#nii nyt tää on tässä | Explore Tumblr Posts and Blogs

vakivallanvarjossa · 2 hours

Text

Taloudellinen väkivalta

Kirjoittanut Ellis

"Koska meillä ei ollu fyysistä väkivaltaa siks mä koin kanssa sen, että onko tää nyt niin paha, kun hän ei kuitenkaan lyö minua. Muistan että mä toivoin niin, voi että kumpa hän nyt ainaki löiskin minua niin ainaki olisi semmone selkeempi et nyt sä voit lähtee." Nainen, 26v

Taloudellinen väkivalta on henkisen väkivallan keino, jossa toista kontrolloidaan taloudellisin keinoin. Esimerkkejä taloudellisesta väkivallasta on muun muassa toisen rahojen tai omaisuuden käyttö ilman lupaa, yksipuolinen päätöksen teko perheen talouteen liittyen, tilin, pankkikortin tai yleisesti rahankäytön rajoittaminen, toisen omaisuuden tuhoaminen sekä painostaminen velan ottamiseen. Nämä ovat vain yksittäisiä esimerkkejä, ja taloudellinen väkivalta voi näkyä myös muilla tavoin. (Naisten linja 2024.) Keskityn tässä postauksessa erityisesti parisuhteen sisäiseen taloudelliseen väkivaltaan, jossa väkivallan aiheuttaja on puoliso.

Taloudellinen väkivalta osana henkistä väkivaltaa

"Hän oli koko ajan miun puhelimella, et hän ehti sieltä sitä et sä juttelet jollekkin toiselle pojalle. Mitä en siis koskaan tehny, mutta hän oli siis jotenki niin kontrolloiva ja niin vakuuttunu siitä et hän jotakin täältä löytää. Nii hän oli kaikki päivät miun puhelimella, seuras miun kaikki viestit, kaikki sähköpostit, somet ja niin, siellä se pyöri ja käänsi google translaten kautta kaikkia ystävien välisiä keskusteluja. Et jotenki miulla ei ollu vapautta myöskään sen niinku mun puhelimen kanssa. Et se rajotti etten voinu keskustella niistä parisuhdeongelmista tai muusta ite puhelimessa. " Nainen 26 v.

Taloudellinen väkivalta voi tuntua näkymättömältä ilmiöltä ja esimerkiksi Suomen rikoslainsäädännössä ei tälle ole säädetty seuraamuksia (Pollari 2022, 15). Sillä henkinen väkivalta ei yleensä näyttäydy ihmisestä ulospäin, on sitä haastava tunnistaa parisuhteen ulkopuolisena. Sharp-Jeffs (2015, 7) viittaa paperissaan useampaan tutkimukseen ja artikkeliin, jossa tunnistettiin, että suhteessa on suurella mahdollisuudella joko fyysistä tai muunlaista henkistä väkivaltaa taloudellisen väkivallan lisäksi.

Haastattelin henkilöä, 26 vuotiasta naishenkilöä joka oli kohdannut taloudellista väkivaltaa aiemmassa parisuhteessaan. Hän oli suhteessa ulkomailla asuvan miehen kanssa, joka seurustelun alkumetreillä asui tuhansien kilometrien päässä. Ensimmäinen miehen kyseenalainen käytös näkyi jo alkumetreillä. Haastateltavan mies muun muassa painosti häntä menemään naimisiin tämän kanssa, vaikka he olivat tunteneet vasta muutaman kuukauden verran. Haastateltava hätääntyi, kun mies alkoi uhkailemaan menevänsä naimisiin jonkun muun kanssa mikäli hän ei suostuisi.

Ennen seurustelua, haastateltava oli ollut erittäin tiukassa taloudellisessa tilanteessa opiskelujen ohella. Hän yritti säästää rahaa asumalla solussa, mutta tulot eivät siltikään tuntunut riittävän perustarpeisiin. Hän oli siinä pisteessä jossa hän oli joutunut myymään itseään, jotta sai vuokran ja välttämättömyydet maksettua. Mies oli vakuuttanut haastateltavalle olevansa rikas mies, joka pystyy maksamaan haastateltavan elämisen, ja että hänen ei enää tarvitse tienata rahaa seksityötä tekemällä. Haastateltavalla ei ollut mitään syytä epäillä miehen valehtelevan.

Suhteen aikana tuli ilmi monia muita tilanteita, jossa mies toimi kontrolloivana haastateltavaa kohden. Haastateltava antoi yhden esimerkin pukeutumisesta.

" Hän halusi et mä pukeutusin tosi peittävästi. Et se meni ihan semmosii äärimmäisyyksiin. Et hän saattoi pukea minut, joka tarkoitti sitä, että hän laitto mulle monta mekkoa vaan päällekkäin. " Nainen 26 v.

Kysyessäni, että mikä hetki oli se, joka havahdutti hänet taloudellisen väkivallan olemassaoloon suhteessa. Hän muisteli erästä tilannetta, jossa mies pyysi haastateltavaa käymään ruokakaupassa ostamassa kolme asiaa, ja painotti vakavasti että mitään muuta ei saa lähteä mukaan. Hän halusi haastateltavan tulevan heti takaisin kaupasta ja tuomaan kuitin mukanaan, jotta hän näkee, että haastateltava ei ole ”ottanut mitään välistä”. Vastaavaa oli tapahtunut useamman kerran, esimerkiksi tilanteessa, jossa haastateltava on kaupan kassalla havahtunut siihen, että miehen pyytämiin ostoksiin ei ollutkaan annettu tarpeeksi rahaa. Mies laski joka ikisen sentin minkä antoi haastateltavalle, eikä ikinä edes harkinnut antavan hänelle pankkikorttia käyttöön. Joskus jäädessään yksin ulkomailla miehen asunnolle tämän ollessa ulkona, haastateltava ei saanut poistua kotoa ilman miestä. Ei olisi myöskään tullut mieleenkään, että haastateltava olisi saanut käyttää rahaa vapaasti suhteessa.

Ilmiön yleisyys

"Hän oli paljon vanhempi kun minä, suurinpiirtein neljäkymppinen ja mie olin niinku kakskymppinen. Ja se kans toi sen oman valta-asetelman siihen, että hän on iäkkäämpi, hänellä on enemmän auktoriteettia. Ja samalla tavalla, että mies ja nainen, hänellä miehenä on paljon enemmän auktoriteettia kun minulla. Se oli semmonen monen asian summa, et miun mielipiteellä ei oo mitään merkitystä. " Nainen, 26v

Australian hallinto toteutti kyselyn, jossa kävi ilmi, että naisista noin 16% on kokenut suhteessa taloudellista väkivaltaa ja miehistä 7,8% (Australian Bureau of Statistics 2023). Iso-Britanniasta toteutettu kysely kertoi, että noin 16% aikuisista myöntää kohdanneensa taloudellista väkivaltaa. Kyselyssä tuli myös ilmi, että noin 39% vastanneista on kokenut jotain taloudellisen väkivallan käytöstä suhteessa, kuten pääsemättömyys yhteiseen pankkitiliin sekä kumppanin tilin velkaannuttaminen. (Butt 2020, 11.)

Taloudellinen väkivalta on myös vahvasti sukupuolittunut väkivallan ilmiö. Pollari (2022) kertoo, että yhteiskunnassa miehen taloudellinen asema on ollut aina vahvempi kun naisen, ja että tämä historiallinen sukupuolten eriarvoisuus voi vaikuttaa tähän kyseiseen sukupuolisoituneeseen väkivallan muotoon. Mies voidaan niin sanoitusti nähdä perheen päänä ja pääasiallisena elättäjänä.

