#vedin

[immemorymag]

Fanny Vedin

“I love sadness. It may sound weird, but I love it with whole my being. It's the most inspiring thing I know, and the foundation of all my work.”

“People have always been sad, some vise once calls it the human condition I believe. As long as there have been humans - there has been sadness. It's the biggest invention in human history, one could say. They say that a happy person is happy in the same way as any other happy person, but a sad person is sad in their own unique way. I also find it very interesting that six out of our nine main emotions are referred to as negative ones, whereas the other ones consist of one neutral, and two positive ones. I guess misery connects people, and makes them able to relate to others in a deeper way than happiness ever could.”

“The weird thing is that I'm not a sad person at all, I'm known for being abnormally happy as it happens. Always has been. What's even more weird is that the happier I am - the darker my photos get. I don't know why that is either.”“My Instagram username and working name is ‘Elegy Photography’. An elegy, in broad terms, is a work of literature or music written to mourn a loss or express lamentation. My first goal actually was to create visuals to perfectly fit the sound of my partner's band - Gravkväde - which always has been a huge inspiration to me when it comes to genuine despair and sorrow. I can't recommend them enough to those who truly love deep emotions of suffering.”

“And water.. All forms of water. The stillness of an early morning where the fog lies thick over the water. No one was around but me and my dog. I can't begin to describe what that does with me. It's deeply spiritual. Sadness and water.”

#fanny vedin #black and white photography #photography #art collective #photomagazine #culture #art #female photographers

[puuta-heinaa]

Kultsa 1 & 2

Tämä on nyt suomeksi koska tämä ei ole millään tavalla originelli saati muita kiinnostava teksti, joten se on nyt ihan suomeksi. Kolmannella kotimaisella there is however quite amazing ai translation after just about 15 paragraphs.

Kertakaikellisesti niin eriskummallinen keikanjälkeinen tila, että olen pysytellyt käytännössä kokonaan pois tumblrista, ja keksinyt kaikkea muuta puuhasteltavaa. Olen luoja nähköön pistänyt mm. uusiksi kesägarderoobini ompelukoneen äärellä ja lukenut kolmesataasivuisia kirjoja useamman kappaleen.

Kulttuuritalo 1 ja 2. Kaikki on varmasti kerrottu. Siksi kerronkin ihmiskohtaamisistani.

Tapojeni vastaisesti ryykäsin lauantaina pizzalle ennen keikkapaikalla käyntiäkään saman tien kun kutsu kävi Juustosämpylät-kanavalla. Tapojeni mukaisesti lähdin sentään serkkuni luota vasta siinä vaiheessa kun olisi ollut hyvä olla jo perillä, mutta olin melko ajoissa paikalla. Pizza oli hyvää ja seura.

On jotenkin vinha tunne kun menee keikkapaikalle, missä ei sikäli pitäisi olla yhtikäs ketään tuttua, ja yhtäkkiä jono on täynnänsä ihmisiä ympäri Eurooppaa, joiden kanssa on joskus jutellut yhden sanan discordissa tai tumblrissa, ja heidän kanssansa on asiaankuuluvaa ja luontevaa jutustella, koska samaa joukkoahan tässä ollaan. Sain myös faniprojekti-perhosen ja nimeni isoon perhoseen! Ja tarroja!

Palasin leiripaikkaani, vedin puolen tunnin rentoutusharjoituksen "älä vaan sano yhtäkään sanaa sillä minä en ole tavoitettavissa" -saatesanoin silmät kiinni lattialla, jonka jälkeen tälläydyttiin serkkuni kanssa oikein vain asianmukaisesti keikkailtaa varten! Eputin glamin rinnalla jäin itse toiseksi, vaikka hologrammi-highlighteria lainasinkin pinkkien ja glitteristen rajausten kaveriksi.

Tuttuuden kokemus jatkui keikkapaikalla, jossa tunnistin ihmisiä muutamien penkkirivien päästä, jonne säntäsin lämppärien välillä jutustelemaan ja piirustustaidetta kehumaan - ja sain parin minuutin piirroksen Nacesta! Vaihdokkina annoin ananaslonkero-fanirannekorun.

