Tumgik
#korkeakoulu
itkuinenkettu · 7 months
Text
Toivoin ettei tätä päivää koskaan tulisi, mutta meidän luennolla oli tänään ihka elävä Elon Musk fanipoika!
luennolta tuli poistuttua poikkeuksellisen nopeasti kun tämä kaveri avasi suunsa ja opettaja oikein kannusti siinä hänen ahdaskatseisuuttaan. :)
61 notes · View notes
vaalipuheterapia · 1 year
Text
Minä kun peruskoulussa oli 10h päiviä:
Tumblr media
Minä nykyään kun mulla on yksi 90min luento joka alkaa klo 14:
Tumblr media
347 notes · View notes
skrubu · 1 year
Video
Ripple of Wave by Pekka Nikrus
2 notes · View notes
debaattimedia · 10 months
Text
:NIMITYKSET: Emmi Venäläinen tiede- ja kulttuuriministeri Multalan erityisavustajaksi
Kuvaaja: Liisa Takala / AKAVA Tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala on kutsunut erityisavustajakseen valtiotieteiden maisteri Emmi Venäläisen. Hän vastaa ministerin esikunnassa korkeakoulu- ja tiedepolitiikasta sekä viestinnästä ja mediasuhteista. Venäläinen siirtyy opetus- ja kulttuuriministeriöön työmarkkinakeskusjärjestö Akavasta, koulutuspolitiikan johtavan asiantuntijan tehtävästä.…
Tumblr media
View On WordPress
0 notes
waybackwanderer · 1 year
Video
Taideteollinen korkeakoulu, TaiK - University of Art and Design Helsinki, UIAH Nov 1998 Archived Web Page
0 notes
mikotiini · 3 years
Text
Mulle tuli tänään eksistentiialinen kriisi mun loppuelämän suhteen. Valmistuin viikonloppuna ylioppilaaksi ja nyt rupesin miettiin mun yhteishaku suunnitelmia uusiksi. Tai niinku, oon haaveillut melkein kymmenen vuotta elokuva-alalla työskentelystä mutta mulla ei oo mitään kosketusta siihen. Mua kiinnostaa se pirusti ja kaikki mitä aiheesta olen lukenut kuulostaa hyvältä mut mitä jos en eläkkään sillä? Tai jotain. Niin aloin sit miettiä et pitäskö mun hakee jotain aivan muuta ja pitää mun luovat kiinnostuksen kohteet harrastuksina?
11 notes · View notes
neekkis · 6 years
Note
Yhen kerran kirjoitettuaa ja läpipäästyää niit kokeita voi toisaalta käydä uusimassa ja kirjottamassa ihan miten mielii? Jos meni äikkä huonosti ei se viel maailmaa kaada voit käydä yrittämässä uudestaan ja koska kerran kirjotettuaan niit voi käydä uusimassa ihan yksittäisinä nii luultavasti nyt menee paremmin koska voit keskittyä siihen PELKKÄÄN äikkään tai pelkkään matikkaan tai pelkkään mikä vaa mist se ny jäi kiinni.
Oisiki se noin yksinkertaista ja kyllähän se teoriassa on. Ylioppilaskokeet kuitenkin maksavat rahea, mikä on se ensimmäinen ongelma. Kaikilla ei ole resursseja uusia kokeita jatkuvasti.Toinen ongelma on se, että vaikka äidinkieltä ja matematiikkaa voi opiskella ala-ja yläkoulun sekä lukion jälkeen, on kummankin oppiminen kumulatiivista, eli se perustuu aiemmalle oppimallesi. Yksinkertaistaen, jos opiskelet aiemmin huonosti, sinun on vaikeampaa oppia uusia asioita, koska tarvitset vanhaa tietoa uuden omaksumiseen. Jos siis ylä-asteella sinulla oli huono matematiikanopettaja, tai vain jos sinua ei matematiikka nuorena kiinnostanut, tai opettajan opetusmetodit eivät sopineet sinulle, on sinun vaikeampaa oppia lukiossa matematiikkaa. 
