#kainalossa

[reipas]

In Finland we don't say "to be held in one's arms". We say "to be in one's armpit" and I think that's kinda gross.

#kainalossa #finnish #suomitumppu #yeah #suomitumblr #suomi

[ooc-sohvikset]

#älä pyydä mua pukeutuun mä oon housuton riehuja #ootteks ikinä tavanneet ketään tyyppejä netistä ilman että tiiätte miltä ne näyttää ja sit pitää antaa joku tuntomerkki #tori.fi-kaupat on siitä helppoja että harvemmin samalla metroasemalla on toista tyyppiä sama tavara kainalossa samaan kellonaikaan #kuten taiteltava retkipatja tai metrin mittainen hamsterihäkki ihan vain esimerkkejä antaakseni #santeri ja katja #tampere #sohvikset #sohvaperunat #kausi 11 #yle #suomi #suomitumblr #suomitumppu

[tunnaa-unnaa]

Miksei ollu patonkeja kainalossa?

Vain viisuissa

#blah blah #eurovision #euroviisut #finnish #EV

[vinterqn]

"Missä oli punkkulasi ja miks ei ollu patonkia kainalossa?" Mikko pls 😭

[kurnutus86]

Karhusta gaselli Käärme käsivarresta Reisissä Nagasaki Ja iholla avaruus Aurinko suussa, kainalossa kuu Nivusia polttaa tärisevä maa Anna ruhon puhuu, nyt nykii!

#Youtube

[bunnyloveschick]

Käyn yksin yöhön mustaan

on mieli murheinen

sun jos saan yöhon seuraksein

niin rakkauden ja rauhan löydän itsellein

Pidä kii, pidä kii

pidä huolta talvi-illoin

pidä tiukasti kii

älä päästä milloinkaan

Pidä kii, pidä kii

pidä kainalossa silloin

kun on pimeä yö

sydän täynnä murheita

Vain tummat varjot valvoo

en jaksa odottaa

pois jos viet paikkaan suojaisaan

niin helpompaa on kestää talvi kahdestaan

Pidä kii, pidä kii

pidä huolta talvi-illoin

pidä tiukasti kii

älä päästä milloinkaan

Pidä kii, pidä kii

pidä kainalossa silloin

kun on pimeä yö

sydan täynnä murheita

soolo instrumental

Pidä kii, pidä kii

pidä huolta talvi-illoin

pidä tiukasti kii

älä päästä milloinkaan

Pidä kii, pidä kii

pidä kainalossa silloin

kun on pimeä yö

sydän täynnä murheita.

#finnish

[artist-albert-edelfelt]

Pahvilaatikko kainalossa kävelevä nainen, Albert Edelfelt, Finnish National Gallery

http://kokoelmat.fng.fi/app?si=A+II+1284

#museumarchive #europeana #finnishnationalgallery #artmuseum #finngallery

[cedrellaw]

"Sveitsiläiselle linkkuveitselle", kun Kimmo puhuu Colognan viimeisestä kaudesta. "Mandariinit kainalossa", kun Kimmo kuvailee Kläbon kävelyä. Luettelo suomalaisista nimistä ihmisillä, jotka eivät edusta Suomea.

Kimmo on kingi. 😂

#suomiperkele #yle urheilu

[uhvelifraskov]

Mun on vieläkin välillä vaikee tajuta, että oikeasti seurustelen maailman ihanimman ihmisen kanssa ja täten mulla on oikeasti tyttöystävä. Elin niin monta vuotta kaapissa ja pelkäsin mun entisen kotipaikkakunnan konservatiivisia ihmisiä, kuuntelin kun ex-kumppani oli tosi homofobinen, mutta nyt mä viimein oon se onnellinen biseksuaali joka saa nukkua täydellisen ihmisen kainalossa ja olla just niin fucked up ku on. Elämä on ihmeellistä ❤️ rakastan mun tyttöystävää niin paljon.

#suomipaskaa #suomijutut

[finnish-art-gallery]

Pahvilaatikko kainalossa kävelevä nainen, Albert Edelfelt, Finnish National Gallery

http://kokoelmat.fng.fi/app?si=A+II+1284

#europeana #museumarchive #artmuseum #finngallery #finnishnationalgallery

[badhockeymom]

Tää ajatus nyt vain ilmoille koska en ehdi etsiä referenssikuvaa enkä ko. postausta mutta olette varmaan nähnyt sen kuvan jossa VTV:n Tytti Yli-Viikarilla on kainalossa Mielen tyyneydestä -kirja? Siitähän on jo tullu meemi jossa kirjan paikalle vaihdetaan omia suosikkeja. Mutta joo, mun pitäis ehdottomasti saada se canes-versio Etsivätoimisto Hurrikaani ja Kammokellarin salaisuus -kirjan kannesta.

