#suomalaisia sanoja | Explore Tumblr Posts and Blogs

ollipakerran · 3 years

Text

Tohtori Livingstone, paheksun? eli miksi David Livingstone -seuran pitäisi vaihtaa nimensä

David Livingstone -seuran vuosikokouksessa pidetty esitelmä, 12.4.2021

Mitä vikaa on siinä, että kehitysmaiden terveyskysymyksiin, trooppisten tautien tutkimukseen ja matkalääketieteeseen keskittynyt seura kantaa tunnetun tutkimusmatkailijan David Livingstonen nimeä? Eikö Livingstone, lääkäri itsekin, ole kaikin puolin sopiva hahmo kuvaamaan seuran tehtäviä ja tavoitteita? Vuosina 1813–1873 elänyt Livingstone avarsi näkemystä siitä, mitä kaikkea maailmasta ja tässä tapauksessa erityisesti Afrikasta löytyy, ja raivasi polkua siihen elämää ja kuolemaa kuhisevaan viidakkoon, joka tunnetaan yleisnimellä trooppiset taudit. Matkojensa seurauksena hänelle kertyi runsaasti (kokemus)asiantuntijuutta useista taudeista, kuten malaria, dysenteria ja unitauti. Väitetäänpä hänen osanneen yhdistää hyttyset ja malarian toisiinsa jo kauan ennen kuin asia varsinaisesti todistettiin, mutta en jatka tästä enempää: kuulijoiden joukossa on tästä tietoa huomattavasti enemmän kuin minulla.

Sankarista on joka tapauksesta kyse, poikkeusyksilöstä, joka kaiken muun lisäksi vaikuttaa ainakin jälkimaineen nuhteettomuudesta päätellen jokseenkin kunnolliselta ihmiseltä, toisin kuin eräät tutkimusmatkailijakollegansa. Näin richardattenboroughlaisin äänenpainoin hänen saavutuksiaan kuvaillaan eräällä brittiläisellä historiasivustolla:

Dr. David Livingstone is a legend among explorers and adventurers, a true example of North Sea strength and Scottish grit. During his incredible life, Livingstone undertook three major expeditions into the Dark Heart of Africa, travelling a phenomenal 29,000 miles, a greater distance than the circumference of the earth. Achieving this in any circumstances is incredibly impressive, but doing so in the 19th century, during the Victorian era when almost nothing was known about the interior of Africa, is astonishing. It is no exaggeration to say that even the very first astronauts to walk on the moon in the 1960s knew more about its surface than Victorian explorers did about the center of Africa: it really was unchartered territory.

Ennen kuin vajoan tämän syvemmälle tutkimusmatkailun imperialistiseen eetokseen ja siirryn sen kritisoimiseen, on syytä esitellä itseni. Jos nimittäin ihmettelen ääneen tutkimusmatkailija Livingstonen sopivuutta matkalääketiedettä edistävän seuran nimessä, yhtä lailla hyvällä syyllä voitte hämmästellä kirjallisuudentutkijan ja vieläpä Suomen kirjallisuuteen perehtyneen henkilön sopivuutta tuon seuran juhlaesitelmän pitäjäksi.

Minulla on kaksi syytä olla kiinnostunut Afrikkaan suuntautuneesta eurooppalaisesta tutkimusmatkailusta. Ensimmäinen niistä on henkilöhistoriallinen, toinen taas kenties juuri omasta taustasta juontuva tutkimuksellinen uteliaisuus.

Namibiassa vuosia asuneiden lähetystyöntekijöiden lapsena olen ollut aina jotenkin pääsemättömissä Afrikasta. Lapsuudessani opin, että Ambomaan kristityt ovat kerrassaan hienoja ihmisiä, aitoja, huumorintajuisia ja viisaita. Se oli käsitys, joka ei käynyt yksiin Afrikkaa koskevien stereotypioiden kanssa, eikä tuo suomalaisia virsiä moniäänisesti laulava kirkkokansa sopinut myöskään kirjoista ja elokuvista ahmimaani Tarzanin ja Kuningas Salomonin kaivosten Afrikkaan. Jälkeenpäin olen kyllä miettinyt, että ehkä tuo mielikuvani oli liiankin ihanteellinen: ihmisiähän ne namibialaiskristitytkin olivat.

En kerro näitä henkilökohtaisia taustojani yksinomaan siitä syystä, että minusta on mukava puhua itsestäni, vaan johdattaakseni teitä vaivihkaa aiheeseeni, sellaisten Afrikka-kuvien ääreen, joissa skotlantilaisen David Livingstonen vaikutukset historian kulkuun asettuvat kriittiseen valoon.

Kirjallisuudentutkijana minua on kiinnostanut tapa, jolla eurooppalaisessa ja erityisesti suomalaisessa kulttuurissa on kerrottu ja kuvattu Afrikkaa. Tutkimuksen kielellä puhutaan kolonialistisen diskurssin kritiikistä. Diskurssin käsite viittaa kieleen sosiaalisena toimintana, ja tässä yhteydessä nimenomaan siihen kieleen, jota kolonialismin käytännöt ja niitä perusteleva ajattelutapa on tuottanut. Ajatelkaamme vaikka sellaisia sanoja kuin alkuasukas, pakana, primitiivisyys, heimopäällikkö, noitatohtori… niin ja sitten tietysti se n-kirjaimella alkava afrikkalaistaustaisia ihmisiä kuvaava sana. Pelkästään jo näihin yksittäisiin sanoihin kätkeytyy kokonainen maailmankatsomus, jossa tämän yhteisen Telluksemme alueet, kansat ja kulttuurit on luokiteltu hierarkkisesti siten, että ylimmäisenä ja ajallisesti muita edellä on eurooppalainen kulttuuri ja Euroopassa asuvat tai sieltä kotoisin olevat valkoiset ihmiset.

Tuohon ajatteluun solahti helposti käsitys siitä, että eurooppalaiset ja yhdysvaltalaiset tutkimusmatkailijat ”löysivät” paikkoja – siis siitä huolimatta, että noissa paikoissa asui jo ihmisiä. Aivan loogisesti tähän löytämisideaan yhdistyi myös käytäntö, jossa tutkimusmatkailijat nimesivät ”löytämänsä” kohteet jonkun eurooppalaisen mahtihenkilön mukaan, aivan kuin niillä ei olisi ollut nimiä ennen heidän saapumistaan. Vuosina 1837–1901 Britti-imperiumia hallinnut kuningatar Victoria on lainannut nimensä niin nykyisen Sambian ja Zimbabwen rajalla sijaitseville maailman suurimmille vesiputouksille kuin Tansanian, Ugandan ja Kenian alueella sijaitsevalle valtavalle järvelle.

(Te olette siitä harvinainen yleisö, että teitä saattaisi jopa kiinnostaa sellainen anekdootti, että uintiretki tuolla nimenomaisella Victorianjärvellä aiheutti minulle nuoruudessani, siis yli 30 vuotta sitten, sellaisen tilanteen, että Tansaniasta Suomeen palattuani, lääkärintarkastuksen jälkeen, eräänä perjantaina kun Auroran sairaalan puhelinneuvonta oli jo lähtenyt viikonloppua viettämään, avasin minulle osoitetun kirjeen, jossa kerrottiin minusta löytyneen Schistosomiasis mansonin munia. Se oli pitkä viikonloppu, hyvästelin läheiseni ja laadin testamentin. No, maanantaina sain sitten tietää, että tauti ei olekaan kuolemaksi vaan että siitä selvitään matokuurilla.)

Yksittäisiä kuriositeetteja nuo Victorian mukaan nimetyt paikannimet eivät suinkaan ole – katsokaapa huviksenne Wikipediasta sivua ”List of places named after Queen Victoria”. Listan pituus kertoo muun ohella brittien mielikuvituksen puutteesta.