Ja nyt tullaan tähän opetusmetodeihin. Ihmiset ovat erilaisia oppijoita, yksi oppii lukemalla, toinen kuuntelemalla ja kolmas soveltamalla. Kaikki opetusmetodit eivät sovi kaikille. Siksi on hyvä, että kouluissa on aineenopettajia, eikä yksi ja sama opettaja opeta kaikenaikaa kaikkia aineita. Näin ollen jokaisen on mahdollista oppia eri asioita. 
Jotkut pystyvät oppimaan asioita itsenäisesti, toiset eivät. Ihmiset myöskin hallitsevat erilaisia asioita, toiset kiinnostuksen mukaan ja toisilla on luontaisia taipumuksia, jotka auttavat tiettyjen asioiden ymmmärtämisessä. Minulle olisi esimerkiksi erittäin vaikeaa oppia matematiikkaa. Varmasti oppisin jotain, mutta se kaikki aika ja vaiva, mikä matematiikkaan menisi, olisi pois kaikesta muusta, jonka oppiminen saattaisi olla minulle hyödyllisempää ja veisi vähemmän aikaa ja energiaa. 
 Näistä syist vooi olla vaikeaa oppia yksin lukion jälkeen matematiikan tai äidinkielen laajuisia aineita, mikä ei välttämättä tarkoita sitä, että uusiminen nostaisi arvosanoja. Ja ylioppilastutkintoon kuuluvia aineita voi uusia vain kerran kun tutkinto on valmis. Hylätyt aineet pitää uusia ennen valmistumista, mutta läpi menneen tutkinnon aineen voi  tosiaan uusia vain kerran.
Ja kun matematiikkaa ei kaikilla aloilla tarvitse, vaikka näin ei saisi sanoa. Esimerkiksi kirjallisuudessa tarvitsee enemmän yleissivistäviä aineita, kuten historiaa, yhteiskuntaoppia, filosofiaa, uskontoja, kuin pitkää matematiikkaa, eikä matematiikan osaaminen välttämättä korreloi humanististen tieteiden osaamisen kanssa. Kaikilla meillä on omat vahvuutemme. Minusta pitäisi painottaa niitä aineita, mitä alalla tarvitsee, jos nyt on pakko mennä pääsykoettomaan opiskelupaikan hakuun. Tämä pitkän matematiikan ja äidinkielen arvottaminen parhaimmiksi aineiksi on nimenomaan sitä, arvottamista. Kyseessä on arvovalinta ja pelkään, että tämä tekee tulevaisuuden opiskelijoista tasapäisempiä. Lisäksi, vaikka ylioppilaskokeiden perusteella saataisiinkin toimiva valintasysteemi, se syrjii suurinta osaa ammattikoululaisista.
24 notes · View notes
letaalialleeli · 7 years
Photo
Tumblr media
en oo blogannu tänne hetkeen mut tulin kattelee ku ei ollu muuta tekemistä ku kynsilakka kuivu ja huomasin et oon kirjotellu tänne paljon pääsykokeisiin lukemisesta ilokseni ilmoitan et pääsin tokalla hakukerralla kouluun eikä oo pitkää aikaa tuntunu näi hyvältä
7 notes · View notes
kriisipiirakka · 4 years
Text
Tumblr media
Niin, ettäs tiedätte. Ei kuulu semmonen halailu meidäm kulttuuriim. 😡 Jos on ihan pakko kontaktia ottaa johonkuhun kättelyä intiimimmin, niin sitä varten voi mennä tappelemaan kännissä nakkikioskille.
67 notes · View notes
Link
Chapters: 1/1 Fandom: Tuntematon sotilas | The Unknown Soldier - Väinö Linna, Tuntematon sotilas | The Unknown Soldier (2017) Rating: Teen And Up Audiences Warnings: No Archive Warnings Apply Relationships: Asumaniemi/Jukka Hauhia Characters: Asumaniemi (Tuntematon sotilas), Jukka Hauhia, Urho Hietanen, Vanhala (Tuntematon sotilas), Rahikainen (Tuntematon sotilas) Additional Tags: fluff-ish, huono huumori, Hauhian pieni yksiö, (Turun) yliopisto AU, Sharing a Bed, Hauhiaa stressaa Summary:
Hauhia kykenee ehkä sen ymmärtämään, miksi Asumaniemi on tunkeutunut hänen yksiöönsä. Ja sen, miksi tämä pysyy siellä koko illan. Se, että Asumaniemi käy töissä, vaatii hieman käsityskyvyn venyttämistä, mutta jopa sen Hauhia on valmis hyväksymään.