Joker Out itse oli ehkä hieman vaisu ekana iltana, ja niin olin kyllä itsekin penkkirivissäni sekä kaikki ympärilläni. Ympärilläni-istujat streamasivat tai muuten kuvasivat koko jumalan keikan, ja vaikka itsekin katson toisinaan streameja, se ei ole mukavin paikka olla laulutaitoisena ihmisenä, etenkään istumakatsomossa.

Hojan!!!

Keikan jälkeen lisää rannekorujen vaihtelua sekä sellaista sopivalla tavalla sosiaalisesti kiusallista kanssakäymistä muiden joker out-fanien kanssa. Itse mm. feilasin kuuluisan kengännauha-linen selittämällä ummet ja lammet omieni heijastusominaisuuksista, kunnes tajusin varastaneeni ne presidentiltä, ja toisaalta meinasin potkaista erästä pöydän alla sääreen, kun hän kehui fanirannekorujani sanomalla "nämähän on siis yleensä aivan kauheita, mutta nämä sinun on kyllä upeita!!" pöydässä, jonka äärellä oli fanirannekorujen suurtuottajia.

Villapaitani (molemmat) saivat kehuja molempina päivinä, ja melkeen aina kun sanoin että oon kirjoittanut sille ohjeenkin jos kiinnostaa itse kokeilla, oli vastaus, että tiedän, olen nähnyt sen! Hupaisaa sinällään että tavoittavuus on ollut niin suurta, vaikka ymmärrän toki että sellaiset ihmiset tulevat tuttuudenhuumassaan varmiten kehumaan, jotka ovat sen tumblrissa sattumalta aiemmin nähneet. Myös Damon Baker-turvavillapaidan tunnistivat tunnistajat, enkä osaa oikein sanoin ilmaista, miltä tuntuu kun ei tarvitse selittää ja tällaiset külttuuriset referenssit välittyvät tuosta noin vaan.

Sunnuntaina ryykäsin jonoon taas noin puoli tuntia myöhemmin kuin oli ollut vakaa aikomukseni, tällä kertaa itsekseni, mutta faniprojekti-lappua kännykän salamaan etsiessäni törmäsin Tuttuun Kasvoon jonossa, ja röyhkeästi kävin seuraksi ja tiettävästi tämä oli ok. Tämä oli ehkä hirveä ratkaisu kaikkien muiden kannalta, sillä tätireivaus saattoi traumatisoida kaikki ympärille permannolla osuneet. Hyvittelin kyllä ihmisiä fanirannekkeilla, mm. varmaan ainoat itseäni vanhemmat ihmiset permannolla saivat sammakko-bojan -rannekorut. Tätireivaus ei muiden harmiksi rajautunut keikkaan, vaan siitä ""nautittiin"" jo tunnelmamussiikkin aikana.

Piano-Padamin mainitsen koska ÄÄPWKÅAÄÄÄAÄÄAÅAÅÅÅÄÖÄÖÄÅÅÅÅAÅAÅÅAAAAAAAAAAAAAAAAAAA. Ruisrock-ilmoitus. Prinsessa-Kris. Krisin NGVOT, kupla-Jure jälleen uudessa villapaidassaan, Nacen lasit. Kaksi encorea????

Keikan jälkeen jutskailin jälleen tuttujen, uusien tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Huusimme biisilistoista, vaihtelimme rannekoruja. Siis kaiken kaikkiaan aivan uskomaton tunnelma ja toisaalta taas sellainen hyvä merkki siitä että internetissä kannattaa vastoin kaikkia ohjeita roikkua.

Palautusruokana täti-ihmiselle sopiva alennus-coleslaw sekä voisilmäpulla, sekä noin 1 litra elektrolyyttijuomaa...

Seuraavat päivät vietinkin sitten pastilli suussa ääntä palauttaen ja kauratyyny moshausniskaa pehmitellen, sekä kätkiessäni tätä kaikkea sydämeeni ja tutkistellen sitä kuin neitsyt Maria konsanaan.

Incredibly peculiar post-concert state, I've practically stayed completely off Tumblr, and come up with all sorts of other things to do. For heaven's sake, I've even revamped my summer wardrobe with a sewing machine and read several three-hundred-page books.

Kultsa 1 and 2. Everything has surely been told. That's why I'm talking about my human encounters.