Vaan kuka olikaan se, joka vuonna 1855 ensimmäisenä eurooppalaisena loi katseensa Victorian putouksiin, tuohon yhtenä maailman seitsemästä suurimmasta luonnonihmeestä pidettyyn muodostelmaan? – Arvasitte oikein, David Livingstonepa hyvinkin.

Myös Livingstonen itsensä mukaan on nimetty useita paikkoja, ja ainakin yksi kaupunki Sambiassa. Museo Skotlannissa, talo Sansibarilla, hauta Westminster Abbeylla Englannissa ja erikseen vielä sydämen hautapaikka Sambiassa kertovat nimissään tarinaa tutkimusmatkailijasta nimeltä David Livingstone. Ai niin, ja näiden paikkojen lisäksi on myös eräs ylirajaiseen lääketieteeseen erikoistunut seura Suomessa.

Ja mitä Livingstonen jättämiin jälkiin kulttuurisella kartastolla tulee, on vielä se pahainen kylä Länsi-Tansaniassa, Tanganyikajärven rannalla, nimeltään Ujiji. Siellä Livingstonea etsinyt, ja siinä sivussa tuhoa ympärilleen kylvänyt amerikkalainen lehtimies ja Belgian pahamaineisen Leopold-kuninkaan henkilökohtaisena agenttinakin toiminut Henry Morton Stanley löysi vuonna 1871 useamman vuoden tiellä tietymättömillä olleen Livingstonen.

Juuri Ujijissa Stanleyn kerrotaan lausuneen kuuluisat sanansa: Doctor Livinstone, I presume. Tai niin ainakin kerrottiin aikakauden lehdistössä ja sittemmin mm. Encyklopedia Britannicassa ja lukuisissa tuosta kahden valkoisen miehen kohtaamisesta syvällä Afrikan viidakossa kertovissa populaarikulttuurin esityksissä. Se, käyttikö Stanley Livingstonen tavatessaan juuri noita nimenomaisia sanoja, on toisarvoista – emmeköhän ole tottuneet kertomusten Afrikka-lisiin – sillä tervehdyksen varsinainen pihvi on sen sisältämässä huumorissa: koska Livingstone oli mitä ilmeisimmin Stanleyn lisäksi ainoa valkoinen mies satojen ellei peräti tuhansien kilometrien säteellä, oli koko lailla varmaa, että sairasmajasta löytynyt skotti oli juuri hänen etsimänsä mies. Ei siinä paljon otaksumista tarvittu.

Kuvitusta Henry Morton Stanleyn teoksesta "How I Found Livingstone" (1872)

Sallittakoon lyhyt muistelus nuoruudestani, kun olimme ystäväni Stefanin kanssa reissaamassa Tanganyikajärven rantamilla ja saimme päähämme käydä katsomassa tuota historiallisesta kohtaamisesta kuuluisaa Ujijin kylää. Meillä taisi olla vähän tekemisen puutetta, odottelimme näet ainakin viikon verran lippuja laivaan, joka olisi vienyt meidät silloisen Zairen puolelle järveä. (Se matka ei koskaan toteutunut, koska me naiivit pohjoismaalaiset emme tainneet ymmärtää kaikkia laivalipun hankintaan liittyviä taloudellisia realiteetteja.) Ujijista sitten löysimmekin keskeltä liki umpeenkasvanutta pusikkoa kuluneen messinkilaatan, jossa kerrottiin historian mannerlaattoja järisyttäneen kohtaamisen tapahtuneen juuri tuolla paikalla. Kyselin tätä esitelmää varten Stefanilta, mitä hänellä on jäänyt mieleen reissustamme, ja hän kertoi muistavansa lähinnä sen, että minulla oli hieno hattu. Jotakin kuitenkin muistimme molemmat: kukaan tuskin yllättyy siitä, että muistolaatan edessä kättelimme toisiamme juhlallisesti ja väänsimme kömpelöitä vitsejä tuosta ”I presume” -tervehdyksestä. Olimmehan eräänlaisia oman elämämme tutkimusmatkailijoita itsekin.

Jälleen haluan korostaa, että henkilökohtaisilla muisteluksillani on tässä tarkasti harkittu pedagoginen funktio. Näin juuri toimii Afrikkaa koskeva tieto. Se kiertää kehää, kerää ympärilleen lukuisissa kerrontatilanteissa kertynyttä patinaa, vääntyy helposti huumorille, ja mikä tässä yhteydessä olennaista, sen pääosassa ovat valkoiset ihmiset ja usein vielä nimenomaan miehet. Ja vielä, tuo tarinaani sisältyvä sivuhuomautus laivalippujen ostamisen ”realiteeteista” eli siis siitä, että meidän olisi pitänyt liput saadaksemme maksaa satamavirkailijalle lahjuksia, sisältää niin ikään yhden Afrikan-tarinoita määrittävän piirteen, nimittäin vihjauksen afrikkalaisten ahneudesta ja kaikkinaisesta epärehellisyydestä.

Puhun siis nyt mielikuvista, esitystavoista ja stereotypioista, siitä mistä länsimainen Afrikka-kuva on tehty. Sellaisista on pitkälti kyse nk. postkolonialistisessa eli jälkikolonialistisessa tutkimuksessa. Etuliite post ei tässä viittaa niinkään siihen, että kolonialismin vaikutus olisi päättynyt siirtomaiden itsenäistymiseen ja että nykyään elettäisiin kolonialismin jälkeistä aikaa, vaan yleensä sillä tarkoitetaan kolonialismin aiheuttamaa kulttuurista murrosta paitsi entisissä siirtomaissa myös entisissä emämaissa.

Postkoloniaalinen tutkimus suuntautuu usein nimenomaan erilaisten valtarakenteiden analysoimiseen ja purkamiseen. Vallankäytöstä on nimittäin usein kyse, kun puhutaan eurooppalaisten siirtomaavaltojen vaikutuksista Afrikassa. Kulttuurien kohtaamisissa tapahtuu toki hyvääkin, ja on paljon sellaisiakin ilmiöitä joita on vaikea arvottaa hyvä/huono-akselilla, mutta on selvää, että siirtomaavalloittajat ja -hallitsijat aiheuttivat niin tarkoituksellisesti kuin tarkoittamattaankin siirtomaissaan asioita, jotka ovat nykykatsannossa yksiselitteisesti negatiivisia alueen ihmisten, kulttuurien ja luonnon kannalta.

Havainnollinen mutta järkyttävä esimerkki kolonialismin vaikutuksista on kuningas Leopoldin valtakausi nykyisen Kongon alueella: vuosien äärimmäisen väkivaltainen hirmuvalta, jonka tuloksena oli eräiden arvioiden mukaan jopa 10 miljoonaa kuolonuhria ja ties kuinka monia satoja tuhansia tehottomuudesta syytettyjen kuminkerääjien katkottuja raajoja, oli vielä muutama vuosikymmen sitten hyvin huonosti tunnettu asia länsimaisessa historiankirjoituksessa, ja ymmärtääkseni belgialaiset eivät ole vieläkään oikein tehneet tiliä tämän historiansa kanssa. No, kongolaiset totisesti tietävät asiasta!

Jos ajatellaan, että eräillä historian kansanmurhaajilla, kuten Hitlerillä ja Stalinilla, on itsestään selvä paikkansa siinä historiakertomuksessa, jota esimerkiksi kouluissa kerrotaan ja jonka ajattelemme vähimmäisvaatimukseksi jokaisen ihmisen ymmärrykselle ihmiskunnan menneisyydessä tapahtuneista julmuuksista, niin voisi kuvitella, että ainakin kuolonuhrien määrän perusteella Kongon Vapaavaltio, kuten aluetta Leopoldin aikana kutsuttiin, – nimi lienee eufemismien maailmanennätys! – pitäisi myös sisällyttää koulujen opintovaatimuksiin kaikkialla maailmassa.

