäkään en tiedä vielä kaikkea.

Ja kerran vielä: Älä selittele, älä anna myönnytyksiä, älä anna sielunhoitoa.

Vanhempien reaktiot eivät johdu siitä, että olisit tehnyt jotain väärin. Se johtuu siitä, että he yrittävät selviytyä omien tunteidensa kanssa, ja niistä sinä et voi ottaa heidän puolestaan vastuuta. Yritä kestää tilanne loppuun asti. Jos keskustelu menee suoriksi loukkauksiksi tai taivutteluyrityksiksi, niin voi sanoa:

"Mun on nyt valitettavasti pakko lähteä. Palataanko tähän asiaan, kun ootte saaneet vähän miettiä?"

Kun olet kertonut asian vanhemmille, palkitse itsesi konkreettisesti siitä että asia on nyt tehty, esim. ostamalla itsellesi kukkia tai viemällä itsesi ulos syömään. Anna itsellesi ekstrapaljon hellyyttä ja rakkautta, ja anna myös muiden läheistesi rakastaa sinua ja pitää sinua hyvänä.

Edit: Älä oleta, että vanhemmat ymmärtävät asiaa välittömästi. Anna heille aikaa sulatella ja tutustua tunteisiinsa, mutta asiatonta vittuilua sinun ei tarvitse kuunnella.

[violasmirabiles]

onneksi merkitsen ideani muistiin niin kuin normaalit ihmiset. tiietään kaikki miten hyvä (lol) oon tekemään mitään ajoissa mutta tämän pyrin saamaan ihmisten ilmoille kesäkuun aikana ja jos en siinä onnistu niin kansainväliseen nonbinarypäivään (14.7.) mennessä

#se miten kellään ei ole Mitään sanoja kokemukselleen koska ollaan 1910-luvulla on jotain mikä voi oikeastaan olla Niin Henkilökohtaista #draftsit #neuroepätyypillinen muunsukupuolinen queer valenti leppänen rakkaimpani #arguably yhelle tai puolelletoista noista määreistä on canonpohjaa mutta :D tämän headcanonin saapi kiskoa kuolleista käsistäni #myös neuroepätyypillinen queer aleksi koskela kultaseni rakkahani #en jaksa pohtia olisko se nyt homo vai ässä vai vähän kumpaakin tai jotain aivan muuta mutta muumipeikko voice tytöt eivät kiinnosta häntä #ja SE on canon #valenti leppänen #täällä pohjantähden alla #nii ja tosiaan eiköhän tästäkin mestariteoksesta tule sitten taas se max 500 sanaa. brevity; soul; wit; etc

[nexa-slim-suomi]

Nexaslim : sivuvaikutuksia, painonpudotus pillereitä? asiakkaiden arvostelut

NexaSlim on innovatiivinen kasviperäinen painonpudotus kaava, joka hyödyntää serotoniinin voimaa kestävän painonhallinnan saavuttamiseksi. Vallankumouksellisen NexaSlim lisäaineen on kehittänyt hallituksen sertifioitu lääkäri ja painonpudotuksen asiantuntija, joka osallistui jatkuvasti tutkimukseen perustuviin tutkimuksiin laajasta valikoimasta luonnollisia ainesosia, jotka stimuloivat terveellistä painonpudotusta.

NexaSlim laihdutuslääke on taitavasti suunniteltu kahdessa eri muodossa - NexaSlim. Kehomme tarvitsee eniten energiaa päiväsaikaan, jolloin aineenvaihdunta on huipussaan. NexaSlim rasvaa vähentävä kaava on erittäin yhteensopiva ja tehokas painonpudotus tuki, jota voivat käyttää kaikenikäiset miehet ja naiset kaiken ikäisistä ja terveellisistä olosuhteista riippumatta.

Koostumus ei sisällä jäämiä synteettisistä ainesosista, kuten GMO:ista, piristeistä tai lisäaineista. Nexalyn on täysin luonnollinen koostumus erottuu muista jatkuvasti laajentuvan painonpudotus teollisuuden tuotteista.

Miten NexaSlim toimii?

Nexa Slim on luonnollinen painonpudotuksen apuväline, joka tukee tervettä aineenvaihduntaa ja ohjelmoi aivot uudelleen poistamaan hallitsemattoman himon ja ruokahalun. Tutkimukset viittaavat siihen, että serotoniini, joka on yksi aivojen tärkeimmistä välittäjäaineista, voi vaikuttaa nälkään, uneen, mielialaan ja energiaan.

Nexalyn painonhallinta kaava korjaa aivojen epätasapainoiset kemialliset tasot, jotka johtavat ylensyömiseen, unettomuuteen ja liialliseen väsymykseen. Aivojen välittäjäaineissa on valtava rooli painomme määrittämisessä. Rooman yliopiston kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet, että neuro kemikaalit vaikuttavat ratkaisevasti elinvoimaan, nälkään ja jopa henkisiin toimintoihimme, kuten muistiin.

Nexalyn ravintolisä väittää auttavan saavuttamaan ihanteellisen painon ilman rajoittavia ruokavalioita tai rasittavia harjoitusohjelmia. Koostumus sisältää tärkeitä ravintoaineita, jotka indusoivat serotoniinin tuotantoa, mikä luonnollisesti vähentää ruokahalua ja lisää energiaa.

NexaSlim-painonpudotus lisää tehostetaan entisestään tukevilla aineilla, kuten vitamiineilla ja kivennäisaineilla, jotka tyydyttävät kehon ravitsemukselliset tarpeet yleisen terveyden kannalta.

NexaSlim koostumus parantaa myös suoliston luonnollista terveyttä ja auttaa hallitsemaan verensokeria ja -painetta. Tasapainoinen serotoniinin tuotanto elvyttää kehon toimintoja ja ehkäisee kroonisten terveys sairauksien riskiä.

Mitä sinun tulee tietää sen mahdollisista sivuvaikutuksista?

Nexalyn on kasvipohjainen rasvaa vähentävä lisäravinne, joka on valmistettu korkealaatuisista kasviperäisistä ainesosista tieteellisen tutkimuksen tukemana. Virallisen NexaSlim-sivuston perusteella lisäosa valmistetaan FDA- ja GMP-sertifioidussa laitoksessa Yhdysvalloissa, joka noudattaa tiukkoja, steriilejä ja tiukkoja valmistus käytäntöjä.

NexaSlim ainesosat hankitaan hyvä maine useilta toimittajilta, jotka noudattavat eettisiä viljelymenetelmiä. Kerätyt raaka-aineet puhdistetaan perusteellisesti ja testataan myrkkyjen ja epäpuhtauksien varalta.

Miten NexaSlim verrattuna muihin lisäravinteisiin?

Koska liikalihavuus tai painonnousu on kehittynyt yhdeksi yleisimmistä terveysongelmista, painonpudotus ala on jatkuvasti nousussa. Uusia tuotteita ilmaantuu joka päivä tuottavilla lupauksilla ja markkinointistrategioilla.

Suurin osa näistä laihdutusvalmisteista on kuitenkin valmistettu synteettisistä ainesosista, jotka tarjoavat väliaikaisia tuloksia. Perus Painonpudotuksen lisäravinteet pahenevat ensisijaisesti indusoimalla toistaiseksi rasvanpolttoa kiihdyttävän termogeneesin.

https://ketoplus.fi/nexalyn/

https://ketoplus.fi/nexaslim/

#Nexaslim

[toudefi]