Pois suhteesta

”Instagramissa näin hiljattain jonkun lausahduksen, että jos yrittää päästä jotenki väkivaltaisesta suhteesta pois niin se vie jonkun seittemän kaheksan kertaa enneku se onnistuu se lähteminen siitä. Ja sitten jälkikäteen miettii et niinhän se näköjään on. Et kyl mä oon yrittäny lähtee siitä suhteesta, siinä on vaa aina ollu jotain tommosii esteitä et miks se ei oo ollu niin yksinkertasta. ” Nainen, 26 v.

Haastateltava kertoi, kuinka hän useamman kerran yritti päästä pois suhteesta. Hän kuvaili itse lähtemisen hetkeä kaikkein vaikeimmaksi asiaksi koko tilanteessa.

"Mulla oli hyvä et mulla oli ystäviä. Just se, että pitää tukeutua niihin ystäviin ja perheeseen. Ja sit se puhuminen, et pitää puhua siitä tilanteesta muille et muut tietää mitä sä koet. Mulla tuli niitä kavereita hakemaan niitä avaimia miun kanssa… Et en mä ois voinu yksin välttämättä päästä pois sieltä ennää." Nainen 26 v tilanteesta jossa hänen täytyi palata takaisin miehen asunnolle hakemaan avaimet.

Parisuhteen lopetettua, haastateltava ja hänen entinen miehensä olivat jonkun aikaa vielä virallisesti naimisissa. Miehen muutettua toiselle puolelle Suomea, hän houkutteli haastateltavaa vakituisesti kylään hänen luokseen. Vastineeksi haastateltava olisi saanut hyvän summan rahaa käteisenä. Tiukassa rahatilanteessa olleena, haastateltava suostui tähän. Tämä kyseinen järjestely oli henkisesti raskasta haastateltavalle. Terapeuttinsa kanssa keskusteltuaan, haastateltava tuli siihen lopputulokseen, ettei raha ole hänen mielenterveytensä arvoinen. Ero oli otettava ja välit oli laitettava poikki.

Eropaperit pyörivät pitkään ilmassa, sillä mies ei suostunut kommunikoimaan tai maksamaan siitä omaa osuuttaan. Kun haastateltavan rahatilanne viimeinkin alkoi helpottaa, hän loppujen lopuksi itse maksoi koko summan.

On monia syitä minkä takia lähtö väkivaltaisesta suhteesta voi olla vaikeaa. Pelko, häpeä, taloudellinen epätasapaino sekä rakkauden tunne ovat vain muutamia asioita mitkä pitävät ihmisen helposti suhteessa (National Domestic Violence Hotline 2023). Yksi olennaisimmista asioista on myös yhteiset lapset. Mieleen voi tulla muun muassa pelko siitä, tuleeko huoltajuudesta riitaa ja kykeneekö henkilö yksin elättämään lapset. (Women against abuse 2024.) Haastattelemallani henkilöllä ei ole lapsia, ja hän kertoo että voi kuvitella lähtemisen olevan entistä vaikeampaa kun vastuulla on pieniä lapsia. Haastateltava lopuksi kuitenkin lisäsi, että tuntee muita selviytyjiä ketkä ovat lasten kanssa kyenneet lähtemään väkivaltaisesta suhteesta.

"Uusi elämä on mahdollista, vaikka se tilanne vaikuttas pahalta." Nainen 26 v

Lähteet

Australian Bureau of Statistics. 2023. Personal Safety, Australia: Cohabiting partner violence, emotional abuse, and economic abuse. Viitattu 29.4.2024. https://www.abs.gov.au/statistics/people/crime-and-justice/personal-safety-australia/latest-release?#cohabiting-partner-violence-emotional-abuse-and-economic-abuse

Butt, E. 2020. Know economic abuse. Refuge. Viitattu 29.4.2024. https://refuge.org.uk/wp-content/uploads/2020/10/Know-Economic-Abuse-Report-2020.pdf

Naisten Linja. 2024. Taloudellinen väkivalta. Viitattu 29.4.2024. https://naistenlinja.fi/taloudellinen-vakivalta/

National domestic violence hotline. 2024. Why People stay. Viitattu 30.4.2024. https://www.thehotline.org/support-others/why-people-stay-in-an-abusive-relationship/

Pollari, T. 2022. Raha ja rakkaus: Taloudellinen väkivalta parisuhteessa. Helsinki: Minerva.

Sharp-Jeffs, N. 2015. A Review of Research and Policy on Financial Abuse within Intimate Partner Relationships. Child & Woman Abuse Studies Unit. London Metropolitan University. Viitattu 29.4.2024. https://repository.londonmet.ac.uk/1482/1/Review-of-Research-and-Policy-on-Financial-Abuse.pdf

Women against abuse. 2024. Why it's so difficult to leave? Viitattu 30.4.2024. https://www.womenagainstabuse.org/education-resources/learn-about-abuse/why-its-so-difficult-to-leave

Julkaisemattomat lähteet

Anonyymi haastateltava 2024. Haastattelu taloudellisesta väkivallasta 25.4.2024. Videopuhelu. Hyvinkää.

0 notes

kurnutus86 · 30 days

Text

suomi höpötystä

Tässä maailmassa on vaikee kasvaa kokonaisemmaksi tai terveemmäksi ihmiseksi, kun niin valtavan moni ihminen elää jossain jämähtäneessä keskenkasvuisuudessa, eikä edes yritä, vaan vaatii että tuo toinen tekis kaiken työn mun puolesta. Ja eihän siitä mitään tuu, paitsi draamaa, ja sitä pitäis sit kai sietää niin kohtuuttomasti et pääsee ees alustavasti liikenteeseen. Ja sitten sitä miettii, että oonko mä väärässä ja tehny ihan vääriä valintoja. Oon itse oon valmentanu itseeni siihen, että en mä oo eheä eikä kukaan täydellinen, ja yritettäis nyt yhdessä vaan elää mukavasti toisiamme kohtaan eikä ladottais jotain absurdeja taakkoja toistemme harteille. Mut eihän siitä mitään tuu kun kellään ei oo niitä ekoja aakkosiakaan hallussa tästä touhusta. Mutta niin lukemattomat kerrat ihmisten kanssa saa nähdä vaan että tää sydämen ja järjen työ on usein ihan turhanpäivästä hevonpeetä, eikä kukaan viitsi oikeesti ees alkaa yrittää toisen ihmisen ymmärtämistä, eikä ne jaksa mennä terapiaan eikä ne jaksa valistaa itteensä. Et ihmiset vaan uskoo ennemmin ihan täyteen fuulaan ja valtapelailuun ja ties mihin vääristyneeseen fantasiaan toisistaan ja itestään, ja elää sit sen kautta jotain marttyyrimäistä visiota 'rakkaudesta', millä ei oo oikeesti juuri mitään tekemistä sen kanssa et hengataan samassa huoneessa päivästä toiseen. Et niin uskomattoman monilla ihmisillä on hukassa ihan yksinkertaisinkin ilo ja sen kokeminen sellasenaan. Ja kyllä mä ymmärrän asioiden vaikeuden, mut en mä jaksa sitä että tää on melkein aina se haasteiden kehikko. Enkä mä kyllä silleen ymmärrä miten tästä on tullut tällaista, et miten me ollaan menty kulttuurillisesti niin metsään et tällanen ahistunu fantasiointi ja pienimmänkin vastuun välttely ja sen pakeminen on Se Juttu. Et miten tällasesta itsensä sabotoinnista ja toisen ja maailman tylyttämisestä on tullu niin viehättävää. Mut siis, tuntuu kyllä että vaihtoehdoksi jää oikeesti vaan luovuttaa, tai jos ei luovuttaa, niin olla silleen että synnyin ihan täysillä väärään aikaan ja todellisuuteen ja kaikki mitä on, nii on joku taiteen räpeltely siinä toivossa et se lämmittää jotain joka jaksaa jutun jujun joskus tuhannen vuoden päästä. Siis jos ihmisii sitte enää ees oon olemassa tällä menolla.