Suomalaisissa yläkoulussa Leopoldin Kongon-valtakausi kuuluu 7. luokan sisältöön, missä se lähinnä kuitataan maininnalla siitä, että erityisen epäinhimillisesti alkuperäisväestöä kohdeltiin Belgian kuningas Leopoldin yksityisessä siirtomaassa Kongossa. Lukion puolella se sisältyy vapaaehtoiseen kurssiin, joka käsittelee Euroopan ulkopuolisten maiden historiaa. Visuaalisena täkynä oppimateriaaleissa on usein kuva kongolaisesta, jolta on hakattu käsi irti.

Vaikka se ei vielä välttämättä näy historian kouluopetuksessa, kolonialismin historian tutkimuksen paradigmoissa on viime vuosina tapahtunut suuria muutoksia. Yksi niistä on koskenut kysymyksenasettelujen Eurooppa-keskisyyttä, eurosentrismiä. Jo pelkästään se, että on alettu katsoa maailmaa myös valloitettujen näkökulmasta, on muuttanut tulkintoja radikaalisti. Havainnollistan muutosta tutun tietokilpailukysymyksen avulla:

Kuka valloitti ensimmäisenä Mount Everestin korkeimman huipun?

– No tietysti Tenzing Norgay – kaikkihan tuon tietävät! Vaan olikos hänellä mukanaan joku turistikin, taisi olla uusiseelantilainen heppu.

Vielä jokin aika sitten tällainen vastaus olisi yllättänyt, eikä sitä olisi välttämättä edes kelpuutettu. Huomattavasti paremmin nimittäin tiedämme sen, että 29. toukokuuta vuonna 1953 ensimmäisenä ihmisenä maailman korkeimman paikan saavutti tutkimusmatkailija sir Edmund Percival Hillary, jolla – ai niin! – oli apunaan uskollinen alkuasukastoverinsa, jonka eksoottista nimeä on vaikea edes muistaa.

Millä tavalla ja mistä näkökulmasta ovat tietomme entisistä siirtomaista ja niiden historioista muodostuneet? Olen mukana Turun yliopiston historiantutkijoiden tutkimushankkeessa, jossa kysytään, millaista on eurooppalainen tieto Afrikasta. Tukeudumme tutkimuksen uusimpiin painotuksiin, joiden mukaan kolonialismin seurauksista vakavin ja vahingollisin liittyykin nimenomaan tietoon eikä esimerkiksi luonnonvarojen ja halvan työvoiman hyväksikäyttöön. Ehkä taloudellisen riiston ohella voisi puhua myös tiedollisesta riistosta?

Toinen hankkeessamme keskeinen käsite on transimperiaaalinen. Sen avulla on tarkoitus vastustaa lähestymistapaa, jossa imperiumeja tarkastellaan toisistaan erillisinä, ja tuoda näkyviin niiden keskinäinen kanssakäyminen, kulttuurinen vaihto. Tuo käsite kiinnittää huomion myös imperiuminen ulkopuolisiin maihin, joilla ei ollut omia siirtomaita mutta jotka siitä huolimatta, vähintäänkin epäsuorasti, osallistuivat siihen maailmanjärjestykseen, jossa pohjoinen hyötyi etelästä taloudellisesti ja tiedollisesti.

Trans-etuliite korostaa rajojen ylittämistä, mikä on tiedonkulun kohdalla keskeinen pointti. Kolonialistinen tieto ei suinkaan pysynyt siellä, missä se sai alkunsa, vaan levisi ja vaikutti myös muualla kuin siirtomaaimperiumeissa saavuttaen niinkin kaukaisen kolkan kuin Suomen niemen. Se, mitä me tänä päivänä täällä Suomessa tiedämme Afrikasta, on pitkälti suodattunut kolonialistisen sapluunan läpi.

Nyt kuulen röntgenkorvillani vaikeita kysymyksiä. Eihän Suomi kuitenkaan ollut syypää kolonialismiin? Mitä se oikeastaan edes meille kuuluu? Miksi meidän suomalaisten pitäisi kantaa huonoa omatuntoa kolonialismin synneistä?

Mielestäni tällaiset kysymykset ovat toki ymmärrettäviä, mutta ne ovat harhaanjohtavasti muotoiltuja ja epäilen, että niiden avulla ei saada rakentavia vastauksia.

Ensinnäkin: Kysymys syyllisyydestä ja syyttömyydestä ei ole välttämättä järin hedelmällinen, kun tarkastellaan kokonaiskuvaa; kolonialismin vaikutuksia ja seurauksia, eteläisen pallonpuoliskon luonnonvarojen ja kulttuurien taloudellista ja tiedollista hyväksikäyttöä. Tuossa kolonialismin leimaamassa maailmassa myös suomalaiset ovat osallisia, ja vieläpä saamapuolella.

Toiseksi: Suomessa ei ole eletty sillä tavalla kolonialismin ulkopuolella kuin maamme ekseptionalistista asemaa korostavissa historiaesityksissä annetaan ymmärtää. Näitä kysymyksiä käsitellään muun muassa Historiallisen aikakauslehden viime vuonna ilmestyneessä teemanumerossa ”Kolonialismi ja Suomi”. Siinä kuvataan monipuolisesti suomalaisen historiantutkimuksen uusia virtauksia, joissa Suomea kirjoitetaan systemaattiseksi osaksi globaalia historiaa.

Teemanumerossa nostetaan esiin tiettyjä suomalaisia toimijoita, jotka olivat tavalla tai toisella mukana siirtomaaimperiumien toiminnassa, analysoidaan suomalaisten kirjailijoiden ja valokuvaajien esitystapojen kolonialistisuutta ja tuodaan esiin myös Suomen valtion ja saamelaisten väleihin sisältyviä kolonialistisia valtakierteitä.

Lisäksi journaalissa muistutetaan, että kolonialismi on sikälikin läsnä Suomessa, että yhä useampi suomalainen on omansa sukutaustansa kautta kytköksissä alueisiin ja kansoihin, jotka olivat aiemmin siirtomaavalloitusten kohteena.

Toinen aiheeseen liittyvä julkaisu on Historians Without Borders -ryhmän Kenen historia, jossa päädytään ehdottamaan mm. seuraavia nimenomaan historianopetukseen liittyviä toimenpiteitä:

Suomen historia tulee nivoa selkeämmin osaksi maailmanhistoriaa kaikilla oppiasteilla. […] Opetuksen tulee pystyä käsittelemään myös Suomen suhdetta kolonialismiin ja kolonisaatioon.

Historian opetuksessa tulee rakentaa dialogia eri historiakertomusten välille. Erilaisten historiakertomusten yhteensovittaminen edistää yhteiskunnallista vuorovaikutusta ja suvaitsevaisuutta. Koululuokkien monikulttuurisuutta tulee hyödyntää kulttuurien välisen dialogin edistämisessä.

Kaikki edellä sanottu on siis tähdännyt sen päätöksen perustelemiseen, että David Livingstone -seura vaihtaisi nimensä.

Kiistämättömän pioneeriasemansa vuoksi historiallinen henkilö nimeltään David Livingstone soveltuisi kyllä ylirajaisen lääketieteen ympärille syntyneen seuran symboliksi. Hänen arvoaan tutkimusalan historiassa en siis halua kiistää, semminkinkään kun en tiedä siitä oikeastaan mitään. Mutta aivan riippumatta siitä, mikä hän oli miehiään tai mikä on hänen tosiasiallinen paikkansa trooppisten tautien tutkimisen historiassa, suuren tunnettuutensa myötä Livingstone symboloi ja edustaa kokonaista historian aikakautta, 1800- ja 1900-luvun alkupuoliskon siirtomaaimperialismia. Tuo kolonialismin kultakaudeksikin kutsuttu ajanjakso on nyt – ja mielestäni erittäin tarpeellisista syistä – uudelleenarvioinnin kohteena niin yliopistoissa kuin niiden ulkopuolellakin, esimerkiksi Rhodes Must Fall ja Black Lives Matter -kansanliikkeiden muodossa ja ansiosta.

