#ytts kin

[thehadesincident]

Your Turn to Die ask game! 🗝 Feel free to reblog :3

GENERAL QUESTIONS!

1 : who is your favorite character in the game? 

2 : who is your least favorite character in the game?

3 : which of the characters has your favorite design?

4 : whats your favorite moment ingame?

5 : which character did you change your opinions on the most?

6 : which character do you think has the most death flags?

7 : if you had to kill one character, who would it be?

8 : which character do you kin/relate the most to?

9 : which character dynamic/friendship is your favorite? (like anzu and kurumada for example)

10 : whats a song that reminds you of the game as a whole? 

11 : which character do you think about the most? (doesnt have to be a fav)

12 : if you had to pick a character to swap places with, who would it be? 

13 : which character would you get along the most with?

14 : whats your favorite joke from the game/fandom? 

15 : whats a part of canon do you dislike? 

16 : when did you get into YTTD?

GAME SPECIFIC!

17 : do you think. you could survive/get out of the death game?

18 : which of the cards (keymaster , sage , sacrifice , commoner) do you think you would most likely get?

19 : If you had to pick a theory to be canon, which one would it be?

20 : would you sign the asunaro vow/consent form and what would be your wish?

21 : what is your favorite attraction from chapt 2? which one is your least favorite? 

22 : who did you save in chapter two? (ie going the kanna + alice route etc etc..)

23 : were you able to save anzu + hayasaka at their first death chance?

24 : in YTTS, which fondness events are your favorite?

25 : which miniepi is your favorite? 

26 : which YTTS pov are you most excited for and whos fondness event do you want to see with them?

27 : whos miniepi do you want to see next? 

28 : if you had the sacrifice card, would you be able to get out of the DG with a massacre ending?

29 : which floormaster is your favorite?

30 : what do you want to see in chapter 3-b?

#letters from the underworld #ask game #your turn to die #yttd #ofc im doing this myself as well lol

[room-of-lies]

8 9 15 and 19 for the yttd ask game?

8 : which character do you kin/relate the most to?

I doubt this surprises anybody

9 : which character dynamic/friendship is your favorite? (like anzu and kurumada for example)

reko and sara;; particularly post nao and alices' deaths.. they're there for each other

15 : whats a part of canon do you dislike? 

I've said this before but nao and mishimas ytts fondness events. they're a total disservice to both their characters. killing it with hammers

19 : If you had to pick a theory to be canon, which one would it be?

miley being in possession of the professors head, itd be an interesting explanation and be a little funny cuz well. we were introduced to her by finding her head.. it's fun theming to me

#meowdy! #ask #ask game #anon

[centipede-legs]

brb *kins nao egokoro*

#nao egokoro #your turn to shine #your turn to die #yttd nao #ytts #her island fondness events with kai #i was not ready to learn this about myself #did not think i would kin nao #but here i am

[trevardes]

Kaipuusta (Karppi)

Fandom: Karppi

Genre: fluff

Sanamäärä: noin 1000

Disclaimer: En omista hahmoja enkä saa tästä rahaa.

Paritus: Sofia Karppi/Sakari Nurmi

Summary:  Heissä on potentiaalia katastrofiin, todennäköisyyskin ehkä, ja se heitä on aiemmin pidätellyt. Nurmi on kuitenkin väsynyt pohtimaan ja arvailemaan ja jossittelemaan; hän haluaa yrittää, onnistuu se sitten tai ei.

Notes:  Rakastuin Karppiin ja Nurmeen ihan täysillä, ja jäin nyt aika tyhjän päälle kun katsoin sarjan loppuun. Pakkohan siitä oli sitten kirjoittaa tässä toista kautta odotellessa :') Spoilaa juttuja ekalta kaudelta!

AO3 linkki: https://archiveofourown.org/works/17682878

*

Kaipuusta

“Miten sä voit?” Karppi kysyy ensitöikseen heti, kun Nurmi vastaa videopuheluun.

Nurmi asettuu mukavammin makuulle hotellin sängylle ja keskittyy hetkeksi vain katsomaan Karppia. Kuva on puhelimen näytöllä pieni ja hiukan rakeinen, mutta Karpin ilme erottuu selvästi. Hänen silmänsä ovat suuret ja kysyvät, ja suu puristuu tiukaksi viivaksi. Hiukset on sitaistu pään päälle valtavaksi, sotkuiseksi nutturaksi, ja siitä karanneen suortuvan Karppi pyyhkäisee korvan taakse nopealla liikkeellä. Hän on huolissaan.

Jos Nurmi olisi fyysisesti Karpin vieressä, hän erottaisi sellaisetkin merkit, joiden tietää olevan olemassa vaikkei niitä nyt näekään. Karpin silmien aavistuksenomaisen siristymisen, leukaperien jännittymisen tämän purressa hammasta. Sille ei kuitenkaan onneksi enää ole aihetta, ja Nurmi hymyilee.

“Paljon paremmin. Kävin viime viikolla lääkärissä, ja nyt sain tuloksia. Arvot on melkein kohdallaan.”

Karpin silmien ilme lämpenee ja suupielet kohoavat kevyesti tyytyväiseen hymyyn.

“Hyvä kuulla. Söit kai lääkkees.”

“Söin söin”, Nurmi pyöräyttää silmiään. Karppi saarnasi hänelle sen verran vakuuttavasti, että kyllä hän alun unohtelun jälkeen muisti ottaa antibioottinsa ihan säännöllisesti. Jotenkin se oli alkuun tuntunut niin typerältä, kun satunnaisen pahoinvoinnin lisäksi mitään muita oireita ei ollut, mutta ennaltaehkäisyähän ne pillerit olivat olleet. Ettei heikenneen vastustuskyvyn takia iskisi mitään vakavampaa mikrobitautia.

“Sä oot pitäny huolta päästäs?” Hän kysyy puolestaan, eikä voi olla tekemättä äänensävystään hiukan piruilevaa.

“Ei yhtään uutta iskua tähän mennessä”, Karppi virnistää. “Ja sun autostas myös. Korjautin vihdoin sen oven.”

“Oho! Kiitos”, Nurmi ilahtuu. Tuntuu jotenkin hyvältä ajatella Karppia hänen autossaan, ajamassa sillä ja huolehtimassa siitä. Tuntuu hyvältä luottaa häneen sillä tavalla.

He hiljenevät hetkeksi. Nurmi katselee Karppia; tämän kalpeita kasvoja ja tummaa villapaitaa, kauniita silmiä ja pientä vinoa hymyä. Äkkiä Italia tuntuu jo läpikotaisin nähdyltä ja koetulta. Nurmi haluaa kotiin.

“Henna jää nyt sitten Saksaan”, Karppi mainitsee kevyesti, kuin sillä ei olisi hänelle mitään väliä.

“Onko se sulle okei?”

“Pakkohan sen on olla. Se on täysikänen”, Karppi hymähtää. “Ja sen kaverit on siellä.”

“Mutta sä ja Emil ootte Suomessa.”

Karppi tuhahtaa, mutta surumielinen hymy palaa kasvoille.

“Niinhän me. Emil sai sen lupaamaan, että me Skypetetään kerran viikossa, koko perhe. Ja se lupasi tulla kesällä käymään jos mä maksan liput.”

Nurmi pudistaa päätään huvittuneena. Kuulostaa Hennalta. Karppi tuntee tyttärensä, mutta silti hänen hartiansa ovat vähän lysyssä, kuin niitä painaisi epäonnistumisen paino. Kyllähän he ovat kaikki tienneet, että lopulta Henna päätyy jäämään Saksaan, mutta kaipa päätöksen lopullisuuden alkaa tajuta vasta nyt. Hampuriin on matkaa, ja ihan niin paljon Karppikaan ei ansaitse, että hänellä olisi rahaa käydä usein Hennaa katsomassa. Varmaan hänestä tuntuu siltä, kuin olisi menettämässä Hennan.

Emilistä on tietenkin seuraa, ja työkavereista samoin, mutta Karpin täytyy olla yksinäinen. Hän näyttää vähän siltä.

