#avoine | Explore Tumblr Posts and Blogs

kapitaali · 3 months

Photo

Meillä on vapaata softaa. Me tarvitsemme vapaita tietokantoja.

Enemmän tai vähemmän puhtaaksikirjoitus RMLL:ssä pidetystä esityksestä, kesäkuussa 2017: We have free software. We need free databases. Puhutaan siitä miten luoda softaekosysteemi irroittamalla informaatio sovelluksista universaalilla tietokannalla.

Nimeni on Heather Marsh. Olen kirjailija ja ohjelmoija ja olen tutkinut ja kokeillut suuren mittakaavan kollaboraatiomenetelmillä ja yhteistyön tekemiseen käytetyillä teknologioilla monien vuosien ajan. Vuodesta 2010 vuoteen 2012 olin Wikileaksiin liittyvän uutissivuston Wikileaks Centralin ylläpitäjä ja päätoimittaja, jossa kokeilin sitoa tietovuodot tämän hetken uutisiin, mikä toimisi katalyyttinä jolla luotaisiin tietoon perustuvaa toimintaa. Vuonna 2012 keskityin enemmän sosiaalisen median yhteistyöhön ja kirjoitin kirjan Binding Chaos joukkoyhteistyön menetelmistä, joita on käytetty luomaan massaliikkeitä. Tällä hetkellä kirjoitan kirjaa Autonomy, Diversity, Society eräistä yhteiskunnallisista ongelmista ja instituutiorakenteista, jotka estävät tehokkaan massayhteistyön, erityisesti niistä joihin liittyy tietoalat kuten journalismi, tiede ja akatemia. Ja kehittelen myös universaalia tietokantaa sekä Getgee-luottamusverkostoa, joka toivottavasti auttaa eräissä ongelmissa, joita minulla on ollut vuosien mittaan verkossa tehtävän yhteistyön kanssa.

Tänään haluaisin ensiksi puhua siitä miten teemme yhteistyötä verkossa ja sitten tarkastella kehittämäämme teknologiaa ja miten se vaikuttaa yhteistyöhön. Ja sitten haluaisin läpikäydä mikä universaali tietokanta on ja miksi me tarvitsemme sellaista. Nämä ovat kaikki isoja aiheita ja haluan jättää tilaa keskustelulle loppuun, joten aion raapaista joistain aiheista vain pintaa. Jos haluat tietää enemmän niistä, voit etsiä Youtube-kanavani tai blogini, joissa näitä asioita selitetään yksityiskohtaisemmin, tai lukea kirjani, jotka löytyvät verkosta ilmaiseksi tai lähettää minulle sähköpostia.

Mikä internetissä oli niin tärkeää ja maailmaa muuttavaa?

Usein me mietimme vastausta kommunikaation kautta, mutta me emme oikeastaan kommunioi kaikkien internetissä olevien ihmisten kanssa ja pääse konsensukseen. Tämä on kuva siitä miltä massayhteistyö yleensä näyttää, sekä verkossa että oikeassa elämässä. Tämä menetelmä on nimeltään stigmergia, niinkuin kalvolla lukee, ja olen kirjoittanut ja puhunut stigmergiasta paljon, joten voit löytää lisää tietoa kirjoituksistani jos haluat, mutta periaatteessa se on yhteistyöhön perustuva toimintamenetelmä, joka noudattelee tiettyä ideaa.

Jos katsot tätä, siinä ei ole mitään muodollista rakennetta. Se on vain idea tai tavoite, joka heijastuu kaikille. Tämän tyyppinen massaliikehdintä voi tapahtua enemmän tai vähemmän spontaanisti, joskus erittäin äkkinäisesti ja erittäin erittäin tehokkaasti. Heti kun tämä idea tuodaan julkisuuteen, jos ihmiset uskovat siihen, he seuraavat sitä yli kulttuuri-, sukupolvi- ja kielirajojen, ja siitä tulee todella pysäyttämätön. Me olemme seuranneet stigmergisiä liikkeitä läpi koko historian massamaahanmuutosta uusien teknologioiden käyttöönottoon ja moraalisten uskomusten ja periaatteiden käyttöönottoon.

Tämä ei ole ainoa tapa, jolla voi saada aikaan massamaahanmuuttoa ja jättiläismäisiä yhteistyöprojekteja. Viimeisten usean tuhannen vuoden ajan me olemme menneet kohti erittäin hierarkista ja kontrolloitua rakennetta yhteistyölle, joka tapahtuu erittäin muodollisesti virallisesti nimettyjen kanavien kautta, ja joka käyttää keppiä ja porkkanaa sekä myös rahamuotoisia palkkioita ja sakkoja ajamaan meitä näiden kanavien läpi ja ohjaamaan käyttäytymistämme.

Mutta internet on mahdollistanut yhtäkkisen stigmergisten liikkeiden syntymisen äkillisesti ja globaalisti ja pelottanut monia varsin voimakkaita henkilöitä ja jopa syössyt joitain heistä vallasta.

Kuvittele, että nämä nielut olisivat ihmisiä — voit nähdä miten ne, jotka yrittävät ylläpitää auktoriteettia, huolestuvat tästä, se ei näytä siltä kuin tällä olisi mitään struktuuria tai ennustettavuutta. Internetissä tapahtuva viestintä on mahdollistanut meidän palata tähän parviliikkeiden muotoon, joka on todella voimakas tapa, mutta samaan aikaan erittäin pelottava. Monin tavoin tämä näyttää yhteistyön uudelta ajalta. Me siirryimme pienestä paikallistoiminnasta erittäin strukturoituun niinkutsuttuun sivilisaatioon ja tähän uudenlaiseen juttuun, vaikka stigmergia on yhteistyömenetelmä joka on ollut luonamme aina, se ei ole koskaan ollut kanssamme tässä mittakaavassa tai nopeusluokassa. Joten on tärkeää, että me opimme kuinka auttaa näitä liikkeitä ohjaamaan itseään, ja kun me suunnittelemme työkaluja, jotka olettavat meidän käyttävän suoraa viestintää tai äänestämistä tai konsensusta, ne eivät toimi meille, ei massaliikkeissä.