Mutta sitä hän ei ymmärrä, miksi Asumaniemi vaatii saada nukkua hänen vieressään.
He päätyvät nukkumaan vierekkäin Hauhian laittoman pienessä yksiössä, Hauhian kahdelle liian pienessä sängyssä.
20 notes · View notes
Photo
Tumblr media
ALVAR AALTO, Helsinki University of Technology (Teknillinen Korkeakoulu), Department of Architecture, Espoo, Finland, 1965. Photography by Tuomas Uusheimo. / Tuomas Uusheimo
876 notes · View notes
Text
Täytyy kyl myöntää, että on välillä tosi toiseuttavaa olla aseksuaali (korkeakoulu)opiskelijayhteisössä.
Sinällään musta itestä ei oo kiusallista kuunnella, kun muut puhuu seksistä. Nuorempana ois ehkä ollu, mutta nykyään se on lähinnä mielenkiintoista. Mulle on vaikea ymmärtää, miten ihmiset voi tuntea seksuaalista vetovoimaa toisia ihmisiä kohtaan, tai yleensäkään miks kukaan haluaa harrastaa seksiä, koska mä en ite koe kumpaakaan noista. Myös sen takia musta on mielenkiintoista kuunnella muita, koska koko konsepti on mulle vaan niin käsittämätön.
Toisaalta mua häirihtee enemmän seksuaalissävytteiset vitsit. Esim. jotkut sitsilaulut ja haalarimerkit on itelle vähän liikaa välillä. En toki sano, että näitä ei sais olla, kukin tyylillään jne. mut samalla ne voi musta olla epämiellyttäviä. Toisaalta haalarimerkkien on varmaan tarkotuskin ajoittain olla vähän mauttomuuden rajoilla.
Kuitenkin välillä itellä on vähän ulkopuolinen olo, kun seurustelu ja seksi yms. kuuluu monella elämään, varsinkin nuorilla aikuisilla. Ja musta välillä tuntuu, että oonko mä nyt "oikea aikuinen", kun nää asiat ei mua kiinnosta. Itellä toki tähän tunteeseen liittyy myös se, että oon absolutisti eli en juo alkoholia. Se on kuitenkin myös tosi iso osa opiskelijakulttuuria. Olen myös alkanut pohtia, että saatan olla myös aromanttisuuden kirjolla, mikä taas lisää vettä myllyyn.
Kiitos lukemisesta!
6 notes · View notes
finnishfun · 3 years
Text
Langblr Word of the Day Challenge
Day 25: High 🗻
korkea - high, tall matala - low korkeakoulu - college, university
Adjectives
Day 26: Ghost 👻
kummitus, aave, haamu - ghost, spirit kummitella - to haunt kummitustarina - ghost story kummitustalo - haunted house
pukukummitus - “suit ghost”:  A person who insists on being sharply and formally dressed, but who appears to do little, if any, actual work. Almost always used of men, but sometimes of women too.
A Finnish ghost post
Tumblr media
11 notes · View notes
skrubu · 1 month
Video
External Angles 2
flickr
External Angles 2 by Pekka Nikrus Via Flickr: ➡️ in-camera multiple exposures
0 notes
oocmuumit · 7 years
Photo
Tumblr media
110 notes · View notes
hanhan156 · 5 years
Text
Tuntematon risteily: ficci, jota kukaan ei halunnut, mutta toteutin silti
Noniin, kiitos vaan taas @vitsiniekkojenkuningas, kun olit Tuntsa risteily AU:sta puhunut sivuillasi. Tästä piti tulla täysin läppä minificci, vähän päiväkoti tekstin tyyliin, mutta jostain syystä tämä vaan alkoi paisua käsissäni. Tekstiä syntyi kuin itsestään, sillä idea Tuntsa-hahmoista risteilyllä oli niin herkullinen, etten malttanut lopettaa kirjoittamista. Ja hei, nämä pojathan ansaitsevat paljon parempaa kuin kuolla metsässä, eiks niin?