Against my habits, on Saturday, I devoured pizza before even going to the concert venue when the call came on the Cheese Roll Channel. In line with my habits, I left my cousin's place when I was already supposed to be at the pizzeria. The pizza was good, and so was the company.

There's a strange feeling when you go to a concert venue where you shouldn't know anyone, and suddenly the line is filled with people from all over Europe whom you've talked to briefly on Discord or Tumblr, and it's appropriate and natural to chat with them because we're all in the same group. I also got a fan project butterfly and wrote my name on a big butterfly! And stickers!

I returned to my campsite, did a half-hour relaxation exercise of 'don't say a word because I'm not available' with my eyes closed on the floor, after which my cousin and I got ready properly for the concert! Next to his glam, I was second, though I did borrow hologram highlighter to go with my pink and glittery eyeliner.

The sense of familiarity continued at the concert venue, where I recognized @mitamicah a few rows away, so I rushed over between warm-up acts to chat and compliment artwork - and I got a two-minute drawing of Nace! In exchange, I gave a pineapple cider fan bracelet.

Joker Out was perhaps a bit subdued on the first night, and so was I in my seat and everyone around me. The people around me were streaming or otherwise recording the whole darn show, and although I sometimes watch streams myself, it's not the most comfortable place to be as someone who can sing, especially in the seated section.

Hojan!!!

After the concert, there was more bracelet swapping and such socially awkward interaction with other Joker Out fans. For instance, I failed miserably in explaining the famous shoelace line by rambling about the reflective properties of mine, until I realized I stole them from the president, and on the other hand, I almost kicked someone under the table when they complimented my fan bracelets by saying 'fan bracelets are usually awful, but yours are really great!!' at a table where there were fan bracelet producers.

My sweaters (both) got compliments both days, and almost every time I said that I've written a pattern for it, if they're interested in trying, the response was 'I know, I've seen it!' It's amusing how widespread the reach has been, though I understand that those people who have stumbled upon it on Tumblr are more likely to come say hi and praise in person. The Damon Baker safety sweater was also recognized by some, and I can't really express in words how it feels when you don't need to explain and these cultural references are just understood around you amongst strangers.

On Sunday, I joined the line about half an hour later than I had intended, this time alone, but while searching for my fan project piece of paper for the flashlight on my phone, I bumped into a Familiar Face (@arctixout ) in the line, and boldly joined her. This might have been a terrible decision for everyone else, as our grannie raving might have traumatized everyone on the floor around us. I did compensate people with fan bracelets, even gave frog-bojan -ones to probably the only people older than me on the floor. The grannie raving, much to others' annoyance, didn't limit itself to the concert but was "enjoyed" during the dj set too.

I mention Piano-Padam because ÄÄPWKÅAÄÄÄAÄÄAÅAÅÅÅÄÖÄÖÄÅÅÅÅAÅAÅÅAAAAAAAAAAAAAAAAAAA. Ruisrock announcement. Princess-Kris. Kris's NGVOT, Bubble-Jure in his new sweater, Nace's glasses. Two encores????

After the concert, I chatted again with familiar faces, new acquaintances, and strangers. We shouted about the setlists, swapped bracelets. So, all in all, an unbelievable atmosphere and on the other hand, a good sign that it's worth hanging around on the internet against all advice.

As recovery food, I had a discount coleslaw and a bun, and about 1 liter of electrolyte drink...

The following days were spent with a lozenge in my mouth, restoring my voice, softening my neck with an oat pillow, and treasuring all of this in my heart, pondering it like the Virgin Mary herself.

#joker out #sys tour #see you soon tour #jokerit suomessa #fan culture #häärijä

[ankeriassuolashokissa]

Mitä piti tehdä:

Kirjoittaa labrapäiväkirja ja mennä latinan luennolle.