0 notes

aau-2023 · 1 year

Text

Viikkokatsaus 24.4.-30.4.

Ma 24.4.

Ryhmistapaaminen heti aamusta kympiltä ✌️ oli tosi jännä, ku sovittiin tää tapaaminen nii huomasin et mulla ei ookkaan luentoo tänään? Piti vaan palauttaa kotitehtävä samaiselle kurssille

Oli kyl tuottoisa tapaaminen, se mun sosiologian pari on tosi kiva ja tullaan hyvin juttuun

Päivitystä tähän sukupuolentutkimuksen kurssin ryhmätyölle *varoitus pitkä tekstimuuri taas*

NO SIIS. Perjantaina oli kaikkien ryhmien tapaamiset proffan kanssa zoomissa. Minä ja luottomuija ajoissa, kolmas tulee 10min myöhässä. Arvaa kuka ei tuu paikalle? Se Muija (jonka työ oli paskaa, plagioi, ei oo tullu ryhmätapaamisiin, eikä vastaa viesteihin ajallaan). No me sit keskustellaan et mitä täs tekis Tän Muijan kans -> saadaan ryhmän sisällä päättää pisteytyksestä :D ite työhän on viittä vaille valmis, tuli ainoostaan muutamaan kohtaan palautetta, et vois laajentaa esimerkeillä, mut muuten työ on erinomainen ja saadaan ekasta dediksestä täydet ja toisestakin sitte ku päivitetään ne tietyt kohdat. Noh ongelmaks koituu se et nyt Täl Muijal ei oo mitään keinoo lisätä mitään meidän työhön ilman, et se vaikuttais meidän arvosanaan, joten sille ei jää mitään. Siinä sit lauantai-illasta keskustellaan wapissa, et mites tää pisteytys menee. Saadaan jakaa Sen Muijan pisteet meidän kesken ja päädyttiin siihen, et annetaan sille pyöreät 0 pistettä XD se luottomuija yritti sen ekassa ehdotuksessa antaa 20 pojoo, mut selitin et Se Muija ei oo tehny yhtään mitään, ei ees osallistunu keskusteluihin ettei oo kyl ansainnu yhtäkään, eikä voi koska sen tekemiset ei vaikuta ryhmän arvosanaan enää. Joten :)) sille tulee kurssist hylky ellei se saa täysiä pisteitä kokeesta :)) et sellanen seikkailu. Tänään viel todettiin ettei Muijasta oo kuulunu mitään ja eiköhän se sit vastaakki et "eiks oo mitään mitä mä voisin tehä?" mihin luottomuija vastaa et "etkö lukenu viestejä?"

Taas ollu sellanen pohjanoteeraus, että huhhuh.

Mul on ain sairaan iso dilemma ku käyn kaupassa. Löydän jonkun leivoksen tai kakkupalan, jota himoitsen ja sit istun siin hyllyn edes tyyliin 5min et uskallanko ostaa vai en. No nyt ostin ja tulin miettineeks et bro tää maksais ravintolassa tyyliin +5€, maksoit siit 2,30€ oli kyl worth it

Oli kyl hyvää kakkuu kans (kerkesin maistaa jo ennen kuvaa :Ddd)

Nyt kyl kans jännittää mun esitelmä keskiviikkona, mun viimeisin ei-zoomissa pidetty esitelmä tais olla viime keväänä, joista puolet oli interaktiivisii harjotuksii ilman kässärii........

Ti 25.4.

Vaikka klo 10 on mun aikasin luento, nii silti herään normisti joskus jo klo 8 aikoihin. Tänään klo 7:30 heräsin ihan ilman herätystä, ihan ihme homma

Girlbossasin liian lähelle aurinkoo eilen ku lähetin Tuudoon palautetta et "hei Studossa on tämmönen kurssifoorumi juttu me tarvitaan tämmönen suomeen :D" ja nyt aamusta sähköpostissa istu vastaus: "Hei tosi kiva! Mitä muuta jännää Studossa on? Muuten voidaanko pitää joku teams-kokous ja haastatella ja jutella tästä nii sais hyvää matskuu" niinku- professional user experience asiantuntija tinja tässä

Sosiologian opetustuokio tänää oli kyl pohjanoteeraus, kelasin et eihän tää kurssin ope opeta melkeen yhtään ku se on ulkoistanu kaikki muut oppitunnit paitsi 3 nii ryhmätöille 🤣☠️

On kyl tosi productive olo ku tuun kotiin ja alan heti vääntään jotain koulujuttuja ihan mielellään

Saksan koe meni hyvin! Jos täst sais selvää... paras arvosana kuitenki (?) //täällä arvosanat menee päinvastases järjestykses (1-paras, 5-hylsy) verrattuna Suomeen (5-paras, 1-hylsy)

Ahdistaa kyl aivan älyttömästi huominen esitelmä,,,, oon hyvin valmistautunu, mun aihe on tosi jees ja esitelmäki itessä on syvällisimpii mitä oon yksin tehny :D mut silti aivan jäätävä kuumotus ja ahdistus

Ke 26.4.

Treenasin mun esitelmää keskiyöhön saakka ku pääsin saksan tunnilta kotiin. Tuloksena oli et nukuin oikeest klo 10 asti, ihan virkistävää vaihteluu

Mun bussimatkat kampukselle on nii dreamy, varsinki ku on aurinkoista ja lämmin

Rakastan mun amerikkakurssin opee, se saa puoltoist tuntii lentää siivillä, se koko kurssiki on niin jees ku on pelkkiä "istu alas ja kuuntele" luentoja ja sit vapaaehtoinen extra luento opeavustajan kanssa. Ei ryhmätöitä, pienryhmäkeskusteluja ei mitään

Mun esitelmäki meni hyvin!!!!! Olin kirjottanu kässärin, mut se meni aika lonkalta koko homma, jotenki helppo aihe nii pysty puhuu luonnollisesti ilman et kattelee valmista tekstii, tälle kurssille vielä pari kirjotelmaa ja loput luennot nii ois homma pulkassa

Olin kyl ansainnu Schnitzelin ja sain kans aivan jäätävän kokosen letun taas, ihan ku ois ollu kahdelle hengelle

On kyl kokoa 7,30 euron letulla

Loppuillan lupasin ittelleni, etten tee mitään töitä, yritän rentoutuu ja vaan ~olla~

To 27.4.

Vaik torstait on koulupäivii nii eka luento alkaa nii myöhään et saa lojuu sängyssä ja olla ihan rauhassa, tänäänki heräsin klo 10 ja makasin klo 12 asti et kyllä kelpaa

Amerikkakurssin tukiopetusluennon ja saksan luennon välissä on reilusti aikaa nii kerkee tehä muita juttuja siinä välissä

Pitäis mennä useemminki kampukselle ihan vaa duunailee ku saa niin hyvin töitä tehtyy

Alkaa tulla ylisuorittamisen maku ku esitelmän jälkenen kirjotelma on about 1000 sanaa ja mun pelkkä käsis oli 1300 sanaa nii yritä siinä tehä soveliaan kokosta kirjotelmaa lähteiden kanssa

Pe 28.4.

Tein päiväreissun Udineen <3 koko hommasta on erillinen postaus

Siis rakastan junia täällä

Ja öbbtä

Fuck vr all my homies hate vr

Pääsin takasin Klagikseen klo 19 jälkeen ja siis. Järkyttävän valoisaa. Tää oli se hetki ku tajusin et vietetään kevättä (ei se ku maaliskuussa oli +20, lämpötilat vaihtelee tääl niin paljon)

La 29.4.