“Mä olen lähdössä nyt pariksi päiväksi vaeltamaan”, Nurmi kertoo, “mut sitten tulen takaisin Suomeen. Kahden viikon päästä.” Sanat hyppäävät suusta ennen kuin Nurmi ehtii kunnolla ajatellakaan niitä. Hän on katsellut lippuja, muttei vielä ostanut, ei ole osannut päättää. Karpin kirkastuva katse kuitenkin vakuuttaa hänet siitä, että paluu on oikea päätös.

“Ootko varma? Nyt on vähän aikaista vielä.” Karppi näyttää sanoistaan huolimatta toiveikkaalta, vaikka yrittääkin peittää sen. Nurmea hymyilyttää.

“Oon mä. Käyn sitten testeissä Suomessakin niin arvon rouva näkee, ettei mitään hätää enää oo.”

Karppi tuhahtaa. “Parempi olis. Ja tuut sit pizzalle. Emilillä on Sakkea ikävä.”

“Okei.”

On helppoa myöntyä; Emil on hauska napero, lapsille tyypillisellä tavalla suorapuheinen. Se laukoo sellaisia totuuksia, että Nurmen on välistä vaikeaa pitää kasvonsa peruslukemilla. Etenkin silloin, kun rökittää hänet jossain pelissä ja kommentoi päälle että on kummaa, että aikuisetkin voi olla noin surkeita.

Nurmi on yrittänyt olla ajattelematta sitä, mutta väistämättä se pyörii ajoittain mielessä: Jos tuosta Karpin silmissä välkkyvästä pilkkeestä kehittyisi jotain, jos hän myöntäisi että muistaa sen yhden kohtalokkaan yön tapahtumat… Jos hän hyväksyisi Nurmen osaksi omaansa ja poikansa elämää… olisiko Nurmesta siihen? Hän on vielä vähän nuori, eikä hänestä aina tunnu, että hänestä olisi isähahmoksi. Ajatus sellaisesta vastuusta kammottaa, eikä hänestä varmasti olisi huolehtimaan ainakaan ihan pienestä lapsesta.

Emil on kuitenkin jo vanhempi, ja ihan hieno pikkumies. Sellainen lapsi, jota hän saattaisi ihan mielellään kuskata kouluun ja harrastuksiin. Sellainen, jonka elämässä Nurmi olisi ihan mielellään. Jos se tarkoittaisi, että hän olisi Karpinkin.

Hänen on useampaan otteeseen pitänyt kysyä, mutta aina jokin on saanut hänet pysähtymään. Karpin huono tuuli, Nurmen oma epävarmuus itsestään, heidän suhteestaan, siitä mitä haluaa.

Nyt hän alkaa kuitenkin olla varma. Sofia Karppi on vaikea ihminen, kantaa mukanaan isoa säkillistä ongelmia ja kummallisia persoonallisuuden piirteitä, joista Nurmi ei aiemmin ollut varma selviävänsä. Nyt hänellä on ollut aikaa ajatella sitä ja pohtia omia tunteitaan. Totuus on, että hänellä on itsellään ihan yhtä paljon ongelmia kuin Karpilla. Toinen fakta on se, että hän ei enää pelkää niitä. Ei omiaan eikä Karpin.

Kolmas totuus on, että hänellä on Karppia aivan helvetinmoinen ikävä.

Nurmi nousee istumaan ja nojaa kyynärpäät polviinsa.

“Mitäs sanoisit”, hän aloittaa, mutta sanat uhkaavat juuttua kurkkuun kun Karppi katsoo häntä kysyvästi.

“Sitten kun oon tullut takaisin. Lähtisitkö syömään jos veisin sut? Ei niin kuin me tavallisesti, vaan ihan. Syömään. Ulos.”

Hän takeltelee hölmösti ja tuntee nolostuneen punan nousevan poskilleen. Puhelimen näytöllä Karppi naurahtaa ja hieraisee niskansa, katsoo alas mutta sitten heti takaisin Nurmeen.

“Voisin mä lähteä.”

Helpotus humahtaa Nurmen koko kehon lävitse, ja hän puristaa puhelinta niin tiukasti, että se nitisee liitoksissaan. Häneen melkein sattuu, niin kovaa sydän hakkaa rinnassa.

Karppi hymyilee hellästi, ehkä itseironisesti. “En lupaa, että siitä tulee mitään.”

“En mäkään”, Nurmi myöntää, “mutta koitetaan.”

“Okei.”

He hiljenevät hetkeksi vain katsomaan toisiaan. Karppi näyttää jännittyneeltä, huolestuneeltakin, mutta toisaalta onnelliselta. Juuri siltä, miltä Nurmestakin tuntuu. Siltä, että edessä odottaa jotakin aivan varmasti vaikeaa ja pelottavaa, mutta mahdollisesti todella hyvää. Heissä on potentiaalia katastrofiin, todennäköisyyskin ehkä, ja se heitä on aiemmin pidätellyt. Nurmi on kuitenkin väsynyt pohtimaan ja arvailemaan ja jossittelemaan; hän haluaa yrittää, onnistuu se sitten tai ei.

Ilmeestä päätellen Karppi tuntee samoin, ja Nurmi on siitä kiitollinen ja hämmentynyt. On vaikeaa käsittää, kuinka heidän työsuhteensa vaikeasta alusta on päädytty tähän.

Puhelu olisi varmaan hyvä jo lopettaa, ennen kuin tulee sanottua jotain hölmöä, mutta Nurmi ei vielä tahdo. Hän tyytyy hymyilemään hiljaa ja kuuntelemaan, kun Karppi selittää parhaillaan meneillään olevaa murhatapausta. Naisen puhetapa on tutun suora ja yksinkertainen, mutta äänensävy tavallista pehmeämpi. Karppi puhuu pitkään, ja silloin tällöin Nurmi pistää väliin ideoita ja ajatuksia, joista osa saa Karpin pyöräyttämään silmiään, mutta osalle hän nyökkää hyväksyvästi.

Nurmi laskeutuu takaisin makuulle ja sulkee hetkeksi silmänsä. Nyt on helppoa myöntää, että hänellä on ollut ikävä Karpin ääntä. Hän ei malta odottaa, että pääsee kuulemaan sitä kasvokkain. Jos hyvin käy, ehkä hän pääsee joskus hetkeksi hiljentämään sen suudelmalla, jos Karppi antaa hänen.

Nurmi avaa silmänsä ja kohtaa Karpin lämpimän katseen, vastaa tämän varovaiseen hymyyn.

#karppi #deadwind #sofia karppi #sakari nurmi #karmi #nurppi #my fic #vee writes #fic #jee uus fandom! #finnish #sofia karppi x sakari nurmi #sofia karppi/sakari nurmi #nurmi/karppi

[sannahar]

Somemarkkinoinnin trendit 2019

Somemaailma muuttuu koko ajan. Myös markkinoinnin on muututtava samaan tahtiin. Tarpeisiin, toiveisiin ja odotuksiin on vastattava. Itsensä ja yrityksensä on tehtävä näkyväksi, jotta pysyy kaikessa kehityksessä ja varsinkin kilpailussa mukana.

Somemarkkinointiyritys Kurio tekee joka vuosi raportin somemarkkinoinnin trendeistä. 24 alan ammattilaista vastasi Kurion tekemään kyselyyn ja tutkimukseen. Esittelen tässä teille kolme asiantuntijoiden mielestä tärkeää trendiä. 

 Kantaaottavuuden ja vastuullisuuden korostuminen somessa

Ihmiset ovat entistä tietoisempia ympärillä tapahtuvista asioista ja niistä on tullut tärkeitä. Brändeiltä vaaditaan vastuullisuutta ja sen tulee näkyä brändin kanavavalinnoissa ja sisällöissä. Sen odotetaan ottavan kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. 

Omaa hyvyyttään halutaan korostaa. Kuluttajat eivät ole mielipiteettömiä sivustaseuraajia. Yritysten välillä ekologisuus ja vastuullisuus näkyvät somesisällöissä ja perinteisessä markkinointiviestinnässä.