Olikko se sää @sepastian-ahoey sen takana?

Tää sanallinen selostus oli nopeampi postata ku vastaava kuva lol

#bs #suomi

[vittumainennarttu]

Hei!

Ketkä on menossa Kummaconiin? Oon mahdollisesti menossa kaverini @pahanlapsi kanssa sinne ja se ois meille molemmille eka coni. Voiko joku neuvoo siitä miten coneissa ollaan? Saako jotakuta tulla jututtaan jos nähdään siellä?

#apua #kummacon #kenen kainalossa saa panikoida? #mää en tiiä mitään coneista

[ylensankiapriha]

Noniin jonkunlainen Vanhalan kotiinpaluu raapale tästä tuli.

Tuttu bussi jätti Vanhalan jälleen kotitalon tienristeykseen, josta kulki muutaman sadan metrin kärrytien pätkä kotitalolle. Vanhala kiitti kuskia pois kyydistä jäädessään, ja kiitti mielessään myös siitä ettei tarvitsisi enää viikon jälkeen l��hteä minnekkään. Ei rintamalle konttaamaan ja ryömimään. Ei pelkäämään omansa, saatikka muiden hengen edestä. Se kaikki oli nyt ohi, tai kaipa lapissa vielä jotakin sohittiin, muttei se häntä enää koskettanut, vaikka hänet olikin ylennetty alikersantiksi viimeisten selkkausten aikana. Hiljalleen Vanhala lähti kulkemaan tietää kotiinpäin, ja kuulosteli maaseudun hiljaisuutta, jossakin haukkui koira, ja muutama lintu sirkutti lähimetsikön puissa. Muuten vallitsi rikkumaton hiljaisuus. Se nosti vienon hymyn Vanhalan huulille. Pitkään aikaan hän ei ollut moista hiljaisuutta kuullutkaan. Kaikki hänen ympärillään näytti kovin samalta, mutta silti kovin erilaiselta kuin silloin kun lähtö sotaan tuli. Tai siltä hänestä ainakin tuntui. Mutta siitä huolimatta hän oli nyt tulossa kotiin monen vuoden jälkeen pysyvästi. Tarkalleen hän ei edes osannut mainita kuinka kauan aikaa oli kulunut. Liikaa, niitä nuoren miehen parhaimpia vuosia.

Siinä tiellä kulkiessaan hän näki kuinka keittiön verhot heilahtivat, ja kuinka siitä muutaman sekunnin kuluttua talon ulko-ovi reuhtaistiin auki, ja joku lähti lähestymään häntä juoksujalkaa. Se nostatti entistäkin leveämmän hymyn hänen kasvoilleen. Hän pysähtyi, ja laski repun selästään. Levitti kätensä, ja oli valmis vastaanottamaan tuon häntä kohti juoksevan naisen. Hänen vaimonsa. Tämä tuiskahti Vanhalan syleilyyn, eikä saanut sanottua mitään. Eikä saanut Vanhalakaan. He vain syleilivät toisiaan hiljaa, lujasti. Vanhalalta karkasi muutama ilon kyynel, sillä nyt viimeistään hän oli varma että kaikki oli lopulta hyvin. Lopulta he irtautuivat toisistaan hieman, ja katsoivat toisiaan. Kumpikin hymyili kyynelrannut poskilla. Vanhala nosti repun takaisin olkapäälleen, ja otti vaimonsa käden omaansa, ja hiljalleen he kulkivat tuvalleen, ja sisään ovesta, joka vaimon vauhdikkaan ulos siirtymisen vuoksi oli jäänyt retkottamaan auki. Koti näytti samalta kuin ennenkin, ihanan kodikkaalta, ja se tuntui kovin turvalliselta. Vanhala riisui saappaansa ja manttelinsa. Vaimo kertoi olleensa pian lämmittämässä saunaa. Vanhala hymähti, ja sanoi jatkavansa siitä mihin se oli jäänyt.

