#rentoutus | Explore Tumblr Posts and Blogs

turinametsa · 6 years

Text

Hietala osa 6

(Nimetön osa 6)

Genre: Rakkaus, nuoret

Fandom: Tuntematon Sotilas, Modern (lukio/nuoriso) AU

Hahmot/Paritukset: Koskela/Hietanen, Jaloja KooKoon poikia, Yllätyslaivausta

Muuta: Tuntematon Sotilas on Väinö Linnan käsialaa, kunnioittakaamme häntä. Saan tästä vain iloisia itkukohtauksia.

Kirjoittaja: Metsässä turinoiva iltasatutäti

Edellinen osa:

https://turinametsa.tumblr.com/post/172202104182/uusi-vuosi-hietala

Osa 6

Hitaasti elämä palasi entisille raiteilleen - ainakin melkein. Yhteinen asunto ja yhdessä asuminen tuntui mukavalta ratkaisulta. Sai olla vaikka koko ajan toisissaan kiinni ja tiesi koko ajan, missä toinen meni. Vilho todellakin oli pelännyt Urhon masentuvan. Kerran pari poika oli hänet säikäyttänyt apeudellaan. Mutta poika oli myös palautunut pian entisekseen, kun Vilho oli palannut hänen viereensä. Ainahan se siihen palasi. Oli hetken tekemässä omiaan, opiskelemassa tai jotain muuta, ja palasi sitten taas istumaan Urhon kylkeen kiinni. Ja siinä oli sitten heillä molemmilla mukava olla. Mutta Urho tiesi, että Vilholla oli myös rankkaa. Hän oli joka hetki huomaavinaan, kuinka levoton Vilho oli. Olihan se nyt melkoista, opiskella ja elää samaan aikaan, kun piti hyysäillä vaivaista. Urhoa hieman katkeralla tavalla huvitti. Omalla varomattomuudellaan hän oli pilannut herkän toverinsa elämän. Muutamia kertoja Urho oli ajatellut pyytävänsä Vilhoa lähtemään ja jättämään hänet yksin, ja kerran tai kahdesti hän oli siihen asiaan muutamalla sanalla viitannut, vaikka se olikin raskasta. Raskasta sellaisen kuuleminen oli Vilhollekin, joka koki olevansa vastuussa toisen tapaturmasta. Urho muisti, kuinka Vilho oli yhtenä iltana itkenyt kännipäissään ja syytellyt itseään tapahtuneesta. Vilho oli tosiaankin alkanut käymään entistä enemmän baareissakin viikonloppuisin, ja tuli yleensä hienoisessa humalassa takaisin, mutta Urho antoi sen anteeksi. Hän kyllä tiesi, että Vilho tarvitsi jotain vastapainoa stressaavalle arjelle. Joka hetki piti olla auttamassa Urhoa ja vahtia tuota.... Urho painoi päätään. Tuntui kovin hyödyttömältä, varsinkin, kun mieleen tulvi ajatus siitä, kuinka hän ei pystynyt edes kävelemään portaita kunnolla alas ilman, että Vilho auttoi häntä siinä. Ja se hävetti. Iso ihminen, joka tarvitse taluttajaa joka asiassa. Mutta siitä huolimatta Urho oli myöskin onnellinen. Vilho oli uskollinen ja teki kaikkensa hänen puolestaan. Toki vähän liikaakin, mutta kuitenkin. Urho häpli jotain hyllyltä poimimaansa asiaa käsissään. Niin hän oli alkanut aina tekemään, jos oli vähääkään hermostunut. Ja se hieman ärsytti. Missäköhän Vilho nyt oli? Urho olisi todellakin halunnut halata miestä. Painautua vasten Vilhon lämmintä kehoa ja pesiä siinä kuin parhaassakin turvapaikassa. Mutta Vilhoa ei kuulunut. Asunto tuntui turhan hiljaiselta. Siitä huolimatta hän yritti. Nousi seisomaan, laski esineen käsistään vuoteelleen ja poistui makuuhuoneesta. "Vilho?" Hän kysähti, ja samassa jossain räsähti pahasti. Samassa työhuoneen ovi aukesi ja Vilho puuskahti: "Anteeksi. Ootsä kunnossa?" "Oon mää....Mitä sää teet?" "Vähä omiani...", Vilho sanahti ja otti toista kädestä kiinni. "Haluutsä jotain?" "Emmää mitä tartte. Mää va....alko ahdista hiljasuus. Emmää sua häiritä halunnu", Urho sanahti nopeasti ja Vilho kurtisti kulmiaan katsellessaan Urhon kasvoja huolestuneena. Pitkään Vilho oli hiljaa ja mietti mitä sanoisi, mutta lopulta hän vain kiskoi toisen mukanaan keittiöön. "Haluutsä kahvia?" "Emmää tartteis...", Urho yritti hymyillä. Äänensävy oli jotenkin....kuollut. Tylsä ja hiljainen. Ja siitähän Vilho huolestui kaksinverroin lisää. "Hei....Urho. Sanos mikä sulla on", hän pyysi hiljaa taas hetken hiljaisuuden jälkeen istutettuaan Urhon keittiön pöydän ääreen istumaan. Tuo hapuili sormiensa päillä pöytäliinaa selvästi levottomana. "Äh...Mul mikä o. Menisit va jatka hommias. Ei siittä mitä tule jos sää va mua hyysäilet." Urho yritti naurahtaa. Ja todellakin yritti, mutta Vilho kuuli sen vain surullisena inahduksena. "Kyllä mä nä...huomaan, että sulla joku on. Mikä on?" Vilhon ääni oli kummallisen vaativa. Aivan kuin jokin olisi pelottanut tuota. Urho nielaisi ja naputti pöytää. "No ku....Sul mene kaikki iha paskast. Vaa mu taki", poika sanahti vaimeasti ja Vilho kurotti ottaakseen tuota kädestä. "Ei men-" "Äl", Urho kielsi ja veti kättään kauemmas.