Suurin yksittäinen tekijä, jonka olen havainnut sille osallistuuko joku stigmergiseen toimintaan vai ei on se ovatko he vakuuttuneita ideasta toiminnan taustalla. Ei siis siitä vaikuttaako se heihin itseensä, tai onko se tarpeeksi yksinkertainen käsittää tai edes turvallista toteuttaa. Olen ollut monessa toiminnassa mukana, jossa yleisö on ollut täysin irroitettuna toiminnan kohteena olevasta joukosta, tai jossa toiminta on ollut vaarallista tai erittäin vaikeaa ymmärtää tai jopa aluksi vaikeaa uskoa. Mitkään nämä tekijät eivät merkanneet. Ainoa mikä merkitsi jotain sille onnistuiko toiminta vai ei oli se, olivatko ihmiset varmoja tavoitteen kelpoisuudesta. Ja helpoin tapa jollekulle estää toiminta oli kylvää tavoitteeseen epäuskoa. Joten tämä alkuvaiheen siemen, josta idea koostuu, on avain jokaiseen massaliikkeeseen.

Jos tarkastelet tätä hallinnoinnin muotona, me emme ole kansan hallinnassa, meitä hallitsee ideat. Joten työmme informaatioteknologian parissa on maailmanhallintaa. Se miten me esitämme ja suodatamme ideat ohjaa näitä massaliikkeitä enemmän kuin mitä poliitikot. Ihmiset juoksentelevat sokkeloissa, jotka me annamme heille juoksettaviksi, joten kun me suunnittelemme yhteistyötä ja viestintää varten työkaluja, on erittäin tärkeää että me teemme sen oikein ja pohdimme mitä vaikutuksia suunnittelullamme on. Meidän tulee sallia ihmisille vapaus nousta näiden virallisten kanavien sokkeloiden yläpuolelle, mutta silti suojata itsensä propagandan ja tietämättömyyden pakkokeinoilta.

Pakkokeinot

Massayhteistyön uudella pelottavalla vallalla me olemme nähneet myös muutosta siinä miten voimakkaat henkilöt yrittävät pakottaa näitä massaliikkeitä. Vanha tapa, tai kaikkein tuorein tapa, ohjailla liikkeitä oli pakkokeinojen avulla. Tee näin tai sitten sinut poltetaan roviolla. Ja me voimme pitää rahaa myös kovana pakkokeinona, koska jos et tee työtä tässä kaivoksessa tulet kuolemaan nälkään, ja se on aika väkivaltaista myös. Tässä struktuurissa ideat ovat erittäin vankassa kontrollissa. Kirjapainon keksimisen jälkeen ainoastaan ne ideat, jotka joku kirjapainon omistava on hyväksynyt, pääsivät massalevitykseen ja näin oli paljon helpompaa kontrolloida jakelua.

Internetin massaviestinnän keksimisen jälkeen tuo kaikki on muuttunut kutakuinkin yhdessä yössä ja löi vallassaolijat ällikällä. Me yhtäkkiä näimme voimakkaiden henkilöiden yrittävän käyttää kaikkia yleisimpiä kovia pakkokeinoja kontrolloimaan näitä ideoita, joilla massaliikkeitä aloitettiin, kuten esimerkiksi bloggaajien murhaaminen tai internetin sensurointi, mutta se kävi aika selväksi, että tämä ei tulisi olemaan kestävä globaali ratkaisu pitkällä aikavälillä pitää ihmiset vallassa. Joten viimeisen useamman vuoden aikana meillä on ollut suuri painoarvo niinkutsutulla viettelevällä pakottamisella, sen manipuloinnilla miten me ajattelemme ja miten me reagoimme näihin ideoihin. Viettelevä pakottaminen käyttää pelkoa, yhteenkuuluvuutta, välttelyä, kaikkia meidän syvimpiä tunteitamme ajamaan meitä ideoita kohti ja niistä poispäin.

Ensimmäinen ja helpoin tapa kumota ideoita on sekoittaa idea henkilöön tai ideologiaan. Jos joku esittää idean ja ihmiset sanovat, voi, se ja se rahoittaa tuota ja niin edelleen, tai että se on neoliberalismia tai marxilaisuutta, monet ihmiset kääntävät katseensa ideasta muualle ennen kuin he edes yrittävät sitä ymmärtää. Alan Turing kerran kuvasi häntä vastaan käynnissä ollutta kampanjaa: Turing uskoo koneiden ajattelevan. Turing makaa miesten kanssa. Sitenpä koneet eivät voi ajatella. Kuka tahansa joka on ollut somessa tarpeeksi pitkään tunnistaa hänen turhautumisensa.

Toinen lempi kumoamistapa on kohina, et voi seurata ideaa jota et koskaan kuule, joten jos sinulla on idea mistä vallassaolijat eivät tykkää, he voivat vain hukuttaa sen meluun. Ja eräs toinen tapa kumota on hämmennys. Jos idea on sellaisella asiantuntemuksen tasolla, joka on liian erikoista keskivertohenkilölle osoittaa oikeaksi tai vääräksi, joku voi vain sanoa, että se ei toimi tai että se on jo kumottu. Jos suurin osa yleisöstä ei voi sitä osoittaa suuntaan taikka toiseen, silloin he kutsuvat sitä vain fake newsiksi. Tällä hetkellä päätämme sekoitetaan viettelevällä pakottamisella sekä kohinalla ja hämmennyksellä sosiaalisen medioiden alustoilla, ja niiden tarkoitus on yrittää kontrolloida näitä ideoita, jotka ovat tärkeitä kylvettäessä stigmergisiä massaliikkeitä.