Data ohjaa entistä personoidumpaa kokemusta

Dataan perustuva ennustaminen ja koneoppimisen hyödyntäminen lisääntyvät. Se tuottaa parempaa sisältöä pienemmällä vaivalla ja vähemmällä rahalla. Edelläkävijät ovat ottaneet  käyttöönsä esimerkiksi Chatbotit.

Verkkokauppojen markkinoinnissa automaatiota hyödynnetään somesisällöissä ja mainonnassa. Brändimarkkinoijalle se on kuitenkin vielä kovin uutta. Kuluttaja odottaa palvelujen olevan saatavilla 24/7 ja se asettaa uusia vaatimuksia yrityksille.

Videot vievät somea eteenpäin, some puolestaan videoita

Yksi kehityssuunta on sisällön ja eritysesti videon ympärillä. Uusia ratkaisuja rakennetaan sosiaalisessa mediassa videolle. Esimerkkinä Instagram TV. Aiemmin 20-30 sekuntia kestäneet videot vaihtuvat 6-15 sekuntia kestäviin videoihin. Jo kolmen ensimmäisen sekunnin aikana kuluttaja tekee päätöksen antaako aikaansa juuri sille sisällölle.

Suurimmat sosiaaliset mediat ovat jo varastaneet Snapchatin lanseeraaman Story-muotoisen videon. Esimerkkinä YouTube. 

”Vaikka lyhyt pystyvideo istuu hyvin luontaisesti älypuhelimen ruudulle, se haastaa ja typistää mediassa ja markkinoinnissa perinteisesti käytetyn sisällön muodon sekä kuvakerronnan keinot entistäkin yksinkertaisempaan muottiin”, sanoo Martti Lindholm S-pankista.

Viisi ohjetta vuodelle 2019

Uusia trendejä tulee koko ajan lisää ja ne muuttuvat. On tärkeää pysyä vauhdissa mukana. Listaan vielä asiantuntijoiden kokoamat ohjeet vuodelle 2019.

1. Luo selkeä pitkän aikavälin strategia, jätä tilaa nopeille liikkeille

2. Hyödynnä dataa kaikessa suunnittelussa

3. Rakenna prosessit, jotka mahdollistavat kokeilun ja oppimisen

4. Yhdistä some osaksi kokonaisuutta palvelemaan liiketoiminnan tavoitteita  

5. Aseta kullekin sometoimenpiteelle omat, sen päämäärää peilaavat mittarit

 Jos aihe kiinnostaa enemmän, tutustu raporttiin Somemarkkinoinnin trendit 2019 Moodlen kansiossa.

[ollipakerran]

Maailmankirjallisuutta Irakista ja Yhdysvalloista – ja vähän Suomestakin

On omituinen kokemus lukea peräjälkeen Hassan Blasimin Allah99 ja Mark Twainin Huckleberry Finnin seikkailut, kaksi periaatteessa hyvin erilaista kirjaa, joiden kuvaamat maailmatkin vaikuttaisivat olevan hyvin kaukana toisistaan niin ajallisesti kuin maantieteellisesti. Siinä missä viime vuonna arabiaksi julkaistu ja näinä päivinä (26.2.) suomeksi ilmestyvä Blasimin romaani sijoittuu nykyajan Irakiin ja Suomeen sekä näiden kahden maan väliselle pakoreitille, Twainin vuonna 1884 julkaistussa romaanissa eletään ja kuljetaan 1840-luvun Yhdysvalloissa.

Muodoltaan nuo kaksi romaania eivät juuri voisi olla erilaisempia. Siinä missä Huckleberry Finnin seikkailuissa on kronologisesti etenevä juoni, Allah99 on kuin akselinsa katkaissut tarinamylly, joka syöksee sisuksistaan toinen toistaan absurdimpia ihmiskohtaloita.

Enemmän kuin kirjojen erilaisuuteen alan kuitenkin kiinnittää huomioita niiden yhteisiin piirteisiin. Teemana molemmissa on vapaus, sillä sitä niissä etsitään maailman ääristä saakka, Mississippi-joen alajuoksulta ja Suomesta. Kirjoissa kuvattu todellisuus on väkivaltainen ja yhteiskunnallisen epätasa-arvon vinksauttama. Blasimin Irak on hornankattila, jossa elämä saattaa päättyä koska tahansa autopommin räjähdykseen tai tarkka-ampujan laukaukseen, Twainilla toinen päähenkilöistä on isänsä jatkuvan pahoinpitelyn uhri ja toinen taas karannut orja.

Molemmat teokset sisältävät myös runsaasti viittauksia muuhun kirjallisuuteen, eli ne ovat tietoisia siitä traditiosta, jossa niitä luetaan. Yhteistä teoksilla on sekin, että niissä leikitään erilaisilla kielellisillä rekistereillä ja että kielelliset valinnat ovat aika ajoin nousseet debatin aiheiksi niin Huckleberry Finnin seikkailujen kohdalla kuin Blasimin tuotannosta puhuttaessa.

Twainin teoksen tapauksessa keskustelua on herättänyt etenkin n-sanan käyttö. Kirjan tapahtuma-aikana ja kirjoitusaikana yleisesti käytetty sana edellyttää nykylukijalta paitsi historiallisen kontekstin tuntemusta myös ymmärrystä siitä, miten sanojen historialliset merkitykset jatkavat vaikuttamistaan kielissä ja sen myötä myös ajattelussa.

Blasimilla kielivalinnat ovat osaltaan olleet estämässä hänen teostensa julkaisemisen niiden kirjoistuskielellä arabiaksi (ensimmäinen sensuroimaton arabiankielinen kirjana painettu kokoelma Blasimin novelleja julkaistiin Italiassa vasta vuonna 2014). Kirjallisuudessa yleisesti käytetyn standardiarabian sijaan Blasim kirjoittaa irakilaisella puhekielellä ja kuten hänen lukijansa hyvin tietävät rivouksia kaihtamatta ja uskonnollisia mielettömyyksiä kaunistelematta.

Sama vika Twainilla. Huckleberry Finnin seikkailujen suomentaja Juhani Lindholm kirjoittaa, että kirjallisuushistorian kannalta Mark Twainin 

”ehkä suurin uudistus oli juuri puhekielisyyden tuominen mukaan kertojanääneen, temppu jonka avulla kirjailija saattoi lähes kokonaan häivyttää itsensä näkyvistä, luopua kaikkitietävän kertojan kaavusta ja antaa tehtävän oppimattomalle, sivistymättömälle ja sopimattomasti käyttäytyvälle pojalle, jolla on hyvä sydän mutta joka samalla armottoman peilin lailla nostaa lukijoiden eteen näiden asenteellisuuden ja ennakkoluulot”.

Molempien kirjailijoiden kielellisiin valintoihin ja niiden aiheuttamiin keskusteluihin pääsee helposti perehtymään suomentajien laatimista erinomaisista ”kynnysteksteistä”: Lindholm selvittää Huckleberry Finnin seikkailujen lopuksi sen vaiheita ja käännöstyössään tekemiään valintoja, ja Sampsa Peltonen tutustuttaa Allah99:n aluksi (teksti löytyy myös täältä) lukijansa teoksen taustaan ja arabiasta kääntämisen erityiskysymyksiin.

En tiedä, onko suomalaisilla todella ollut hyvä herraonni, kuten on tapana sanoa, mutta Allah99:n ja Huckleberry Finnin seikkailut luettuani on helppo todeta, että aivan erinomainen suomentajaonni meillä ainakin on ollut.

Mutta oikeastaan vasta nyt pääsen asiaan, josta haluaisin kirjoittaa – jos vain osaisin asiani sanoiksi sommitella. Olen nimittäin paraikaa laatimassa johdantoa siihen kirjaan, jonka edistämiseksi tämän blogin alun perin perustin, ja haluaisin sanoa jotain siitä, miksi ylipäänsä olen sanalle ryhtynyt. Kirjani käsittelee vierautta ja ylirajaisuutta Suomen kirjallisuudessa – Blasim on kirjani suurin sankari! –, ja huomaan, että en välttämättä osaa ilmaista sitä, miksi tuo aihe on mielestäni aivan ehdottoman tärkeä.

