Sain yllättävän puhelun Juuso Määttäseltä, Helsingin Sanomien Nyt-liitteen toimittajalta, joka halusi pohjustaa artikkeliaan #Putous-twiiteistä ja keskustella erityisesti väitetyistä feikkitileistä. Olin suuresti huvittunut puhelun aiheesta ja samaan aikaan myös kiitollinen, että pääsin jälleen kerran puhumaan lempilapsesta, jota olin aikoinaan rakentamassa: Sosiaalinen televisio.
Artikkeli julkaistiin eilen.
https://twitter.com/theMartti/status/974619646165954563
Tämä feikkitilien luomiseen liittyvä teema on ollut pinnalla jo vuodesta 2012 alkaen. Syytösten kohteena oli usein Finnpanelin TV-mittaritutkimuksen perusteella merkittävästi katsojia ja sitä myötä myös some-keskusteluja generoiva ohjelmasisältö – usein suorat tv-lähetykset.
Palataan hetkeksi ajassa taaksepäin ja mietitään hetki, mistä tässä saattaisi olla kyse.
Sosiaalisen television ensimmäinen aalto
Keväällä 2012 MTV pilotoi uutta sosiaalisen television konseptia jääkiekon MM-kisojen suorien lähetysten yhteydessä. Katsojien kommentteja kerättiin useista eri lähteistä ja relevantti sisältö sulautettiin yhdeksi yhteiseksi viestivirraksi, jota julkaistiin reaaliajassa suoran lähetyksen ruutugrafiikoissa. Mukana olivat tekstiviestit, Twitterin twiitit, Facebook-kommentit, Katsomo-palvelun keskustelu sekä kisalähetyksiä varten kehitetyn älypuhelinsovelluksessa käyty keskustelu.
Myönteisten tulosten myötä samoja toiminnallisuuksia lähdettiin syksyllä 2012 hyödyntämään myös Subin Big Brother -realityssa, jota Nyt-liite tituleerasi myöhemmin arvonimellä ”Suomen sosiaalisen median tv-kuningas”.
Syksyllä 2012 myös MTV Uutisten toteuttamat kuntavaalilähetykset saivat sosiaalisen tekstiviestien ohella sosiaalisen median palveluiden vuorovaikutuksesta aivan uutta pontta. Näitä hyödynnettiin lukuisissa MTV Uutisten toteutuksissa sekä vuosittain myös SuomiAreena-lähetyksissä.
Tarkempi selonteko löytyy tämän blogin useista teksteistä sekä MTV:n Spotti-blogista.
Tammikuussa 2013 vastaava toteutus tehtiin ensimmäisen kerran myös Putoukseen.
Tiimissä oli tuolla hetkellä yksi henkilö toteuttamassa Putouksen some-kokonaisuutta: minä.
Myöhemmin vuoden 2013 varrella tiimiin saatiin vahvistuksia ja matkan varrella myöhemmin myös Enbuske & Linnanahde Crew, Posse, Idols, Tähdet Tähdet, Tanssii tähtien kanssa ja monet muut ohjelmanimikkeet saivat oman palansa sosiaalisesta television konseptista.
Kaupallisen tv-kanavan sosiaalisen median tuottajalla riitti töitä
Suorissa lähetyksissä ohjelmien juontajat ja toimittajat kannustivat yleisöä osallistumaan twiitaten tai kommentoiden Facebookissa.
He eivät olisi näin toimineet ellei joku olisi ensin suunnitellut vuorovaikutusta osaksi lähetyksiä ja aktiivisesti lobannut ajatusta sosiaalisen television konseptista sisäisesti MTV:llä – aikana, jolloin television prime time -ohjelmien vuorovaikutus rajoittui siihen, että studio-ohjaajana lukuisissa ohjelmissa toiminut Pasi ‘Parska’ Saharinen kävi dialogia paikalle houkutellun studioyleisön kanssa ja kertoi samalla illan kulusta.
Poikkeuksen teki Sub-kanavan Big Brother, jonka arkisin esitettäviin Big brother Extra -lähetyksiin katsojat olivat voineet osallistua tekstiviesteillä jo vuosien ajan.
Vielä vuonna 2012 sosiaalista mediaa pidettiin jonain nuorison kotkotuksena. Jotta tämä aihe oltaisiin otettu vakavasti, piti asiasta palaveerata ja lobata sisäisesti loputtomasti ja vakuutella, että tämä voisi olla “se seuraava juttu” lineaarisen television viemiseksi vahvemmin internetin aikakaudelle. Suuret kiitokset MTV Sisältöjen esimiehelle Matti Pauniolle sekä MTV:n silloiselle ohjelmajohtaja Jorma Sairaselle, jotka soivat vuorovaikutukselle ja sosiaaliselle televisiolle mahdollisuuden.