Kausi 1 / Luku 4 - Octariah planeetan kiertorata [fwdmsp preset_id="Komentajanloki" playlist_id="Komentajanloki" start_playlist_id="Tuotantokausi 1" start_track_id="Kausi 1 Luku 4 – Octariah planeetalle saapuminen"] Octariah planeetan kiertorataLuku 4 Aluksella oli hiljaista, koko miehistö nukkui sikeästi Etnaa lukuunottamatta, sillä hänellä oli univaikeuksia, jotka olivat seuranneet häntä jo lapsuudesta saakka, erilaiset traumat ja painajaiset vain toistuivat mielessä ja tulivat pintaan nimenomaan sillon, kun ympärillä oli hiljaista, eikä aivoilla ollut muuta prosessoitavaa. Etnaa alkuun ärsytti Komentajan kuorsaaminen ja vaikka hän olisi voinut sulkea komentajan sukkulahuoneen oven, hän ei sitä tehnyt, kun koki kuorsauksen samalla rauhoittavan hänen oleskeluaan, oli sentään jotain ääntä, mikä muistutti siitä, ettei hän ole yksin. Pimeys alkoi laskeutumaan Etnan ympärille, ikkunoista näkyi vain ajattoman näköinen avaruus tähtineen, myös aluksessa oli teennäinen yö, eli valot reagoivat heidän aikarytmiinsä ja tällä tavoin ne simuloivat aluksessakin päivä ja yörytmiä, jotta kehot pysyisivät luonnollisessa vuorokausirytmissä. Etna teki töitä hetken aikaa ja alkoi kokemaan olonsa entistäkin yksinäisemmäksi, hänellä ei ollut ketään kenenkä kanssa jutella, eikä liikettä mitä seurata, vain työ ja tyhjänkolkko pimeähkö alus ympärillään. Phe'Onix oli valveilla myös, eihän aluksen superäly nukkunut koskaan, mutta Etna ajatteli keskustelujen olevan suhteellisen laimeita tekoälyn kanssa, joka on ollut olemassa vain pienen hetken, mitä tarinoita sillä olisi kerrottavana ja ymmärtäisikö se lainkaan minun tarinoitani, Etna pohti mielessään. Hän kuitenkin mietti, että mitä kaikkea Onix aluksella olisi ollut kerrottavissa, mitä kaikkea sen muistiin olisi jäänyt vuosien varrelta, siinä olisi ollut todellinen kultakaivos, joka olisi muistanut jokaisen miehistön tunteet, tilanteet, tarinat ja kaikki mitä aluksessa tai sen ulkopuolella miehistölle oli tapahtunut, sen surullisen tuhoutumisen vuoksi ne tarinat jäivät kertomatta. Phe'Onix puolestaan rajoittui nuoruutensa vuoksi vain siihen, että se oli ehtinyt tarkkailemaan miehistöä vain lyhyen hetken kävelemässä, tutkimassa, syömässä ja välillä nukkumassa, niistä ei kunnon tarinaa kehitellä. Octariah oli kuitenkin yhä vain lähempänä, ennen sinne saapumista Phe'Onix tekisi ilmoituksen keulajarrujen käytöstä, jotta miehistö voisi varautua tulevaan jarruttamiseen, sitä Etna odotti kovasti, sillä se herättäisi varmasti miehistön ja hän voisi mennä hetkeksi nukkumaan. Hänen oli helpompi saada unta, kun ympärillä oli ihmisiä ja erilaisia tila-ääniä, olo ei tuntuisi niin yksinäiseltä, eikä kolkolta kuin nyt. Alukselta toki löytyy runsainmäärin erilaisia unilääkkeitä, myös kooma on mahdollinen ja moni muukin keino, mutta ne tuottavat synteettisen unen, se ei ole kehon omaa luonnollista unta. Etna tiesi biotieteilijänä mitenkä keho toimii ja varsin hyvin sen, että unen aikana aivot prosessoivat erilaisia asioita kuten muistia ja varsinkin muistoja, traumoja ja erilaisia tilanteita, joku kuitenkin siellä nosti painajaiset esiin, eikä aluksella ollut terapeuttia, jonka avustuksella tuo trauman olisi voitu kaivaa esiin, sillä Etna ei oikeastaan tiennyt, mikä hänen mielenpäällä oli, kuitenkin hän tiesi että siellä on joku niin iso ongelma käsittelemättä, että alitajunta nosti sen useasti esiin erilaisina yksinäisyyden tunteina. Komentaja puolestaan oli lähes velho mielenhallinnassaan, hän käsitteli aina päivän tapahtumat ennen unille menoa meditoidessa, joten uni oli vain kuin horrostila ja hän pystyi hyödyntämään unitilaa esimerkiksi unelmoimalla tai jopa suunnittelemalla jotakin, usein komentajan unessa oli aivojen luovuus parhaimmillaan ja hän jatkoikin unissa kehiteltyä ideaa herätessään ja jalosti siitä jotakin upeampaa, se oli pitkän ja kovan harjoittelun tulosta, minkä hedelmiä hän nyt sai nauttia, kun aivokapasiteettia pystyi käyttämään lähes täysin, ilman minkään aistihermojen tarvitsemaa kapasiteettia, hänen nukkuminen oli lähinnä kehon palautumista.

Etna puolestaan keskittyi enemmän ulkopuolella tapahtuneeseen, hän ei oikein osannut käsitellä tunteitaan, eikä halunnut tonkia pintaa syvemmältä arkaluontoisia muistoja, ne olivat siellä alitajunnassa kypsymässä ja paisumassa yhä suuremmiksi, mutta vielä ei ollut niin kavala tilanne, että nuo tunteet olisivat räjähdyspisteessä luoden toivottoman tilanteen. Etnan yksi syy lähteä tälle matkalle olikin nimenomaan se, että hän saisi Komentajan herkeämättömän huomion ja runsainmäärin aikaa päästä hänen oppiinsa, eli oppia itse mestarilta, vaikkei Komentaja pitänytkään itseään opettajana tai mestarina, mutta niin ihmiset silti kutsuivat häntä kerta toisensa jälkeen. Etnan olo oli kurja, yksinäisyys ja vieläpä keskellä avaruutta, hänen piti hyväksyä se tosiasia, että aluksen miehistö olisi nyt hänen ainoa perheensä, eikä hän välttämättä tule näkemään Agorien sivilisaatiosta ystäviään, muuten kuin videoyhteydellä, johonka kasvaa matkaa kulkiessa vain pidempi viive, kunnes viive kasvaa niin suureksi, ettei suoraa yhteyttä kannata pitää enempää ja se Etnasta tuntui yhden aikakauden lopulta, kuin hitaalta kuolemalta ja erolta. Hän ajatteli, että videoterveiset tulevat liveyhteyden jälkeen, mutta niidenkin lähettäminen tyrehtyy, kunnes Phe'Onix lähettää viestit tukiasemalta tukiasemalle ja viestit voivat saavuttaa oman emoplaneetan vasta vuosien, ellei jopa kymmenien vuosien päästä. Pelottavinta on se, että he saattaisivat olla jo kuolleita, kun viimeinen videoviesti saavuttaa emoplaneetan ja heidän sivilisaationsa tietäisi hädästä vasta kymmenien vuosien jälkeen, eivätkä voisi lähettää apua, sillä Phe'Onix on nyt oman onnensa varassa. Etna päätti, että hänen huoneistosukkulansa pakosukkulaksi muuntuessa laittaisi hänet saman tien staashiin, jotta hänen ei tarvitsisi nähdä Phe'Onixin tuhoutumista ja samalla pelätä tulevaa yksinäistä matkaa, sillä pakosukkulan vauhti on huomattavasti hitaampi kuin Phe'Onixin ja pakosukkulan tarkoitus on päästä vain lähimmälle planeetalle, mihinkä he ovat asentaneet tukiaseman ja aloittanut asuttamista varten protokollan mukaiset toimet, nyt ensimäinen planeetta tulisi olemaan Octariah, se planeetta joka hetki sitten löytyi ja nyt on vain ajan kysymys, milloinka alus ilmoittaisi jarruttamisesta ja sädemoottorin sammuttamisesta, se nimittäin alkaa varoituksella ja jokaisen miehistönjäsenen on kuitattava ilmoitus painamalla huoneenovella olevasta holonäytöstä, jotta Phe'Onix voi varmistua siitä, ettei yksikään miehistönjäsen ole tietämättään vaarassa. Phe'Onixin vauhti on älytön, se kiitää läpi avaruuden ja on kun silmänräpäys kun se vilahtaa ohi. Vauhdin hidastaminen olisi voitu aloittaa aiemminkin, mutta se johtaisi siihen, että alus olisi paljon hitaammin perillä, on siis parempi mennä mahdollisimman lähelle saavutettavaa kohdetta päämoottoreilla ja tehdä kohteen lähellä keulamoottoreilla jarrutus, samalla kun päämoottoreiden sädetekniikka jäähdyttelee rauhassa, tämä kuitenkin aiheuttaa aluksessa valtavanpaineen ja alus saattaa heittelehtiä eri puolelle, myös aluksen sisäinen painovoimakenttä saattaa paikoin vaihdella ja aiheuttaa erilaisia vaaratilanteita, siksi on varmistettava, että jokainen miehistön jäsen on tietoinen tulevasta jarrutuksesta, sekä valmiudessa reagoimaan siihen kiinnittämällä itsensä joko seinien turvaverkkoihin tai turvapenkkeihin, joita löytyy niin huoneistosukkuloista, komentosillalta, sekä eri puolilta käytäviä. Phe'Onix Ilmoittaa lähestymisestä: Miehistö huomio, keulajarrutukseen tunti. Nyt alus aloitti hälytyksen ja miehistö nousee ylös vauhdilla, Etna seuraa tilannetta kun Rhodan, Miguel ja Astna nousevat sukkuloidensa sängyiltä painamaan ovenpielessä olevaa nappia ja sitten pukeutuu vauhdilla, uniaika on päättynyt ja seuraavaksi aletaan valmistelemaan jarrutusta, jonka jälkeen seuraa intensiivinen katsaus liittyen planeettaan itsensä komentajan johdolla. Etna puolestaan kuvitteli pääsevänsä nukkumaan hetkeksi, hän jo ehti ajatella että tuo tunti jonka alus ilmoitti, olisi hänelle