Yritän selittää: haluan kirjassani edistää ymmärrystä kirjallisuudesta taiteenlajina, joka ei piittaa ihmisen itselleen rajoituksiksi luomista rajoista, sanotaan nyt vaikka kansallisista ja kielellisistä rajoista. Terve ja hyvinvoiva kirjallisuus on sellaista, joka menee miten mielii rajojen yli vapaana kuin taivaan tuuli.

Maailmankirjallisuuden käsitteessä on sen tietynlaisesta vanhanaikaisuudesta huolimatta juuri tällainen klangi; se on kirjallisuutta, joka puhuttelee lukijoita ajasta, paikasta ja kirjoituskielestä riippumatta. Mark Twainin Huckleberry Finnin seikkailut on itsestään selvästi maailmankirjallisuutta, mutta niin on myös Hassan Blasimin Allah99:kin, niin väitän, vaikka se on toistaiseksi käännetty vasta suomeksi ja Suomessakin sen vastaanotto on tätä kirjoitettaessa vielä mysteeri (toivon hartaasti Blasimin teoksen saavan kaiken ansaitsemansa huomion).

Mutta voidakseni esittää väitteitä siitä, millaista kirjallisuuden pitäisi olla, argumenttini kaipaa perusteekseen jonkinmoisen vihollisen, siis sellaisen kirjallisuuden, joka ei syystä tai toisesta täytä kuvailemani maailmankirjallisuuden ehtoja. Kuinkahan montaa ihmistä ja tahoa loukkaisin, jos tekisin ”suomalaisesta kirjallisuudesta” itselleni tällaisen olkiukon ja väittäisin sen olevan sisäänpäin kääntynyttä ja vain rajatulle joukolle suunnattua?

Siksi onkin fiksumpaa olla tekemättä tällaisia (omastakin mielestäni epäreiluja) yleistyksiä ja kysyä sen sijaan, missä kansalliset rajat tarkasti ottaen tulevat vastaan: aiheenvalinnoissa, teemoissa, kielessä vaiko sittenkin markkinoinnissa? Mielikuvitushan ei rajoja tunne, eihän?

Julkaistu 20.2.2019

#hassanblasim #allah99 #sampsapeltonen #marktwain #huckleberryfinninseikkailiut #juhanilindholm #maailmankirjallisuus

[leksaleaks-blog]

Digibarometri 2018

Pieni ja pippurinen Suomi porskuttaa palkintopallilta vuodesta toiseen Digibarometrilla mitattuna. Kaikki toiminta maailmalla siirtyy isoin askelin kohti digitaalisuutta. Suomi on ollut johtavia maita tällä saralla, joka tietysti tuo luottavan olon koko ajan kehittyvässä maailmassa. Tietotaitoa maastamme siis löytyy.

Digibarometri mittaa digitaalisuuden hyödyntämistä. Se julkaistiin nyt viidettä kertaa Suomen sijoittuessa Digibarometri 2018:sta kolmanneksi. Tippuen jälleen yhden pykälän edellisvuodesta. Digibarometrin vertailussa on mukana 22 maata ja sitä tehdään 36:lla eri muuttujalla. Mittaus tehdään kolmella tasolla, jotka ovat edellytykset, käyttö ja vaikutukset. 

Suomen vahvuus on tasaisuus. Edellytykset ovat aivan maailman huippua. Julkinen sektori pönkittää Suomen asemaa barometrin kärjessä. Aiemmin Suomen johtavana digisektorina olleet yritykset ovat puolestaan menettäneet kärkipaikkansa. Suomi on pääasiassa edennyt evoluution uraa revoluution sijasta. Myös tekoälyn saralla Suomi on hiukan jäljessä. Kehitystä tapahtuu, mutta se on kuitenkin hidastunut ja hitaampaa kuin monessa vertailumaassa.

Pohjoismaat keikkuvat kärkikahinoissa digitaalisella saralla. Toki vuonna 2018 sekä Ruotsi että Tanska tippuivat muutaman pykälän edellisvuoteen nähden. Norja porskuttaa kärjessä. Ilmassa on kuitenkin merkkejä digitaalisuuden kehityksen hidastumisesta myös muualla kuin Suomessa, Suomessa muihin pohjoismaihin verrattuna ollaan aluksi ikään kuin hiukan jälkijunassa digitaalisuudessa monenkin asian suhteen. Tämän jälkeen alkaa tapahtua ja ero saadaan kirittyä muihin verrattuna.

Kuvassa vertailumaiden sijoituksia 2014-2018. Tästäkin huomaa, kuinka Suomi, Ruotsi sekä Tanska ovat pudonneet sijoituksissa alemmas.

Lähteet:

Digibarometri 2018,

http://www.digibarometri.fi/uploads/5/8/8/7/58877615/digibarometri_2018.pdf

[joelhelaakoski-blog]

Giganttimainen SoMe

Tässä kirjoituksessani tarkastelen Gigantin näkyvyyttä sosiaalisenmedian maailmassa. Gigantti on yksi Suomen johtavimmista elektroniikkatuotteiden jälleenmyyjistä ja on saanut hankittua itselleen valtavan markkina-aseman Suomessa. Gigantin myymälöitä on 39 kappaletta ympäri Suomea ja osasyy Gigantin menestykseen on ollut juuri yrityksen markkinointi ja näkyvyys.

Miksi Gigantti on saanut suuren markkina-aseman Suomessa? Se johtuu varmasti yrityksen toimintatavasta markkinoida omia tuotteita ja käyttää useita eri markkinointikanavia tämän saavuttamiseen. Nykypäivänä yksi tärkeimmistä ja vaikuttavimmista kanavista on sosiaalinen media. Sosiaalisen median merkitys markkinoinnissa kasvaa joka päivä, kun yhä enemmän ihmisiä liittyy sosiaalisen median palveluihin. Näitä palveluita voivat olla muun muassa Facebook, Linkedin, Instagram, Whatsapp, Snapchat, Twitter ja Youtube.

Gigantti käyttää useita sosiaalisen median kanavia tällä hetkellä, Facebookia, Instagramia, Youtubea ja LinkedInia. Yksi vaikuttavimmista kanavista on Facebook. Kanavan perusidea on jakaa omia pohdintoja, ajatuksia, kuvia tai videoita omasta arkipäivän elämästä. Facebookin käyttäjäkunta on laajin kaikista kanavista, koska se on tunnetuin ja käyttäjämäärä on suurin. Facebook tarjoaa myös mahdollisuutta mainostaa omia ”postauksia” rahallisesti, mikä kasvattaa näkyvyyttä räjähdysmäisesti. Esimerkiksi jos Gigantin Facebook-sivua seuraa noin 50 000 ihmistä niin 1000 euron investoinnilla näkyvyys kattaa yli 100 000 ihmistä. Nykypäivänä on myös yleistä, että yritykset tekevät arvontoja Facebookissa eli he julkaisevat jotain ja pyytävät ihmisiä jakamaan ja tykkäämään julkaisusta, jotta he ovat mukana arvonnassa. Tällä toimintatavalla yritys saa enemmän näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa ja on jossain määrin kustannustehokkaampaa kuin rahallinen markkinointi Facebookissa.

Instagramin käyttäjäkunta on kasvanut viime vuosina todella paljon. Kanavan perusideana on jakaa kuvia tai videoita omasta elämästään. Toimintaperiaate on melko sama kuin Facebookilla, mutta Instagramissa jaetaan enemmän kuvia. Vaikuttavimpia tekijöitä siihen on varmasti markkinoinnin merkitys. Instagramin käyttäjäkunta koostuu kaiken ikäisistä henkilöistä, sekä yrityksistä. Gigantti hyödyntää Instagramissa mahdollisuutta mainostaa itseään ja on onnistunut siinä hyvin saaden 47 700 seuraajaa.