"Kyl mää tierän. Sää ole ni hirve levoton ku sää stressa kaikke. Opiskeluit ja rahaa ja kaik. Ja muaki." "No tietenki mä oon huolissa-" "Ni! Sää ole va huolissas kaikest! Sun pitäs silt rentoutu! Jos sää et te jotai su asiallisi, ni sä kyttäät mu vieres. Kyl sul omaki elämä o!" Toinen pysyi hiljaa niin kauan, että Urho ajatteli toisen poistuneen paikalta. Sen vuoksi hän jopa säpsähti, kun Vilho aloitti: "Urho. Mä ymmärrän kyllä, että sä oot huolissani musta. Iha samalla tavalla ku mä susta. Mutta mun takia sä oot tossa kunnossa. Jos mä oisin vahtinu, jos mä oisin sytyttäny ne, jos mä oisin ollu oikeesti aikuinen ja ottanu vastuun teistä, sä et olis tossa kunnossa. Kyllä minä susta vastuun kannan. Se on mun velvollisuus." Urho olisi halunnut väittää vastaan, muttei edes viitsinyt. Huokaisi vain turhautuneena. "Ja sitäpaitsi", Vilho huomautti tiukemmin. "Sä sanoit että mulla on mun oma elämä. Niin on, ja se istuu siinä mun edessä juur tällä hetkellä. Minä tiiän, että sä välillä haluisit mun lähtevän. Mutta kun mä en hylkää sua enää, enkä anna minkään pahan enää tapahtua sulle. Mä haluun huolehtia susta ja....niin. Kun minä ihan oikeasti sinusta välitän." Urho kurtisti tummia kulmiaan ihmeissään, ja Vilho jatkoi: "Mä tiedän, että sä pelkäät sitä. Että mä lähtisin ja jättäisin sut. Mutta kun mä oon päättäny sen, että huolehin susta siihen asti kun on tarvis, mieluiten siitäkin pidemmälle. Jos sä vaan annat mun huolehtia." "Emmää haluis anta. On se kyl yht perkelet, ku ei iso ihmine osaa yksi ees kävel", Urho mutisi katkerammin ja Vilho nappasi hänen pöydällä lepäävän käden käteensä. "Urho. Se nyt vaan kuuluu tohon tilanteeseen, ku et oo vielä tottunu. Mä lupaan lopettaa liian huolehtimisen heti, kun sä pärjäät paremmin." "Enkö mää sit pärjä?" "Pärjääthän sinä. Ihan tavattoman hienosti. Rohkea poika", Vilho hymyili ja sipaisi Urhon hiuksia. Poika värähti ja yritti piilotella hymyä. "Oo jo hilja." Siltä erää se asia oli selvä.