Loppujen lopuksi tästä taisi tulla tällainen roadtrip henkinen seikkailu/huumoripläjäys. Lukujakin tulee useampia, valmiina on jo kaksi. Jälleen, kommentit ja ideat tervetulleita. Enjoy ja hyvää viikonloppua!
**********************************************************************************************
Genre: Seikkailu, huumori, draama ja jotain siltä väliltä.
Disclaimer: Kaikki kunnia hahmoista Väinö Linnalle, joka varmaan kääntyisi haudassaan, kun tietäisi mitä hänen hahmoillaan tehdään netissä nykyään. En saa tästä rahaa, enkä mitään muutakaan kuin hyvää mieltä toivottavasti muillekin kuin itselleni.
Hahmot/Paritukset: Kookoon miehiä. Jotain tulkinnanvaraista shippausta saattaa tulla tulevaisuudessa.
Varoitukset: Kiroilua, ei kai muuta.
Juoni: Entisen konekiväärikomppaniaksikin kutsutun luokan porukka kootaan kasaan ja lähdetään nauttimaan pidennetystä viikonlopusta Tukholman risteilylle. Ensimmäisessä osassa vanha porukka kootaan kasaan ja muistellaan menneitä.
Tuntematon risteily osa 1: Tuumasta toimeen
Eräänä iltana olivat hyvät ystävät Hietanen ja Koskela tapansa mukaan jutelleet Whatsapp:issa.
”Vois oll mukava joskus tehä jottai yhessäki, ku kaik vaikuttaa olevan niin kauhian kiireissi nykyää.”
”No näinhän se on, enkä minäkään kyllä vastaan laittaisi, josko jotain vastapainoa saisi töihin ja kotona olemiselle. Mutta mitä ja millä porukalla? Onko ideoita?”
Viestien välissä oli hetken hiljaisuus molempien pähkäillessä, mitä voisi keksiä. Samassa Hietasella välähti.
”No ny mää sen keksisi! Kerätään vanha porukka kasaha ja lähetään risteilyl! Vähän niinku luokkakokous! Se olis kyl komiast, voitais käyd vaik Tukholmas samal.”
”Meinaatko siis ”konekiväärikomppaniaa”? Minä en muista edes puoliakaan niiden jätkien nimistä, onhan siitä jo lähemmäs kymmenen vuotta, kun erottiin. Jos sinulla on parempi muisti, niin kai me voitaisiin yrittää saada väki kasaan.”
Kyseessä oli vanha yläkoulun luokka, joka oli jäseniensä erilaisista luonteista huolimatta jollain perin kummallisella tavalla hitsautunut vahvalla liitoksella yhteen. Osa väestä oli jatkanut vielä yhdessä lukioon, osan siirtyessä ammattikouluun. Luokkansa hajoamisen haikeana hetkenä varsinkin Hietanen oli kyyneleet silmissään turhankin teatraalisesti vannonut:
”Kyllä me poja viel kaik nähdään, uskokaa poies.”