Gigantti on myös osallisena Youtubessa. Youtube on vaikuttava tekijä sosiaalisessa mediassa ja kanavan tarkoituksena on jakaa videoita. Gigantti on jakanut omalla Youtube kanavallaan mainosvideoita ja saanut myös seuraajia. Youtubessa on myös mahdollista mainostaa omaa kanavaa ja tuotteita toisten henkilöiden videoilla. Tällöin Yritys maksaa yhteistyöstä toisen kanavan haltijalle x määrän rahaa. Kyseinen yhteistoiminta on yleistä nykypäivänä ja yritykset haluavat suunnata mainontansa juuri sinne missä on eniten katsomiskertoja. Esimerkiksi nykypäivän vaikuttavimmat tubettajat Jaakko Parkkali, Mikael Sundberg ja Roni Bäck tekevät paljon yhteistyötä suurten yritysten kanssa.

Twitter ja LinkedIn eivät ole niin suosittuja nykypäivänä kuin aikaisemmin mainitut kanavat, mutta Gigantti on näissäkin mukana. Twitter ja LinkedIn ovat enemmän työpainotteisia kanavia, joita käytetään eri yritysten välillä, ei niin paljoa siviilihenkilöiden kanssa kuten Facebook, Instagram tai Youtube. Twitter ja LinkedIn on enemmän yritysten välistä kommunikointia. Käyttäjäkuntana toimii henkilöt, jotka ovat kiinnostuneita eri yrityksistä ja niiden toimintatavoista, kanavissa ei toteuteta mainostamista vaan esitetään yrityksen toimintatapoja.

https://www.gigantti.fi/cms/gigantti-fi/tietoa-gigantista/

https://www.marjanousiainen.com/2016/10/31/kuumimmat-sosiaalisen-median-kanavat-2017/

https://www.instagram.com/?hl=fi

https://www.facebook.com/

https://twitter.com/?lang=fi

https://www.youtube.com/?gl=FI&hl=fi

#gigantti #some #sosiaalinenmedia #instagram #facebook #youtube #linkedin #twitter

[sarahustla]

Kurssikoodi: ESJODER2.6

Jo Espanjaan tullessa olin kaikella sisukkuudella päättänyt, että mitä tahansa ympärillä tapahtuukaan, niin kaikesta selvitään espanjaksi. Jokaisen valveillaolon hetken mun aivot kävi läpi sitä noin 70 sanan listaa, joka pyöri aktiivisessa sanavarastossa ja yritti luoda uusia sanayhdistelmiä ja lauseita, joilla voi helpottaa arkea. Näiden sanojen ympärille muodostui hassu kolmen aihepiirin kenttä, joka yllättäen alkoi määrittää koko elämää. Pystyin nimittäin puhutaan tasan kolmesta asiasta: Siitä, mitä olin ostanut kaupasta, siitä, mitä aion syödä ja siitä, kuinka väsynyt oon tänään. Jossain kohtaa en enää ollut edes varma, oliko elämässä mitään muuta, sillä koska ei ollut sanoja, ei ollut myöskään monimutkaisia ajatuksia.

Ensimmäiselle espanjan intensiivikurssille ostin tsemppifraasilla koristellut vihkon, johon aloin kirjoittaa kaiken olennaisen. Sivutolkulla sanoja ja kielioppia. Menneet aikamuodot aina uudestaan ja uudestaan, koska ne ei millään tuntuneet uppoavan päähän. Aukeana ruumiinosista, aukeama kortin pelaamisesta, kolme aukeamaa ruoka-aineista. Jokainen päivä toi uuden aihepiirin, josta tajusin tietäväni tasan en yhtään sanaa kuvaamaan yhtään mitään. Baari-illan jälkeen jouduin etsimään koko alakulttuurin alkoholin vaikutuksineen ja irtosuhdekuvauksineen. Mitä groteskimpaa settiä löysin, sitä olennaisempaa informaatiota se oli ymmärtämisen kannalta. Kun eräänä päivänä kämpän käytävällä juoksi torakka, piti iltapäivä käyttää cucharacha-sivun rakentamiseen, joka muistutti, missä on alla ja mikä on takana, mikä on lehti tai toukka tai lattiaharja.

Informaatiotulva oli aivan uskomaton. Sanoja tuli ja meni ja tulee vieläkin. Vasta viime viikolla opin vihdoin muistamaan, mihin märät vaatteet laitetaan kuivumaan, vaikka kysyin asiaa syksyn alussa noin viikon välein kämppiksiltä. Ei vaan enää kiinnostanut, kun vaatteet kuivui kuitenkin.

Jokapaikan vihkosta loppui tila lukukauden kestävän espanjankurssin aikana. Päiväkirjassa riitti onneksi tilaa, vaikka kirjoitin joka toinen hetki siitä, etten osaa mitään ja joka toinen hetki siitä, että joku oli sivulauseessa sanonut mun espanjaa ihan hyväksi. Niistä tuli yllättäen tosi tärkeitä hetkiä. Tsemppasin itteäni harva se päivä yrittämään aina vaan uudestaan ja hyväksymään ne huonot hetket vaan osana elämää, mutta henkisesti keinuin jumalten keinussa. Mikä tahansa ulkopuolelta tullut kommentti tai oma kokemus saattoi joko auttaa uskomaan, että pärjään tai räjäyttämään koko pakan tuhansiksi paloiksi, joiden takaisin kasaamiseen meni tunneista päiviin.

Rehellisyyden nimissä on mainittava, että kun lähdin joululomalle, olin aivan hajalla. Olin yrittänyt maanisesti oppia espanjaa puoli vuotta, nauttia ulkomailla asumisesta ja vaihtoajasta. Samaan aikaan olin kuitenkin epävarma suurin piirtein kaikesta ja väsynyt yrittämisestä. Otti päähän harva se päivä, ettei voi vaan osata kaikkea heti eikä olla oma rento itsensä.

Samaan aikaan olin kuitenkin oppinut vaikka mitä. Joululoma teki tehtävänsä, sillä ensimmäistä kertaa Espanjaan tulon jälkeen sain breikin, jonka aikana moni asia laskeutui itsestään paikalleen. Vasta täydellinen radiohiljaisuus espanjan kielestä sai huomaamaan, että oikeastaan ruokalista ei olekaan enää ainoa asia, josta voin puhua tai jota pystyn ajattelemaan. Mukaan on tullut myös muistoja ja tunteita. Kertomuksia kuluneesta puolesta vuodesta sekä tulevaisuuden haaveista, kuvauksia asioista, joista pidän ja paljon tsemppisanoja, joita pystyn nyt jakamaan eteenpäin. Samalla myös huonoja hetkiä on helpompi käsitellä, kun on sanoja, joilla nauraa niille jälkikäteen tai sanoja, joilla manata ne alimpaan helvettiin, kun homma ei vaan millään luonnistu. Vieläkään en ymmärrä, mitä kuntosalin jäbä tai churrokioskin kaverukset toisilleen juttelee, mutta nyt voi sentään jo sanoa, että hemmetti voitko puhua vähän hitaammin, kun en saa mitään selvää.

[varaope]

Suomessa opettajia koulutetaan, kuin NASA-astronautteja

Suomen koululaitoksesta puhutaan paljon ja se on tunnettu yhtenä maailman parhaimpana. Olen keskustellut aiheesta monessa maassa erilaisten ihmisten kanssa. Keskusteluissa on noussut esiin muun muassa lyhyet koulupäivät, koulun maksuttomuus sekä tasainen laatu. Suomen koulusta on kaavailtu menestyvää vientituotetta ja monella tapaa sitä myydäänkin. Suomen mediasta saa kuitenkin usein käsityksen, että kouluilla menisi huonommin oppimistuloksissa ja opettajat kautta Suomen olisivat lopun uupuneet. Niin tai näin, opettajien oma ääni ei juuri kuulu eikä näy yleisessä keskustelussa. Kun keskustellaan opettajuudesta, äänessä ovat kaikki muut. Uusi vuosi on taas alkamassa, mutta kouluissa jatkuu lukuvuosi 2018-2019. Kiertäessäni Suomen kouluissa, jokaiseen on aina yhtä mukava mennä. Vaikka koulurakennus näyttäisi ulkoapäin kuinka vanhalta ja ankealta, sisällä on aina lämmin tunnelma ja koulu sen jäsentensä näköinen. Vuoden aloitukseksi kuuntelin Drew Perkinsin isännöimää podcastia, jossa Michael J. Hynes vieraili Suomen kouluissa ja kertoi, mikä hänen mielestään meidän koulumaailmassa on parasta.