Tiistaina toinen esitelmä nii ryhmistä pukkaa, onneks se on sellanen opetustuokio nii puolet meidän esitelmästä on vaa jotain interaktiivisii "luokka osallistuu" -tehtäviä

Se mun sosiologian pari on kyl tosi kiva, vaihteeks joku vastuullinen eikä mikään pelle (ks. Se Muija sukupuolentutkimuksen ryhmiksestä 🙄)

Alko taas ahdistaa vaihteeks toi esitelmä, joka on tiistaina

Sää tosin on todella kiva, 20c ja aurinkoista

Menin jopa ryhmiksen jälkeen jätskille, en ollu tosin ainoo... kauheet jonot ja keskustassa älyttömästi porukkaa

Tosi lyhyt tilanne, mut selvisin pelkällä saksalla 😎

Kyllä kelpaa, täällä ton maun nimi oli "sininen" :Dd oli kans pakko ottaa jäätelökaakao nii pääsi jalottelemaan juoman kans

Su 30.4.

Vihaan sunnuntaita (respectfully)

Sillee kiva et on sillee sopiva päivä kotitöille yms mut mikään ei oo auki, paitsi jotkut raflat (ainaki täällä)

Maannu toimettomana koko aamupäivän ku oon ahdistuksesta jäykkänä, jännittää ja ahdistaa se tiistain esitelmä aivan liikaa

Viikon alkua odotellessa, Sykkeen uus kausiki alkaa torstaina ja oon melkee onnistunu kattoo uusimman kauden loppuun

0 notes

r1koll1nen · 1 year

Text

"En oo koskaan viihtyny missään vitun lokeroissa

En tajunnu mitä se oli, mut joku tiukoissa rajoissa ahdistaa

"Sää oot niin ja sää oot näin"

Ja harvempi omaa lokeroaan kyseenalaistaa, koska ilman lokeroa sulla ei oo paikkaa

...

On se paskaa, kerrot et oot hukassa

Joku pahempi ku vasikka tulee siihen ilkkumaan

Nauramaan sun sirpaleille

"Vittu mä eka ajattelin, että mä tapan sen siihen paikkaan"

Huomasin, että katselin itseäni ennen

Samassa tajusin ettei tuo jätkä tajua vittuukaan

Vitun koulukiusaajat, en kelpaa teille

Tässä kylmäs ilmas ei oo tilaa kasvaa

"Mukava ois satuttaa satuttajaa, mut mä vannoin etten satuta enää

Sä näet, että kaikki ei oo hyvin

Sun tulis avata syli, eikä satuttaa enää

Se itsensä löytää joka itsensä hukkaa

Aina helppo osotella, saatana

Mut säkin taidat olla vaan opintomatkalla."

Muistan ku ekan kerran löysin omantunnon

"Mitä nää ämmät fiilikset on, luulin että oon homo"

"Mitä vittua sä nyt välität noista, hakkaat niinku ennenkin vai ooksä joku ämmä ?"

Noista ajoista ollaan tultu tänne

Muistan puiston räkäkännit, osa jäi vetää ränniin machomiehin

Lähdin kotoani karkuun, ku palasin, tajusin, ei tää mun koti koskaan ollukkaan

Katson aikuista pikkulasta, jos oisin jääny oisin tossa

Särjetty, sirpaleista koottu, kasvukivuista veressä ja hiessä

Se on niin yksinkertaista, mutta vaikee tajuta, kaivaa paskan olon alta

Sä tukisit mua ku mä murrun, mä tukisin sua ku sä murrut

Ja meillä ei ois mittää hättää

...

Heikkouden kautta kuljetaan vahvuuteen

Vahvuuden kautta sairauteen

Matti hädissään kyselee

"onks se nyt ihan normaalia, pelottaa"

Normaali on keskiarvoo, Matti

Haluuksä olla keskiarvoo Matti?

Kelvata muille, et sä kelpaa edes itelles

Ei tuomita kettää, se voisit olla sinä

Nii monta kertaa joutunu pitää sängystä kii

Etten hyppäis parvekkeelta helvettiin

...

Joku korkeampi voima heittää mun aivoihin myrskyjä

Niiden jälkeen oon onnelline et oon yleensäki pystyssä

Halaan spurgua, en vittuile hinttareille, empatiat narkkareille, alas poljetuille, sorretuille

"Mukava ois satuttaa satuttajaa, mut mä vannoin etten satuta enää

Sä näet että kaikki ei oo hyvin

Sun tulis avata syli, eikä satuttaa enää

Se itsensä löytää joka itsensä hukkaa

Aina helppo osotella, saatana

Mut säkin taidat olla vaan opintomatkalla."

0 notes

lonelyvomit · 2 years

Note

negisnyymi tässä terve, itelläki on täs kahen päivän aikana soinu levy aika monta kertaa ja tää vaan paranee. kans ne biisit mitkä ei kokonaisuutena iha 100% osu omaan fiilikseen nii aina sieltä joku yks laini hyppää esiin mihin vaa samaistuu niin paljon.

negikset <3

siis joo sama, se mikä ei heti kerral uponnu nii on lämmenny täs parin päivän sisäl ja nyt on sillee et ei perkele, tää koko levy on aika helvetin kova setti :Ddd jätkät päätti et ny tehää levylline kultaa ja sit ne teki. propsit 🔥

#asks #in finnish #suomeksi

0 notes

damnprecious · 5 years

Text

musta tuntuu et tuun katumaan mun elämänvalintoja ihan helvetisti tässä loppukevään aikana opintojen suhteen

#noora rants #noora goes to uni #'tee monitieteiset ympäristöopinnot' se sano 'siitä tulee hilpeetä ja hyödyllistä' se sano #sillee minä kääntäjäopiskelijana ympäristöoikeuden kurssilla?? vähän saatoin hypätä syvään päähän #tässä istun kaks tuntia ekoja läksytehtäviä tehneinä missä oli siis kuus kohtaa #ekan tehtävän kaks kohtaa oli 'eti laki mihin tää juttu perustuu' ja 'mihin tää muutos tässä kohdassa perustuu' tms #mut jumalauta ku pitää viitata ja katot niitä sillee what the fuck määän #tokas tehtäväs piti fixaa jotai lakikielisii tekstei ja tehdä niistä normien mukaset ja viittaa kirjotusoppaaseen et miks näin #sen kohdalla olinki sit jo ihan sillee 'yoooo this is the song of my people'#olkoonki et oikoluku ei oo erityisen lähellä sydäntä mut kyl mä perkele kieltä tarkastan #saa vaan nähdä bongasinkmä sielt kaikki ne virheet mitä niis oli....#ja nää muut opiskeluun liittyvät elämänvalintakatumiset on lähinnä se et pitäis valmistuu ja vitusti tehtävää #niinku puolvalmis gradu tossa ja sit tää ihan hiton työläs oikeuskurssi ja sit yks tekstityskurssi rullaa kans #tosin siinä pääsin jo yli puolvälin projektissa ni ehkä siitä selvitään #ja sit se ranskan tenttiki pitää jossai kohtaa käydä bullshittaamassa #oh ei olis näemmä siit ekast jutust pitäny huolehtii nää tarkisti sen maagisesti jo ku palautin tunti sitte ja siit tuli 5 #nyt pelkään enemmän sitä toist tehtävää mist olin confident ku oon sillee 'mitä jossen löydäkää kaikkee'

1 note · View note

someone-elsa · 3 years

Photo

“Vappu mökillä“ AU part 1 of 4 • read all

This is my “Speak your language day” project! “May Day at the summer cottage AU” for Something about us. I spent way too much time and effort for this but at least I had fun doing it lol.

I tried making the summer cottage as Finnish as I could. The bigger building is the cottage, the smaller is... a sauna!

I even translated their names. Alex is Aleksi which is just Finnish spelling of the name. Kody is Kalle, to me they have similar feel. And for the same reason, Paige is Pipsa. River is Routa. The direct translation for River would be Joki but that is a surname in Finland and I wanted to keep the first letters as original. Routa means frost in the ground.