lepoaikaa, sillä olihan hän ollut valveilla jo lähes kaksi päivää ja kuvitteli, ettei Komentaja olisi tietoinen asiasta. Komentaja varsin hyvin tiesi Etnan väsymyksestä ja käskikin hänet työskentelemään Phe'Onixin tekniikkapuolella, sillä tuleva tehtävä vaatisi lennokkeja, joilla laskeuduttaisiin planeetalle. Etna järkyttyi kuullessaan, ettei hänelle suoda lepoaikaa, mutta ei tohtinut sanoa vastaan, sillä hän yritti peitellä unettomuuttaan ja samalla hiljaa mielessään miettikin, mihinkä ihmeeseen lennokeita tarvitaan, mutta komentajalla oli varsinhyvä syy lennokkien käyttöön tälläisessä tapauksessa, mutta miksi juuri minä, hän mietti mielessään, olen biologi enkä insinööri tai teknikko, en ole edes lentäjä, miksi Rhodan tai Miguel ei hoida tätä tehtävää? Mutta, komentajalla oli tietty päämäärä ja suunnitelma, myös Etnan univaikeuksiin liittyen. Komentaja käskytti Rhodan ja Miguelin välittömästi komentosillalle, siellä kokoontuminen tilannepöydällä, jossa käytäisiin alustavasti läpi hänen suunnitelmaansa ja sitten hän kertoisi siitä, että aikoo herättää myös kaksoset Phin ja Fhun staashista, tämän hän halusi kertoa siksi, että Rhodan ja Miguel saa osaltaan kouluttaa nämä uudet tulokkaat aluksen tehtäviin ja pitää heitä kuin kisälleinä, samalla opettaen heidät uudenlaisiin tehtäviin. Phe'Onix ilmoitti lennokkien olevan valmiita ja Etnakin saapui komentosillalle, hän oli kuullut aluksen tekniikkapuolelta staashien avautumisen ja riensi katsomaan ketä oli herätetty. Ei mennyt hetkeäkään kun Phi ja Fhu kävelivät hangaarin läpi suoraa komentosillalle kuin heille olisi tälläinen opetettu aiemmin, siinä he seisoskelivat ja katselivat alusta, sekä miehistöä ja miehistö puolestaan katseli heitä hymyillen. Sitten Komentaja sanoi ''Tässä on Phi ja Fhu, he ovat aluksen tulokkaat, samaa ikä luokkaa kuin tekin, mutta uusia avaruuslennoilla, he saavat toimia Rhodan ja Miguelin opeissa, sillä Phi ja Fhu ovat Astah planeetalla harrastaneet varjolentoa sekä kummatkin ovat erittäin päteviä teknisissä suunnitelmissa. Komentaja vinkkasi kädellään sanoen ''Seuratkaa, on aika mennä hangaariin tutustumaan uusiin lennokkeihin, joita te tulette hetken kuluttua operoimaan''. Komentaja käveli ryhdikkäästi komentosillalta hangaariin ja sieltä suoraa hangaarin perälle, jossa kahvilamessin alapuolella hangaarin lattiatason kohdilla oli panssariovi, sen edessä komentaja kääntyi ja sanoi ''muut miehistön jäsenet tietävätkin, mutta Phi ja Fhu, tätä ovea ei saa avata lennon aikana, sillä se altistaa koko aluksen sisätilan säteilylle mitä sädemoottoreista pääsee, vain hidaslento tai paikallaan pysyminen on sallittu hetki oven avaamiselle, siispä pidetään se kiinni, kunnes olemme saapuneet Octariah planeetan kiertoradalle, sitä ennen teidän on harjoiteltava simulaatiossa lennokeilla lentämistä ja varsinaiset lennokkinne odottavat tämän oven takana. Etna rohkeni kysymään komentajalta, ''Miksi emme mene sukkuloilla, miksi Phe'Onixin piti valmistaa lennokit?'' Komentaja hymyili ja katsoi Etnaan ja sen jälkeen kertoi kaikille, että sukkulat toimivat gravitaatiomuuntimilla, se aiheuttaa lähellä maata painovoiman muuntumisen ja työntää omalla painollaan itseään ylöspäin ja vapautuessaan se laskeutuu painonsa avulla alaspäin, näin se näyttää kuin sukkulat leijuisivat ilmassa, mutta se on pikemminkin kuin magneetti joka aiheuttaa suuren varauksen tuon jännitteen väliin jääneelle, emmekä me tiedä ketä planeetalla on, kenties voisimme vahingoittaa jotakin bakteeria tai solua aluksellamme, toki voisimme käyttää myös sukkulan rakettimoottoreita, mutta ne puolestaan tarvitsevat happea sekä polttoainetta ja niistä vapautuu pakokaasuja, emme voi tietää niiden haitoista, siksi lennokit ovat paras vaihtoehtomme, eli me liidämme planeetan omassa ilmassa, sitä kuitenkaan vahingoittamatta. Rhodan hämmästyneenä kysyi puolestaan lähes kimittäen ''Mitenkä lähetämme Phe'Onixin pioneerisukkulan rakentamaan tukikohtaa, sehän tuhoaa kaiken'', rauhoitu komentaja tokaisi hieman naurahtaen ja