En usko viettelevän pakottamisen ja kohinan olevan pitkäaikainen ratkaisu ihmisten ohjailemiseksi ideoista poispäin tai niitä kohti. Mielestäni useimmat meistä ovat kurkkuaan myöten täynnä fake newsia ja bottien armeijoita, jotka huutelevat meille joka kerta kun menemme lähellekään internetiä. Me tarvitsemme informaatiota johon voimme luottaa, jotta stigmerginen järjestäytyminen toimisi, ja me tarvitsemme stigmergistä järjestäytymistä koska se on ainoa tapa jolla edistymme tulevaisuudessa suuressa mittakaavassa. Harhaanjohtava informaatio rohkaisee ihmisiä toimimaan omia intressejään vastaan, mutta luottamuksen puute mihin tahansa informaatioon jäädyttää heidät tai rohkaisee heitä sokeasti seuraamaan demagogeja tai ideologioita.

Meillä ei ole varaa haaskata aikaa tällä tavoin, ja mielestäni monet valtaapitävätkin ovat alkaneet tajuta, että ehkäpä helposti harhaanjohdettava kansa ei olekaan loppujenlopuksi niin hyvä juttu. Theresa May toistelee “Epäilemättä taistelu on siirtymässä pois taistelukentältä internetiin.” mutta hän ja muut suosittelevat taistelemista vanhoilla kovien pakkokeinojen menetelmillä, he ovat peräänkuuluttamassa jopa vieläkin tiukempaa kontrollia informaatiosta ja virallisemmista kanavista. Tämä on pyrkimys mennä taaksepäin ja me olemme sen sillan jo polttaneet, meillä ei ole muuta polkua avoinna kuin eteenpäin.

Joten kolmas menetelmä tässä on automaattinen pakottaminen, toisten pakottaminen informoituna yhteiskuntana, joka on konsensuksen tavoittelun parvimenetelmä. Tämä on se minne haluaisin meidän menevän ja tämä on se mille mielestäni meidän tulee rakentaa teknologiaa. Me ehkä saatoimme tai sitten emme saavuttaa teknologisen singulariteetin jo nyt, mutta me varmasti olemme saavuttaneet sosiaalisen singulariteetin. Meidän tarvitsee tehdä yhteistyötä toisten kanssa, jos vaikka vain ymmärtääksemme uutisia. Me emme kaikki voi olla kaikkien alojen asiantuntijoita. Joten me emme voi jatkaa äänestäjien maanittelua siitä, että he eivät käytä kaikkea aikaansa kaiken sen opiskeluun, mikä heihin vaikuttaa, tai poliitikkojen äänestämiseen ja odottaa heillä olevan kaikki vastaukset. Se on mahdotonta. Meidän tarvitsee etsiä parempi ratkaisu. Me tarvitsemme teknologiaa, joka mahdollistaa meidän uskoa viisaasti informaatioon ja tämä tulee vaatimaan täysin toisenlaisia pelisääntöjä kuin hierarkiset viralliset kanavat, joita menneisyydessä olemme käyttäneet.

Ideat tulee auditoida ja sellaisten ihmisten tulee niitä promota, jotka ovat päteviä niitä ymmärtämään, joten käytän tätä episteemisten yhteisöjen ja tietosiltojen samankeskisten ympyröiden rakennetta auttamaan informaatiovirroissa ja auditoinnissa. Tietosilloilla ei tarvitse olla henkilökohtaista kokemusta jokaisesta yhteiskunnan osa-alueesta. Riittää, että on läpinäkyvä samankeskinen ympyrä, jota voi katsella, voit nähdä toiminnan, voit saada palautetta tarpeen mukaan, voit aina sanoa kyllä, siellä on paljon ihmisiä auditoimassa, on paljon keskustelua, luotan joihinkin heistä näissä piireissä, luotan siihen että he tietävät mitä he tekevät. Ellet niin tee, silloin systeemi voi itse luoda omat asiantuntijansa käyttäjien kerätessä tietoa ja mainetta ja siirtyessä kohti keskustaa. Erimielisyydet voivat johtaa erikeskisiin ympyröihin, jotka muodostuvat saman ongelman ympärille tutkimaan erilaisia ratkaisuja. Jos tämä kaikki kuulostaa tutulta, se johtuu siitä että tätä tapahtuu open source -ohjelmistokehitysyhteisöissä.

Tällä hetkellä muut tietoyhteisöt toimivat kuten suljetut, kansainvälisesti kytkeytyneet affiniteettiryhmät yleisölle saavuttamattomissa olevan asiantuntemuksen tasolla. Tiede, akatemia ja journalismi ovat kaukana samankeskisistä ympyröistä ja tietosilloista, jotka pallottelisivat ideoita edestakaisin laajemman yhteiskunnan kanssa, joten stigmergistä toimintaa harvoin syntyy heidän työstään ja ilman stigmergiaa heidän edistyksensä ei olisi lähellekään sitä mitä se voisi olla. Henkilö jolla ei ole luottamusta episteemisiin yhteisöihin eikä omiin tietosiltoihin on henkilö, joka ei usko ideoihin, ja ilman uskoa ideoihin me jäädymme paikallemme tai meitä hallitsee demagogit tai ideologia. Tiede, akatemia ja journalismi vaativat kaksisuuntaisia tietosiltoja, läpinäkyvyyttä ja vapaata informaatiota jos ne aikovat todella toimia episteemisinä yhteisöinä meille kaikille ja stimuloida ja informoida massojen toimintaa, ja ne vaativat myös teknologiaan keskittyvää informaatiota tukemaan niitä siinä. Joten tarkastellaan missä me menimme vikaan.