Saunan lämmettyä iltaa kohden Vanhala siirtyi pesulle. Saunan lämpö tuntui ihanalta, ja rauhoittavalta. Pian hän kuuli miten ovi kävi, ja vaimo kipusi lauteille hänen kanssaan. Vanhala hymyili vaimolleen, ja auttoi tämä viereensä istumaan. Ei kummankaan tarvinnut sen enempää puhua, sitä ehtisi myöhemminkin. Vaimon katse viipyili hetken Vanhalan kyljen arvella, ja hieman tämä sipaisikin sitä sormenpäillään. Vanhala vain hymähti, ja sulki silmänsä. Siinä se tosiaan oli. Sodasta oli jäänyt häneen konkreettinen merkki, joka ei koskaan lähtisi pois. Vaikka toisaalta mitäpä hän surkutteli, toisilta oli mennyt henki. Häneltä vain pala ihoa ja lihaa. Vanhala ravisti moiset ajatukset päästään, sillä hän tiesi ettei moinen surkuttelu auttaisi palaamaan takaisin koti torpan arkeen. Pian Vanhalan silmissä vilkkuikin tuttu tuike, ja tämä suikkasi suukon vaimonsa poskelle, ja kipusi lauteilta hinkkaamaan itsestään pinttynyttä likaa, joka ei aluksi ollut mitenkään halunnut lähteä irti, mutta luovutti se lopulta, ja valui huuhteluveden kanssa lattialle.

---

Myöhemmin illalla Vanhala makasi tutussa sängyssä peiton alla. Vaimo oli ehtinyt jo nukahtaa, ja tämä tuhisikin hiljaa Vanhalan kainalossa. Vanhala tuijotti kattoa, eikä häntä oikeastaan väsyttänyt. Vaikka toisaalta häntä painoi vuosien univelka. Mutta hän taisi olla liian onnellinen nukkuakseen. Hän oli selvinnyt, vaikka tiettyinä aikoina se vaikutti täysin mahdottomalta että sieltä jostakin selviäisi kukaan kotiin. Vanhala huokasi syvään, ja antoi mielensä hetken seikkailla kaatuneissa aseveljissä. Lehto, Koskela, Hietanen, Hauhiakin... Olihan noita enemmänkin. Ihan liikaa. Niin nuoria kaikki, niinkuin hänkin oli. Mutta toisaalta Vanhala oli kiitollinen että juuri hän oli selvinnyt. Nyt hän sai mahdollisuuden jatkaa elämäänsä. Perustaa perheen. Mitä ikinä sitten tulevaisuus toisikaan mukanaan. Hiljalleen Vanhalan silmät alkoivat painaa, ja tämä vaipui rauhalliseen uneen. Unessa kaatuneet ystävätkävivät hänet vielä hyvästelemässä ja kiittämässä kuka mistäkin. Uni oli rauhallinen, ja se toi Vanhalalle rauhan. Huulille kiipesi vielä pieni hymy, ennenkuin syvempi uni veti hänet syleilyynsä.

#Vanhala #Tuntematon sotilas #Tosiaan mietin jokusen illan että kehtaanko julkaista #Ei toi kirjottaminen oo mulle kovin kotoisaa hommaa #Mutta toisaalta tää pyöri mulla mielessä senverran paljon että pakko se oli kirjottaa

[nautintonarkki]

Mulla on ikävä sitä kun jaksoit jutella mun kanssa. Ja mulla on ikävä sun kainalossa ja sylissä olemista. Sun tukan silittämistä ja otsapusuja. Mull on ikävä sun käsiä mun rinnoilla ja pyllyllä ja sitä kun oot mun sisällä. Ikävä sitä miltä kuulostat kun laukeet. Ikävä sun seuraa. Sitä kun tuntui etten oo yksin.

#personal #me #suomipaskaa #tunteilua #buu :(

[hiidenneiti]

♣ mikä on hanhien havina vienan virran kainalossa? ne on kolme hiiden neittä, riisuit sulkansa kivelle, menit merta kylpemähän; illan ruskossa tulevat, aamun koitossa katoovat. tuo oli lippo linnustaja kiven kirjavan takana, katsoi siivet kaunehimmat. —helkavirsiä osa I: merenkylpijä-neidot

#helkavirsiä #estetiikka #blood // #hauska fakta: yks runon alkuperäsistä lopuista oli paljon graafisempi

[artist-albert-edelfelt]

Pahvilaatikko kainalossa kävelevä nainen, Albert Edelfelt, Finnish National Gallery

http://kokoelmat.fng.fi/app?si=A+II+1284

#finnishnationalgallery #europeana #artmuseum #finngallery #museumarchive