Mitä tein:

Kuuntelin kaks tuntia kavereiden intti stooreja, skippasin latinan luennon, selasin ig ja vedin nuudeleita, huolestun kaverin mielenterveydestä, seisoskelin työpyödän ääressä puhelimella, -

#yliopisto #intti #btw tiisun laulaja vaan piti keikan meiti aulas #random mut tunnistin suomi on poliisi valtion ainaski :D #i'm procrastinating #i need help

[iibislintu]

Finnish for beginners: vetää, the go-to verb for every situation

vetää = to pull: ”ovi ei aukee vaikka kuinka vedän.” (the door is stuck no matter how hard I pull.)

vetää = to fit: ”paljo se keikkapaikka vetää?” (how many people fit inside the venue?)

vetää = to have a draft: ”vittuku vetää, pitää laittaa villapaita.” (jeez this draft is awful. where’s my pullover?)

vetää = to perform: ”noni vedä hyvin!” (break a leg, lit. perform well!)

vetää = to cycle: ”vittu vedin täysii fiksil tänää” (i cycled so fast on my fixed gear today you won’t believe)

vetää = to piss off. ”ala vetää, en jaks sua ny” (piss off, i can’t deal with you now)

#finland #suomi #finnish #suomeksi #finnish idioms #finnish language #learning finnish

[nimfs-world]

M’pyti nese ndonjihere me merrte malli per ndokend. Iu pergjigja “po”. Me merr malli per vedin gjithmone… mall per at qe isha dje, per nji pjese qe e lashe atje, per nji tqeshun qe nuk e baj ma, apo per nji bindje qe e gzosha! E din mik ? Njerzit ikin gjithnji, tentojne te kerkojne dicka ma te mire diku apo te dikush tjeter, por ne t’vertet, i largohen vetem hijes se vet, i largohen naten pa hane dhe ia falin nji pjese te vedit qiellit. Si mendon, pse t’gjith cojm kryt nelt e lutna ma shum, ndjejm ma shume at nate ? Se asht e vetmja here ku na ndricon plotsija jone e lanun jetim!

[thatbadb]

"luften ma t madhe e ke ti me vedin"

[perdoruese]

i hate tirana so much edhe kur mendoj qe kam me nejt per at least 6 vite aty bahem me vra vedin 😍

[juliankuvia]

Vedin tänään koulutuksen viimeiset osiot. Sain monelta osallistujalta paljon hyvää palautetta, erityisesti tavastani järjestää opetusta. Tää oli kiva kuulla, koska mua jännittää aina niin hirveästi puhua yleisön edessä. Yleisöä oli noin 40-50 henkeä.

Huomenna on vapaa päivä, ja meille järjestetään matka luontoon. Perjantaina on viimeinen päivä jolloin on vielä jotain virallista ohjelmaa. Sitten lauantaina lennänkin jo kotiin!

[violasmirabiles]

Raid (2000, ohj. Tapio Piirainen) S1E2 Poliisi ja Raid rekkakuskin perään

"Mä kuulin räjähdyksen ja vedin kiikarin esiin. Äijä seiso hiekkakuopan reunalla. Sillä oli kädessä saatanan iso revolveri. Ehkä Magnum. Mä oon kato nähny kaikki Dirty Harryt."

#raid #raid 2000 #suomitumblr

[pohtijanpaivakirja]

13.10.2023 pt.2

Kaikki sujui hyvin. Sain tietovisan tehtyä ja vedin sen jonku viime vuoden tutorin kanssa ku mun og pari päätti lintsata.

#pohtijan päiväkirja ✒️ 📖

[isokarhuni]

Elämänkaaripohdintaa, osa 2

Alapää- ja runkkaustalk taas klipin takana.

Tyttömäiset vaatteet kammoksuttivat minua, samoin rintaliivit tai bikinimalliset uikkarit. Kokouikkarin pystyin perustelemaan itselleni sillä, että esim. Aku Ankka ja Muumipeikko käyttivät myös sellaisia. Rintojen kasvaminen oli minulle kova paikka, ja esimerkiksi ajatus rintsikoiden käyttämisestä hävetti minua. Aloin suosia löysiä vaatteita, ala-asteella alkanut poikien hiphop-trendi oli minulle pelastus sillä sain syyn käyttää isoja huppareita ja lököhousuja. Hiukset halusin leikata malliin ”Olli Lindholm”, kun olin 12-vuotias.