Me emme enää elä maailmassa, jota dominoi joko resurssikapitalismi tai teollisuus. Me elämme maailmassa, jota dominoi informaatiokapitalismi ja informaation kontrolli.

“Data on uusi öljy” on lainaus, joka on kiertänyt sijoittajapiireissä nyt jo yli 10 vuoden ajan, mutta nyt data on enemmän kuin pelkkä tuote. Öljyn avulla voi saada rahaa, jolla ajaa ihmiset kovien pakkokeinojen polkua. Datalla voi johtaa paljon useampaa ihmistä viettelevän pakottamisen avulla, tai blokata heidät kohinalla ja hämmennyksellä. Mutta vaikka ihmiset eivät olisi kunnolla käsittäneet, että tämä muoto voi olla käytössä kokonaisen ihmismassan taivutteluun, useimmat ihmiset tajuavat kuitenkin datan olevan rahan arvoista.

Viimeksi kun tarkistin, Alibaba oli 265 miljardin dollarin arvoinen. Amazon on yli 400 miljardin dollarin arvoinen. Jopa Uber on edelleen 60 miljardin dollarin arvoinen. Onko kenelläkään mitään ideaa siitä mitä Facebook ja Google ovat arvoltaan, koska ne oikeasti ovat taidokkaasti tajunneet informaation todellisen arvon. Se mikä tekee näistä korporaatioista niin voimakkaita ja arvokkaita on niiden informaation kontrolli. Kun nettiä suunniteltiin, se oli näköispainos akatemiasta. Sen oli tarkoitus antaa vähän luettujen tutkimusten siteerata toisia vähän luettuja tutkimuksia, mutta internet ei näytä tuolta. Nuo varhaiset sivustot ovat olleet käytössä luotaessa internetistä siilojen joukkoa. Vaikka meillä olisi pintapuolisesti pääsy kaikkeen, meillä ei ole pääsyä näiden siilojen informaatioon, ja tilannetta kärjistämään me olemme tuottaneet kaiken informaation noissa siiloissa. Ja tuota dataa käytetään yleisön manipulointiin ja viettelevään pakottamiseen tavoilla, jotka lähtevät shoppailukäyttäytymisen valvonnasta aina siihen, että Facebook päättää missä mielentilassa meidän tulisi olla ja miten me äänestämme. Tuo korporaatioiden kontrollissa oleva data päättää puhummeko me poliittisista epäonnistumisista vaiko miesten jakkupuvuista sekä liittyykö siitä seurannut stigmerginen toiminta yhteisön tukemiseen vaiko kulutuskulttuuriin.

Kenenkään ei tulisi antaa lahjaksi kaikkein syvällä sisimmässä piileviä ajatuksiaan epädemokraattisten tahojen pakkokeinoilla toteuttamaan julkisen mielipiteen muokkaukseen, kun näillä tahoilla on ainoana päämääränään liikevoittonsa maksimointi osakkeenomistajilleen. Kenenkään ei tulisi riskeerata henkilökohtaisen datansa säilömistä alustalle, joka näkee tuon datan ‘uutena öljynä’. Tämä ei ole tokikaan uutinen kenellekään täällä, mutta vaikka me kaikki tajuamme tämän, me emme ole kyenneet pysäyttämään sitä.

Epäonnistuminen korvata olemassaolevat tiedonlouhinta-alustat johtuu osittain epäonnistumisesta tehdä eroa eri tyyppisen datan ja niiden erilaisten vaatimusten välille, joten käsitellään tuo ensin.

Henkilökohtainen data: Tavoitteena on turva datan leviämiseltä. Ideaalitapauksessa me haluamme pitää sen poissa internetistä ja jos se ei ole mahdollista, kryptata sen ja pitää sen omassa kontrollissa ja helposti poistettavissa.

Henkilökohtaiset viestit: Tavoitteena tässä on tietää kenelle ollaan puhumassa ja pitää keskustelu yksityisenä, joten tätä dataa käsitellään kuin henkilökohtasta dataa, lisättynä vaatimuksella, että meidän tulee tietää kenen kanssa olemme puhumassa.

Henkilökohtainen informaatio ja yksityinen viestintä ovat saaneet molemmat paljon investointirahaa ja sitä on pohdittu paljon vuosien mittaan. Jos me voimme saada tämän datan pois korporaatioiden siiloista, silloin meillä on tälle paljon mahdollisuuksia, kuten henkilökohtainen verkkodatan säilytys, ja monia muita samanlaisia mahdollisuuksia. Nämä toimivat, mutta….

Idea tässä on pitää kaikki henkilökohtainen informaatio omassa pienessä KOTELOSSA ja aina omassa kontrollissa ja itse valitset kenelle jakaa ja mitä jakaa, niinkuin sen tulisikin olla. Mutta tämä tavallaan muistuttaa minua siitä kun ihmisille on sanottu, että heidän ei enää tarvitse tehdä työtä (maa)orjina, koska he olivat vapaita ja voisivat valita milloin tehdä työtä rahasta. Sitten he saivat selville, että kaikki ruoka ja suoja oli rahanlähteiden kontrollissa, ja niin se ei ollutkaan enää kaksinen valinta, joko tehdä töitä tai sitten nälkiintyä. Ja jos me otamme oman informaatiomme kontrolliimme, jos me haluamme päästä käsiksi muuhun informaatioon ja sitä kontrolloi korporaatiot, me lopulta annamme omat avaimemme pois. Ja sitten ei ole lainsuojaa, koska me teemme sen vapaaehtoisesti. Oletettavasti niin. Me näemme tämän jo pääsyssä dataan, meillä on kyky blokata mainoksia tai selaimen välimuistitietoja, mutta sitten meidän pääsymme sulkeutuu myös joten me emme tee niin. Joten ei riitä ottaa kantaa henkilökohtaiseen dataan, pitää ottaa kantaa myös julkiseen dataan.