selitti asiaa ''Sukkula ammutaan Phe'Onixilta suoraa ilmakehään ja siellä sen on määrä tehdä jarrutus ja laskeutua lopuksi varjon avulla maankamaralle, näin se ei vahingoita kuin hiukan ilmakehää ja lopuksi se leijailee päämääräänsä, mikäli tuulet ohjaavat sen väärään kohtaan, on teidän työnne keksiä, mitenkä se saadaan siihen kohtaan, mihinkä olisi määrä tukikohta rakentaa, siksi myös Phi ja Fhu ovat mukana, sillä he ovat tälläisissä hankkeissa osoittaneet erinomaista aloite- ja ratkaisukykyä, yhdessä te kaikki olette erinomainen työryhmä tämän tehtävän suorittamisessa. Sitten komentaja antoi käskyn aloittaa valmistelut ja siirtyä simulaattoreihin harjoittelemaan lennokkien lentämistä ja sehän olikin Miguelille taistelulentäjänä tuttua hommaa, vaikka eihän tuollainen lennokki taisteluhävittäjää voita. Miehistö siirtyi tuotantoyksikön päällä hangaarin takana sijaitsevaan kahvilamessiin, josta Phe'Onix oli valmistellut sopivanlaisen simulaatiota varten, siellä miehistö harjoitteli lennokkien lentämistä Miguelin johtamana, eikä se paljoa vaatinut, sillä lennokit olivat hyvinkin selkeästi valmistettuja Etnan ja Phe'Onixin toimesta, mitään erikoisempaa Etna ei olisikaan osannut valmistaa ja se olikin osa syynä sille, että Komentaja valitsi juurikin Etnan suunnittelemaan lennokit, jotka Phe'Onix valmistaisi tuotantotilan suljetulla osastolla sädemoottoreiden poistoenergiaa hyödyntäen. Oli Etnan vuoro hypätä suunnittelemaansa lennokkiin ja Miguel seisoi vieressä, simulaatio sujui hyvin ja Etna saikin Miguelilta roimasti kehuja, ''Juuri noin, hienoa Etna, ja väistä tuota ja hyvä vastaohjaus, nyt vain jarrutat ja annat liitää tasaisesti maanpinnalle'' ja näin kaikki pääsivät osaltaan harjoittelemaan. Komentaja saapui simulaatiohuoneeseen ilmoittaen miehistölle, että oli tullut aika pakata tarvittavat instrumentit ja työkalut lennokkeja varten, pian oltaisiin valmiudessa pysähtymään ja tuotantotilan ovi aukeaisi ja lennokit olisivat valmiina lastausta ja miehistöä varten. Jokainen vuorollaan tepasteli iloisen tuntuisena sukkulahuoneisiinsa valmistelemaan omia instrumenttejaan, sekä työkalujaan, sen jälkeen jokainen istui huoneistosukkuloiden penkeillä odottaen Phe'Onixin ilmoitusta. Phe'Onix Ilmoittaa lähestymisestä: Miehistö huomio, keulajarrutukseen 15 sekuntia. 10, 9, 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2, 1, jarrutus aloitettu. Minuutin kuluttua jarrutus oli onnistuneesti suoritettu ja miehistö pystyi jälleen hengittämään normaalisti. He joutuvat tiukan jarrutuksen aikana pidättämään hengitystään paineen vuoksi, se on raskas toimenpide, mutta kestää vain lyhyen hetken. Phe'Onix ilmoitti, että sukkulahuoneessa numero 4 oli miehistönjäsen tajuttomana, Komentaja sekä Rhodan juoksivat huoneeseen heti, kun olivat saaneet itsensä irti penkin kiinnitysvöistä, siellä Etna tajuttoman näköisenä retkotti penkillään. Komentaja kokeili välittömästi Etnan hengitystä huomaten, ettei Etna hengittänyt omatoimisesti, niinpä hän sanoi Rhodalle, että on aloitettava elvytys ja samalla lopulle miehistölle käskyn valmistautua nostamaan Etna sukkulahuoneensa hoitovuoteelle, sille samalle vuoteelle missä nukutaan ja mikä toimii myös staashissa, mutta Rhodan oli vasta ehtinyt saamaan Etnan vyöt auki kun hän virkosi ja kysyi hämmästyneenä ''Mehän olemme perillä, miksi te täällä olette?'', miehistö oli hyvin iloinen havaitessaan Etnan olevan täysin kunnossa, mutta epäilivät vahvasti taustalla olevan jotakin sellaista, mistä he eivät olleet tietoisia. Etna vain totesi kaikille hymyillen ''pieni paineesta johtunut hetkellinen tajuttomuus, ei mitään vaarallista.'' Komentajan kuitenkin täytyi käskeä Etnan menemään vuoteeseensa, jotta Phe'Onix voisi tarkistaa hänen kuntonsa, mikäli moitteita ei olisi, tehtävä saisi jatkua kuten alunperin oli suunniteltu ja Etna saisi varustaa lennokkinsa sekä lentää muiden perässä planeetalle. Phe'Onix aloitti tutkimaan Etnan kehoa ja huomasi, että väsymys oli vaikuttanut veren glukoositasoihin ja  johti insuliiniresistenssiin, hormonitasoissa leptiinin

taso oli varsin korkealla, joka viittaa siihen ettei Etna kokenut juurikaan näläntunnetta, myös aivojen aktiivisuus kognitiivisella tasolla oli hälyttävä. Vaikka Etna itse tunsi olonsa varsin hyväksi väsymystä lukuunottamatta, hän olisi tarvinnut paljon lepoa, nesteytystä sekä sokeria vereensä. Etna kaiken tämän raportin kuullessaan sanoi Phe'Onixille, että tiedot täytyy pyyhkiä ja kirjoittaa päälle hyväksytty. Koska Etna oli aluksen upseeriston asemassa oleva, hänellä oli mahdollisuus tälläisiin toimiin. Komentaja huomasi kauempaa, että Etna oli jo jalkeilla ja hän päätteli, että Phe'Onix oli tutkinut hänen kehonsa, niinpä Komentaja saapui Etnan huoneeseen ja kysyi Phe'Onixilta raporttia, joka kertoi kaiken olevan hyväksyttynä. Komentaja oli mukana Phe'Onixin suunnittelussa ja tiesi, ettei terveystarkastuksissa ole sellaista termiä kuin ''Hyväksytty'' ja tästä päätellen hän ymmärsi, että tietoja oli manipuloitu. Komentaja käveli komentosillalle ja tarkisti Phe'Onixin lokin, sillä kaikki poistettu tieto säilytettiin, vaikka sitä ei Phe'Onixin varsinaisessa tietokannassa olisikaan. Komentaja luki raportin ja sanoi ääneen ''Hyvä luoja sentään'', mutta Komentaja ei silti tahtonut aloittaa väittelyä tai pakottaa Etnaa nukkumaan kun muut pääsisivät planeetalle tutustumaan. Komentaja kuitenkin käveli Etnan luokse ja sanoi ''Sinulla on salaisuus ja minä tiedän sen, sinä teet päätökset itse, mutta minun on kirjoitettava komentajana lokiin kirjaus siitä, että olen varoittanut, sekä osittain kieltänyt sinua tulemasta planeetalle'', Etna hieman säikähti, mutta kertoi olevansa ihan kunnossa, eikä olisi halunnut oman tilansa vaikuttaa tähän suureen hetkeen, nimittäin he olivat menossa ensimäiselle planeetalle, se oli koko miehistön ja aluksen ensimmäinen iso tehtävä ja siitä kerrottaisiin vielä historiassa, eikä Etna tahtonut olla tämän kertomuksen ulkopuolella vaan nimenomaan olla osana miehistön toimintaa. Komentajan oli tehtävä kuitenkin viivästyspäätös, hän sanoi tomerasti Etnalle, että sinä menet sukkulahuoneeseesi välittömästi ja Phe'Onix vaivuttaa sinut hetkeksi horrokseen, kerron muille sinun olevan tutkimassa saatua dataa planeetasta, muut saavat tarkistaa ja tehdä lopulliset viimeistelyt lennokkeihin kun sinä lepäät, onko selvä? Etna nyökkäsi hiukan häpeillen ja lähti kävelemään sukkulahuonettaan kohti, hänen teki mieli paiskaista ovi kiinni väsyneen vimmaisesti, mutta ovi oli niin vahva, ettei hän sitä pystynyt paiskaamaan. Muut alkoivat työskentelemään lennokkien parissa ja Komentaja Ashna Lok päätti mielessään, että hänen oli tehtävä Phe'Onixin kanssa jokin uudenlainen systeemi, jokin sellainen että vastaavia harhaanjohtamisia ei enään tulisi, hänen myös täytyy tehdä jokaiselle miehistönjäsenelle analyysi, sillä hän oli vähällä menettää luottamuksensa jo yhden kanssa. Komentaja siirtyi omaan sukkulahuoneeseensa ja kysyi Phe'Onixilta. ''Olisikohan sinun mahdollista rakentaa jonkinlainen suora kopio minusta, jotta saisin luotettavia miehistönjäseniä?'' Phe'Onix vastasi ripeästi Komentajan kysymykseen, ''Kyllä, mitä sinulla olisi mielessä?'' ''Ehkä droidilainen, jolla olisi minun ääneni ja kasvot, muistot ja luonne, myös järjestelmä joka aina uuden tehdessään lataisi viimeisimmän version minusta ja mahdollisesti tuhoutuessaan lähettäisi datan sinulle ja sinä siirtäisit sen minun orgaaniselle keholleni, olisiko sellainen mahdollinen?'' Phe'Onix vastasi myöntävästi, mutta lisäsi kysymyksen ''Milloinka tälläinen järjestelmä olisi tarkoitus toteuttaa?''. Komentaja oli jo lähes yhtä hymyä vastatessaan ''Heti, sen voisi tehdä välittömästi!'', mutta Phe'Onix mainitsi, että tarvitsisi Komentajan kehoa datasiirteen luomiseksi ja kopioimiseksi 26 tunnin ajaksi, tämän kokoajan Komentajan tulisi olla vuoteessaan horroksessa, muuten työ estyisi. Komentajan suunpielet kääntyivät hymystä mutruun, sillä hän olisi halunnut droidilaisen heti mukaan planeetalle, mutta ei hän voisi odotuttaa innosta hehkuvaa miehistöä niin kauaa, toisaalta hänelle tuli