Kun aloin saada itse valita vaatteitani, menin välittömästi isän vaatekaapille. Vanhemmatkin huomasivat tämän, ja tuntuu että varsinkin isä jopa ilahtui siitä. Isä alkoi lahjoittaa mulle miesten farkkuja ja kauluspaitoja ja jopa jotenkin bondailla mun kanssa vaatteista. Muistan, että mulla oli ala-asteen vikoilla luokilla aivan kristallinselvää, että haluan näyttää mieheltä. Sain neuvoteltua äitin kanssa itselleni "poikatukan" (vaikka alkup. vaatimus oli vielä pari senttiä lyhyempi). Olin todella voitonriemuinen ja helpottunut kun mun tissit ei kasvaneet kovin isoiksi, että sain ne jotenkuten pidettyä piilossa.

Tisseistä puheenollen, ahdistuin muutenkin murrosiässä siitä kropan muuttumisesta. Pelkäsin, että mua ei nähtäisi enää omana itsenäni. Menkkojen alkaminen oli tietenkin ihan vitun hirveetä (eiks tosin kaikista ole), ja kaikki libresse-vihkoissa varoitellut "lantion levenemiset" yms tuntuivat tosi epämiellyttäviltä ja vierailta. Toivoin niin paljon, että mun kroppa olisi saanut pysyä muumi-muodossa.

Sittemmin mukaan tulivat seksuaaliset tuntemukset, joita kanavoin mm. Jude Lawiin. Yritin runkata katsomalla Juden kuvaa ja ajatella millaista hänen kanssaan olisi. Joka kerta fantasia kääntyi muotoon ”haluan olla Jude Law ja panna tuntematonta naista”, ja sille sitten vedin käteen. Yritin vuosia tällä kuviolla perustella itselleni, että pystyn kyllä kiihottumaan seksuaalisesti julkkismiehestä, että oikeastihan fantasioin itsestäni male gazen kohteena, eikä kyseessä suinkaan ole man-crush tai gender envy.

Kun esiteininä löysin runkkaamisen ilot, ei sitten paljon muu enää kiinnostanutkaan. Runkkasin ihan helvetisti ja melkein kompulsiivisesti, ja aina aikuisten naisten tissejä ja pilluja ja niille asioiden tekemistä ajatellen. Samalla tajusin myös ekaa kertaa, että mulla on...jotain...jalkojen välissä. En ollut koskaan ennen uskaltanut katsoa saati edes koskea itseäni jalkoväliin, ja jostain syystä mulla oli tosi pitkään sellainen kuvitelma että mulla ei yksinkertaisesti ole siellä mitään muuta kuin pissa- ja persereikä. En tiedä sitten, mitä mä olin kuvitellut peseväni kaikki ne vuodet. En runkkaamisen aloitettuanikaan vielä useampaan vuoteen uskaltanut katsoa toosaa esim. peilillä, enkä muutenkaan halunnut ottaa yhtään selvää että mitä mulla siellä oikein tapahtuu tai on. Mulle riitti ihan hyvin, että siinä aika etuosastolla on joku epämääräinen kohta, joka tuntuu hyvältä. Varsinkin vaginan mahdollisuus omassa kropassa tuntui tosi pelottavalta asialta, enkä halunnut tietää sellaisen pohjattoman kuilun olemassaolosta. Vaikka runkkasin kotilääkäri-kirjojen pillupiirrustuksille, en jotenkin yhtään vetänyt niistä yhtäläisyyksiä siihen että mulla saattaisi olla ihan samannäköinen laitos omassa jalkovälissä.

Muistan että oon ollut tukevasti lukioiässä, kun oon ekaa kertaa uskaltautunut sinne oikein asioikseni katsomaan (AL kertoi saaneensa lahjaksi epilaattorin, jossa oli myös karvatrimmeri "bikinirajoille"). Kun sitten inspiroiduin lopulta tiiraamaan omaa toosaani, niin pääsin sinuiksi asian kanssa. Lähinnä kai tunne oli, "että ahaa tuollainen, noh noilla mennään". Eipä mulla oo siitä juuri dysforiaa ollutkaan elämäni aikana. Toisaalta en oo kokenut että mun sukuelimet olisi erityisesti naisen elimet, vaan minun omani - sellaiset jotka mulla nyt sattuu olemaan. Ehkä siinä oli puolensakin, että sain kaikessa rauhassa vetää käteen kaikki ne vuodet ilman oman alapääni aktiivista sukupuolittamista.