Se, että Livingstone ei halunnut tutkimusretkillään edistää kolonialismin asiaa – häntä motivoi orjakaupan vastustaminen, johon hänen mukaansa paras lääke olisi kauppayhteyksien solmiminen – ei esittämästäni näkökulmasta ole olennaista, vaan se, miltä hänen toimintansa näyttää historiallisessa kokonaiskuvassa eli millaista maailmankuvaa hän tulee edustaneeksi. Halusi hän sitä tai ei, Livingstone oli todella merkittävä historian muutosagentti, jonka suuria lukijakuntia kiinnostaneiden matkojen myötä Euroopan maat – tunnetuin seurauksin – levittivät valtaansa yhä syvemmälle Afrikan sisäosiin.

PS: Nykyään, kun historiaan kohdistuvia kriittisiä katseita helposti moititaan siitä, että niissä halutaan ikään kuin pyyhkiä pois (cancel) historian henkilöitä tai ainakin mitätöidä heidän saavutuksensa, pidän tarpeellisena hieman taustoittaa paitsi tilaisuuden luonnetta myös motiivejani. Esitelmäni jälkeen pidettiin David Livingstone -seuran vuosikokous, jonka asialistalla oli seuran nimen muuttaminen. Koska minulta oli toivottu kannanottoa asiaan, käytin tilannetta hyväkseni puhuakseni kolonialismin historiasta ja sen tutkimuksen uusista tuulista; vaatimus seuran nimen muuttamiseksi tarjosi siihen hyvän retorisen astinlaudan. Mitä nimiasian ratkaisuun tulee, seuran hallitus ei ottanut kuuleviin korviinsa ehdotustani uudeksi nimeksi – Ylirajaisen lääketieteen seura – vaan päätti, että tästedes se käyttää nimeä Globaali terveys ry. Olenkin paraikaa laatimassa seuraavaa vuosikokousesitelmää työotsikolla ”Positiivisen ajattelun paradoksit eli miksi sairauksiin keskittyvä seuran nimessä on harhaanjohtavasti sana ’terveys’”.

#David Livingstone #transimperiaalinen #postkolonialismi #jälkikolonialismi

0 notes

mediasoppa · 7 years

Link

Julkaistu: 23.8. 2:00 , Päivitetty: 23.8. 8:34 USEAT maahanmuuttajataustaiset ihmiset kertovat HS:lle kokeneensa Turun joukkopuukotuksen jälkeen tavallista enemmän uhkailua, huutelua tai jopa väkivaltaa.

Poliisi vahvistaa puheen koventuneen, mutta ainakaan Helsingin rikostilastoissa ilmiö ei vielä näy. Poliisi vakuuttaa, että kaduilla on yhä turvallista.

ITÄ-UUDENMAAN poliisille tehdyn rikosilmoituksen mukaan Vantaan Pähkinärinteessä puukotettiin sunnuntai-iltana maahanmuuttajataustaista nuorta miestä.

Vuonna 1997 syntynyttä nuorukaista oli ilmoituksen mukaan lähestynyt kaksi miestä, jotka kyselivät, onko tämä muslimi. Sen jälkeen toinen miehistä oli ottanut puukon esiin. Asianomistaja kertoo saaneensa tilanteesta pieniä haavoja.

Rikosilmoituksen tehnyt nuorukainen pääsi pakenemaan paikalta ja soitti hätäkeskukseen. Poliisi tutkii tapausta törkeän pahoinpitelyn yrityksenä mutta ei ole tavoittanut epäiltyjä tekijöitä.

ESPOOSSA poliisi tutkii parhaillaan teini-ikäisen tytön pahoinpitelyä, jolla saattaa olla rasistinen motiivi. Uhri oli 16-vuotias somalitaustainen tyttö ja tapahtumapaikka hänen kotirappunsa Espoon Leppävaarassa.

HS ei ole puhunut tytölle itselleen suoraan, mutta hänen sukulaisensa Fadumo Bulhan kertoo, että myöhään lauantai-iltana vanhempi suomalainen mies oli alkanut huudella tytölle törkeyksiä rappukäytävässä.

Bulhanin mukaan mies oli syyttänyt 16-vuotiasta tyttöä Turun tapahtumista ja käskenyt tämän painua kotiinsa. Tyttö oli pyrkinyt lähtemään pois paikalta, jolloin mies oli lyönyt häntä päähän. Tyttö putosi alas portaita ja sai aivotärähdyksen.

Paikalle soitettiin poliisi, ja tyttö vietiin Jorvin sairaalaan. Tapahtumasta on kirjattu rikosilmoitus, jonka poliisi vahvistaa.

”Emme ole vielä ehtineet kuulla asianosaisia, joten selvitämme vasta, mitä on tarkalleen tapahtunut”, sanoo rikoskomisario Jyrki Kallio.

Bulhanin mukaan tyttö on tapahtuneesta todella järkyttynyt.

”Ja niin minäkin. Miten voidaan käydä pienen tytön kimppuun? Ja minne kotiinsa hänen pitäisi mennä – hän on syntynyt Suomessa.”

Bulhan sanoo, että tapaus ei ole hänen lähipiirissään ainoa, vaikka se onkin vakavin. Hän kertoo miettivänsä itsekin, onko Suomessa enää turvallista olla, vaikka Suomi on hänen kotinsa.

ILMAPIIRIN kiristymisen tietää myös kurditaustainen yrittäjä Rawand Asad Ali, joka pitää parturiliikettä Viikin Prismassa Helsingissä. Turun iskun jälkeen hänet on uhattu tappaa kahdesti.

”Ihmiset sanovat pahoja sanoja ja asioita. Esimerkiksi muutama päivä sitten Leppävaarassa olin menossa kauppaan, kun pyörällä liikkunut mies tuli kiusaamaan ja huutelemaan minulle”, Ali kertoo.

Huutelu ja uhkailu on Alille entuudestaan tuttua – Turun puukotusten jälkeen sitä on vain ollut normaalia enemmän. Hänen mukaansa uhkailijat ja häiriköijät iskevät useimmiten silloin kun hän käy asioilla tai kävelee kadulla. Siksi suomalaiset ystävät ovat neuvoneet häntä hetken välttämään julkisia paikkoja.

”Ei minua pelota. Minua on uhkailtu aina Suomessa asuessani. Muutin tänne vuonna 2008 ja asuin aluksi Joensuussa”, Ali kertoo.

”Yritän vain kestää. En voi oikein tehdä asialle mitään. En ole ilmoittanut edes poliisille. Teen töitä seitsemänä päivänä viikossa pitkiä päiviä enkä siksi ehdi.”

Ali asuu yksin, eikä hänellä ole perhettä, jonka puolesta pelätä. Hän sanoo ymmärtävänsä, että ihmiset ovat surullisia ja vihaisia.

”Minäkin olen surullinen.”

HÄLYTTÄVÄN moni muslimi on viime päivinä kohdannut uhkailua, arvioi Nuoret muslimit ry. Järjestön tietoon on tullut paljon sellaisten ihmisten kokemuksia, jotka ovat kohdanneet uhkauksia tai ilkivaltaa.

Järjestö kerää kokemuksia nimenomaan Turun iskun jälkeisistä tapauksista, joita järjestö kutsuu ”kostoniskuiksi”. Nuorten muslimien mukaan pelkkä ulkonäkö näyttää riittävän verukkeeksi hyökkäykselle.