I wish I could speak some funny dialect so well that I could’ve made one of them speak a dialect. But sadly, I can’t and they are all speaking like I normally speak.

Transcript and translation under the cut:

A: Siis... tässä röttelössäkö me aiotaan tää viikonloppu viettää? R: Ihan hyvä se on! Ja hei, ainakaan ei oo hyttysiä vielä! A: Nii mutta on ihan vitun kylmä, järvessä ei voi edes uida eikä täällä oo vissii ees sisävessaa. R: Ei me tänne paskomaan tultu! Vähä asennetta hei! A: ...Nii kai sit. K: Ja voihan tuolla uida! Jäätkin enimmäkseen lähteny! R: Hah! Herra avantouimari ui iha vaa keskenään... P: Aleksi ja Routa nyt vaa relaa. Laitetaan sauna päälle ja asetutaan taloksi.

In English:

A: So... We're spending the weekend in this shack? R: Oh, it's alright! And at least there's no mosquitoes! A: Yeah but it's fucking cold, we can't even swim in the lake and it seems there's no indoor toilet in here. R: We didn't come here to shit! Check your attitude! A: ...I guess. K: And we can totally swim! The ice has mostly melted. R: Ha! Mr. Ice swimmer has the lake all for himself. P: Alex and River relax now. Let's heat up the sauna and make ourselves at home.

#ts4 #the sims 4 #speak your language day #suomisimppu #speak your language day AU something about us #something about us by someone elsa #speak your language day simblr

72 notes · View notes

olispakaljaa · 2 years

Text

joo kävin ennen uv:ta siellä tehoavolla ja ei hyvää vitun päivää millanen akka oli taas hoitajaks paiskattu. parhaat palat häneltä:

- vanha kunnon: Ootko Käyny Kävelemässä(tm)?

- eihän se arki aina ole juhlaa. se on vaan sitä arkea. ja arjen pienistä asioista koostuu ne hyvät päivät. voit vaikka miettiä nukkumaan mennessä että kuulit Hyvän Musiikkikappaleen.

- ai sä räpläät nukkumaanmennessä puhelinta. ai muuten sä pyörittelet intrusiivisia ajatuksia? mmmmmmmmmhm.

- miten sä voit nukkua noin paljon? miten sulle voi tulla noin paljon tunteja yössä ja silti sä et oo pirteä?

- mites laitatko sä ruokaa? no mitäs te sitten syötte?

- nii sä kuitenkin kävit jo sen kolmen vuoden terapian? miten ihmeessä sä sitten oisit jo nyt haluamassa sitä uudestaan??

- aina kannattaa ajatella että ei sitä voi tietää mitä hyvää se seuraava päivä tuo tullessaan :)

varmaan paras osuus:

hoitaja: noniin :) tää olis nyt tässä että pärjäätkö sä nyt sitten helmikuuhun :) (toteamus ei kysymys)

minä: no en.

hoitaja: järkyttynyt hiljaisuus

minä: nii että en! pärjää!

hoitaja: ....... no varataankos täältä sitten seuraava aika sitten........ 😒

hoitaja: nonii nähään sit seuraavan kerran! meepä sit kotiin vaikka keittelemään nakkeja :)

#negatiivinen nelli #huutist bro t. hoitaja

4 notes · View notes

pienviljelmakaapissa · 3 years

Text

Näköaloja

Henkilöt: Lyyti, Tyyne,

Paritukset: Lyyti/Tyyne

Genre: romanttista höttöstä söpöilyä

Varoitukset: Sisältää pelottavia teemoja kuten hämähäkkejä, korkeita paikkoja ja homoseksuaalisuutta. Phobiasta kärsiviä on varoitettu.

Kuvaus: Tyyne haluaa näyttää maailman hienoimman näköalan Lyytille.

Sanamäärä: n. 1500

A/n: näistä ei oo tarpeeks fikkejä, plz kertokaa jos näistä on fikkejä olen pahassa puutteessa

Kevät oli jo pitkällä. Perjantai-iltapäivä alkoi käydä levottomaksi koulun penkillä. Jokainen oppilas halusi jo päästä kotiin. Vanhalla opettajalla ei kuitenkaan ollut aikomustakaan päästää oppilaitaan edes minuuttia aikaisempaan. Monellakaan ei enää keskittyminen riittänyt, mutta opettajan uhkaus oli antaa kaikille tunti jälki-istuntoa.

Lopulta kello löi kolme. Oppilaiden katseet olivat naulautuneet kelloon ja kun minuuttiviisari viimein liikahti, nousivat kaikki heti ja alkoivat kerätä kamppeitaan.

“Istukaa alas! Tunti ei pääty ennen kuin opettaja sen päättää!” opettaja yritti huutaa metelin yli, mutta turhaan.

Riemukkain äänin nuoriso hajosi koulun pihalla aina pienempiin porukoihin kotimatkoilleen. Tyyne ja Lyyti kävelivät käsi kädessä kohti metsäpolkua. Tyyne oli luvannut näyttää Lyytille ‘maailman hienoimman näköalan, josta kukaan ei tiennyt’.

“Mis tää siun näköala o?” Lyyti kysyi hypätessään puron yli.

“Metsäs”, Tyyne vastasi pitkät letit hulmuten tuulenvireessä.

“Mis päin metsää?”

“Syväl.”

“Kui syväl?”

“Ei sinne kauaa kävele.”

“No siehä salamyhkäne oot”, Lyyti naurahti ja katsoi Tyyneä silmiin.

He pysähtyivät hetkeksi. Heidän takanaan oli pelto ja heidän edessään metsä.

“Eihä meil mikkää kiire oo”, Tyyne sanoi tietämättä katsoako Lyytiä vai maata.

“Eipä oo”, Lyyti vastasi ja työnsi hiussuortuvan Tyynen korvan taakse.

“Luulet sie, jot kukkaa näkkee meit tääl?”

“Ei sil oo vällii.”

He suutelivat.

Suudelma ei kestänyt tarpeeksi pitkään. He katsoivat toisiaan silmiin kuin kysyen toisiltaan, voisivatko he? Olisiko se sallittua? Vai olisiko se kiellettyä?

Kiellettyä. Sana tuntui makealta kuin hunaja. Jokin siitä sanasta teki erityisen, mielenkiintoisen. Se herätti kokeilunhalua. He olivat toki kuulleet luokkatoverin tädin anopin hevosen entisen omistajan naapurin rengin tehneen kiljua tai muuta kotiviinaa ja joutuneen siitä ties mihin ongelmiin, mutta tässä oli jotain erilaista.

Heitä eivät rangaistukset pelottaneet. Kukaan ei ollut suutelusta joutunut vankilaan. Eivät he tosin koskaan olleet kuulleet tytöistä, jotka olisivat toisia tyttöjä suudelleet, mutta heitä ei kiinnostanut. Sitä paitsi, mitä eroa oli sillä, että he olivat olleet mukana luokan tyttöjen suuteluleikeissä joskus kauan sitten, ja sillä että yhä suutelivat toisiaan, vaikkakin salassa.

He juoksivat metsän siimekseen. Tyyne piti Lyytiä kädestä ja johdatti tätä polkua pitkin kohti tuntematonta. Ilma kävi vasten kasvoja ja hameenhelmat liehuivat. Polkua ylittävät muurahaiset eivät räpäyttäneet silmääkään yli juokseville ihmisille. Muuan tikka kyllä jäi katselemaan moista vauhtia hetkeksi, kunnes jatkoi sekin uuden kotinsa rakentamista.

“Tyyne! Oota!”

Tyyne pysähtyi hetkeksi ja katsoi Lyytiin, joka oli polvistunut maahan.