#karhun elämänkaari

[vajzaeshiutt]

Njerezit duan me dasht,

Njerezit s'dine me dasht.

Dashnia nuk I don njerezit

Dashnia s'don me e dasht.

- Melankolia asht sëmundje dhe une nuk di ma si ta trajtoj.

Po te mos kisha pas nji bote temen une do kisha vdek me kohe.

Dhe e vetmja gja qe me vret asht vetja

Dhe e vetmja gja qe me mban te gjalle.

-Neser ka me ardh prape melankolia

Dhe njerezit prape s'kane me dasht me dasht.

Sa ma thelle qe zhytesha aq ma pak mbytesha,

Kambezbathun ne nji fushe me bar

Une prape shkruj me te njejten kange..

Thashe,

Melankolia asht sëmundje

Me duket se ajo me ka mbajt deri itesh gjalle.

-Rikthehem vetem ne momente qe zhduken

E se kuptoj kurre nese kane ekzistu taman.

Sepse po te mos kisha ken ne boten teme

S'do kisha ken e gjalle, s'do kisha ken gjalle.

Te jetosh ne melankoli asht e dhimbshme

Por ma e dhimbshme asht te jetosh ne perralle.

Nejse une jam ajo qe I baj te dyja

Dhe perdite ndjej qe vdes e pernate ringjallem prape.

Shpirti jem asht kaq I bukur

Me dhimbset me e lan te thate.

Nata asht per dhimbjen ose dashnine ose vetmine e hanes,

Lum une qe i kam te treja bashke

Gjithashtu dhe mëshirën qe s'kam me ke me I nda.

-Une du me dasht

Une s'du me dasht

Dashnia s'don me u dasht nga une

Dashnia s'din me m'lan me dasht..

Dreqin.

Mëshiroj vetem dhe vetem vedin.

Si jam kaq e bukur

Si jam kaq e veçante

Dhe si nuk baj asigja qe me e pa tan.

Dreqi e marrte.

Mëshiroj vedin

Qe s'ka kush mi prek floket

S'ka kush ma ndez nji zjarr

Kush te ma këndojë nji kange gjumi

Dhe me m'than se sa me fat asht qe me ka.

Jam e mire

Dhe e bukur

Dhe nata asht ba per me dasht

Po dashnia nuk don me gjet veten me mu

E as une dashnine neper nate.

Melankolia asht e frikshme

Ma I frikshem asht dëshpërimi jem

Dështimi qe ndjej ne çdo gja qe baj per vedin

Kur une kam çdo gja qe do doja me pas.

Lakmia asht e panevojshme

Kur e ke veç per me ken e veçante

Se di, me duket se s'ka ma vlere

Me ken e veçante si une dhe mos me te dasht.

-Vetmia ka ken gjithmone e jemja

Sa kam mendu se asht normale ta kesh

Tesh dhe me melankoline ne anen tjeter

Baj treshe me to pernate

Njerezit s'dojne me mdasht

Sepse nuk du te duhem une nga njerezit

Prandaj as dashnia s'na don ma

Kur jane viktima te vetes

Dhe bien rehat me kyt fakt.

S'besoj ne mekate

Besoj se çdo gja asht gabim ose e sakte

Por te sabotosh vedin

Keka mëkati ma I madh qe mundesh me ba.

#vajzaeshiut

[shinondraws]

Päivän sana on ahdistuspaskatus

Vedin kattilallisen pastaa ja juoksin 13km pimeässä metsässä ja pääsin mun omilta aivoilta pakoon.

#ramblings

[oliiviolivia]

Tw: häpeä, raiskaus

Olin saapunut Helsinkiin. Ylläni minulla oli toppatakki ja vedin mukanani matkalaukkua.

Olin musiikkigaalassa. Se pidettiin paikassa, joka muistutti koulun auditoriota. Gaalan juonsi Matti Rönkä.

Olin eteisessä, jossa oli muitakin ihmisiä. Ihmisiä seisoi pienissä ryhmissä ja ilman täytti puheensorina. Päätin mennä jo sisälle auditorioon. Päälläni minulla oli toppatakki ja vedin mukanani matkalaukkua.

