Tällä hetkellä lukemassa — Jouni Kuurne: Louhisaaren linnan talousreseptit (n. 1770-1850). SKS, 2008.
Louhisaaren linnasta peräisin oleva, aiemmin tuntematon ja ilmeisesti Mannerheim-suvulle kuulunut talousreseptikirja tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden kurkistaa 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alkupuoliskon linnan keittiöön, makuusaleihin ja jopa karjasuojiin. Teos sisältää ruokaohjeiden lisäksi erilaisia hoito-ohjeita niin ihmisten kuin kotieläintenkin vaivoihin ja sairauksiin. Varhaisen itselääkinnän läheistä suhdetta muuhun taloudenhoitoon kuvastaa reseptikokoelmassa se, että samaan käsikirjoitukseen on koottu niin viinanpolttoon – viina vanhin voitehista – liittyviä ohjeita kuin erilaisten juomien, ruokien ja jälkiruokien reseptejä sekä taloudenpitoon liittyviä ohjeita saippuanvalmistuksesta kankaan värjäykseen. Reseptikokoelmaa ovat täydentäneet useat henkilöt monen sukupolven aikana, mikä tekee Louhisaaren käsikirjoituksen erityisen mielenkiintoiseksi. Reseptejä elävöittää samanaikaisesta aikalaisgrafiikasta ja maalauksista koostuva kuvitus.
I really don’t know if most Americans understand how obscene American supermarkets are. It is one of the most consistently shocking and troubling aspects of being back in America. They’re obscene in different ways— like, a Walmart Supercenter is simply so vast and so full of useless junk, while a Whole Foods or a Central Market is characterized by a level of opulence and excess that is reminiscent of Ancient Rome.
In Helsinki, one of the fancier supermarkets is a place called Herkku, which is located in a classic department store downtown. I used to describe it as “the Finnish Central Market,” because it has a little bakery, a little coffee & chocolate shop, an enormous selection of international and luxury foods, et cetera. It sells multiple varieties of fresh chiles! But the reality is that Herkku is very small compared to almost any American grocery store, even an upscale Kroger. It’s nice, but it’s nice in a Finnish way: not too opulent, with a sense of social constraint. The same is true of, say, a Waitrose in London: it’s very nice, but not too nice— and there is definitely a sense that too nice is something that it is possible to be.
In comparison, American grocery stores are shocking. They have absolutely no restraint. More is always better. Outside, around the corner, homeless people are clustered under a patch of shade to escape the 110 degree heat. I know families in Afghanistan who can barely afford to eat. Somewhere there is a profound disconnect that prevents people from following this thread of logic.
siis joo useat päähenkilöt on hauskoi hahmoi, joista todella tykkään, mut silti jostain syystä kehitän aina jännimmät ja intensiivisimmät fiilikset pahiksii ja outoi sivuhahmoi kohtaan.
sillee et nähdessäni fanitaidetta päähenkilöistä, mä naurahdan ilahtuneena, mut sit ku kohdalle osuu kuva pääpahiksesta tai hyvin harvinainen herkku jostain sivuhahmosta, mä punastun ja joudun laittamaan puhelimen hetkeks syrjään ja vetämään henkeä.
postaukset päähenkilöistä mä rebloggaan iloisesti, mutta pahisten kohdalla mietin usein kiusaantuneena, kehtaanko mä nyt tätä, etten vaikuta pakkomielteiseltä.
Legendan mukaan tuhansia vuosia sitten, syvällä Juustokuningaskunnan uumenissa, oli salaperäinen luola, jossa kasvoi mitä ihmeellisimpiä juustoja. Tämä luola on unohdettu jo kauan sitten ja sen salaisuudet ovat vaipuneet unholaan.
Eräänä päivänä rohkea seikkailija, nimeltään Sir Fromage, janosi tietoa ja voimaa ja lähti siksi etsimään legendaarista Juustojen Juustoa. Hänen matkansa kulki läpi kiehtovien, mutta vaarallisten alueiden, joissa hän kohtasi monia haasteita ja esteitä.
Lopulta, Sir Fromage saapui luolan suulle. Hän astui syvään pimeyteen, rohkeana ja määrätietoisena, kunnes hän viimein löysi sen, mitä oli etsinyt: Juustojen Juuston.
Juustojen Juusto oli kirkkaan keltainen ja hohti himmeää valoa. Sen pinta oli kiteinen ja tuoksu niin herkullinen, että Sir Fromagen suu vettyi jo silkasta ajatuksesta, että hän saisi maistaa sitä.
Hän tarttui Juustojen Juustoon ja vei sen huulilleen. Ensimmäinen puraisu sai aikaan voimakkaan tunneryöpyn; Sir Fromagen kehon täytti valtava energia, joka sai hänet tuntemaan olonsa voittamattomaksi. Mutta lisää oli tulossa. Jokainen puraisu toi mukanaan myös viisauden virran. Sir Fromage tunsi, kuinka hänen ajatuksensa kirkastuivat ja hän ymmärsi maailmasta paljon asioita, joita ei ollut koskaan edes tullut ajatelleeksi.