ajatus, että itse jäisi alukselle ja muut hoitaisivat homman, hän kuitenkin pystyisi tarkkailemaan alukselta planeetalle ja jokaisen toimia heti herätessään. Komentaja ja Phe'Onix sai sovittua, että projekti aloitettaisiin oitis ja hän jäisi tarkkailemaan planeetalle saapumista etäältä itse aluksesta ja muu miehistö lähtisi tekemään työnsä planeetalle, Rhodan olisi tämän ryhmän keulassa, koska olihan hän planeetan nimeäjäkin ja tästä syystä sen ylin hallintohenkilö. Komentaja kutsui kaikki koolle, myös Etnan joka oli jo sukkulahuoneessaan herätetty horroksesta, hän ehti nukkua muutaman tunnin sillä aikaa kun Komentaja ja ''Phe'Onix suunnitteli droidilaista ja muut pakkasivat instrumenttejaan, sekä tarvikkeitaan planeetalle lentämistä varten. Komentaja aloitti kertomalla suunnitelmansa ''Hyvät ystävät, olemme lentämässä ensimäiselle planeetallemme, tämä on osa meidän kokonaistehtäväämme, tutustua uusiin planeettoihin, sekä tehdä niille asutukseen kelpaava tukikohta. Päätin kuitenkin itse jäädä alukselle, minulla ja Phe'Onixilla on vielä paljon töitä tehtävänä, mutta me tarkkailemme täältä tehtävän etenemistä ja te pidätte minut ajantasalla, on kuitenkin ilmoitettava se tosi asia, että Phe'Onix ei ole valmistanut planeetalle sopivaa pioneerisukkulaa vielä, meidän siis pitää odottaa sen aikaa, jotta sukkula on valmis lähetettäväksi ja sen jälkeen ampua se planeetan kiertoradalle, josta sen on määrä lentää laskettua reittiä kohteeseen, tehdä laskeutuminen ja odottaa teidän saapumista.'' Miehistön jäsenet olivat onnellisia ja samalla pettyneitä, he olivat intoa puhkuen valmistelleet lennokkejaan ja kuvitelleet, että kohta olisi hetki kun hangaarin takaovi aukeaa ja lennokit ammuttaisiin kiertoradalle ja sieltä he sukeltaisivat uudelle planeetalle tekemään ensimäistä suurta tutkimusmatkaansa. Komentajalla oli kuitenkin tarkoituksensa, hän halusi nuorien innon laskeutuvan ja oppivan malttia, hän halusi seurata tilannetta ja katsoa, kenenkä maltti pysyy parhaiten ja tehdä hänestä alukselle johtavan upseerin, sillä upseerin täytyi olla innokas, mutta samalla myös maltillinen ja kylmähermoinen. Totuus oli kuitenkin se, että pioneerisukkula oli odottanut valmiina aluksen ulkopuolella, sen lähettäminen oli vain yhden käskyn päässä, mutta tällä kertaa oli vain odoteltava. Komentaja oli näin lyhyellä matkalla jo joutunut kokemaan epäluottamusta yhden miehistönjäsenen kohdalla, hän halusi analysoida miehistöään enemmänkin, siksi tämä odottaminen ja tällä kertaa Komentaja oli valmis viemään odottamisen lähes murtumispisteeseen. Miehistö ei tiennyt sitä, että Phe'Onix tutkaili lähes täydellä prosessointitehollaan miehistön reagointia ja mikroeleitä, näin saataisiin helpoiten tuloksia analyysin suorittamiseksi, kun analyysi olisi valmis, sitä seuraisi seuraava tutkimus ja se suoritettaisiin tehtävän yhteydessä, avaruuspuvut nimittäin sisälsivät kaikenkattavan koneiston, joka kykeni antamaan alukselle hyvin tarkkaa dataa miehistön kehosta, ilman persoonatietoja, Phe'Onix ei pystynyt kunnolla tulkitsemaan kenenkään mielenmaailmaa, tämä harjoitus oli siis hyvä tehdä nyt, jotta saataisiin kaikki saatavilla oleva data ja sen perusteella miehistöä olisi helpompi johtaa ja saada tehtävä suoritetuksi, varsinkin jos jotakin ongelmia matkalla sattuisi tapahtumaan. Nyt oli vain odotettava, kunnes miehistön jäsenistä ne murtuisivat, joidenka hermorakenne ei tälläistä odottelua kestäisi, heidät voitaisiin siirtää sivuun johtavan upseerin valinnoista, eikä tälläistä operaatiota olisi Komentajan toimesta suoritettu, ellei hän olisi huomannut epäluottamusta miehistössään, hän oli tottunut sotilaalliseen valintatyyliin, jossa olisi tehty ennen lähtöä psykologiset testit, vain Miguel oli tälläisen testin suorittanut jo taistelulentäksi kouluttautuessaan, mutta suuriosa miehistöstä oli siviileitä, eivätkä olleet koskaan joutuneet kovemmalle mielenrasitukselle, eivätkä siksi ole suorittaneet minkäänlaisia psykologisia testejä. Miguel kävelikin Komentajan luokse ja

kysyi asiasta suoraa kahdenkesken, että oliko tämä harkittu viivytys ja voisiko hän auttaa analyysin suorittamisessa. Komentaja esitti Miguelille toiveen, ettei hän paljastaisi asiaa siviili upseereille, sillä se voisi muuttaa testin tuloksia, mutta oli Miguelilla toinenkin tehtävä, sillä hän sai pysytellä miehistön kanssa ja valvoa, ettei mitään radikaalia tapahdu, sillä välin Komentaja menisi sukkulahuoneeseensa vaivuttaakseen itsensä horrokseen, jotta hänen läsnäolonsa ei vaikuttaisi miehistön keskinäiseen toimintaan. Niinpä he nyökkäsivät toisilleen, Miguel jäi komentosillalle tutkimaan planeetan dataa ja Komentaja jatkoi matkaansa suoraa sukkulahuoneeseensa muiden huomaamatta ja pysyi horroksessa, kunnes Miguel hänet herättää analyysin valmistuessa. [ays_poll id='4'] https://komentajanloki.fi/luvut/octariah-planeetan-kiertorata/?feed_id=32&_unique_id=6633fa5cc8e26

[mobilenotary24524]

Nikotiinin rooli kognitiivisissa toiminnoissa: vaikutukset ja seuraukset

Johdanto: Nikotiini, tupakkatuotteissa oleva erittäin riippuvuutta aiheuttava aine, on pitkään nikotiinipussit yhdistetty haitallisiin terveysvaikutuksiin. Viimeaikaiset tutkimukset viittaavat kuitenkin siihen, että nikotiinilla voi olla myös kognitiivisia ominaisuuksia parantavia ominaisuuksia, mikä johtaa kasvavaan kiinnostukseen sen mahdollisista vaikutuksista kognitiivisiin toimintoihin. Tässä artikkelissa perehdymme nikotiinin ja kognitiivisten toimintojen väliseen monimutkaiseen suhteeseen ja tarkastelemme sekä sen etuja että haittoja.

Nikotiini ja aivojen kemia : Nikotiini vaikuttaa kognitiiviseen toimintaan ensisijaisesti vuorovaikutuksessa aivojen välittäjäainejärjestelmien, erityisesti kolinergisen järjestelmän, kanssa. Sitoutumalla nikotiiniasetyylikoliinireseptoreihin nikotiini lisää välittäjäaineiden, kuten dopamiinin, serotoniinin ja norepinefriinin, vapautumista, joilla on avainrooleja kognitiivisissa prosesseissa, mukaan lukien huomio, muisti ja oppiminen.

Kognitiiviset tehostavat vaikutukset : Tutkimukset viittaavat siihen, että nikotiinilla voi olla kognitiivista tehokkuutta erityisesti sellaisilla aloilla kuin huomio, työmuisti ja toimeenpanotoiminto. Tutkimukset ovat osoittaneet, että nikotiinin antaminen voi parantaa kognitiivista suorituskykyä tehtävissä, jotka vaativat jatkuvaa huomiota, vasteen estämistä ja tiedonkäsittelyn nopeutta. Nämä havainnot ovat herättäneet kiinnostusta nikotiinin mahdollisiin terapeuttisiin sovelluksiin sellaisiin tiloihin kuin tarkkaavaisuus-hyperaktiivisuushäiriö (ADHD) ja ikääntymiseen tai neurodegeneratiivisiin sairauksiin liittyvä kognitiivinen heikentyminen.