Vastaus julkiseen dataan on sama kuin henkilökohtaiseen, me joudumme irroittamaan sovellusohjelman datasta kontrollin saamiseksi, ja me tarvitsemme jonkin sortin datayhteismaata. Internetissä tällä hetkellä on suuri määrä dataa joka ei ole henkilökohtaista, mutta joka ei tulisi olla korporaatiodataa myöskään, se on informaatiota jonka me olemme tuottaneet yhteistyönä monien vuosien ajan. Jos me koskaan aiomme mennä eteenpäin avoimen informaation järjestelmää, jossa on samankeskisiä ympyröitä ja tietosiltoja ja avointa yhteistyötä kaikkien kanssa, me joudumme saavuttamaan tämän, korporaatioiden verkkoalustojen ulkopuolella, joten tarkastellaan datatyyppejä uudestaan.

Henkilökeskeisyyttä meidän ei oikeastaan tarvitse tarkastella, sen olemme jo käsitelleet. Henkilökeskeisen alustan tavoitteena on henkilöiden (tai brändien) promoaminen, joten viralliset siniset merkit ja näiden ympärille kertyneet seuraajat näkyvät. Sosiaalinen media on melkein universaalisti henkilökeskeinen ja siksi sosiaalinen media on niin turhauttavaa niille, jotka yrittävät tehdä yhteistyötä informaation ympärillä.

Informaatiokeskeisen datan tavoitteena on informaation tutkimus, auditointi ja levittäminen. Parhaimmillaan voimme käyttää Wikipediaa, valtavirran mediaa joskus ja erikoisia tutkimusalustoja. On suuri tarve informaatiokeskeisille ratkaisuille, erityisesti kun tarkastelee sitä miten moni ihminen yrittää fasilitoida tätä työtä henkilökeskeisessä sosiaalisessa mediassa ja miten turhauttavaa se on. Sosiaalinen media on luotu aikana, jolloin me jätimme kaikki informaatiokeskeiset hommat asiantuntijoille, mutta erityisesti twitter välittömästi muuttui paikaksi, johon kaikki lähtivät mukaan ja yrittivät luoda samankeskisiä ympyröitä auditointiin, palautteen antamiseen ja viestin vahvistamiseen, mutta koska se keskittyy niin vahvasti persooniin informaation sijaan, sitä on ikuisesti liian turhauttavaa käyttää.

Julkinen data. Tavoite tässä on vapaus sensuurista tai datan muokkauksesta tai poistamisesta. Joten se on täysi vastakohta sille mitkä henkilökohtaisen datan tavoitteet ovat ja jos joku tarjoaa ratkaisua molempiin samalla alustalla, juokse pakoon niin nopeasti kuin mahdollista. Useimmat sovellukset, joiden päätarkoitus on tehdä datasta julkista, käyttävät vertaisarviointia joko lohkoketjulla tai ilman, tai sitten jonkinlaista resilienttiä alustaa. On helppoa jakaa julkista dataa resilientillä tavalla tai jopa puolikiinteästi vertaisverkkojärjestelmässä.

Ongelma on, että jos yhdistää tämän tarpeen lähetystoimintaan me olemme lisänneet tavoitteeksi laajemman levittämisen. Voit laittaa informaatiota jakoon, mutta monen ihmisen saaminen löytämään se voi olla vaikeaa ellei sitten käytetä perinteiseen tyyliin jonkinlaista hakemistoa, jonka avulla tämä data kahlataan läpi ja tarjotaan jonkinlainen keskitetty lista. Viime kerralla kun joku teki tämän suuressa mittakaavassa sitä kutsuttiin Googleksi. Heti kun on tuollainen keskitetty hakemisto, data voidaan desentralisoida miten halutaan, ja se tarkoittaa että sinä itse joudut maksamaan ylläpidosta. Jos sinua ei edelleenkään löydy verkosta muuten kuin käymällä läpi indeksoivan serverin tiedot, silloin keskittäminen on ongelma. On muitakin tapoja joilla löytää toinen toisensa, mutta niissä on toisenlaisia ongelmia, joihin pääsemme yhteistyöstä puhuttaessa.

Lähetystoiminta on se minkä johdosta saamme liikaa misinformaatiota, spämmiä, kohinaa, hämmennystä, viettelevää pakottamista, kaikkia noita juttuja joista puhuimme aiemmin. Se miten monet informaation tuottajat ja poliitikot, ja surullista kyllä monet sääntelevät elimet, haluavat hoitaa tämän on kiinnittää DRM datatasoon, jonka tarkoitus on estää kopiointi, tai mikromaksuilla. Tämä on jälleen kerran yritys viedä meidät askel taaksepäin siihen erittäin kontrolloituun struktuuriin, johon me olemme jo polttaneet sillat ja jonka seuraamukset tässä tapauksessa ovat liian vakavan dystooppisia edes minulle alkaa puhua niistä.

Jos me haluamme maailman, jossa yleisö sekä osallistuu että luottaa asiantuntijoihin — ja me niin teemme, se että yleisöllä ei ole tietoa on suurin ongelmamme nykypäivänä — meidän tulee päästä irti ideasta, että kukaan yleensäkään omistaisi informaatiota tai pääsyä informaatioon. Informaation tulee olla ihmisoikeus, se on avain maailman ymmärtämiseen. Ei ole mitään mieltä kyetä äänestämään jos me emme ymmärrä sitä minkä puolesta äänestämme.