“Kengännauha”, Lyyti mutisi sitoessaan kuluneiden nilkkureidensa nauhoja.

Tyyne ehti katsella Lyytiä hetken. Tämä oli niin kaunis. Oikeastaan Lyyti oli kaunein nainen, jonka Tyyne oli koskaan nähnyt.

“Noin”, Lyyti pomppasi pystyyn ja tarttui Tyyneä kädestä. “Männääkö?”

Tyyne nyökkäsi ja he jatkoivat matkaa käsi kädessä kuin olisivat olleetkin romanttisella iltapäiväkävelyllä, ja omalla tavallaan he olivatkin.

Metsä tuntui huokuvan elämää. Kaikkialla surisi ja pörräsi hyönteisiä, käki kukkui jossakin korkealla puun oksalla ja orava kiipesi männyn runkoa ylös huimiin korkeuksiin. Jossakin oli pakko olla kettu tai susi, ehkä jopa karhu, mutta metsän suuremmat asukit pysyttelivät kaukana meteliä pitävistä ihmisistä.

Kesä oli tulossa. Hetkessä kuiva ja kuollut maa oli puhjennut kukkaan ja viherloistoon. Leskenlehtiä ja valkovuokkoja oli ilmestynyt tienvarsiin ja pihoille. Maa oli jälleen vihreän ruohon peittämää. Aurinko lämmitti koko maata.

Tyyne kääntyi kävelemään takaperin pitäen yhä Lyytin kädestä kiinni. Hän halusi katsella Lyytiä. Tämä kun oli niin kaunis. Voi Luoja, kuinka kaunis Lyyti olikaan.

Lyytin harmaat silmät loistivat kuin hopea. Hänen maantienvaaleat, epätasaisesti leikatut hiuksensa olivat kahdella pienellä letillä, koska koulussa hiusten piti olla kiinni, ja hänen muodikasta leninkiään peitti valkoinen esiliina, koska sen pitäminen oli sääntö. Tyyne olisi halunnut ihailla Lyytiä juuri sellaisena kuin tämä oli. Ei sellaisena kuin koulu määräsi.

Lyyti oli vapaa sielu. He molemmat olivat, mutta tuo koulun määräämä ulkonäkö ei pukenut Lyytiä, ei ainakaan Tyynen mielestä. Tyyne rakasti ihailla Lyytiä tämän koko loistossa. Hän kadehti Lyytin muodikasta leninkiä, joka ei korostanut vyötäröä tai rintoja. Lyytin lyhythihainen leninki oli vaaleanpuna-valkoisesta ruutukankaasta ja siinä oli valkoinen kaulus sekä ohut suikale samaa valkoista kangasta lantiolla ikään kuin vyönä ja samaa kangasta taskujen reunoissa.

Kaiken kaikkiaan Lyyti oli moderni nainen. Ei ehkä yhtä muodikas kuin suurkaupunkien hienot rouvat, mutta tuhat kertaa kauniimpi kuin yksikään niistä. Tyyne ei välittänyt Lyytin sotkuisesti leikatuista hiuksista, jotka eivät muistuttaneet lainkaan muodikasta lyhyttä tukkaa, vaan olivat pikemminkin modernin ja vanhan naisen hiusten irvikuva. Tyyneä moinen seikka ei haitannut. Lyyti oli täydellinen nainen.

“Tyyne varo!”

Tyyne ei lainkaan huomannut paksua juurta, niin keskittynyt hän oli Lyytin kauneuteen, vaan kaatui takamukselleen polulle. Hänen otteensa Lyytin kädestä irtosi.

“Jot hitto”, hän naurahti. “Sie oot vaa nii kaunis. Ehä mie pysty keskittyy yhtää mihinkää muuhun ko sie oot ainoo asja, joho mie tahon keskittyy.”

“Ei kai sinnuu sattunt?” Lyyti polvistui Tyynen eteen ja otti tätä kädestä.

“Ei”, Tyyne ei voinut enää vastustaa kiusausta suudella Lyytiä.

He suutelivat pitkään. Suudelma oli aluksi pehmeä ja hento kuin kesätuuli, mutta se oli heille tuttua ja he halusivat lisää. Heidän oli pakko saada lisää. He suutelivat yhä kiihkeämmin. Tyynen sormet avasivat Lyytin letit sukkelaan ja hän sai viimeinkin hipelöidä Lyytin ihania hiuksia.

Lyytin toinen käsi lepäsi Tyynen reidelle ja toinen piteli tämän poskea. He kikattelivat suudelmien välissä ja Lyyti painoi Tyynen maata vasten. He suutelivat yhä kiihkeämmin.

Heidän kielensä koskettivat ja he lähes jähmettyivät paikoilleen. He suutelivat hitaammin kuin mihinkään ei olisi ollut kiire ja heillä olisi ollut aikaan maailman tappiin asti. Suudelmat pehmenivät jälleen ja he katsoivat toisiaan.

“Lyyti, tahot sie viel nähä sen näköalan vai tehhääkö myö jottai muuta?” Tyyne kysyi maireasti nostaen Lyytin mekon helmaa hitaasti.

“Vaan jos sie luppaat katsoo ettees”, Lyyti hymyili ja silitti Tyynen poskea peukalollaan.

“Vaan jos sie luppaat olla olematta noin ihana”, Tyyne naurahti ja suuteli Lyytiä vielä kerran.

He jatkoivat polkua ylöspäin ja pian aukeni heidän edessään metsä pieneksi aukeaksi mäen päällä. Tyyne juoksi edeltä ja kumartui nopeasti kahden männyn välistä kulkiessaan. Lyyti ihmetteli tätä, mutta seurattuaan Tyyneä sai hän huomata valtaisan hämähäkinseitin kahden männyn välissä. Seitti kimalteli auringonvalossa ja sen keskellä möllötti suuri, ruskea hämähäkki.

Lyyti ei suinkaan uskaltanut mennä seitin ali, vaan kiersi puun toiselta puolelta. Tyyne seisoi jo aukealla. Näkymä oli henkeä salpaava. Puut kohosivat heidän alapuolellaan. Kallion reuna päättyi jyrkästi suuren lammen liplattaessa sen alapuolella.

He olivat täysin metsän suojassa. Lyyti ei ollut edes tietoinen tämän paikan olemassaolosta ja tuskin oli monikaan muun. Varoen hän kurottautui katsomaan alas. Lampi oli tarpeeksi iso uimiseen ja se laski pieneen puroon.

“Luuletsie jot tuo puro laskee Vuokseen?” Lyyti kysyi Tyyneltä.

“Mitä jos myö otetaaki selvää”, Tyyne ehdotti hymy huulillaan.

“Ei”, Lyyti sanoi tuijottaen lampeen. “Ei nyt ainakaa. Ehkä myöhemmin.”

He istuivat hiljaa kalliolla ja katselivat jylhää maisemaa. Sitä ei voisi kuvata muuksi kuin suurenmoiseksi. Koko näkymä oli niin rauhallinen ja silti se olisi saanut kenet tahansa tuntemaan itsensä pieneksi.

“Lyyti”, Tyyne tarttui Lyytin käsivarteen äkisti ja osoitti lammen toiselle puolelle.

“Kettu”, Lyyti kuiskasi huomatessaan punaturkkisen olennon, joka tuijotti heitä vastarannalta, kunnes se loikki metsän siimekseen. “Säikähti.”

“Kaunis”, Tyyne sanoi venytellen ja asettui makaamaan auringon lämmittämälle kalliolle.

“Vähän niiko sieki”, Lyyti huokaisi ja kävi Tyynen viereen makuulle.

“Älä ny”, Tyyne punastui ja katsoi pois.

“Sie oot”, Lyyti vakuutteli ja kävi Tyynen päälle.

“No enkä.”

“Kyllä.”

He olivat niin lähellä toisiaan, että he tunsivat toistensa hengityksen.