Vaivaisessa parissa viikossa Urho oli taas valmis käymään koulua, ja koska Vilho oli onnistunut hommaamaan itsensä opettajaharjoitteluun samaan lukioon, ei Vilhon tarvinnut olla liikaa erossa Urhosta, joka tunsi olonsa melko epävarmaksi. Kenenkään muun kuin Vilhon seurassa hän ei ollut kahteen kuukauteen ollut, jonka vuoksi kouluun meneminen ahdisti hirveästi. Ja olihan sille syynsä. Kulkiessaan onnekseen tutulla käytävällä hän kuuli takaansa ihmetteleviä ja kauhistuneita henkäyksiä, mitkä saivat hänet tuntemaan olonsa oudoksi. Miettiköön mitä miettivät, sitä hän itselleen toisteli, mutta ei sekään auttanut. Vilhon hän tiesi vielä kulkevan vierellään rauhalliseen tahtiin. "Jos etitään pojat käsiin, ja saat olla niitten kanssa. Mä meen sitten omiin hommiini. Ja muista, että sä voit kyllä aina vaikka soittaa mulle, ku susta siltä tuntuu." Aivan kuin vanhempi olisi puhunut tarhaikäiselle lapselleen. Urhoa oksetti ja hän huokaisi: "Kyl mää koita pärjä.... Enkä mää sua häiritä viiti. Eiköhä Yrkkä tai Aatos auta jos jotai tulee...." "Varmasti", Vilho myönsi, ja seuraavan nurkan takaa pojat löytyivätkin löhöilemästä käytävälle raahatuilta objekteilta. "Kappas? Lepakko tuli", Janne haukotteli ja venytteli sohvalla. Yrjö loi tuohon vihaisen mulkaisun noustessaan Aatoksen viereltä. Pienempikin jätkä nosti päätään. "Ompa kiva nähä suaki", Yrjö sanahti ja halasi Urhoa vähän liian nopeasti, sillä tuo säpsähti lujasti. "Ahhah....Älä ilma ett varota. Mää säiky ni helvetist!" "Niin niin. Sori. Mut mitäs sä?" "Mitäpä....Totuttelen. Ei tää o kummosempaa ku alkaa tottua." Urho kuuli, kuinka Vilho sanahti jotain jollekulle ennen kuin lähti. Hieman häntä harmitti, joutuisihan hän olemaan hieman pitemmän aikaa ilman turvallista Villeä.

Yrjö istutti Urhon hänen ja Aatoksen viereen sohvalle, ja Urho asettui kuuntelemaan muiden juttuja.

Ei kenellekään heistä ollut mitään sen kummempia sattunut. Janne oli kehittänyt itseään siinä, missä oli hyvä. Lehto ja Risto olivat sopineet kauan sitten tulehtuneet välinsä täysin, ja Lehto oli vaihtanut lukioon. Nuo pesivätkin vierekkäin eräällä palikalla sulassa sovussa.

Matiaksen ja Viljaminkin välillä tuntui olevan meneillään jotain normaalista kaveruudesta poikkeavaa: nuo tökkivät koko ajan toisiaan, tönivät ja pyrkivät muutenkin kosketuksiin keskenään. Yrjö ja Aatos tuntuivat selvinneen viimeisimmästä draamastaan kunnialla. Johannes virnuili yksikseen kauempana muista puhelimelleen, sillä chattaili, tai oikeastaan "lähetteli laatuluokkaista kuvataiteen huvittavaa osaamista", Aarnen kanssa.

"Ootteks te muute nähneet vielä niitä uusia oppilaita?" Kysyi Risto hiljaa ja arasti. Kysymys aiheutti sen, että hetimmiten Lehto tuhahti halveksivasti. Risto vavahti ja vilkaisi pelokkaasti toista.

"Ei", Yrjö totesi olkiaan kohauttaen. "Missä lie piileskelevät."

"Uusia oppilait?" Urho kysähti ihmeissään.

"Niin.... Ne lakkautti sen naapurikunnan lukion. Oppilaat siirtyy tänne", selitti Viljami, joka yritti olla hihittämättä, kun häntä sylissä pitelevä Matias puhalteli hänen niskaansa.