Michael J. Hynes vieraili Suomen kouluissa syksyllä 2018. Vierailun aikana hän pääsi tutustumaan monipuolisesti kouluihin ja ministeriöön Pasi Sahlbergin avustuksella. Hynes halusi tutustua Suomen kouluihin, koska tiesi, että Suomi on sijoittunut usein PISA-tutkimuksen kärkeen tai vähintään TOP 6:teen. Se ei kuitenkaan ollut ainut syy vaan häntä kiinnosti erityisesti Suomen tapa toimia kouluissa, koska hänen omien havaintojensa perusteella vaikutti siltä, että Suomessa tehdään kaikki eri tavalla, kuin Yhdysvalloissa. Vierailu teki häneen totisesti vaikutuksen, muuttaen jopa hänen koulutusta rakastavaa sieluaan.

Suomessa luotetaan opettajiin 

Suurimman vaikutuksen häneen tekivät oppilaiden hyvinvointi ja siihen panostaminen. Se näkyi monella tavalla. Oppilaiden oppimisympäristöihin panostetaan ja sekä oppilailla että opettajilla on käytössä omaa aikaa. Välitunneilla sai leikkiä ja niitä oli usein. Oppimista ei nähdä erillisenä osana hyvinvointia vaan toisistaan riippuvaisina. Suomen koululaitos on tehokas. Opettajien keskimääräinen opetusvelvollisuus viikossa on noin 25h, mutta aika käytetään erittäin hyvin. Opetus on tehokasta. Muita yksittäisiä havaintoja erilaisuudesta oli muun muassa se, että kieliä arvostetaan ja opiskellaan paljon. “Yhdeksännen luokan lopussa oppilaat osaavat kolmea kieltä ja useimmat puhuvat paremmin englantia, kuin minä”, Hynes kertoi innostuneena.

Pääpaino keskustelussa oli kuitenkin yhdessä eroavaisuudessa. Hynes oli erittäin vaikuttunut siitä, kuinka paljon valtio luottaa opettajiin. Hän vertasi luottamuksen tasoa siihen, kuinka Yhdysvalloissa luotetaan lääkäreihin. Hynes kuvasi OPS:n kompaktia kokoa haltioissaan. “Jos Yhdysvalloissa tulostaisin kaikki ohjeistukset, ne eivät mahtuisi edes suureen toimistoon”. Suomessa opettajat saavat toimia itsenäisesti, eikä kukaan käy säännöllisesti valvomassa opetusta. Opettajat ovat äärimmäisen tunnollisia ja valvovat opetusta jatkuvasti sekä itse että kollegoiden kanssa. Haastattelija Drew Perkins on vetänyt paljon PBL-työpajoja Yhdysvaltalaisissa kouluissa ja kohdannut haasteena, kuinka saada opettajat luottamaan toisiinsa ja ohjaamaan toisiaan opettajina. “Miten tämä on Suomessa mahdollista?”, Perkins halusi tietää. “Suomessa ei tosiaan ole tarkastajia, koska opettajat pitävät huolen opetuksesta ja se lähtee jo opettajankoulutuksesta. Hynes vertasi Suomen opettajankoulutuslaitosta NASA-astronauttien koulutukseen. Koulutuksen aikana tulevat opettajat valmistuvat sekä tutkijoiksi että käytännön ammattilaisiksi. Heidän tulee hallita muun muassa puu- ja tekstiilikäsityön monet osa-alueet ja samalla opetella soittamaan monia instrumentteja”. Hän oli erittäin vaikuttunut siitä, kuinka laaja-alaisia opettajat Suomessa ovat valmistuttuaan. Näiden hienostuneiden taitojen lisäksi koulutus painottaa metakognitiivisia taitoja ja jatkuvaa reflektointia. “Siis he todella osaavat tehdä tyhjästä nuken, siis oikean hienon nuken. Kun nukke on valmis he analysoivat, miksi ja miten nukke kannattaa tehdä. Tämän jälkeen he menevät luokkaan ja opettavat oppilaille uuden asian nuken avulla ja lopuksi arvioivat, kuinka tehokasta opetus oli”, intoili Hynes. Se, että Suomessa ei tarvita jatkuvaa valvontaa kiteytyy juurikin tähän. “Rehtorit eivät valvo mitä luokissa tapahtuu vaan opettajat pitävät itse huolta opetuksesta ja tämä opetetaan opettajankoulutuksessa”, Hynes kertoo.

Hyvinvointia tulevaisuudessakin

Vierailullaan Hynes jutteli myös ministeriössä Olli-Pekka Heinosen kanssa 30 minuuttia ja kysyi häneltä: “Mitkä ovat tärkeimmät asiat Suomen koulutuksessa, seuraavan 5 vuoden aikana?” “Heinonen piti hiljaisen tauon, pitääkseen minut jännityksessä, mutta vastaus oli selvästi veitsenterävästi tiedossa”. “1) Kaikkien oppilaiden hyvinvointi 2 ) Luottamus. Haluamme, että kaikki opettajat voivat luottaa meihin ja siihen siihen mitä olemme tekemässä. Haluamme jatkossakin, että opetusministeriön ja opettajien organisaatio on mahdollisimman tasa-arvoinen ja luottamus on molemminpuolinen.” Heinonen vastasi.

Kuunnellessani tätä podcastiä, Hynesin innostus Suomen koululaitoksesta tarttui minuunkin. Muistelin opiskeluaikojeni tuhansia raportteja ja itsearviointeja. Myönnettäköön, että aikoinaan niiden kirjoittaminen ei aina tuntunut niin kiinnostavalta, mutta Hynesin hehkutus koulutuksestamme ja siitä, kuinka “ihmisestä tulee parempi opettajankoulutuksessa”, sai minut tuntemaan ylpeyttä siitä, kuinka opiskeluajan loputtomat itsearvioinnit mahdollistavat kouluympäristön, jossa opettajat huolehtivat, kehittävät ja valvovat omaa ja toisten opetuksen tasoa tasa-arvoisesti ja kannustaen. Suosittelen koko podcastin kuuntelemista, jos tammikuu tuntuu pimeältä ja haluat positiivisen startin loman jälkeen. Hynes kertoi haastattelussaan myös muutamia “puutteita” koululaitoksestamme, mutta ne jääköön halukkaiden kuunneltavaksi. Halusin tässä kirjoituksessa keskittyi nyt koululaitoksemme positiivisiin puoliin.

Lue lisää ja inspiroidu sinäkin:

https://www.teachthought.com/podcast/the-teachthought-podcast-ep-143-talking-finland-and-the-soul-of-education/

[petraturkulainen-blog]

Verkko-ostoksilla

Moni meistä tekee yhä enemmän ja enemmän ostoksia verkossa, olivat ne sitten tuotteita tai erilaisia palveluja. Siihen, minkä sivuston kautta mikäkin tilaus tehdään, vaikuttaa ennen kaikkea toimivuus ja helppokäyttöisyys. Esittelen seuraavaksi kaksi itselleni tutuksi tullutta verkkokauppaa, joita voin vilpittömästi myös suositella.

Olen varannut kaikki viimeisimmät risteilyni Viking Linelta, joka on osoittautunut hyväksi ja luotettavaksi laivayhtiöksi. Verkkosivut ovat todella selkeät ja helppokäyttöiset. Etusivulla avautuu lomake, jolla asiakas voi hakea saatavilla olevia risteilyjä valitsemanaan ajankohtana halutulle reitille. Seuraavaksi asiakkaalle esitellään tarjolla olevat risteilyvaihtoehdot hintoineen ja varusteluineen, sekä suositellaan varaamaan hytti tai etukäteen paikat ravintolasta, jotta laivalla ei tarvitsisi huolehtia järjestelyistä.