Koskela itse ei ollut tämän porukan kanssa samalla luokalla, mutta oli ansainnut kunnioituksensa nuorempiaan kohtaan ostamalla Hietasen ja Rahikaisen pyynnöstä olutta ja tupakkaa 8. luokkalaisten ”päihteettömään diskoon”. Tosin haukankatseella varustetun luokanvalvoja Sarastien toimesta olivat humalaiset pojat jääneet kiinni, etunenässä Rahikainen, Määttä, Hietanen ja Lehto. Heille määrättiin rangaistukseksi leipoa koulun vanhempainyhdistyksen joulumyyjäisiin 280 joulutorttua ja 65 taatelikakkua, sekä toimia yhden kokonaisen illan myymässä leipomuksiaan kyseisissä myyjäisissä 20 asteen pakkasella. Erityisesti Määttä oli osoittanut olevansa varsin etevä leipuri ja auttanut armottoman surkeaa kokkia Hietasta urakasta selviämisestä. Tapahtuma oli ollut äärimmäisen huvittava pälkähästä päässeiden poikien mielestä. Jos siihen aikaan olisi ollut älypuhelimia, leipojapojat olisivat varmasti päässeet loistamaan meemeihin. Epäonnistuneen diskon aiheuttamasta hämmennyksestä huolimatta porukka oli alkanut pitää Koskelaa isähahmonaan.
Erikoisen lempinimensä tämä luokka oli saanut eräältä yläkoulun matemaattisten aineiden opettajalta, joka oli kerran suutuspäissään pieleen menneellä oppitunnilla tokaissut:
”Ootte tekin semmonen saatanan konekiväärikomppania! Mitä vain tekee, niin tulitusta vaan tulee takaisin! Ihmeellisiä taistelupareja te olette kans muodostaneet. Teistä ei ole mihinkään!”
”Konekiväärikomppania, khihihi…aika osuva nimi tosiaan”, naureskeli Vanhala takarivissä ”taisteluparinsa” Honkajoen kanssa.
Letkautuksesta porukka sai vain lisää löylyä jo ennestään kuumana hehkuvaan kiukaaseensa ja älämölö yltyi sanoinkuvaamattoman hirveäksi. Suurta huvitusta herätti myös konservatiivisen opettajan kiroilu ja jopa yleensä korrektina oppilaana pidettyä Kariluotoa nauratti tilanteen absurdius. Miten oppitunti sitten päättyi, se jääköön mysteeriksi ja vain luoja tietää, jäikö kyseinen opettajaparka ennen ansaittua eläkettään hermolomalle.
Koskela ja Hietanen alkoivat pähkäillä, keitä kaikkia porukkaan oli aikoinaan kuulunut.
”No Kariluodon kanssa ollaan jotain joskus jopa soiteltukin. Minä voisin sille laittaa viestiä. Se on kyllä niin noheva tyyppi, että sille uskaltaisi varmaan jotain vastuutehtäviäkin antaa. Muistaakseni jonkun verran reissaileekin, joten se varmaan onnistuisi jonkun hyvän matkadiilin meille löytämään.”
Kariluoto oli ollut luokan priimus, oppilaskunnan hallituksen aktiivi sekä joka vuotinen ilmiselvä stipendin saaja. Heidän lukionsa oli jopa päässyt paikallislehteen kyseenomaisen opiskelijan kirjoitettua ansiokkaasti 9 laudaturia. Hän oli päässyt heittämällä sisään oikeustieteelliseen ja pyöritti nykyään omaa lakimiesfirmaansa Helsingissä. Menestyksestään huolimatta hänellä oli jalat sopivasti maassa, eikä kenelläkään ollut miehestä pahaa sanottavaa, paitsi ehkä Lehdolla, joka ei pitänyt kenestäkään Riitaojaa lukuun ottamatta ihan vain periaatteen vuoksi.
”Joo, kyl maar se soppii. Mut ketä muit? Misä mahtava vaikuttaa nykysin Rahikainen, Lehto, Riitaoja, Määttä ja Lahtine? Mää kans kuulin, et Vanhala ja Honkajoki haki yhes sillon sin teknilliseen korkeakouluhu, mut en mää tiäd pääsik niist kumpikaa sin sit.”
”Sinähän se olet innokas somen käyttäjä, niin siitä vaan etsimään.”
”Mää voisin tehä sillai. Jos sää laitas sil Kariluodol viestii, niin mää lähen ettimään noit muit. Ollaa yhteyksis.”
”Näin toimitaan.”
Koskela päätti ryhtyä tuumasta toimeen ja laittoi heti samana iltana Kariluodolle viestiä.