Ilman laadukasta sisällöntuotantoa mainituissa some-palveluissa twiittigrafiikalla kuorrutettu tv-lähetys olisi ollut vain paperia – yksisuuntaista tiedottamista.
Sosiaalinen televisio oli enemmän. Halusimme luoda digitaalinen leirinuotio suorien lähetysten yhteyteen ja perustimmekin ohjelmille virallisia tilejä tarvittaviin palveluihin *(Facebook, Twitter ja Instagram, myöhemmin myös YouTube sekä Snapchat). Panostimme ennen kaikkea lähetyspäivinä ja -iltoina reaaliaikaiseen, hetki hetkeltä elävään sisällöntuotantoon, jonka avulla päästiin välittämään niitä tunnelmia, joita televisiossa ei nähty. Tämän lisäksi keskustelua pidettiin yllä julkaisuja toteutettiin ympäri viikon.
Tekeminen nojasi aitoon vuorovaikutukseen katsojien kanssa. Näillä toimenpiteillä me emme keränneet tykkääjiä tai seuraajia vaan osallistimme tv-yleisöä ja rakensimme systemaattisesti yhteisöjä eri ohjelmien ympärille. Halusimme antaa katsojille mahdollisuuden osallistua, vaikuttaa ja myötäelää lähetykset kanssamme ja toistensa kanssa – yksin yhdessä – kukin omilla tahoillaan.
Sosiaalisen television konsepti oli monellakin tapaa upea yhdistelmä useita eri toimenpiteitä, joilla yksisuuntainen viestin – perinteinen lineaarinen televisio – rikastettiin kolmannen osapuolen palveluita hyödyntämällä vuorovaikutteiseksi katsomiskokemukseksi.
Ohjelmien ja tuotantokausien kertyessä sosiaalisen television kokonaisuus oli hyvin työläs.
Jo 2013 Putouksen kohdalla sosiaalisen television toteutusten mahdollistamiseksi MTV:n prime time -sisältöihin istutettiin myös kaupallisia kuvioita some-tekemisen yhteyteen. Näissä kaupallisissa some-toteutuksissa usean muuttujan ja kontekstin nivominen luontevaksi paketiksi ilman päälleliimaamisen makua on äärimmäisen haastavaa. Näen tämän sisällöntuotannon näkökulmasta edelleenkin extremelajiksi, joka vie myös paljon aikaa – jota tiimillämme ei ollut. Lopulliset luovat toteutukset olivat monen osapuolen toiveiden mukaisia kompromisseja, joiden ideat, visut ja lopputulos tulivat usein saman henkilön kynästä, joka ideoi ja rakensi ohjelman ympärille sen some-leirinuotion. Näitä paketteja on kaupallisen television äärellä menestyksekkäästi tässä maassa hoitanut muiden töidensä ohella vain pari hassua ihmistä. Vielä vuonna 2017 Putous tarjosi tutkitusti ‘elämyksiä somelaisille‘.
Sosiaalinen media valvoo 24/7
Kunpa vain joku olisi joskus ymmärtänyt, miten paljon töitä kourallinen MTV:n some-tiimin jäseniä teki ohjelmien eteen syksyisin ja keväisin tuotantokausien ollessa käynnissä – täydellä sydämellä ja rakkaudesta lajiin.
Ja töitähän riitti. Arkisin klo 9-17 suunniteltiin, palaveerattiin, raportoitiin, kehitettiin asioita eteenpäin samalla kun sisällöntuotantoa ja dialogia ylläpidettiin useiden eri ohjelmanimikkeden profiileilla. Tämän päälle iltaisin ja viikoloppuisin oli lähetykset. Lähetysillat olivat julkaisutekstejä salamannopeasti kirjoittavalle ja dialogia ylläpitävälle tuottajalle kuin 100 metrin juoksu maratonin mittaisena ja aivonystyrät olivat kovilla.
Sosiaalisen median palveluiden yleistyessä ja suosion kasvaessa myös toiveet ja odotukset some-tekijöiden suhteen kasvoivat.
Välillä työ kantoi myös tunnustuspalkintoja, joita koko MTV juhli.