Nikotiini ja muisti : Yksi erityisen kiinnostava alue on nikotiinin ja muistitoiminnan välinen suhde. Jotkut tutkimukset ovat raportoineet nikotiinin myönteisistä vaikutuksista tietyntyyppisiin muistiin, kuten työmuistiin ja episodiseen muistiin, kun taas toiset ovat löytäneet ristiriitaisia ​​tuloksia tai jopa kielteisiä vaikutuksia, erityisesti kroonisen tai runsaan nikotiinin käytön yhteydessä. Näiden vaikutusten taustalla olevat tarkat mekanismit ovat vielä täysin selvittämättä, ja ne voivat vaihdella riippuen tekijöistä, kuten annostuksesta, käytön kestosta ja yksilöllisistä eroista.

Neuroplastisuus ja oppiminen : Nikotiini on myös osallisena neuroplastisuuden, aivojen kyvyn organisoitua uudelleen ja sopeutua kokemuksen perusteella, moduloimiseen. Eläintutkimukset viittaavat siihen, että nikotiinille altistuminen voi lisätä synaptista plastisuutta ja edistää oppimis- ja muistiprosesseja. Näiden löydösten vaikutuksia ihmisen kognitioon tutkitaan kuitenkin edelleen, ja lisätutkimusta tarvitaan täysin ymmärtämään nikotiinin pitkän aikavälin vaikutukset aivotoimintaan ja kognitiivisiin tuloksiin.

Mahdolliset riskit ja huomiot : Vaikka nikotiini voi tarjota kognitiivisia etuja tietyissä yhteyksissä, on tärkeää ottaa huomioon sen käyttöön liittyvät mahdolliset riskit. Nikotiiniriippuvuus on edelleen merkittävä huolenaihe, ja tupakkatuotteiden haitalliset terveysvaikutukset varjostavat mahdolliset kognitiiviset hyödyt. Lisäksi nikotiinin vaikutukset kehittyviin aivoihin, erityisesti murrosiässä, ovat jatkuvan tutkimuksen ja keskustelun aiheena, mikä nostaa esiin tärkeitä eettisiä ja kansanterveydellisiä näkökohtia.

Johtopäätös: Nikotiinin ja kognitiivisten toimintojen välinen suhde on monimutkainen ja monitahoinen, ja sen mahdolliset hyödyt ja riskit on otettava huomioon. Vaikka nikotiinilla voi olla tietyissä tilanteissa kognitiivista toimintaa parantavia vaikutuksia, sen riippuvuutta aiheuttavat ominaisuudet ja mahdolliset terveysvaikutukset korostavat varovaisuuden ja maltillisuuden merkitystä sen käytössä. Lisätutkimusta tarvitaan nikotiinin kognitiivisten toimintojen vaikutusten taustalla olevien mekanismien ymmärtämiseksi ja strategioiden saamiseksi sen terapeuttisen potentiaalin optimoimiseksi ja haittojen minimoimiseksi.

[luutakiituri]

Tiedän että löysit jo tuntemattoman mutta kerronpahan silti että se löytyy youtubesta vuokrattavana ja primesta eng teksteillä

Kiitos tiedosta !!! Pistän muistiin ens kerral

[rennesairanenlove]

Lenni Haapasalo Oppiminen, tieto ja ongelmanratkaisu: "Tiedon vieminen muistiin tapahtuu vaiheittain siten, että aluksi ulkoisesta ärsykkeestä saadaan aistirekisterin ärsykkeen tapainen kuva. Täältä tieto siirtyy lyhytkestoiseen muistiin, joita ei voi erottaa sijaintista puolesta erilleen pitkäkestoisesta muistista. Se on nähtävä yksikköinä ainoastaan perättäisinä sarjamuotoisina operaatioina (sequential processing, seriel processing), jotka kestävät kymmenistä satoihin millisekunteihin."

[hapotonradio]

Siis oon vissiin kattonu spotifysta (jossa ne kai sit on väärin?) kaikkien levyjen julkasupäivät kalenteriin muistiin koska jostain syystä kaikki on merkattu viikkoa liian aikaseks?? Meinasin jo hypettää PK-elämien synttäreitä mut nehän on perhana ensviikolla vasta. Onneks tarkistin viel bändin sivuilta :DDD

#suomeksi

[isokarhuni]

Mitä tää on

Uusi juttu: Mua itkettää nykyään ihan kaikki koko ajan. Oon herkkä pehmo.

Se alkoi kerran kun oltiin panemassa. En muista enää kuinka kauan siitä on. Kysyin N:ltä, että voikse sanoa mua pojaksi. Se sanoi että totta kai, ja sanoi että oon hyvä poika ja hieno poika. Tulemisen jälkeen rupesin itkemään ihan hirveästi, oikein huutoitkemään, enkä meinannut saada sitä loppumaan. Niin hyvältä se oli tuntunut. N oli ihana, antoi mun itkeä, silitti ja iloitsi mun hyvästä olosta. Itkettää nytkin kun mietin sitä. N on niin ihana. Mun on niin hyvä ja turvallinen olla sen kanssa.

Mut joo, siitä alkoi softistelu. Tajusin, että ei jumalauta, mähän voin olla poika muutenkin kuin sängyssä. Voinko? Siis saanko? Pakahdun tästä hyvästä olosta. Mitähän sit tapahtuis? Jos vaikka vaan salaa oisin? Mitä helvettiä? Tarkottaaks tää että mä oon trans? En sittenkään pakahdu. En mä oo trans, en voi olla. Minäkö? Mitä helvetin vittua, olenko? Yhtäkkiä en saanut ajatusta enää mielestäni. En mä helvetti voi olla trans. Mä oon mä. Mä oon aina sanonut, että mä oon mä, lapsesta saakka. "H on tyttö." Ei kun mä olen H. Mä oon mä. Ei se tarkota että mä oisin trans. Trans tarkoittaa, että on ongelma. Meikä on ihan nou roblem, niin kauan kun saan olla mitä oon, siispä en trans. Sitä paitsi kyseessä on vain joku kink mikä mulla on, koska miks tää muuten ois lähtenyt sängystä tää paska. Lopeta.

Tollasta ihan helvetin transfobista paskaa mä pyörittelin 24/7 ja olin jumissa. N ehdotti, että pitäiskö kirjottaa ajatuksia vähän ylös. Avasin läppärin ja rupesin kirjoittaan sellasta suht kliseistä elämänkaarianalyysiä näistä jutuista. Ehkä mä laitan sen tänne talteen muistaessani. Siinä kirjoittaessani jo tajusin että ei saatana, juu, no niin näinhän se keksi murenee. Tajusin jo sitä kirjoittaessa, että mä tulen hakeutumaan transpolille ja tää on se mitä mä tuun siellä niille kertomaan (eihän sen tarvitse tarkoittaa vielä yhtään mitään!!!!!!!!!). En oo lukenut sitä tekstiä kertaakaan sen jälkeen kun sen kirjoitin, koska se oli saman tien niin selvä homma. Kyllähän mä oman elämäni tiedän, et eihän siinä mitään uutta tullut tai sellaista, mitä en olisi koko ajan tiennyt. Ei ollut mitään grand revelationia. Kyyneleet vähän kirveli silmien takana, mutta ei paljoa. Päätin että katselen ja ajattelen nyt ihan rauhassa (ehkä tää on ohimenevä vaihe).

Sitten jossain kohtaa näin Käärijän ilman paitaa. Haluun kirjottaa tän itelleni muistiin, koska tää on musta huvittava juttu. Katoin sitä sen yläkroppaa ja melkein kuulin rasauksen kun mun aivot räjähti kateudesta. Katoin silmät lautasina niitä sen tissejä, mahaa, käsivarsia, olkapäitä. Aataminomenaa, lantiota. Selkää. Päästiin varmaan lähimmäs hyperfocusta mitä oon ollut. Pulssi hakkasi ja esineellistin sen vartaloa minkä kerkesin päivä toisensa jälkeen, salaa ja täysin tutkivan journalismin hengessä tietysti. Katoin joka ikisen kuvan ja videon siitä sen paljaasta torsosta, mitä vastaan tuli (ja niitähän tuli), ja mietin että voinko mä vaan vittu syödä ton ihmisen ja muuttua sen näköiseksi. Halusin litistää Käärijän pinsettien väliin ja mikroskoopin alle, ja tutkia sitä työkseni 14 tuntia päivässä Viikin maatalouseläintieteen labrassa. Kaikki tää tuijottaminen vapautti ihan järjettömiä määriä serotoniinia ja adrenaliinia, ja mun oli vaikea saada nukuttua koska olin niin kierroksilla tästä uudesta unelmien kehosta. Tuntui kuin oma kroppa tiristäisi ekstramääriä testosteronia hälytystilassa, että jumalauta jos se sen vaatii että tää runkkari saadaan maate niin selvä.