“En.”

Heidän huulensa koskettivat toisiaan. Ensin he suutelivat ja sitten he nauroivat. He katselivat toisiaan purskahtaen aina silloin tällöin nauruun. Lopulta he huokasivat hengästyneinä, mutta purskahtivat jälleen nauruun.

“Sie oot täyvelline”, Lyyti huokaisi.

He makasivat kalliolla ja katselivat toisiaan. Ilma oli rauhallinen. Silloin tällöin tuulenvire huojutti puita. Aurinko oli lämmittänyt kallion mukavan lämpimäksi. Pitkinä ja kuumina kesäpäivinä aurinko sai kallioista polttavan kuumia, mutta vielä viileähköinä kevätpäivinä kalliot pysyivät miellyttävän lämpiminä, varsinkin ilman viiletessä silloin tällöin.

Lyyti katseli Tyyneä. Siinä hetkessä hän huomasi niin monta pientä asiaa, joita hän ei ollut ennen huomannut. Sen kuinka Tyyne heilutteli jalkojaan lähes huomaamattomasti, kuinka tämän sormet nyppivät hametta, puna nousi poskille aina silloin tällöin, katse tarkkaili ympäristöä ja vähän väliä hymy levisi huulille.

Tyyne miltei sulautui luonnon sekaan. Hänessä oli aina ollut jotain villiä ja hurmaavaa, jotain niin mysteeristä ja romanttista. Se jokin sai hänet näyttämään niin kauniilta Lyytin silmissä, vaikka moni olisi varmasti kuvaillut häntä arkiseksi tai jopa epäsiistiksi.

Ei Tyyne mitenkään erityisen muodikas tai siisti ollut. Hänen pitkät ruskeat hiuksensa olivat kahdella sotkuisella letillä. Letit näyttivät siltä kuin ne olisi tehty illalla ja aamulla niitä ei olisi letitetty uudestaan. Ne pysyivät juuri ja juuri kiinni harmailla lettinauhoilla. Vaikka Tyynen hiukset olivatkin hieman sotkuiset, Lyyti piti niistä. Ne olivat niin pitkät ja niin kauniit.

Tyynen vaatteetkin olivat tavanomaiset, mutta kodikkaat. Ne saivat hänet näyttämään siltä kuin hän olisi asunut pienellä kukkulalla ja löytyisi aina talonsa keittiöstä. Tyyne oli kuitenkin aivan toista maata. Hän vietti aikaansa ulkona ja siitä kertoivatkin hänen kuluneet nilkkurinsa.

Tummanvihreä puki Tyyneä. Samoin kermanvalkea. Tyyne oli monesti sanonut, ettei pitänyt tummanvihreästä hameestaan, koska se oli niin vanha, hieman haalistunut eikä ollenkaan muodikas. Lyytin mielestä vihreä puki Tyyneä, vaikkei hame ollutkaan uusi ja se muistutti etäisesti vanhaa mekkoa, josta se oli tehty.

“Lyyti”, Tyyne sanoi yllättäen. “Muistat sie ko Hilma joskus keräs kaik luokan tytöt yhtee koulu jälkee?”

“Minkä niist kerroist?”

“Sen kerra ko hää päätti jot myö leikittäis kosintaa.”

“Muistan mie.”

“Silloha myö ensimmäise kerra suuveltii”, Tyyne painoi pehmeän suudelman Lyytin poskea vasten.

“Silloha sie kosit minnuu”, Lyyti tarttui Tyyneä tämän poskesta ja suuteli tätä. “Ja sie olit maailma hurmaavin kosija.”

Jälleen he katsoivat toisiaan pitkään ja hartaasti. Kumpikaan heistä ei olisi halunnut hetken loppuvan koskaan. Taivas meni pilveen. Kylmä tuuli puhalsi. Pian alkoivat vesipisarat pudota taivaalta, ensin ripauksina ja lopulta kaatosateena. Satumainen hetki oli ohi.

#tuntematon sotilas #tuntematon sotilas fanfic #lyyti #tyyne #otp; naapurnaisii

8 notes · View notes

torillatavataan · 3 years

Text

Törmäsin kiinalaiseen huonoon propagandauutissivustoon ja löysin tällasen artikkelin:

En nyt oo mikään alan asiantuntija, mut jotenki epäilen näitä väitteitä... Sitä paitsi rohkenen väittää, että iso osa suomalaisista on vaaleahiuksisia ja/tai sinisilmäisiä. :D

Kiinalaissuomalainen rotu??? Noh, ehkä sit jos/kun Kiina valtaa maailman nii ei olla ihan alinta kastia.

Siis en oo ihan paras matikassa, mut eiks 10.000 vuotta sitten on joskus 8000 vuotta ennen ajanlaskun alun? Wikipedian mukaan “ensimmäiset ihmiset saapuivat Suomen alueelle noin 8850–8400-luvuilla eaa.“ ja että “mahdollisesti neoliittisen kivikauden lopulla (noin 3200–1500 eaa.) tehtiin silti Suomessakin jo maanviljely- ja karjanhoitokokeiluja”.

En nyt sanois, että suomalaiset näyttää kiinalaisilt eikä taideta olla mitään lähisukua genettisesti, mut must on kyl totta on paljon suomalaisia joil on jotaa “aasialaisen” olosia piirteitä.

En tiedä kiinan kielistä tarpeeksi, et osaisin sanoa onko ne lähempää sukua suomen kielelle ku indoeurooppalaiset kielet. Kovin läheisiä kielisukulaisia ei ainakaan olla. Eiks Jadesoturin koko idea muuten perustunu sille, et kiinakski oli joku Sampo?

Kaukaasialaisilla tässä varmaan tarkotetaan keskieurooppalaisia eikä oikeita kaukaasialaisia (joo, joo, englanniks termiä käytetään eurooppalaisista, mut ei pitäs koska rotuteorialla ei oo mitään tieteellistä pohjaa ja tää on terminä vanhentunut). Suomalaisialla ja Amerikan intiaaneilla on muuten vähän samaa geeniperimää kyllä koska meillä on yhteisiä tosi kaukaisia esivanhempia. Eli jos DNA-testissä lukee joku 0,1% niin tästä se johtuu. :)

Ehkäpä, ehkäpä. Tai sitten ei. Tuskin.

Niin ja sitten siinä oli Kiira Korven kuva esimerkkinä.

#suomi #suomeksi

8 notes · View notes

painajaisnainen · 3 years

Text

sisältövarotuksena vaikka korona ja sen vaikutukset nuoriin ja aikuisten suhtautuminen asiaan

miksi meen aina lukee kommentteja uutisista, jotka käsittelee nuorten jaksamista korona-arjessa? joka kerta tulee vaan paha olo, ku lukee miten aikuiset vähättelee meidän kokemuksia ja luulee, että me halutaan vaan baariin. well jokes on you ne vitun baarit on ollu lähes koko ajan auki mutta me vaan halutaan lähiopetukseen, luennoille ja tutustumaan meidän opiskelukavereihin ja kampusalueeseen.

“naurettavaa, kun puhutaan vain viikkojen tai joidenkin kuukausien rajoituksista” jaa vai onko? kun me ollaan oltu suunnilleen vuosi etäopetuksessa? viikot ja kuukaudet ei enää merkkaa yhtään mitään. aika ei merkkaa enää mitää

“ei tarvitse linnoittautua neljän seinän sisälle” mä tuskin pääsen sängystä ylös välillä. jotku ei pääse ollenkaa. työmäärä kasvaa ku vastuuta sysätään yhä enemmän meille. mill�� ajalla ja energialla me mentäis ulos? iso osa meistä on uupumuksen partaalla jo valmiiksi ja tää tilanne ei auta yhtää

“kavereita voi nähdä ulkosalla!” mitä vitun kavereita? tulin landelta kaupunkiin ja tuskin tunnen ketään. ja pk-seudulla suositellaan kaikkien talouden ulkopuolisten kontaktien välttämistä.