Firman some-himmeli kasvoi valtavaksi
Lähtiessäni MTV:ltä 30.11.2015, paletissa oli noin 170 some-tiliä kuudessa eri some-palvelussa. Oli yritysbrändi (MTV), kanavabrändit (MTV3, Sub, AVA), uutisten genrebrändit (Uutiset, Sport, Viihde, Lifestyle) sekä ne kymmenet tv-ohjelmabrändit (melkoinen lista nimikkeitä). Kaikilla oli omat sivunsa eri palveluissa.
Sosiaalisessa mediassa MTV:n brändiprofiilien yhteenlaskettu seuraajien määrä oli bruttona kirkkaasti yli miljoonana suomalaista käyttäjää – jo yksistään Facebookissa.
Semmoinen määrä ihmisiä kirjoittaa TV-lähetysten aikana ja myöskin lähetysten ulkopuolella lukuisia kommentteja ja näihinkin on reagoitava kiittämällä tai kommentoimalla bränditilillä takaisin. MTV:n asiakaspalvelu vastasi ainoastaan kanavabrändien tileillä ja some-tuottajan harteilla oli aina yksittäisen ohjelmabrändien asiakaspalvelu ja nyt puhutaan niistä tileistä, joilla oli myös eniten seuraajia ja sitä myötä myös vuorovaikutusta.
Tosin, suurin osa profiileista oli passiivisessa tilassa, sillä esimerkiksi tv-ohjelmat tai niiden vanavedessä kulkevat fiktiiviset Putous-hahmot tileineen saattoivat olla tauolla.
Takaisin feikkitileihin
Televisioyleisön joukkoon mahtuu aina niitä, jotka tekevät mitä tahansa päästäkseen omalla viestillään suoriin lähetyksiin – meno ei ole muuttunut oikeastaan TV-chatin ajoista. Oman viestin näkemistä satojentuhansien silmäparien edessä tai jopa miljoonayleisön keräävän ohjelman äärellä kiehtoo suunnattomasti monia tv-katsojia. Oman viestin näkeminen lähetyksessä on jo itsessään palkinto, joka voidaan rinnastaa ajatukseen, jossa olisi itse esiintynyt televisio-lähetyksessä.
Ajoittain olin itse vastaamassa vastaaviin syytöksiin twiittien tai feikkitilien masinoimisesta MTV:n toimesta.
Usein syytöksiä esittää satunnainen twiittaaja tai Facebook-kommentoija olettamuksiin perustuen ja koska internetissä vertainen ihminen riittää auktoriteetiksi (tutustukaa vaikka Edelman Trust Barometer -tutkimukseen), joku toinen satunnainen twiittaaja saattaa yhtä kevyin perustein pukea foliohatun päähänsä. Salaliittoteorian siemenet on kylvetty. Ihmisten medialukutaito ja lähdekritiikki ovat sosiaalisessa mediassa jatkuvasti koetuksella.
Kun riittävän moni some-keskustelija puhuu aiheesta, herää myös toimittajien huomio. Kun jokin mediatalo julkaisee artikkelin, klikkiotsikot kirkuvat.
Usein syytöksiä ovat esittäneet anonyymit tilit, joiden ulosannin voisi rinnastaa trollailuun profiilien nimiä myöten. Kuka niitä muuten masinoi?
Tässä keskustelu tammikuulta 2018 Twitter-käyttäjä @erityismulkku kanssa, joka kantaa myös nimeä “Ruikku-Jussi”.
Joka kerta nämä väittämät some-keskusteluissa huvittavat minua suuresti ja olenkin useasti käynyt kommentoimassa, vaikka asia ei minua varsinaisesti ole koskettanutkaan enää kolmeen vuoteen.
Mutta.
Mies voi lähteä televisiosta, mutta sosiaalinen televisio ei koskaan lähde miehestä.
—
Kirjoittaja on entinen MTV:n sosiaalisen TV:n tuottaja ja Lead Social Strategist. Martti Lindholm kirjoittaa ilmiöistä, mittaamisesta, sosiaalisen median palveluista, sekä muistelee niiden integroimisesta osaksi televisiosisältöjä.
TWITTER @theMartti || LINKEDIN theMartti || INSTAGRAM @theMartti
WEB themartti.com
https://twitter.com/theMartti/status/705075812928720896
Televisio-ohjelmat internetin foliohattujen hampaissa Sain yllättävän puhelun Juuso Määttäseltä, Helsingin Sanomien Nyt-liitteen toimittajalta, joka halusi pohjustaa artikkeliaan #Putous-twiiteistä ja keskustella erityisesti väitetyistä feikkitileistä.
0 notes