Mobiilinäkymässä etusivun hakulomake pomppii muutaman sekunnin välein ylös ja alas sivun ylälaidassa vaihtuvan bannerin vuoksi, mikä saattaa hieman häiritä asiointia. Bannerin nuolta napauttamalla vaihtumisen saa tosin pysäytettyä, jolloin lomake pysyy paikallaan. Etusivun vasemmasta yläkulmasta avautuu kattava valikko, josta voi siirtyä tutustumaan esimerkiksi eri matkakohteiden ja risteilyaluksien palveluihin. Viking Linen sivut kääntyvät myös seitsemälle muulle kielelle, mikä kertoo asiakaslähtöisyydestä ja halusta palvella laajaa asiakaskuntaa.

Käytän Pizza-Online.fi-palvelua joitakin kertoja kuukaudessa tilatessani ruokaa kotiinkuljetuksella. Palvelun käytettävyys riippuu hyvin pitkälti siitä, miten keskeisellä sijainnilla asiakas asuu, sillä eri ravintoloiden kuljetuspalvelut toimivat vain määriteltyjen rajojen sisäpuolella. Verkkosivut toimivat yleensä moitteettomasti. Heti etusivulla asiakasta pyydetään kertomaan osoite, johon ruokaa on tarkoitus tilata, jotta palvelu voi listata asiakkaalle ne ravintolat, jotka kyseiseen osoitteeseen toimittavat.

Kun asiakas rekisteröityy sivustolle ja pysyy sisäänkirjautuneena, etusivun hakupalkki ehdottaa samantien asiakastietoihin tallennettua toimitusosoitetta ja näyttää lisäksi aiemmista tilauksista kertyneet bonukset, mikäli niitä on. Sivustoa ei voi käyttää muilla kielillä kuin suomeksi - tai ainakaan itse en löytänyt minkäänlaista kielivalikkoa. Muuten sivut ovat käytettävyydeltään erinomaiset.

_______________________________________________________________

Lähteet: 

https://www.vikingline.fi/

https://pizza-online.fi/

#verkkokauppa #digitaalinenliiketoiminta

[troubleamuses]

olen taas kotonani kaikkialla

olen kotonani millä tahansa kasvimaalla

olen kotonani missä tahansa missä kasvaa

otan ensimmäisiä askeleita

otan taas ensimmäisiä askeleita

olen taas aloittanut jotain uutta

olen taas palannut erääseen aluistani

pidän taas kaikkia alkujani käsissäni

otan ensimmäisiä askeleitani tässä maisemassa

haluaisin töitä, haluaisin tehdä vähän töitä

haluaisin tehdä töitä että saisin vähän rahaa

ja olisin sellainen tyyppi joka tekee vähän töitä

että saisi paljon rahaa

ja olisin sellainen tyyppi joka tekee paljon töitä

että saisi vähän rahaa

ja ostaa sillä itselleen aikaa

ja olisin sellainen tyyppi joka paskat välittää

ja olisin sellainen tyyppi joka panee haisemaan

ja sellainen tyyppi joka rypee murheissaan

ja sellainen tyyppi joka tanssii valokuvassa

ja sellainen tyyppi joka tanssii liikennevaloissa

ja sellainen tyyppi joka ottaa syyt niskoilleen

ja sellainen tyyppi joka on sellainen tyyppi

että tekee töitä ja saa rahaa

ostaa sillä itselleen valokuvan

jossa istuu huolehtimassa itsestään

jossa istuu tuolissa suittavana ja kammattavana

jossa istuu manikyyrissa

jossa istuu lämpimässä vesialtaassa

jossa istuu rauhallisena eksoottisten puiden alla

ostaa sillä itselleen huolia ja murheita

ja ostaa taas tarpeettomia kauluspaitoja

joita sovittaa iltaisin ylleen kaikessa yksinäisyydessä

ostaa itselleen imagon

ostaa käärmeennahkakukkaron

ostaa paremman tulevaisuuden

ostaa ja näkee kohtalon

ja maksaa laskunsa ajallaan

muistan kun

muistan monta asiaa

muistan kun olin levoton

tulen moneen ikään samaan aikaan

moneen paikkaan samaan aikaan

ja aurinko paistaa levollisesti katujen päälle

levittää rauhaa kanavien päälle kaikkien ihmisten päälle

ja tuuli tuo mukanaan raikkauden

ja tunkeutuu joka paikkaan, tunkeutuu kuumiin sisätiloihin

ja pannuhuoneiden torkahtaneeseen horteeseen

ja kellariin jossa suuret peltiset tiskikoneet puskevat höyryä

ja on jälleen kevät ja olen jokaisessa iässä

ja olen tässä hetkessä, tässä paikassa, tässä kahvilassa,

jossa ei ole vapaa-aikaa, on vain jatkuvan läsnäolon ankaruus,

kun keväinen auringonpaiste tunkee sisään tunkkainen maku suussa

ja on tuulessa ja koko päivässä, jonka auringonpaiste on tahrinut

kun kevät kulkee senaatintorin yli, se tuulee minun lävitseni

enkä tiedä mitä osaan tehdä seis

seis en kestä tätä seis pysäyttäkää seis tämä kone seis

minä lopetan seis viekää minut seis lääkäriin seis kuunnelkaa seis

tarvitsen apua seis kaikki on väärin seis

kevät tuulee minun ylitseni ja paljastaa minut vaikka en voi

ja mitä jos kaikki elämä onkin tällaista,

jos kaikki on tällaista ja tuon tämän kaiken julkisuuteen,

tuon tämän kaiken ensimmäistä kertaa julkisuuteen ja näytän muutokseni,

näytän senkin mikä minussa on rikki, näytän muutoksen.

laitan epätoivoni esille. muistan kun

kirjoitin runoja joihin yritin laittaa vaikeita kuvia,

mahdollisimman tiheitä kuvia, kuvia joista ei enää päässyt lävitse,

ja olin niiden kuvien kanssa epätoivoinen, enkä enää tiennyt mistä alkaa,

miksi tein niin vaikeita kuvia? yritinkö peittää jotain, ja nyt paljastaa?

mitä muuta tämä runous on kuin höpöttelyä kadun kulmassa

tuntemattoman kanssa ja hänen osoittamansa myötätunto

mitä muuta se on kuin ikivanha mustalaiskieli jonka olen osannut aina

mitä muuta se on kuin yritys palata lapsuuteen ja ystävällisyyteen

mitä se on muuta kuin pettymystä kuviteltuun kylmyyteen,

kyvyttömyyttä luottaa toiseen ihmiseen, mitä se on muuta kuin hajoamista,

olen aina toivonut että osaisin kirjoittaa toivottomuuteni sanoiksi,

hetkellisen tai kausittaisen tai toistuvan tai haihtuvan toivottomuuteni sanoiksi

joskus täytyy olla onnellinen tai unohtaa onnellisuus

kiinnittää toivottomuus ennen kuin se taas katoaa ja on kaikkialla kotona

tyttö on luonut silmänsä alas ja käärii banaania muoviin

sitten hän nauraa, on ajatuksissaan käärinyt banaania muovikelmuun

ja hänen masennuksensa on haihtunut, onko hänen ajatuksissaan perää

tai onko hän jännittynyt, hänen masennuksensa on jännittynyt ja lauennut

ehkä soimaan, runoiksi, ehkä hajuiksi tai äänten sinfoniaksi kun hän käärii

banaania kelmuun, miten pieni hän onkaan eikä ymmärrä pienuuttaan

ei ymmärrä tasoja, ei ymmärrä välivaiheita eikä kasvua

eikä halua katsoa säröjä jotka ovat hänessä ja peittivät hänet pian

kokonaan, minäkin olen ollut säröillä ja siksi luulen ymmärtäväni häntä,

minullakin oli usvainen katse ja etsin voimaa väärästä paikasta

olin vailla voimaa, voimani päällä istui jotakin, ehkä isä,

isä oli väkevä ja istui voimani päällä, hän halusi että minusta tulisi kova

ja että osaisin puolustaa itseäni vaikka nyrkein tarpeen vaatiessa

jokin istui voimani päällä, en tunnistanut sitä, en tiennyt mitä tekisin sillä

mies katsoo ulos vakavissaan, viittoo käsillään, kahvinjuomista,

timeout, muodostaa sanoja huulillaan, hän ei hymyile

ja kesken rauhallisen lauantain minuun iskee levottomuus

ja kasvava tuska vailla ulkoista syytä

ja ehkä vailla sisäistäkin syytä, vain siksi että olen lukenut edellisenä päivänä