”Terve vaan taas pitkästä aikaa. Mitä kuuluu? Tuossa Hietasen kanssa pähkäiltiin, että josko yritettäisiin vanhan ”konekiväärikomppanian” kanssa järjestää jotain hauskaa ja risteilyä pähkäiltiin. Voisi vaikka koittaa ottaa pidennetyn viikonlopun ja käydä samalla Tukholmassa. Miltäs kuulostaisi?”
Ei mennyt kovin kauaa, kun puhelin jo pirahti.
”No terve! Mukava kuulla sinustakin, ja ihan hyvää tänne kuuluu, vaikkakin kiirettä on. Mitäs itselle? ”Konekiväärikomppanian” oletan tarkoittavan vanhaa luokkaamme? Idea kuulostaa varsin hyvältä ja toteutuskelpoiselta. Voisin vaikka katsoa jotain risteilydiilejä ja majoitusvaihtoehtoja Tukholmasta. Koska ajattelitte tämän toteuttaa?”
”Ihan niin pian kun saadaan porukka kasaan. Jos olet jonkun vanhan luokkalaisen kanssa vielä yhteyksissä, niin kerro ihmeessä tästä ideasta. Pyritään saamaan tieto kulkemaan kaikille. Ei oikein Hietasen kanssa tiedetty monien yhteystietoja, sinulle nyt laitoin ensin viestiä, kun ollaan aina silloin tällöin juteltukin.”
”Ok. No, koitan tässä myös etsiskellä porukkaa. Toivon mukaan saadaan idea onnistumaan! Palataan asiaan.”
Ja niin alkoi porukan kasaan kerääminen. Kariluoto koitti muistella vanhaa väkeä ja jostain syystä hänelle tuli mieleen Lammio, jurottava ja helposti suuttuva poika, joka ei oikein ollut tullut toimeen muiden kanssa. Varsinkin Rokan kanssa he olivat kinastelleet harva se päivä mitä turhimmista aiheista. Kariluoto oli pyrkinyt olemaan aina diplomaattinen ja kaikkien kaveri ja lopulta Lammio olikin lämmennyt hänelle. He eivät kuitenkaan lukion jälkeen olleet pitäneet yhteyttä ja Kariluoto alkoi etsiä kadonnutta miestä sosiaalisen median uumenista, tuloksetta. Tämä huonomaineinen mies oli ilmeisesti edelleen niin epäsosiaalinen, ettei somessa pyöriminen paljoa liikuttanut. Olisi nyt kuitenkin kiva, ettei ketään jätettäisi ulkopuolelle ja olihan tämän pakko ollut muuttua lukioajoista rennommaksi. Kariluoto pähkäili kuumeisesti, mistä löytäisi vanhan lukiokaverinsa yhteystiedot. Jostain hänen päähänsä pälkähti, että Lammio oli ollut jo nuorena poikana innokas koiraharrastaja, joten tämä oli varmasti jossain alan toiminnassa vieläkin mukana. Kariluoto näppäili Googlen hakukenttään ”Suomen kennelliitto” ja hieman sivustoa kaivelemalla löysikin Uudenmaan aluepiirin hallituksen puheenjohtajan kohdalta nimen Henrik Lammio. Bingo! Hän laittoi välittömästi viestiä ja toivoi, että tämä vastaisi.
Hietanen oli onnistunut löytämään suurimman osan porukasta Facebookin kautta. Harmaita hiuksia oli aiheuttanut kuin tuhka tuuleen kadonnut Honkajoki, mutta Hietanen oli päättänyt kokeilla onneaan ja googlettaa ”Honkajoki, teknillinen korkeakoulu”. Samassa näytölle oli ilmestynyt Theseus-tietokannasta miehen opinnäytetyö nimeltä ”Legenda hydraulisesta ikiliikkujasta: teoriasta käytäntöön”. Välittämättä sen enempää kryptisen näköisestä tekstistä, Hietanen bongasi sähköpostiosoitteen, johon hän laittoi viestiä.