Tässä pitää tietää, että mä en ole elämässäni koskaan kiihottunut miehistä. En ole myöskään koskaan pitänyt cis-miehen kehoa mitenkään järin kiinnostavana, olkoonkin että seurustelin ja panin cis-miehen kanssa 6,5 vuotta (sori J) ja senkin jälkeen vielä vuoden kaiken maailman jurpojen kanssa. En tiedä mitä tuolta mun mieleni mariaanien haudasta vielä löytyy, mutta Käärijä on minua kiinnostanut mieskeho nro 1. Kiihotuinko samalla tavalla kuin vaikka Christina Hendricksin vartalosta? En. Kiihotuinko jotenkin oudon aggressiivisella ja uhoavalla tavalla, kuin teini-ikäinen nuposarvinen peura joka katsoo isosarvista ja näyttävää metsän kuningasta? Kyllä, jumalauta. Tältä varmaan antiikin Kreikassa tuntui olympialaisia katsoessa. Ei tullut itkua, mutta alkoi punnerrusten tekeminen. Olipas noloa kirjoittaa tää, täähän on pahempi kun Bertin päiväkirja. Myöhemmin opin, että tolle mun touhulle on nimikin, gender envy.

Jossain vaiheessa kysyin N:ltä, voitaisiinko kokeilla sellaista, että se kutsuisi mua Hs:ksi, jotta tietäisin miltä se tuntuu. Sehän sopii, se sanoi. Perustin Keepiin "kivat nimet"-listan, jossa on edelleen vain kaksi nimeä ja toinen niistä on Hs. Tuntuu jotenkin että oon liian vanha vaihtamaan aivan uppo-outoon nimeen, että osaisko sitä enää itsekään. Hs on ihan hyvä väännös nykyisestä nimestä, sopivan tutun ja kodikkaan tuntuinen. Kun N kutsuu mua sillä nimellä, se tuntuu hauskalta ja koskettavalta.

Taas on vähän vettä ehtinyt virrata niistä mun transfobisista kelailuista. Nyt sana "trans" itkettää mua, koska se tuntuu niin hellältä. Mä tunnen niin paljon empatiaa ja hellyyttä itseäni kohtaan tällä hetkellä, että kyyneleet tulee välittömästi kun mietin itseäni. Tuntuu että oon esiteini, joka on tullut mulle arkana kaapista, ja jonka haluan ottaa syliini ja kertoa että voi kulta pieni mä rakastan sua niin paljon. Mä rakastan sua, mä näen sut, mä oon aina rakastanut sua. Totta kai sä olet. Mä rakastan sua. Mun oma pieni rakas. Mä tunnistan sut. Rakastan sua niin että mun sydän pakahtuu, pieni karhunpoikanen. Voi sua, katotaanko yhessä näitä juttuja.

(kuva IG:stä käyttäjältä kyoukatti)

[lyhytkertomus]

Suosikkikirja uudelleen luettavana. Oli yhtä lumoava kuin viimeksikin. Dorian Grayn muotokuva (1891) on goottilaisen kirjallisuuden klassikko, joka kertoo kauniista miehestä, joka myy sielunsa säilyttääkseen nuoruutensa ja ulkonäkönsä. Oscar Wilden kieli on nerokasta ja suomentaja Jaana Kapari-Jatta on tehnyt upeaa työtä. Tästä teoksesta voisi kirjoittaa muistiin niin monta hyvää lohkaisua (kaikki tietysti Lordi Henryn suusta): 💎 ”Minä tekisin mitä vain, jos saisin nuoruuteni takaisin, paitsi en harrastaisi liikuntaa, en nousisi varhain enkä eläisi arvokkaasti.” 💎 ”Kuolema ja moukkamaisuus ovat tämän vuosisadan asioista ainoat, joita ei voi selittää pois.” Pelkästään kerrontaan on ripoteltu ihania lauseita kuten ”Edellisen illan tapahtumat hiipivät äänettömillä, veren tahraamilla jaloillaan vähä vähältä hänen päähänsä.” Tällä lukukerralla kiinnitin huomiota siihen, miten kamala ihminen Dorian oikein on. Muistelen, että kun luin tämän viimeksi monta vuotta sitten, vähän säälin Doriania. Muistin, että hän tekee kauheita, mutta nyt tuli yllätyksenä miten monta elämää hän tarinassa oikein tuhosi. Erityisesti surutti Basilin kohtalo. ”Hän piti valoa ylhäällä ja tutki maalausta. Pinta vaikutti koskemattomalta, sellaiselta millaiseksi hän itse oli sen jättänyt. Saastat ja kauheudet olivat kaiketi tulleet sisältäpäin. Jokin sisäinen elämä oli oudosti vironnut ja synnin spitaali jäyti sen avulla hiljalleen kuvaa. Ruumiin mätäneminen vetisessä haudassa ei ollut yhtä pelottavaa.”

#dorian gray #oscar wilde #kirjagram

[spessukriittinenlukupiiri]

Alustus kerralle 3

Ida Kukkapuro kirjoittaa blogitekstissään Kenen lauluja laulat? (Grafia ry, 2016) kuinka ennen graafinen suunnittelija oli viestin portinvartija. Mutta entä nykyään? Tänä päivänä tiedon jakaminen on jokaiselle helppoa, joten onko graafikon vastuu vähentynyt? Kuka vain osaa tehdä nettisivut, joten onko graafikolla vähemmän valtaa ja sen mukana vastuuta? Vai tarkoittaako tämä sitä, että on entistä vaikeampaa saada viestiään kuuluville kaiken informaatiosaasteen ylitse? Vaatii taitoa kiinnittää huomio ja välittää viesti nykyajan hektisessä ympäristössä niin, että se jää muistiin vastaanottajalle.

”Visuaalisen viestinnän ammattilaisilla on taito tehdä parempaa, oivaltavampaa tai tehokkaampaa digitaalista viestintää”, kirjoittaa Kukkapuro. Tekstiin on haastateltu Vuoden 2013 graafikkoa Kasper Strömmania, joka ottaa kantaa ajankohtaisiin aiheisiin vitsiblogillaan. Kummastusta kuitenkin itsessäni herättää, miten tehokasta vitsailu todellisuudessa on? Toki sillä on keventävä vaikutus keskusteluun, mutta harvoin on kukaan vaihtanut mielipidettään tultuaan verrattua dildoon. ”Sitä näkee paljon huolestuneita, aikuisia puheenvuoroja. Minä luulen, että joskus on tehokkaampaa tehdä lollersson-versio ja ennemminkin hauska kuin vihainen kirjoitus. Viha tuottaa vain vihaa”, kommentoi Strömman. Kriittinen keskustelu on tässä summattu kahdeksi ääripääksi – vitseiksi ja vihaiseksi kirjoitteluksi. Aika paljon vivahteita mahtuu tuohon väliin, minkä toki Stömmankin varmasti ymmärtää.

Näen tässä ”kepeässä kriittisyydessä ” myös vaaran sulkeutua omaan kuplaansa jakamaan ahdistuneena ironisia ja piikitteleviä vitsejä vastapuolesta sen sijaan, että tekisi jotakin vaikuttavaa. Toki vitsailulla ja esimerkiksi karikatyyritaiteella on aina ollut paikkansa politiikassa, mutta vastapuolen pilkkaaminen usein saattaa vain johtaa ennemminkin kahtiajaon pahenemiseen. Samaa aihetta sivuaa Francisco Laranjo esseessään Critical Graphic design: Critical of What? (designobserver.com, 2014) ”Kriittistä” suunnittelua kritisoivat pelkäävät itse sortuvansa samaan kuin huomioidensa kohteet. Onko tämä johtanut huumorin tuomiseksi keinoksi? Kun joku suunnittelija tekee kriittistä graafista suunnittelua, ei se jonkun mielestä kuitenkaan ole tarpeeksi kriittistä, vaan syyllistyy viher- tai pinkkipesuun, yliyksinkertaistamiseen, stereotypioihin tai jonkin näkökulman unohtamiseen. Onko tämä saanut suunnittelijat varovaisiksi kriittistä suunnittelua kohtaan, ettei uskalleta kuin ironisesti kommentoida maailman tilaa ja retweetata meemejä? Näin ei ainakaan itse tule altistumaan tuomitsemiselle.