Juustojen Juusto oli enemmän kuin pelkkä herkku; se oli portti suureen voimaan ja viisauteen. Sen syöminen teki Sir Fromagesta legendaarisen sankarin, joka johti kansansa suuren vaurauden ja menestyksen tielle.
Juustojen Juustosta on tullut legenda Juustokuningaskunnassa, ja sen huhuttu voima ja viisaus ovat innoittanut monia urheita seikkailijoita etsimään sitä. Mutta vain harvat ovat onnistuneet löytämään sen, ja vielä harvemmat ovat rohjenneet maistaa sitä.
Tälläkin hetkellä Juustojen Juusto odottaa salaisen luolansa kätköissä seuraavaa rohkeaa seikkailijaa, joka uskaltaisi nauttia sen maagisesta voimasta ja viisaudesta.
my life is simply a cycle of getting tired of rye bread (specifically vaasan ruispalat ohut herkku it’s the only one i like) and then buying a bag after a while and going in a frenzy because it’s so good like put some butter/margarine and cheese and cucumber slices on that i could eat like ten pieces in one go it’s delicious
Pitäskö yrittää 30 päivän herkku/sokeri lakkoo. Ihan vaa kehon puhdistuksen nimis. Ehk ensviikon alus. Voipi olla et tulen kärsimään omista päätöksistäni.
Aoba matsuri eli festivaali! "Varpustanssi" oli upeaa seurattavaa, mutten viitsi postata videoita tai kuvia näistä ryhmistä, jotka tanssivat viuhkoineen sekä kaduilla että lavalla. Kaverustuin vierustovereiden kanssa ja festivaalin seuraaminen oli iloinen jaettu kokemus.
Tärkeä osa japanilaista matsuria on ruoka, joten se näkyy kuvissakin. Ensimmäinen on suklaakuorrutettuja mansikoita, toinen kuva paistetun kanan (yakitori) kauppiaan teltalta, kolmas taas on Kansain herkku takoyaki, joissa on mustekalaa ja muita täytteitä taikinassa.
Olen tehnyt keksi reseptejä tulevaa kirjaa varten ja pyöräytin yhden tänne blogin puolellekin. Tämä suklaakeksi resepti on yksi luottoresepteistäni ja nyt se saa kaverikseen jäätelön kesän alkamisen kunniaksi. Jäätelön jonka lisäät keksien väliin voi ollan ihan mitä vaan suosikki kasvijäätelöäsi tai vaikka useampaa eri makua.
Pari käytännön vinkkiä: Anna jäätelön pehmetä hiukan ennen täyttöä. Aloita täyttö reunoilta ottamalla jäätelöä lusikkaan ja ikäänkuin putsaamalla lusikka keksin reunaan. Siisti valmiin keksijäätelön reunat lusikalla. Jos teet kaikki keksijäätelöt kerralla laita pakastimeen sopivan kokoinen astia minne voit aina laittaa valmiin keksijäätelön etteivät ne pääse sulamaan.
Ohjeistan tekemään keksitaikinan monitoimikoneella, mutta homma hoituu helposti myös käsin. Itsekin sekoitin tämän taikinan käsin "puristelemalla" kuivat aineet pehmenneen margariinin sekaan ja lisäsin tilkan soijamaitoa taikinan notkistamiseksi.
Jos haluat vielä suklaisempia keksejä niin lisää taikinaan vielä 2-3 ruokalusikallista kaakaojauhetta.
Helpot suklaakeksit ja keksijäätelöt
22 keksiä ja 11 keksijäätelöä
150 g vegaanista margariinia
1,5 dl ruokosokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
100 g rouhittua tummaa suklaata
ripaus suolaa
1-2 rkl kasvimaitoa tarvittaessa
Väliin:
paketti soija tai kaurajäätelöä (750 ml)
rouhittua tummaa suklaata (noin 50 g)
Vaahdota pehmeä margariini ja sokeri monitoimikoneessa.
Mittaa toiseen kulhoon kaikki loput kuivat aineet.
Rouhi suklaa karkeasti veitsellä ja lisää joukkoon.
Sekoita hyvin ja ala lisäämään erissä margariini-sokeriseoksen joukkoon.
Jos taikina vaikuttaa kuivalta voit lisätä joukkoon tilkan kasvimaitoa.
Muovaile taikinasta tiivis pallo ja laita jääkaappiin jähmettymään puoleksi tunniksi.
Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.
Muovaile taikinasta pieniä palleroita ja asettele ne uunipellille leivinpaperin päälle.
Jätä reilusti tilaa palleroiden väliin.
Paista uunissa noin 15 minuutin ajan.
Keksit ovat pehmeitä uunista tullessaan, mutta rapeutuvat jäähtyessään.
Kun keksit ovat täysin jäähtyneet täytä ne jäätelöllä.
Pyöräytä reunat rouhitussa suklaassa.