lehtiartikkelin miesten kokemasta väkivallasta, nämä ovat viime päivien tapahtumia,

ja minulla on vielä tähän mahdollisuus, ja haluan tehdä tätä, ehkä nautinkin tästä

ehkä nautinkin sanojen asettelemisesta ja siitä mitä minusta tulee,

mitä minusta tulee kun kirjoitan ja ajattelen ja elän,

ja miten niin tehdessäni löydän asioita, jotka ovat mielessä

jotka tulevat mieleen jotka käyvät mielessä keskellä päivää

on terveellisiä puhtaita ja raikkaita asioita, jotka käyvät mielessä keskellä päivää

ja jotka tuntuvat tärkeiltä ja joihin haluaisi palata mutta jotka ovat irrallisia

eikä niihin ole pääsyä kuin sattumalta, eikä etenkään niiden voimaan

ole pääsyä kuin sattumalta, muistan kun olin 19-vuotias ja hyvin nuori ja pieni

tässä kaupungissa ja tunsin että on mahdotonta pukea sanoiksi se mitä koen

miltä maailma minusta tuntuu, miten kaunis ja mittaamaton ja ihmeellinen se on

enkä ehkä tajunnut että se on hirveä, ruma, hahmoton ja muodoton

tulin jo silloin tuttavaksi mahdottoman kanssa, mutta ymmärsin silloin

koko tilanteen väärin enkä oivaltanut, että tuo mahdoton on vain pakoa

tai jokin pakottava tunne tai kokemus jota en ole saanut jäsentymään

ja että teen itselleni väärin kun yritän pakottautua kertomaan sellaista tunnetta

joka ei jäsenny olemassaolevasta käsin, koin aina olevani jotenkin huonompi,

kelvoton, riittämätön, minussa ei ollut mitään arvokasta, tai sitten olin laittanut

sen arvokkaan talteen paikkaan, johon mielellä ei ollut pääsyä,

ja siksi kaikki oli mieletöntä, ja mahdotonta, enkä osannut tehdä mitään

toppatakkityttö sinisissä samettihousuissa hakee kolmioleipiä itselleen ja ystävilleen

hakee tarjoilijan, joka hetkeä aiemmin pakkasi banaaneja muoviin silmät alas luotuna

ja alkoi nauraa, ja joku kopioi lauseita muistikirjaan, ja tarjoilija puree alahuultaan

ja maailma tapahtuu koko ajan ympärillä rikkaana ja voimakkaana ja tarjoaa

ehtymättömiä nautintoja sille joka sitä seuraa, joka avaa sille silmänsä

ja kieltäytyy uupumukselta, ehkä näiden rivien merkitys ja voima on siinä

että kieltäydyn uupumukselta, sanon seis en enää jaksa tätä ajatusta seis olen

tarpeeksi pitkään kahlannut tässä suossa seis tämä tilanne ylittää voimani vie voimani

seis seis seis

ja koko ajan olen tässä ja katson elämää näillä silmillä, ja se on ihmeellistä

se on vuosi toisensa perään ihmeellistä

[kukkakauppapiiajaala-blog]

Syksy ja syyskuu ovat mitä parhainta aikaa pihalla ja puutarhassa. Nyt eletäänkin kesän grand finaalea, jolloin kesän heleys vaihtuu dramaattisimpiin sävyihin. Illat ovat jo nyt pimentyneet mutta päivät ovat vielä aurinkoisia ja lämpöisiä. Samalla kun kasvien värit luonnossa syvenevät, kaipaa usein myös ruukkuihin jotain uutta.  Siksi onkin sopivaa, että saimme erän suurenmoisia koristeheinä- ja hirssilajikkeita syksyisiin ruukkuistutuksiin.

Koristeheinät kuuluvat heinäkasvien heimoon ja suurin osa viihtyy parhaiten hyvin aurinkoisella ja lämpimällä kasvupaikalla. Syksyisissä ruukkuistutuksissa kasvupaikalla ei kuitenkaan ole niin väliä, koska taimet ovat jo kasvaneet kukintavaiheeseen. Näin ne kasvavat ja viihtyvät myös varjoisemmissakin paikoissa kuten pihan pohjoispuolella tai katosten alla. Monet heinät ovat myös hyvin koristeellisia talvella kuuran tai lumen niitä kattaessa.

Dramaattisen tumma arabiansulkahirssi on 16 e.

Sulkahirssi on meillä yksivuotinen heinäkasvi.

Laventelin harmaus sopii hienosti heinäistutuksiin.

Laventelit ovat 15e.

Laventelin talvehtiminen perennapenkissä on viime vuosina onnistunut hyvin, koska talvet ovat olleet melko leutoja. Tässä muutama vinkki: Kohopenkki, johon ei talveksi jää liikaa kosteutta. Varsia ei kannata leikata syksyllä, vaan vasta keväällä leikata varpumaiset kasvustot pois. Kevyt havupeite on hyvä vähälumisina talvina. Liian paksun ja tiiviin havukatteen alla laventeli saattaa homehtua.

Heinäkasvien lisäksi kukkakauppaan tuli muitakin mielenkiintoisia syyskukkia kuten laventelit ja eukalyptusta ruukussa. Myös Irlanninnummikanervan puhdas valkoinen näyttää todella hienolta ja raikkaalta.

Mahonginpunainen keijunkukka ‘Fire Alarm’, *Cappucino’ vai rehevästi kasvava ‘Plum Pudding’ ? Keijunkukat kukkivat vienosti mutta niiden lehtien värikirjo on mitä hauskin syksyisiin ruukkuistutuksiin. Kasvia voi käyttää monella tapaa istutuksissa mutta se toimii hienosti toki myös niin, että istuttaa erisävyisiä keijunkukkia yhteen. Keijunkukka talvehtii meillä hyvin ja on perennapenkissä reheväkasvuinen ja elinvoimainen lajike. Kasvi myös leviää mukavasti. Jos mahdollista niin ruukkuistutuksista kasvit kannattaakin istuttaa maahan talvehtimaan.

Ruukussa eukalyptus kestää hienosti pientä pakkasta. Lehdet saavat pakkasesta pienen punertavan sävyn. Kun kunnon talvipakkaset saapuvat, kasvi kannattaa nostaa sisälle mahdollisimman valoisaan kasvupaikkaan ja muistaa aluksi kastella reilusti.

Samoin huonekasvina läpivuoden elävä kummituspuu on hauska lisä alkusyksyn ruukkuistutuksiin. Kasvi ei eukalyptuksen tavoin kestä pakkasia eli kummituspuu kannattaa nostaa sisälle talvea turvaan ennen yöpakkasia.

Calluna on kanervasukuinen ulkokasvi. Callunat pitävät tasaisesta kosteudesta, siten kukinnot säilyvät mahdollisimman pitkään. Hyvä muistisääntö on että, kastelu lopetetaan, kun sekä yöllä että päivällä on pakkasta.

Syysistutusten hoito on helppoa. Lannoitteita ei oikeastaan enää tarvitse ja kosteiden öiden ansiosta pärjäävät kesään nähden vähäisemmällä kastelulla. Kasveja kannattaa kuitenkin kastella syksylläkin säännöllisesti, sillä kastelu auttaa kasveja myös kestämään kylmää. Istutuksia kastellaan siis niin kauan kuin lämpötila on plussan puolella ja kasvualusta on sula.

Nautitaan syksyisestä säästä ja istutuspuuhista!

Grand finale! Syksy ja syyskuu ovat mitä parhainta aikaa pihalla ja puutarhassa. Nyt eletäänkin kesän grand finaalea, jolloin kesän heleys vaihtuu dramaattisimpiin sävyihin.

#hirssi #koristeheinät #ruukkuistutukset #syksy #syksyiset istutusideat