Auttavatko erilaiset vitsit tai pilkkakuvat ymmärtämään käsillä olevaa ongelmaa paremmin? Mitä kritiikkiä kuvat todellisuudessa esittävät ja pystyykö dildoon verrattu uusnatsi välittämään jonkin argumentin ”vastapuoleni on tyhmä”-viestin lisäksi? Onko nämä kuvastot tarkoitettu vain oman kannan mukaisten henkilöjen hymisteltäväksi? Kieltämättä tiedon visualisointi ja yksinkertaistaminen auttaa hahmottamaan asiaa, mutta kirjallista ja vakavaa puolta ei saisi keskustelusta unohtaa.

Kukkapuro tekstissään rohkaisee suunnittelijoita poliittisuuteen: ottamaan kantaa ja vaikuttamaan työllään. Hiukan populistinen ja yksinkertaistava artikkeli esittelee vaihtoehtoina mm. työskentelyn ihmisoikeusjärjestölle tai mainostoimistolle, joka tekee myös pro bono -töitä ja yhteiskunnallisia woke-kamppiksia. Kukkapuro on ehkä unohtanut Ramia Mazén kirjan The Reader (2009) kolmesta kriittisen suunnittelun tavasta ensimmäisen: omien toimintatapojensa itsetietoisen ja reflektiivisen kyseenalaistamisen. Kukkapuron tekstin totuudet ja yleistyksen kaipaisivat hieman monipuolisempaa tutkiskelua. Hän hyppää suoraa toiseen kohtaan: graafisen suunnittelun kentän ja sen toimintatapojen kriittiseen tarkasteluun. Kolmas kohta, yhteiskunnan sosiaalisten ja poliittisten ilmiöiden kriittinen tarkastelu olisi myös tuonut syvyyttä tekstiin, nyt vastuu poliittisesta toiminnasta ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta jätetään yksilön harteille ilman, että yhteiskunnan ilmiöitä nostetaan esille.

Tommi Vasko vastineessaan Avoin kirje Grafia-lehdelle, Ida Kukkapurolle, GRMMXI kollektiiville ja kaikille graafisen muotoilun  poliittisuudesta kiinnostuneille… (2014) avaa laajemmin monimutkaisen asian lähtökohtia ja niiden vastakkaisia totuuksia. Kuvaannollinen vertaus neljästä suunnittelijatyypistä monipuolistaa käsitystä graafikoiden joukosta ja kyseenalaistaa samalla Kukkapuron esittämän pelkistyksen graafikoista pelkkinä mainosgraafikkoina. Kirkasotsainen sangviinikko, eli ”mainostoimistotyyppi” on positiivinen ja ratkaisukeskeinen. Räiskyvä koleerikko, eli ”taidekouluradikaali” koettelee rajoja ja kyseenalaistaa normeja. Akateeminen flegmaatikko, eli ”tutkiva muotoilija” pyrkii ymmärtämään laajoja kokonaisuuksia rationaaliseen argumentaatioon vedoten. Epävarma melankolikko eli ”herkkä tunnustelija” valjastaa empatian ympäristönsä ja muotoilun tulkitsemiseen. Muotoilukeskustelussa usein keskitytään näistä vain ensimmäisen kaltaisiin tekijöihin ja heidän näkökulmaansa sopivia ratkaisuja nostetaan esille. Tuohon kategoriaan usein menevät ”menestyneet” ja näkyvät hahmot, isolla rahalla tehdyt kampanjat ja helpoimmin äänensä siten kuuluville saava muotoilijoiden joukko. Kapitalistinen järjestelmämme kun pitää menestyksen merkkinä tuottavuutta, jolloin muunlaista tekemistä ei pidetä siihen sopivana ratkaisuna.

Artikkelissa päästään taas lähelle keskusteluissamme usein esillä olleeseen aiheeseen suunnittelija vs. taiteilija. Teksti havainnoi eri persoonallisuustyyppien avulla, kuinka tietyn ”taiteilijuuden” (tai tekstissä tätä lähimpänä olleen luovan koleerisuuden) yhdistäminen suunnittelun kanssa luo rikkaita uusia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Graafisen suunnittelun tiukka irrottaminen, rajaaminen ja pelkäksi mainosgraafikkoudeksi tylpistäminen syö siltä juuri mahdollisuuden kehittymiseen, uuden löytämiseen ja rajojen rikkomiseen. Samoin kuin pienten yksityisyrittäjien katoaminen kaupan alalta ja valtavien ketjujen aikaansaava yksitoikkoisuus ja samankaltaisuus niin valikoimassa kuin asiakaskokemuksessa, graafikoiden mainostoimistotyöskentely ja rahan tuottamisen tarve syö uudet mehukkaat ideat, jotka syntyvät ilman tuottoon tähtäävää asiakastilausta. Graafinen suunnittelukin kaipaa ”taiteilijuutta”, jotta siinä syntyneitä ideoita voidaan soveltaa vaikkapa poliittisen vaikuttamisen tai koskettavamman viestinnän käyttöön. Sama pätee flegmaatikoihin ja melankolikkoihin, jotka jäävät usein täysin muotoilukeskusteluiden ulkopuolelle ollessaan syrjäänvetäytyviä ja niin tuottamattomuutensa kuin hullujen uusien ideoiden puutuessa vähemmän silmiinpistäviä.

Kysymyksiä pohdittavaksi:

Onko graafikon vastuu vähentynyt nykyaikana, kun kuka vain pystyy julkaisemaan tietoa?

Ovatko vitsit tehokasta graafista viestintää? Entä meemit, karikatyyrit tai ironiset kuvitukset?

Mikä on johtanut yksipuoliseen käsitykseen graafisen suunnittelun kentästä mainosfgraafikkoutena?

Kuinka tätä käsitystä voitaisiin laajentaa ja saada muunkinlaista tekemistä esille?

Kuinka saataisiin valtaa myös flegmaatikoille, melankolikoille ja koleerikoille?

Miten tehdä kriittistä muotoilua sortumatta stereotypioihin tai yksinkertaistuksiin?

Kuinka kyseenalaistaa nykyinen ”todellisuus” siitä, mitä hyvä muotoilu on ja kuka on menestynyt muotoilija?

P.s. tee lopuksi antiikin persoonallisuustesti: https://www.evermind.fi/temperamentti-testi/

/Emilia

[oocmuumit]

#muumit #haisuli #mitä pitäis tunnustaa #kerran ala-asteella tein vieruskaverin kanssa matikankoetta varten yya-sopimuksen #tiiettiin et jos kokeen saa tehtyä ennen välituntia pitää mennä takas omalle paikalle tekemään hissantehtäviä #(älkää kysykö miks matikankoe oli hissantunnilla en muista enää) #((nii juu ja kokeen ajaksi joka toinen oppilas siis vaihto istumapaikkaa et kaks kokeentekijää ei istuis vierekkäin. pikkukoulun etuja)) #mä olin parempi matikassa joten arveltiin et pääsen siihen paikalle joksikin aikaa #ja se vois sit tökätä mua kynällä käsivarteen tarvitessaan apua ja näyttää mikä tehtävä #ja mä voisin kirjottaa vastauksen mun hissan tehtäväkirjaan #täydellinen rikos #paitisi et oon tosi hidas kokeissa #ehin antaa sille yhen vastauksen samalla ku kirjotin hissanläksyt muistiin #(en muista kysymystä mut vastaus oli 16) #yläasteella tää sama kaveri yritti kuristaa mut mun kaulahuiviin kerran #en usko et nää tapaukset liittyy toisiinsa #toivottavasti sillä menee nykyää hyvin

[en-nyt-ihan-tajunnu]

sinä: bullseye

minä, intellektuelli: bellybutton ten

#tajusin tän äsken ja nauratti niin paljon että piti oikein julkisesti kirjata ylös muistiin #suomi #kieliä