Yhdistyksen Helsingin-jaoston puheenjohtaja Nahla Hewidy sanoo, että monissa tapauksissa uhkailija on myös huutanut ensin jotain Turkuun liittyvää.

Uhkailujen tarkkaa määrää järjestö ei pysty sanomaan, ja juuri sen takia nyt kerätäänkin lisää tietoa. Järjestö kehottaa uhkailua tai väkivaltaa kokeneita ihmisiä ilmoittamaan tapahtumista suoraan poliisille mutta aikoo myös itse luovuttaa keräämänsä tiedot myöhemmin viranomaisille.

MYÖS Helsingin muslimien yhdyskunnasta arvioidaan, että täysin sivullisten ihmisten kohtaama vihapuhe on lisääntynyt.

”Meille on soittanut monia ihmisiä, jotka ovat kyselleet, että mitä teemme. Olemme sanoneet, että olkaa varovaisia”, kertoo Muhammed Mustafa Adam, yksi hallituksen jäsenistä.

Hän ei ole vihapuheesta yllättynyt. Hän ajattelee kuitenkin, että asialla ovat Suomessa pienet ääriryhmät. Hän uskoo useimpien ymmärtävän, että muslimitkin ovat järkyttyneitä ja surullisia Turun tapahtumista.

”Turun hyökkääjä ei millään tavalla noudata islamin oppeja. Osasimme silti odottaa, että viha muslimeja kohtaan voi lisääntyä. Pitäisi ymmärtää, että tämä Turun teko oli hyökkäys meitä kaikkia suomalaisia vastaan”, Adam sanoo.

HELSINGIN poliisin tietoon ei ole tullut lisääntynyttä ulkomaalaistaustaisten uhkailua tai häirintää ainakaan hälytystehtävinä, sanoo yleisjohtaja Teemu Lappalainen.

Lappalaisen mukaan tieto uhkailusta tai häirinnästä päätyy poliisin koneistoon todennäköisemmin muuta kautta. ”Ihminen marssii poliisiasemalle tekemään rikosilmoituksen”, hän arvioi.

”Perushuutelu ei yleensä edes tule poliisin tietoon. Ja jos uhataan, sellaisiinkaan tilanteisiin poliisia harvemmin soitetaan. Toivotaan vain, että tilanne menee ohi.”

Lappalainen kuitenkin vakuuttaa, että uhkaavassa tilanteessa poliisipartio lähtee tarvittaessa paikalle.

Myös ylikomisario Jari Taponen sanoo, että Helsingin kaduilla on pääasiassa yhtä rauhallista kuin aina.

”Olemme kyllä huomanneet, että somessa uhkailu on lisääntynyt ja retoriikka selkeästi koventunut. Mutta rikostilastoissa tämä ei näy ainakaan heti.”

Taponen sanoo, että tilastoissa mahdolliset muutokset voivat näkyäkin viiveellä.

Hän lisää, että poliisi on Turun tapahtumien jälkeen aktiivisesti liikkunut esimerkiksi kouluilla ja nuorisotaloilla sekä pyrkinyt tavoittamaan monenlaisia maahanmuuttajien yhteisöjä. Poliisin korviin ei ole kantautunut, että ihmiset olisivat kokeneet tavallista enemmän esimerkiksi uhkailua muualla kuin verkossa.

Katupartioliike Soldiers of Odin marssi lauantaina Helsingin keskustassa. Taponen kertoo, että marssi sujui rauhallisesti. Siihen osallistui noin viisikymmentä katupartion väreihin pukeutunutta ja joitain kymmeniä muita ihmisiä.

KIRISTYNYT ilmapiiri on saanut myös monet kaupunkilaiset reagoimaan.

Esimerkiksi Helsingin Jätkäsaaressa monet asukkaat ovat ryhmittyneet tukemaan paikallista parturia, jonka liikkeen ikkuna rikottiin viikonloppuna keskellä yötä heittämällä kivi sisään ikkunasta.

Teon motiivista ei ole tietoa, mutta Jätkäsaaren kaupunginosan Facebook-ryhmässä tapahtunut tulkittiin rasistiseksi hyökkäykseksi.

Syntyi vastareaktio: naapurustosta moni ilmoitti haluavansa tukea pidettyjä yrittäjiä. Jätkäsaaressa ja Ruoholahdessa perustettiin rasismia vastustava ryhmä. Joku sanoi varsinkin nyt menevänsä leikkauttamaan tukkansa, ja toinen tahtoi viedä yrittäjille kukkia ja suklaata.

”Täällä asuu todella hyviä ihmisiä”, sanoo parturiyrittäjä Dhais al-Baiati.

#suomi

126 notes · View notes

muymucho-blog1 · 6 years

Text

Ajatuksia innovaatioista ja innovoinnista

Innovaatiot ja innovoinnit ovat nykyään varsin usein arjessa esiintyviä sanoja. Vaikka sanat ovat jo tulleet niin tutuiksi, niiden syvempi merkitys tai sisältö on saattanut jäädä vaille parempaa pohdiskelua. Ehkä onkin aiheellista pohtia, mitä sanojen taakse kätkeytyy?

Tilastokeskuksen määritelmän mukaan innovaatiot käsitteenä ovat yrityksissä tapahtuvaa kehitystyötä, jossa luodaan kokonaan uusia tuotteita tai palveluja. Myös jo olemassa olevan tuotteen, palvelun tai toimintatavan olennainen päivitys tai muokattu versio voi olla innovaatio. Ratkaisevaa onkin, että innovaatio on selvästi edeltänyttä mallia erilaisempi, se on uusi, erilainen, aiemmasta ratkaisevasti poikkeava tai jopa markkinoita mullistava ajatus, keksintö tai idea, joka on laitettu toteutukseen ja tuottamaan. Innovaatio voi olla myös oman organisaation tai yrityksen ulkopuolelta käyttöön otettu toiminto, eli innovaatiot eivät ole vain omassa toimintayksikössä luotoja kokonaisuuksia. http://www.stat.fi/meta/kas/innovaatio.html

Toisinaan olen kuullut, kuinka kansan keskuudessa ideoiden ja innovaatioiden määritelmät voivat sekoittua perinteisiin ideoihin verrattuna. On kuitenkin muistettava, että innovaatio on eri asia, kuin idea. Idea voi toki kasvaa ja muuttua innovaatioksi, mutta silloin idea tulee saada tuottamaan. Toisin sanoen innovaatio on tuottavaa toimintaa, kun taas idea voi jäädä toteuttamatta. Innovoinnista puhuttaessa monelle voi ensimmäisenä tulla mieleen teknologiset saavutukset ja kehittäminen. Innovointi on kuitenkin paljon laajempi käsite, sillä innovoida voi myös strategioita, yrityksen tarjoamaa tai vaikka brändimielikuvaa. https://www.etla.fi/julkaisut/dp1220-fi/

Itse olen ollut käytännön tasolla näkemässä ja kokemassa idean jalostumista yrityksen arvoketjustrategiaan liittyväksi innovaatioksi. Valmismatkoja järjestävällä toimijalla järjestettiin koulutuspäivän yhteydessä pienryhmissä ideariihi, jossa ideoitiin uusia palvelumuotoja lomamatkaajille. Yhdessä pienryhmässä keksittiin, että matkaopas tulisi olla matkaajan tavoitettavissa muulloinkin, kuin vain lomaviikon tiettynä aikana hotellien vastaanottotiloissa. Ajatusta innovoitiin eteenpäin ja lopulta syntyi palvelu nimeltään Guide Online. Tämä palvelu muotoutui kokonaisuudeksi, jossa asiakas pystyi kysymään tulevaan lomaan askarruttavia asioita sähköisesti jo viikkoja ennen lomalle lähtöä. Loman aikana onlineopas päivysti sähköpostin ja sosiaalisen median lisäksi myös puhelimessa vuorokauden ympäri. Vielä loman jälkeisillä saatesanoilla pyrittiin varmistamaan asiakastyytyväisyys. Tämä innovaatio muodostaa nykyään tärkeän osan asiakkaan loman onnistumisessa. Voidaankin sanoa, että olemassa ollut palvelu uusittiin täydellisesti, eli tästä muodostui innovaatio.