“ainahan nuoret voi mennä kotiin niin on tilaa ja seuraa talossa!” no eikä voi. kaikilla meillä ei oo kotia, jonne mennä. jotkut ei muuten vaan voi mennä sinne. mä ite voin paljo pahemmin siellä, kun täällä mun kahdentoista neliön soluhuoneessa. tartten sitä paitsi luotettavan nettiyhteyden, jota ei kyllä landelta löydy

“no jos kotosalla vituttaa makoilla nii mieti miltä tuntuis makoilla hengityskoneessa” no sitä mä jumalauta mietinki! sen takia mua ärsyttää, että tää tilanne aiheuttaa mussa tämmösiä tunteita. ku tiiän, että kaikkien parasta tässä ajatellaan. tää on myös se syy, miks oon ollu joidenki mielestä jopa liianki varovainen. se on myös se syy, miksen oo menny niihin avoimiin baareihin vielä vetämään niitä kuuluisia perseitä, joita opiskelijat niin kaipaa.

“minun nuoruudessani loin lehmänpaskaa enkä nähnyt kavereita ainakaan kymmeneen vuoteen” ok kivat sulle mutta tarkottaako se, että me ei saatais nyt kärsiä tästä tilanteesta? ps. loin myös lehmänpaskaa nuorena eikä se tehny musta immuunia tälle paskalle

jos tänne asti luit niin rakastan sua ja me selvitään kyllä ja kaikki tunteet, mitä korona herättää sussa on okei. voimia toveri <3 kiitos ja anteeksi

#long post #kirjoituksessani käytetyt kommentit sinulle tarjoaa yle.fi verkkouutisen kommenttiosio #pidätän oikeuden tehdä kommenteihin kärjistyksiä #on tosi kiva joskus ens syksynä palata kampukselle ku ei osaa suunnistaa siellä ollenkaa #ollaa tulevien fuksien kanssa tyylii samassa tilanteessa sosiaalisesti #mitenköhä tulevan lukuvuoden tuutorit voi :D #ne esittelee paikkoja fukseille sillee joooo määki eksyn täällä kokoaja mut tässä on kuulemma normitilanteessa meidän luentoja paljo

24 notes · View notes

pianonoita · 3 years

Note

Moi, sun ei oo pakko vastata näihin kysymyksiin mutta ois ihana jos saisin vähä asioita selvitettyä. Minkä ikäinen oli ku sut diagnosoitiin autismikirjoille? Ja miten niihin autismitesteihin pääsee? Oon yrittäny lukea eri autismisivustoilta ohjeita miten päästä testattavaksi mutta mikään sivusto ei anna tarpeeks selkeitä ohjeita (mun on hyvin vaikea ymmärtää ihan simppeleitäki asioita) ja alkaa jo pikkuhiljaa itkettämään. Ei oo siis pakko vastata mutta oon vaa nii hukassa. En tiiä saako tästä viestistä ees selkoa, anteeksi.

Hei! Kiitos kysymyksestä, hyvin siitä saa selvää 😊 Mua ei ole vielä virallisesti diagnosoitu. Sain joulukuussa kolmen vuoden väännön jälkeen ADHD -diagnoosin, ja tää on ollut tosi sekava ja hankala prosessi. Mua ei ole tutkittu pyynnöistä huolimatta. Oikeasti sen pitäisi mennä näin: meet lääkäriin, kerrot että epäilet tätä, sieltä tehdään lähete psykiatrille, joka sitten tutkii ja diagnosoi. Mulle kerrottiin vuonna 2016, että vain neuropsykiatrian poliklinikalla voidaan diagnosoida autismikirjon häiriö, jonne mulle tehtiin lähete (joka ei edennyt koska lääkäri hukkasi liitteeni). Kuitenkin mulle selvisi myöhemmin, että se ei olekaan totta; tutkimuksiin pääsi ihan eri kautta ystäväni, jolla on myös tarkkaavaisuushäiriö. Jos sulla on jokin hoitokontakti, sitä kautta asiaa voidaan lähteä selvittämään, ihan terveyskeskuksenkin kautta. Ymmärrän sun ahdistuksen tosi hyvin ja voin varoittaa, että tutkimuksiinpääsy tuntuu minustakin ihan ylivoimaiselta. Itse luovutin muutamaksi vuodeksi kokonaan, olen yrittänyt tk:n, yksityisen lääkärin ja akuuttipsykiatrian polin kautta. Nyt kokeilen YTHS:ää. Mitä olen kavereilta kuullut, niin usein diagnosoidaan ensin ADHD ja sen jälkeen autismikirjon häiriö.

Tietoa on tosi huonosti saatavilla ja minulle lääkäri totesi kerran ettei halua tehdä lähetettä psykiatrille, koska autismikirjon häiriön diagnoosi "vaikuttaisi tulevaisuudessa työllistymiseen". Terveydenhuollon henkilökunnalla voi siis olla hyvin negatiivisia asenteita, siihen kannattaa varautua. Suosittelen lääkärille puhumista ja vaikka ihan listan tekemistä kaikista piirteistä ja vaikeuksista, jotta voi sitten lääkärille kertoa kaiken. Ja jos lääkäri ei usko tai halua tutkia asiaa, älä luovuta! Yritä uudelleen vaikka terveydenhoitajan tai muun tahon kautta. Itselläni on tosi huonoja kokemuksia mutta monella kaverilla taas tosi hyviä, eli se on myös paljon tuurista kiinni.

Tämä oli varmasti tosi lannistava vastaus koska omat kokemukseni ovat tosi huonoja. Älä kuitenkaan anna periksi! Muista myös, että diagnoosia tärkeämpää on muu apu mitä saat; diagnoosi on vain apuväline hoidossa. Suosittelen ottamaan yhteyttä sinua lähimpään terveydenhuollon tahoon ja kysymään rohkeasti sieltä. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että tutkimuksiinpääsy on vaikea ja raskas prosessi, ja joudut pahimmassa tapauksessa todistelemaan muille loputtomasti, että tunnet itsesi. Tsemppiä sulle tosi paljon, toivottavasti tästä vastauksesta oli jotain apua!

Tässä vielä selkeämmin ohjeet, tai mitä itse tekisin:

1. Soita lääkäriin ja varaa aika. Sano, että epäilet autismikirjon häiriötä ja kerro oireista ja vaikeuksista. Jos käyt terapiassa, kerro asiasta siellä. Jos olet vielä peruskoulussa tai toisella asteella, kerro koulupsykologille tai terveydenhoitajalle. Jos töissä, työterveyden kautta voi päästä psykologille. Jos yliopistossa/AMK:ssa, soita YTHS:ään. Sieltä pääsee ainakin juttelemaan sairaanhoitajan kanssa.

2. Lääkärin/hoitajan/psykologin tapaamisessa kerro tarkkaan mitä VAIKEUKSIA autismikirjo aiheuttaa. (Itse tein aluksi sen virheen etten nähnyt monia ADHD/autismikirjon piirteitäni ollenkaan vaikeuksina, koska olin niin tottunut niihin. En siis "osannut" valittaa lääkäreille tarpeeksi. Vaikka siis itse pitäisit erityisestä mielenkiinnonkohteestasi yli kaiken, valehtele, että se vaikeuttaa elämääsi. Tai vaikka et pitäisi stimmingiä minään ongelmana, väitä, että se on.)

3. Tämän jälkeen lääkäri tekee lähetteen psykiatrille, tai sinut ohjataan muuten eteenpäin. Kannattaa suoraan kertoa, että haluat tutkimuksiin.

#autismikirjo #anonyymi

2 notes · View notes