Toinen pointti, joka meidän tulee ratkaista julkisen datan kanssa, on tyypillinen vertaisverkkosovellus, jossa tietoja voi pelkästään lukea. Jos haluat suunnitella yhteistyöalustan tuossa mittakaavassa, huolena tulisi olla asiat kuten latenssin kompensaatio, optimistinen käyttöliittymä, nopeus ja kyky useaan samanaikaiseen muokkaukseen. Kaikki nämä tavoitteet jouhevalle kollaboratiiviselle nettisivujen ulkoasulle eivät korreloi serveripuolen kanssa, joka yrittää välittää vertaisverkkodataa. Joten lähetystoiminta kollaboratiiviselle julkiselle datalle on vaikeaa.

Sitten meillä on koko kysymys struktuurista. Monet ihmiset ovat sitä mieltä, että ratkaisu tiedonlouhinnan siiloihin, jonka näimme aiemmin, on federointi tai desentralisaation muoto, joka mahdollistaa kaikkien ajaa omaa instanssiaan sovelluksesta. Ensinnäkin, me voimme kaikki pystyttää omat wikimme, mutta Wikipedia on jo olemassa, ja sentralisaatiota tapahtuu. Toiseksi, tavoitteemme tässä on päästä pakoon riippuvuutta yhdestä serveristä tai alustasta, mutta useimmat näistä ratkaisuista vain luovat useita pieniä sentralisoituja servereitä tai alustoja, joista jokaisella on omat tyrannimaiset tai hyväntahtoiset ylläpitäjänsä. Ne tekevät myös datan poistamisesta mahdotonta, jos ne ovat kaikki yhteydessä toisiin instansseihin ja eliminoimalla keskitetyn datan kontrollin eliminoidaan samalla keskitetty vastuu, taho jolle asiasta valittaa.

Nämä vaihtoehdot yleensä ottavat kantaa teknisiin ongelmiin ja sivuuttavat henkilökohtaiset. Mikrobloggausinstanssi, alireddit ja irkkikanava ovat kaikki teknisesti erilaisia, mutta ne tuntuvat samanlaisilta ja ne kaikki yrittävät olla kaikkea kaikille ihmisille. Niiden käyttäjillä ei ole kontrollia datasta, mutta data ei toisaalta ole myöskään oikeasti julkista. Ne eivät ole oikea valinta yksityiselle viestinnälle, mutta ne eivät ole myöskään paras valinta julkiselle lähetystoiminnalle. Ne ovat henkilökeskeisiä ja ja toivottomia informaation keräämisessä, mutta ne eivät ole myöskään hyviä julkisuuden ylläpitoon. Serveri desentraloi ne (teoreettisesti), mutta dataa ei voi irrottaa softasta. Ne eivät tue massakollaboraatiota ja ne luovat ajatuskuplia, joissa ulkopuoliset mielipiteet eivät ole tervetulleita.

Joten irroitettu data on se jonne meidän pitää mennä ennen ennenkuin voidaan käsitellä mitään erilaisia ja monesti vastakkaisia vaatimuksia näille erityyppisille informaatioille. Tavoite tässä on vapaus korporaatioiden datan omistuksesta, vapaus softariippuvuudesta, datan uudelleenkäyttö ja käytön monipuolisuus. Data eristetään sovelluksesta ja dataa ei kiinnosta mitä applikaatioita käytetään siihen käsiksi pääsyyn. Tätä varten tarvitsemme universaalin tietokannan ja siksi työskentelen sen parissa.

Suurin tarpeemme on yhteistoiminnalliselle tietoyhteismaalle, avoimelle journalismille, avoimelle tieteelle ja hauskanpidolle. Me tarvitsemme paikan, jossa data ei ole henkilökohtaista dataa, mutta jossa se ei ole myöskään korporaatiodataa. Me tarvitsemme paikan, jossa ohjelmisto on irroitettu datasta, mutta data on silti kaikki saatavilla. Ja todella uskon, että tämä ei ole mikään “tässä on suuri markkinointimahdollisuus”-tyyppinen tarve, se on “me vältämme ihmisten kuolemisen sukupuuttoon”-tyyppinen tarve. Vastaanottamamme informaatio ohjelmoi meitä täysin ja jos me haluamme välttää suuren mittakaavan virheet, meidän tulee tarjota uusille joukkoliikkeille tarkkaa tietoa, johon ne voivat luottaa.

Nyt olemme käsitelleet kaiken tarvitsemamme ja miksi me sitä tarvitsemme, ja ainoa mitä meidän tulee tehdä on suunnitella se meille nykypäivänä saatavissa olevan teknologian avulla.

Me tarvitsemme joukon datan ydinobjekteja, joista tulee julkinen datayhteismaa. Nämä ovat objekteja, jotka linkkaavat kaiken informaation yhteen. Olemassaolevien sovellusten tutkimuksissani on viiden tyyppistä dataobjektia: Henkilö, Tapahtuma, Organisaatio, Idea ja Asia. Tämän lisäksi on mediaobjekteja, joita me käytämme informaationlähteinä. Julkinen, universaalisti saatavilla, pelkästään luettavissa oleva data koostuu näistä objekteista.

Meillä on myös luokittelustandardit näiden dataobjektien eri tyypeille ja mahdollisille niiden välisille relaatioille. Kuka tahansa voi luoda luokittelupuun, muta kun kolmas osapuoli sellaista käyttää, sitä ei voida muokata tai poistaa. Kun jakaa idean, sitä ei voi poistaa kenenkään aivoista, se kuuluu nyt yhteisvaurauteen.