Kansakuntana meitä on kannustettu innovoimaan jo kauan. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra on kannustanut suomalaisia pyrkimään innovaation kärkimaaksi esimerkiksi vuonna 2005. Mielestäni onkin selvää, että meidän tulee innovoida ja luoda uusia innovaatioita, jotta säilytämme asemamme ja tuottavuuden kansainvälisessä vertailussa samalla, kun globalisaation myötä teollisuustuotantoa on siirtynyt Suomesta halvemman tuotantokustnnusten maihin. Miettiessäni, että tuovatko innovaatiot meille hyötyä yritystoiminnan ulkopuolella, on vastaukseni vahva kyllä. Esimerkiksi Turun Telakan edistykselliset innovaatiot ja osaaminen ovat poikineet telakalle täyden työllisyyden, jonka ympärille tarvitaan monipuolisia palveluja vähintään koko Varsinais-Suomen alueelle alihankinnoista ja heidän innovaatioista puhumattakaan. https://www.sitra.fi/uutiset/suomesta-innovaatiotoiminnan-karkimaa/

On aika katsoa tulevaisuuteen. Suomi tarvitsee nyt ja jatkossa innovaatioita ja rohkeutta innovointiin. Mieleeni on jäänyt kansantalouden oppitunnilta, että vain pieni prosentti nykyään käytössämme olevista tuotteista ja palveluista oli olemassa sata vuotta sitten. Kun tämä käännetään toiseen suuntaan, voitaneen olettaa, että yhtä lailla moni tulevien vuosikymmenten innovaatiot ovat edelleen keksimättä ja tuotteistamatta. Olemme jo kerran olleet maailman huipulla matkapuhelinteknologiassa. Se todistaa, että meillä on osaamista ja innostusta uuteen. Toivonkin, että kannustava ilmapiiri uusien innovaatioiden luomiseen säilyy myös tulevaisuudessa. Onneksi tähän on herätty esimerkiksi innovaatiokilpailujen merkeissä ja aktiivisella seurannalla, kuinka asemoidumme digitalisaatiossa kansainvälisesti. https://www.businessfinland.fi/ajankohtaista/uutiset/2017/fintechin-digi-innovaatio-haussa--osallistu-kilpailuun/, https://www.etla.fi/julkaisut/digibarometri-2017/

Lähteet:

Businessfinland.fi https://www.businessfinland.fi/ajankohtaista/uutiset/2017/fintechin-digi-innovaatio-haussa--osallistu-kilpailuun/

Etla 1. https://www.etla.fi/julkaisut/dp1220-fi/

Etla 2. https://www.etla.fi/julkaisut/digibarometri-2017/

Sitra https://www.sitra.fi/uutiset/suomesta-innovaatiotoiminnan-karkimaa/

Tilastokeskus http://www.stat.fi/meta/kas/innovaatio.html

1 note · View note

neekkis · 7 years

Note

Hei, osaatko mitään hauskoja sananlaskuja/tongue twistereitä? :D Yritin just keksiä suomeks semmosia mut mieleen tuli vaan ne tavalliset kokon kokoamiset ja vesihiidet hississä ja mustat kissat :"D Ja olis kiva tietää enemmän opettavaisia sananlaskuja suomeks :D

Mä en ite tiiä juuri mitään mutta löysin tällaisia:

Tongue Twistereitä eli kielijumppaa: http://www.uebersetzung.at/twister/fi.htm

Ja suomalaisia sanalaskuja: https://fi.wikiquote.org/wiki/Suomalaisia_sananlaskuja

Mulle ainakin paljon uusia, en edes tienny, että meillä on noin paljon kielijumppa-sanoja/lauseita. Hexakosioihexekontahexafobia on oma ehdoton suosikkini.

#Anonymous

6 notes · View notes

elankar · 5 years

Text

Todellinen lepakkovuoro

Illan tunneilla meitä vietiin. Ensin oli englannin tunti B1-tason opiskelijoille, jossa vedimme tunnin esittelyn Suomesta, Suomen historiasta ja koulutusjärjestelmästä. Sen perään toinen aivan samanmoinen setti C1-tasolle. Tämän jälkeen olimme jo maan tapaan sopien aikataulusta myöhässä, kun illan kolmas tunti alkoi yhdeksältä. Pääsimme haastateltavaksi kolmannelle englannin tunnille, jossa opiskelijat olivat opiskelleet englantia vain vajaan vuoden. Tämä oli heille ensimmäinen kerta, kun he pääsivät käyttämään kieltä ja kommunikoimaan vain sen avulla ihan oikeiden ulkomaalaisten kanssa. Paljastimme heille myös salaisuuden joulupukin todellisesta majapaikasta.

Opiskelijat olivat mukavia ja kiinnostuneita. Into oppia kieltä näkyi, ja tunsimme olomme aidosti tervetulleiksi. Opetimme myös tärkeitä suomalaisia sanoja, kuten jääkiekko, noniin ja revontulet. Kyllä niillä pärjää!

Mutta ehkä tunnin päättyminen puoli yhdeltätoista voisi tehdä tiukkaa kotona Tampereella. Vai mitä mieltä olette?

0 notes

101tapaavalmistaaperuna · 5 years

Text

Tapa 44

Kertaus on opintojen äiti

eli, koska todennäköisesti kovin moni ei jaksa lukea minun valtavaa postauskasaani, joten päätin nyt sitten pistää kaikki tapahtumat elokuusta joulukuuhun noin suunilleen kasaan, että laiskemmillakin lukijoilla on mahdollisuus seurata hyvin mielenkiintoista elämääni keskellä ei-mitään Saarin maalla :D

Postauksia voi selata helposti Archivesta tai vaihtoehtoisesti Resepteistä, jos niitä kaikesta huolimatta tahtoo selata tai lukea :-)

Heinäkuu (tavat 1-2)

Saavuin. Oli hirvittävän kuuma kuten Suomessa.

Iskä unohti antaa Rotaryn vaatiman hätärahan, joten tungoksessa piti mennä se hakemaan... Juuri ja juuri ehdin ostaa vettä, jota en sitten edes ehtinyt juoda. Nyt Novellen pullo on käytössä koulussa vesipullona..

Saksan taitoni oli tasoa ymmärrän ok ja perusjuttuja kuten ravintolassa käynti menee, koulusanastoa, harrastussanastoa... mitä nyt koulussa. Ja sitten jotakin tosi omituista sanastoa, kuten Fakultät, joka on suomeksi tiedekunta (yliopistossa). :DD

Elokuu (Tavat 3-10)

Asuin YEOn luona noin 10 päivää ja tutustuin YEOn koiraan, joka on aina innoissaan, kun käyn kylässä.

Koulu alkoi 6.8. Minä olin luokalla 10, jota ovat muutamat kovasti jälkeen päin ihmetelleet ikäni takia.

Hirveän väännön jälkeen sain vaihdettua luokkaa 23.8. (24.8. alkoi luokka 11) Minulle väitettiin, että luokka 10 olisi parempi kavereiden saamisen ja saksan taidon kartuttamisen takia. Ironisesti sain kavereita heti päivästä 1 luokalla 11. (Lue lisää)

Tuli vierailtua lähiympäristössä .. Ei mitään sen kummoisempaa: koulua ja kuumuudessa paahtumista

Syyskuu (Tavat 11-19)

Ruotsi mainittu thorilla tavataan

Ensimmäinen tapaaminen muiden piirin vaihtareiden kanssa Eisenbergissä (Lue lisää...)