Matkalla sotkeuduin isoihin, paksuihin samettiverhoihin. Sellaisiin joita näkee teatterissa esirippuina. Olin jumissa verhoissa, en löytänyt tietä takaisin eteiseen, enkä auditorioon. Yritin liikkua eteenpäin ja työntää raskasta verhoa pois tieltä, mutta se oli niin iso, että se vaan jatkui ja jatkui. Yhtäkkiä minusta tuntui, etten ollut yksin sotkeutuneena verhoon. Joku oli huomannut hätäni ja päätti käyttää hyväkseen. Olin kuin perhonen juuttuneena hämähäkin verkkoon.

Yhtäkkiä olin istumassa penkillä auditorion sisällä. Gaala oli alkanut ja lavalla juonsi Matti Rönkä. Kaiuttimista kuului musiikkia.

Huomasin istuvani alasti. Minua hävetti suunnattomasti alastomuuteni. En kuitenkaan voinut nousta ylös ja poistua auditoriosta, koska silloin kaikki muut olisivat huomanneet minut ja sen että olin alasti. Käännyin katsomaan muita ihmisiä. Oliko joku jo huomannut alastomat olkapääni. Kukaan ei katsonut minuun.

Paitsi yksi. Maireasti, petollisesti hymyilevä mies. Tajusin, että hän oli raiskannut minut verhojen varjossa ja nyt nautti häpeästäni.

Käännyin katsomaan eteenpäin. Tunsin pulssini nousevan ja ahdistukseni samalla. Minun olisi päästävä pois hänen luotaan. Tunsin hänen katsovan vieläkin minua. Minun oli pakko päästä pois, joten nousin ylös. Mitä väliä vaikka muut huomaisivat alastomuuteni, häpeäni.

Lähdin kävelemään ulos auditoriosta. Yhtäkkiä minut pysäytti Mies, jolla oli lempeät ruskeat silmät. Hän kysyi onko minulla kaikki hyvin ja että haluaisinko tanssia. Sanoin kyllä.

Hän otti minua kädestä ja kietoi toisen käden vyötärölleni. En ollut enää alasti. Tunsin olevani turvassa. Leijuimme tanssien ilmassa kuin Disneyn elokuvissa.

#unipäiväkirja

[mewcurystuff]

Me t’shit pordh edhe ata qe skan ba 1 gja per vedin e vet e skan pik prespektive per jeten… sdi dmth 🤮

[kosherjesus]

Dilli asht shum gjykus. Rrezet e ti mi bajn hapat e rand.

Dillin pa e cu kryt me e pa e t'duket si me t'pas sha randshem.

"Ku je tu shku njashtu mor budall?" mpyt dilli nderkohe qe une i shmangem.

Jam la sot nade e kujtova se sot nuk po rrin e m'pyt. Sa te shtir e ke me m'lan n'pun teme mor ma! A ban mor me ec pa dit?

"A je tu ba gja mor budall?"- mpyt dilli e mshef shtremt. M'vjen me ia kthy rand.

An's e hijes i mshefem mos me m'pa ca jam tu ba, edhe pse vec tu ec jam. Me shku ma, me kry punt e mija. Kto gjana qe duhet me i kry para se mu ba von.

Me rahatu vedin, vlla e moter, kushrit, shokt, kojshit, fmit e kojshis para se me na xan terri se kuku per ne mrapa.

S'e di pse ja kena friken nates. Kam ken n'terr e kam fol me hanen. Ka ndi ca kam than e nuk ka ba asnji mimik, asnji gjest edhe asnji pasthirrm. Nata asht e urt e t'qetson, bile te ndihmon me pa n'vedi cfar shpirti ke nen mish. Un nuk e di a e kupton hana ca jam tu than, por e di qe dhimbjen ma ndin. Un nuk e di a m'kuptojn yjet e nats, por njaq t vegjel sa m'duken ata mu njaq i vogel m'duket vedi. Kajher e shof 1 yll nate, e m'duket po njaq konfuz sa un. N'zemer e ndij me i than falimnders e me ia puth ballin qe s'mlen vetem.

Falimnders o nat si ma ma shpirtin gjall.