Universaalit dataobjektit ovat varsin merkityksettömiä jos me emme oikeasti sano mitään niistä. Konstellaatiot ovat yhteistyötila, jossa me luomme relaatiot dataobjektien välillä, linkkaamme medialähteet tukemaan relaatioita ja luokittelemme dataobjektit ja niiden väliset relaatiot. Tämä on meidän oma autonominen tilamme, mutta jos klikkaat universaalia dataobjektia, se näyttää sinulle kaikki konstellaatiot, jotka ovat käyttäneet dataobjektia. Jos klikkasit tämän konferenssin tapahtumaa, se voisi näyttää konstellaation kaikille vapaan softan konferensseille tänä vuonna, kaikki vapaan softan konferenssint Ranskassa, kaikki tapahtumat heinäkuussa St Etiennessa, ja jokainen konstellaatio, joka sisältää tämän tapahtuman, näkyisi listalla. Joten vaikka tämä on kollaboratiivinen tila, joka sallii sinun päättää kenen kanssa haluat työskennellä, kaikki tulokset ovat läpinäkyviä ja helposti kenen tahansa löydettävissä, joka etsii mitä tahansa aiheita.

Se on hyvä, paitsi että me emme oikeasti halua nähdä kaikkea dataa internetissä. Emmekä me halua jättää sitä keskitettyn indeksin harteille päättää mitä me näemme, joten meidän tulee luottaa verkkoon itseensä, että se suodattaisi spämmin ja ihmiset ja että luottamusverkoston tulee olla meidän hallittavissamme. Luottamusverkosto tarkoittaa, että jos me asetamme hakuun nolla astetta luottamusta, me näemme ainoastaan dataa ihmisiltä, joihin me luotamme henkilökohtaisesti eksplisiittisesti. Jos me asetamme luottamuksen yhteen asteeseen, näemme dataa, jonka ne joihin me luotamme näkevät, ja niin edelleen. Tämä on hyvä niille ihmisille, jotka sanovat, että he haluavat avointa tiedettä ja avointa tietoa, mutta että he ovat oikeasti erittäin nihkeitä virallisen akkreditaation suhteen. He voivat suodattaa oman informaationsa minkä tahansa valitsemansa akkreditaation pohjalta, mutta he eivät voi lopettaa informaation olemassaoloa, eivätkä he voi estää toisia näkemästä sitä.

Tämä tuo takaisin massayhteistyön, koska meidän ei ole pakko henkilökohtaisesti tuntea kaikkia niitä joiden kanssa työskentelemme, jos me olemme huolellisia luottamusverkostomme suhteen. Jos joku sabotoi työprojektia, ilmiselvästi he muuttuvat epäluotettaviksi erittäin nopeasti niiden silmissä, jotka toivat heidät mukaan projektiin tai että he itse muuttuvat epäluotettaviksi, mutta ei ole mitään tarvetta päästä konsensukseen siitä kuka on tai ei ole luotettava ja antaa heille sinistä merkkiä. Me voimme kaikki päättää itse milloin kukin verkostossa on luotettava.

Nyt meillä on kaikkea tätä informaatiota datayhteismaassamme, joka voidaan linkata yhteen ja lähteistää, joten meillä on läpinäkyvyyttä ja useita erilaisia näkökantoja. Kukaan ei voi luoda ajatuskuplaa ja suodattaa informaatiota, mutta he voivat valita haluavatko he itse nähdä sitä tai työskennellä sen kanssa, jos heidän verkostonsa ei pidä sitä luotettavana.

Nyt me olemme hajottaineet kaiken palasiksi eikä meillä ole enää verkkosivua tai appia, meillä on ekosysteemi. Pohjalla meillä on universaali julkisen tiedon datayhteismaa, joka sisältää kaikki keskeiset dataobjektimme. Myös luokittelupuut ovat universaaleja, joita data-analyytikot voivat luoda ja auttaa meitä tarjoamaan enemmän merkityksiä ja luokittelustandardeja. Sitten meillä on yhteistyötila, jossa tutkijat, journalistit, tieteentekijät, juristit, organisaattorit ja kuka tahansa voi luoda merkityksellistä informaatiota kaikesta tästä datasta ilman spämmiä, silti täydellä läpinäkyvyydellä yleisölle. Ja meillä on henkilökohtaiset luottamusverkostomme, joita me voimme suodattaa ja säätää sitä mitä näemme, jos vain haluamme.

Nyt voit etsiä, sulauttaa yhteen ja suodattaa dataa saadaksesi tarvitsemasi informaation. Oletetaan, että tarvitset taksikuskia. Voit sulauttaa yhteen taksikuskien kollektiivisia konstellaatioita, voit etsiä sellaisia alueeltasi ja sitten suodattaa niitä kahden asteen luottamuksella verkostosi pohjalta. Sitten voit ladata tuon kirjoitussuojatun datan puhelimeesi, ladata appin joka näyttää missä joku niistä on lähellä ja maksaa kuskille. Näin me veimme viimeiset 60 miljardia arvoa Uberilta ja annoimme taksimatkat paikallisten kuskien kollektiivien hallintaan. Ohjelmistokehittämisestä voi tulla noin yksinkertaista, helposti korvattavia applikaatioita, jotka tarjoavat jonkinlaisen funktionaalisuuden, kuten taksikuskille maksaminen tai tuotteen ostaminen. Heillä ei ole sen enempää kontrollia datasta niinkuin kenellä muullakaan, ja ne on helposti korvattavissa.