Sana risteilystä alkoi levitä ja Whatsapp-ryhmä perustettiin. Lammio ei omistanut älypuhelinta, joten Kariluoto koitti parhaansa mukaan tekstata tälle ryhmässä sovittuja asioita, sensuroiden törkykeskustelut.
”Mää mietin, et mahtaak ainoo, joka puuttuu oll Mäkilä? Kai me ny sekin sit kutsuttais, vaik tuskin se tulee. Mut ei mul mittän sitä miäst vastaan ol.”
”Ei kai myö ny sitä ilonpillaajaa kutsuta ☹”, pähkäili Rahikainen, joka pelkäsi, että uskovaisen miehen läsnäolo voisi pilata hänen juhlafiiliksensä ja naisseikkailunsa.
”Minä en mitään uskonnollista pölinää jaksa kuunnella, vaan haluan että risteilystä tulee ehdottomasti vakaumukseton”, kommentoi hartaan ateistinen Lahtinen, joka mielellään identifioi ihmisiä heidän uskontokuntansa tai poliittisen ideologiansa perusteella.
”Kaikki kutsutaan, päättävät sitten itse tulevatko. Se ei ole teidän päätös. Kyllä siellä laivalla on kaikilla tilaa olla. Koittaako Hietanen etsiä Mäkilän jostain?”, vastasi Koskela, eikä kukaan kehdannut sanoa vastaan.
Mäkilän löytäminen osoittautui haastavaksi. Ujo ja uskovainen mies ei pyörinyt sosiaalisessa mediassa, eikä kukaan oikein muistanut tämän etunimeäkään, joka hankaloitti etsintöjä. Hietanen pähkäili, että tämä hiljainen mies oli pitänyt koulussa kovasti kotitaloudesta, joten olisiko tämä voinut jopa mennä kokiksi opiskelemaan yläkoulun jälkeen. Tunnin googlailun jälkeen Hietanen kuin ihmeen kaupalla löysi ”Mäkilän pidot”-pitopalvelufirman ja laittoi viestiä onnistuneesti.
”Kuulkka poja, ihmeellinen juttu. Mäkiläkin tulee mukkaha! Eli saatiin koko konekiväärikomppania kokkoho. Täst tulee hianoin reissu ikän!”
Rahikainen laittoi pari suruhymiötä, joihin kukaan ei vastannut mitään.
Kariluoto oli onnistunut hankkimaan edullisen risteilyn koko porukalle sekä majoitukset Airbnb:n kautta. Ongelmaksi muodostui kuitenkin logistiikka, sillä kellään ei ollut tiedossa bussia tai edes korttia sen ajamista varten. Kuljettajan ja bussin vuokraaminen tulisi liian kalliiksi ja lisäksi olisi ollut varsin mukavaa saada ne omasta takaa, sillä moni haaveili bussilastillisesta kosteita tuliaisia laivan tax free-myymälästä. Ja olisihan siinä kieltämättä oma tunnelmansa, kun koko komppania sullottaisiin samaan bussiin.
Kariluoto laittoi illalla tapansa mukaan tilannepäivityksen Lammiolle. Tältä seurasi positiivinen yllätys:
”Serkulla on bussifirma, josta ollaan välillä lainattu koiratapahtumiin bussia edullisesti. Itse asiassa minulla on DE-korttikin. Voin lähteä kuskiksi sopivaa korvausta vastaan.” Olipa Lammio pehmennyt vajaassa 10 vuodessa ihmeen paljon.
Palikat alkoivat olemaan kasassa ja reissu lähestyä. Kaikki odottivat innolla, mutta Mäkilää ja Riitaojaa jännitti varmasti eniten. Neljä päivää porukalla, joka ei ollut nähnyt toisiaan vuosiin. Olisiko matka täysin fiasko vai hauskaa yhdessäoloa? Solmittaisiinko uusia ystävyyssuhteita tai jopa romansseja, vai eroaisiko porukka riidoissa? Mihin oli elämän tie vienyt miehet kouluajoilta? Vieläkö vanhat kaunat jäystäisivät muistojen palatessa mieleen? Kukaan ei tiennyt, mitä tästä tulisi.
35 notes · View notes