Pääsin ensimmäistä kertaa Trieriin, jossa on sitten rampattu muutamisen kertaa :) (Lue lisää ja katso kuvia...)

Kävin useamman kerran Saarbrückenissä.

Koulusta on jo löytynyt inhokkiaineet sekä lempiaineet :-)

Kävin Ranskassa ja Luxemburgissa (Lue lisää, katso lisää kuvia)

Arki liukuhihnautui: kaikki tuntuu suhteellisen normaalilta...

Lokakuu (Tavat 19-28)

Kielikurssi a.k.a. get-together feat. piirin vaihtarit - mitään ei todellisuudessa opittu. Jos ei saksaa ollenkaan osannut, itsensä esittely ja hieman sanastoa. Kielioppia ei juurikaan käyty... Hyvin pettynyt olen kielikurssiin, koska meidät piti jakaa osaamistason mukaan mutta näin ei tehty ja minulle tämä oli siis aivan turha kurssi. Worms oli toki hieno kaupunki historiallisen merkityksen takia. :-)

Kielileirin jälkeen host-perheessä vaan host-veli saa käyttää englantia kanssani. Muuten arki menee saksaksi... (paitsi englannin tunnit ja jos jotain ei mitenkään ymmärrä esim. koska aivan uusia sanoja, joita ei pysty kontekstista päättelemään)

Pfalz-tour eli kierrettiin hieman Rheinland-pfalzia. (Lue lisää... ja selaa kuvia...)

Ensimmäisen kerran vierailin Frankfurtissa. Aikaisemmin olen ollut vain lentokentällä. (Lue lisää...)

Lokakuussa oli yhä todella lämmin. 15-25 -astetta taisi yhä olla... Minulle kuitenkin kuin kesä :)

Kävin taas Trierissä. Tällä kertaa teemana Marx. (Lue lisää ja sellaa kuvia... (sisältää myös sieniretken))

Sain Saksan perustuslain ja iloitsin siitä. (Tapa 27)

Vierailin Hessenissä (Lue ja näe lisää tästä retkestä..)

Marraskuu (Tavat 29-35)

Pääsin Bonniin! Ja sain kerättyä kirjoja, joita minun oli tarkoitus ostaa! :D (Lue lisää ja selaa kuvia...) Oli mahtava reissu! :-)

Hostaava Rotary-clubi sai vieraita liettuasta ja heidän kanssaan käytiin vähän kiertämässä Saarlandia. Tästäkin on kuvia! Klikkaa tästä

Kolmatta kertaa tapasin muiden vaihtarien kanssa. Tämä tapahtui Heidelbergissä kulttuuriviikonlopun merkeissä. Lue lisää

Vasta marraskuussa ilma alkoi olla viileämpää. Tosin minulle yhä normaalia lämpimämpää.

Arki tuntuu normaalilta. Joskus on jotenkin omituinen olo, kun jotkut opettajat kohtelevat minua eri tavalla kuin muita oppilaita... Saksa sujuu jo huomattavasti paremmin.

Joulukuu (Tavat 36-43)

Berliinin matka!!!! Mahtava kokemus, vaikka muutaman ihmisen alkoholin käytön takia saimmekin matkustuskiellon! Menisin vaikka heti uudestaan Berliiniin :-) Vielä on paljon nähtävää jäljellä! (Berliinipostaukset: 1, 2, 3, 4, 5, postauksissa on myös paljon kuvia, vaikkei tekstejä jaksaisi lukea!)

Kävin taas Trierissä. Lisää kuvia ja tekstiä tästä historiallisesti kaupungista tästä linkistä.

Joulukuu meni nopeasti ohi. Muutama viikko vaan ja puolet vaihdosta mennyt.

Mitä minulle on jäänyt käteen?

21 kirjaa, joista puolet on mangaa ja puolet Saksan historiaa käsitteleviä kirjoja. Tämä ylimääräinen ykkönen on etiikkaa/filosofiaa käsittelevä teoreettinen kirja :-)

Saksalla pärjään suhteellisen hyvin. Sanon yhä suhteellisen hyvin. Niin kauan, kun en pysty lukemaan kunnon kirjaa tietämättä 99 % sanoista, en voi sanoa osaavani hyvin saksaa vaikka muiden mielestä osaankin hyvin saksaa. Lisäksi puhuessani huomaan joskus tuottavani sanat väärässä järjestyksessä suustani.

Kavereita :D Saksalaiset tosin toimivat kuten suomalaiset: oma porukka, oma rauha. Ihan mukavia ovat, jos/kun puhuu. Tulee mieleen ihan Suomi ja suomalaiset...

Minusta tuntuu, että sitä enemmän luen Saksan historiasta, sitä hämmentyneempi olen...

Ylikäytetty meme mutta ei se mitään...

Vaikka Suomi ja Saksa eivät aivan hirvittävästi eroa (lähinnä jos otetaan vertailuun esimerkiksi Kiina ja Saksa - huomattavasti enemmän eroja), niin eroja kyllä löytyy hyvin paljon. Saksassa on nimittäin muutamia erikoisia tapoja, kuten kengät otetaan olevinaan pois jalasta mutta sitten saatetaan kuitenkin marssia omaan huoneeseen kengät jalassa ja sitten ottaa kengät pois???

Muita erilaisuuksia:

taputtamisen sijaan koputetaan nyrkillä pöytään

ruokaostokset pistetään vaan takakonttiin. Ei mitään kasseja tai muita apuvälineitä, että ostokset olisi helppo kantaa. Sylissä ne kannetaan kotiovelle auton takakontista

voita ja hilloa samalle leivälle. Tämä on minusta jotenkin hassua. Ei ihan minun makuuni... Saksassa muuten syödään enemmän voita kuin margariiniä - tätä suurta huijausta. Ruokatarvikkeet ovat muuten Saksassa halvempia.

Historia ja sen vaikutukset huomavasti ‘isommin’ esillä. Saksan historia on toki ‘pidempi’ myös...

Bussiliikenne järjestetty koulujen mukaan aika lailla... Toista voi sanoa Lappeenrannan bussiliikenteestä. Tosin kouluaikojen ulkopuolella bussit tuppaavat vaikeammaksi.

Sää on toki lämpimämpi :D

Vaikka saksalainen haluaa bussissa itselleen kaksi istuinta kuten suomalainen, hän on tuttaviensa kanssa enemmän kosketuksissa kuin suomalainen.

Koulussa opitaan ehkäpä enemmän koulua varten...

Yhtäläisyyksiä:

junat ovat “ajoissa”. Eli usein ollaan ajoissa mutta ei sitten kuitenkaan....

saksalaisten tarve kysyä, mitä tykkään säästä. Muita, mistä kysytään: ruoka, kaupunki itse, ihmiset...

Joulukuusi, joulukalenteri, joulumarkkinat, yleensäkin joulunvietto vaikka ruoka ei ole samanlaista

Mitä Suomesta kuulee:

Suomessa on nättiä: Helsinki on nätti kaupunki ja muuten on sitten hiljaisuutta ja metsää. Lappi on kaunis paikka talvella

Lunta, lunta ja lisää lunta. “Kuinka kylmä Suomessa nyt on?”

Suomalaiset on fiksuja :-) että jos joku menee nyt tämän pilaamaan niin olen ikuisesti suolainen tälle ihmisille tosin tämä johtunee suomalaisten paremmasta pisa-menestyksestä todennäköisesti eniten?