Sovelluksia

Transienttien uutisten sijaan uutta informaatiota lisätään pysyvään tietovarastoon niin, että se rohkaisee syvempää tutkimusta triviaalien päivitysten sijaan. Ei ole tarvetta leikata ja liimata samaa uutista toistuvasti, jos kaikki linkittyy keskenään. Meillä voisi olla fluidimpaa yhteistyötä journalistien välillä, koska autonomia ja kunnia omasta työstä säilyy heillä, mutta heidän taustaselvityksensä automaattisesti linkataan kaikille muille, jotka työskentelevät saman aiheen parissa, ja se voidaan yhdistää konstellaatioihin. Koska data on uudelleenkäytettävässä formaatissa tekstiseinien sijaan, me voimme tuoda sitä muihin sovelluksiin ja yhdistellä ja suodattaa sitä ja näin luoda uutta informaatiota. Me saamme paljon syvemmän merkityksen ja enemmän kontekstia ja käytettävyyttä ja yhteistyötä samasta tutkimuksesta.

Organisaatiot voivat käyttää konstellaatioita ja galakseja dynaamiseen uudelleenorganisointiin. Vastuuhenkilö voi muuttaa konstellaation tasoa ja muutos välittömästi näkyy siihin liittyvissä galakseissa. Yhteistyöapplikaatioiden liittäminen on myös helppoa galaksin tai konstellaation tasoilla, mikä mahdollistaa ryhmätyöskentelyn ilman ulkopuolista hälyä, mutta samalla voidaan pysyä täysin läpinäkyvinä yleisölle.

Sen sijaan, että luotettaisiin verkkosivuarvosteluihin ja luottamusalgoritmeihin, me voimme luottaa omaan henkilökohtaiseen luottamusverkostoon suositusten hankkimiseksi. Paikalliset tai erikoiskauppiaat voivat luoda konstellaatioita ja kytkeytyä yhteen suuremmaksi luottamusverkostoksi, mikä lisää uuden tilivelvollisuuden ja kontrollin kerroksen teollisuudenalalle ja kyvyn sallia alueellista diversiteettiä paikallisiin lakeihin ja tapoihin.

Kolmannen sektorin organisaatioihin luottamisen sijaan me voimme käyttää omaa luottamusverkostoamme tarjoamaan apua suoraan sinne missä sitä tarvitaan ja saada palautetta suoraan niiltä, jotka apua vastaanottavat.

Me voimme solmia suoria kauppayhteyksiä yhteisöjen välillä, mikä mahdollistaa kuluttajien nähdä kaupankäynnin päätösten välittömät seuraukset.

Akatemian suljettujen piirien sijaan, joissa tutkimuslainaukset voivat kuvastaa valtaa tai vastavuoroisuutta, ideoita voidaan pystyttää minkä tahansa aihepiirin ympärille ja ja kaikki kontribuutiot tulevat kuulluiksi.

Yhteiskunnan periaatteet perustuslaeista kansalaisoikeuksiin voidaan tuoda helposti saataville jokaiselle yhteiskunnan jäsenelle, ja me voimme varmistaa, että kaikki yhteiskunnan lainsäädäntö seuraa luonnollisesti hyväksytyistä perusperiaatteista. On myös mahdollista käyttää hyväksyttyjä periaatteita valita seuransa, esimerkiksi voi kieltäytyä kaupasta korporaation kanssa, joka kieltäytyy hyväksymästä tiettyjä ympäristöön tai ihmisoikeuksiin liittyviä käytänteitä.

Universaalilla datayhteismaalla me voimme tehdä yhteistyötä tehokkaasti ja älykkäästi ja ratkaista meillä käsillä olevia ongelmia paljon suuremmalla nopeudella ja tarkkuudella. Me voimme olla paremmin informoituja ja saada helpommin pääsy alkuperäisiin lähteisiin ja kaikkeen siihen liittyvään informaatioon johonkin aiheeseen liittyen kaikista näkökulmista. Tämä antaa meille itsekorjaavuuden kyvyn, jopa massaliikkeissä. Meillä voi olla automaattinen pakko.

Internetiä suunnitellaan uusiksi. Tämä on hetki jolloin meidän tulee kiireellisesti suunnitella oma Metsän peruskirjamme ja kirjata oikeutemme informaatioyhteismaan ympärille. Meillä oli tämä hetki aiemminkin kun internet ensi kerran ilmestyi, ja korporaatiokontrollin uhriksi joutuminen näytti olevan sen kohtalona. Me teimme mahdollisesti parhaan päätöksen koskaan historiassamme, kun teimme internetistä globaalin yhteisen, joka tunnistetaan nyt universaalina ihmisoikeutena, mutta ainoa syy sille miksi pääsy internetiin on tärkeää on se, että se tarjoaa pääsyn informaatioon. Ainoa syy sille, että sananvapaus on tärkeää on, että se sallii meidän välittää informaatiota. Meidän tulee tunnustaa informaatio itsessään universaaliksi ihmisoikeudeksi ja kirjoittaa sen mukaista koodia. Mielestäni minun kannattaisi nyt pysähtyä tässä kohtaa niin, että toivottavasti teillä on kysymyksiä, mutta jos jollain on kiinnostusta tätä projektia kohtaan, tai tunnette jonkun joka olisi tästä kiinnostunut, olkaa ihmeessä yhteydessä minuun.

Kysymyksiä ja vastauksia ei ole sisällytetty puhtaaksikirjoitukseen.

Lisätietoja: http://www.getgee.xyz/

Lähde: https://georgiebc.wordpress.com/2017/08/01/transcript-of-keynote-at-rmll/

https://kapitaali.com/meilla-on-vapaata-softaa-me-tarvitsemme-vapaita-tietokantoja/

#avoimet ohjelmistot #avoin tietokanta #Open Source

0 notes