Hiihto. Joskus kuulee mainittavan muutamia vanhoja hyviä suomalaisia urheilijoita

Suomi on osa skandinaviaa jossakin tai jonkun yhteydessä. Jos on jotakin muuta pohjoismaalaista, minun puoleeni käännytään. Valitettavasti en ole ihan ekspertti norjalaisen kulttuurin kanssa :(

Koulu

Ollaan tiukempia: numerot ovat kaikki kaikessa...

Erikoinen koulujärjestelmä, josta kovasti valitetaan mutta asialle ei tehdä mitään. Jännittävää.

Ei koululounasta. Toisessa gymnasiumissa on kai joillekin luokille lämmin ruoka mahdollinen mutta maksullinen? Olen todella hämmentynyt tästä. Mutta siis eväät matkaan tai osta koulusta

Koulusta valmistutaan täällä iällisesti meidän kouluja vuotta aikaisemmin. Se on tosin kiinni osavaltiosta, että minkä ikäisenä ylioppilaskirjoitukset kirjoitetaan

Aktiiviisuudesta saa erillisen numeron. Jos olet siis ujo tai epävarma luokassa ääneen puhumisesta, numero laskee, vaikka kokeessa olisitkin saanut täydet pisteet...

Minä en saa numeroita. (/todistusta) Tämä tehtiin selväksi kun vaihdoin luokkaa. Mietin kovasti, olisinko saanut muka luokalta 10 todistuksen. Mitähän minä sillä olisin tehnyt... Yksi opettaja ei anna minun tehdä koetta ollenkaan. Osalle on vähän sama ja se, teenkö kokeen vai en. Osa kysyy, teenkö myös kokeen ja osa jopa antaa minulle numeron kokeesta :D

Minulla on tällä hetkellä 39 viikkotuntia. Näistä 3 on hyppytunteja, jolloin minun on pitänyt pysyä koulussa, koska asu(i)n kovin kaukana. Minulla on kolme tuntia enemmän kuin muilla.

Joka aamu ylös kuudelta (paitsi maanantaina saa nukkua tunnin enemmän) ja 6:40 pitää lähteä kävelemään bussipysäkille. Koulussa olen noin 7:35-7:40 eli matka kestää noin tunnin. Tämä tosin muuttuu kevätpuolelle :-)

Huom! Kaikki kokemukseni ovat totta kai hyvin subjektiivisia :-)

0 notes

anna-kaisa-oppija-blog · 7 years

Text

Digi1.6 Trendikäs (vaikeaselkoinen) vuosi 2017

Käytettävä aineisto, Edelmanin trendiraportti, oli mielestäni todella vaikeaselkoinen. Tässä siis pintaraapaisu tuosta raportista, valitettavasti raportin syvempi pohdinta jää jonkin verran hämärän peittoon.

Ensimmäinen trendi käsittelee tapaa, jolla ihmiset ovat vuorovaikutuksessa videosisällön, virtuaalisen todellisuuden ja ”lisätyn todellisuuden” kanssa. Tämä lisätty todellisuus (augmented reality) on mielestäni mielenkiintoisin: Näkymää katsellaan läpinäkyvien näyttöjen kautta, ja siihen on lisätty tietokonegrafiikalla tuotettuja elementtejä. Tämä kaikki tulee kasvamaan vuonna 2017. Tulevaisuudessa striimien pituus lyhenee pääosin alle seitsemään minuuttiin ja 360-asteen videomainonta tulee itsestäänselvyydeksi.

Toinen trendi on digitaalisuuden kasvu, digitaalinen media on päässyt lapsenkengistään ja kehittyy huimaa vauhtia eteenpäin ja asettaa uusia vaatimuksia tehokkuudelle. Koko internetmaailma sivistyy, mainonta kohdistuu paremmin ja monikanavoituu. Mittausmenetelmät yrittävät pysyä mukana koko ajan muuttuvassa ympäristössä.

Kolmas trendi kertoo digitaalisen markkinoinnin olevan monimutkaisempaa kuin ikinä. Digimainonta on runsasta, kohderyhmän tavoittaminen hankalaa! 2017, digitaalisen mainonnan budjetti ylittää TV-mainonnan budjetin ensimmäistä kertaa. ”Mikrovaikuttajat” eli (esimerkiksi tubettajat 1000-100.000 seuraajineen) vaikuttavat tehokkaammin kuluttajiin ja oppivat myös brändäämään itseään ja sitä kautta tienaamaan rahaa.

Neljäs trendi on hakukoneoptimoinnin ”uusi tuleminen”. Äänihaku muuttuu yleisemmäksi, enää ei tarvitse kirjoittaa hakeakseen. Meillä teinit käyttävät vallan tätä toimintoa, se säästää aikaa. Lopputuloksena joskus huvittaviakin tuloksia, jotka tuovat lisäarvoa hauskuuttamisella! Yrityksiä kannustetaan kohdistamaan mainontaa paremmin, pitää olla segmentit. Pitää myös tietää, miltä oma brändi näyttää netissä.

Viides trendi on OTT (over-the-top) -viihteen “vallankumous”, joka ymmärrykseni mukaan tarkoittaa internetpohjaisten viihdepalvelujen kasvua. Otetaan siis parhaat päältä, blokataan mainokset, katsotaan mitä halutaan, missä halutaan ja koska halutaan. Mobiililaitteesta katsotaan pidempiä ohjelmia, jopa elokuvia. TV- ja leffamainonta siirtyvät enemmän somen ja digimedian puolelle. Tämä trendi on ehkä eniten vaikuttanut minun elämääni, en katso enää mitään suoraan televisiosta, koska välttelen tietoisesti mainoksia sekä roskaohjelmia, joita mielestäni on suurin osa ohjelmavirrasta.

Kuudes trendi ovat Botit ja keskustelukokemusten kehitys (internetissä). Chatbotit neuvovat usein kysytyissä kysymyksissä, voit lahjoittaa ja tilata niiden avulla. (Meinasin tähän kirjoittaa ”heidän avullaan”, tämä mielestäni kuvaa bottien ”integroitumista” yhteiskuntaan!). Myös viestiapplikaatiot kehittyvät ja trendi viestinnässä menee enemmän one-to-one -suuntaan.

Seitsemäs trendi koskee markkinointia, business-to-business -markkinointi valtaa alaa esimerkiksi somessa, kun ennen mainonta esimerkiksi facebookissa oli suunnattu kuluttajalle. Markkinointi tarvitsee lisää ”taidetta” ja kekseliäisyyttä, parhaimmat innovaattorit vievät pisteet kotiin.

Kahdeksannen trendin ymmärtämiseen piti kaivaa suomalaisia sivuja avuksi selvittämään sanoja auki. ”Blockchain” on lohkoketju ja sen perusperiaate on läpinäkyvä ja hajautettu tietokanta, jota kaikki voivat ylläpitää. Tapahtumat tallennetaan lohkoiksi ja suojataan luotettavasti niin, ettei niihin voi enää jälkikäteen kajota, ja liitetään osaksi muita lohkoja. Lohkoketju kehittyy talouden työkalusta ”storytech” -puolelle. Tämä termi tarkoittaa sitä, että esimerkiksi yrityksessä henkilöstö kertoo tarinoita, jotka eroavat toisistaan, mutta tarinoiden ydin on sama, eli yrityksen perusta. Yleisölle eli kuluttajille voi antaa pähkinän purtavaksi, tarinan koottavaksi. Rehellisesti sanottuna minulla ei ole mitään hajua, mitä tämä tarkoittaa.

Lähteet:

http://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/lohkoketjuteknologia-pahkinakuoressa-tama-kannattaa-tietaa-6537904

https://www.slideshare.net/EdelmanInsights/digital-in-2017-making-business-impact-in-a-changing-world

http://storytelling.fi/2015/01/tarinat-ja-tulevaisuus/

4 notes · View notes