"Aha...", Urho ähkäisi tummat kulmat mietteliäässä kurtussa.

Johannes nousi ja huikkasi muillekin:

"Tunti alkas, khihi.... Vaikka ette te halu sin mennä. Kaarnal o se sijainen."

"Voi helvetti", ärähti Yrjö, joka veti mukanaan Urhonkin ylös.

Heillä tosiaankin oli sijainen psykologiassa, sillä heidän aina niin positiivinen opettajansa Kaarna oli loukannut jalkansa näyttäessään esimerkkiä jäisellä tiellä kävelemisessä.

Heidän sijaisensa oli nimeltään Henrik Lammio, vaikka tuota kylläkin vain sukunimellä kutsuttiin, kuten kaikkia muitakin opettajia. Lammio oli kaikkien mielestä mahdottoman ärsyttävä, tylsä ja epäpätevä opettaja. Jossain matikantunnilla Lammion pätemisen olisi ymmärtänyt, mutta psykologian luokassa se oli ennenkuulumatonta.

Ja Lammion päteminen alkoi heti, kun pojat puoli minuuttia myöhässä luokkaan saapuivat:

"Ettekö te tienneet, ettei lukiossa ole soveliasta myöhästyä tunneilta?"

"Kyllä tiedettiin", hymähti Lehto, joka puhui yleensä muidenkin puolesta. Porukka oli vallannut takapenkit, eikä kellään yleensä ollut siihen mitään sanomista.

Paitsi nyt.

Lammio siristi silmiään.

"Mitä sanotte, jos annan asianne rehtorin käsiteltäväksi? Ja tulkaas kaikki takapenkkien pirut tänne eteen istumaan!"

Vastahakoisina pojat siirtyivät etupenkkiin, mulkoillen Lammiota kulmiensa alta.

Urho istui vaiteliaana Yrjön vieressä ja yritti kuunnella miehen vinkuvaa puhetta, kun tuo yritti selittää jotain aivojen toiminnasta. Eivät hänen aivonsa olleet todellakaan toiminnassa, kun ajatus harhaili Vilhoon.

Hän ei edes huomannut, kuinka Lammio oli lopettanut puhumisen ja kävellyt hänen eteensä.

"Eikö sinulla ole käytöstapoja? Aurinkolasit kuuluu ottaa pois sisätiloissa!"

Urho ei ennättänyt edes kieltää miestä, kun tuo jo kiskaisi tummat lasit pois Urhon kasvoilta.

Huomatessaan pojan silmien irvistävät arvet, Lammio kavahti rajusti taaksepäin.

"M....Mitä sinulle on...tapahtunut?!"

Urho nielaisi. Hän tunsi kymmenet silmäparit selässään sekä sen vaivaantuneen olon, mikä levisi jostain hänen vierestään. Urho avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta Aatos ennätti ensin:

"Onnettomuus. Voan sehän ei sinulle kuulu."

Lammio alkoi punoittaa, ja hänestä selvästi näki, ettei hän kauaa kestäisi. Mutta ennen kuin Lammio räjähti, joka koputti oveen. Miehen olotila oli hetkessä poissa ja hän avasi luokan oven.

"Hei.... Anteeksi, mutta onks tää sattumoisin oikee luokka?"

Kysyjä oli vilkaspiirteinen, vaaleahiuksinen urheilijapoika, sen näki jo päällepäin. Pojalla oli kaverikin. Todella tumma ja vihaisen näköinen jätkä mulkoili luokkaan kaverinsa takaa, ja tuosta näki, ettei tuo olisi halunnut olla paikalle.

"Meillä on psykologian tunti kesken täällä.... Mitä luokkaa haette?" Lammio kysyi asiallisesti, mutta oppilaat huomasivat, kuinka tuon silmäkulmassa nyki elohiiri.

"Tätä luokkaa", vaaleampi poika naurahti ja he tulivat sisään.

Sivusilmällä luokassaistujia tarkkaillessaan tuo huomasi Urhon ja kohotti kulmiaan asettuessaan Johanneksen viereen.

"Mitäs tolle jätkälle o tapahtunu? Onks se sokee?"

Vaikka poika puhui hiljaa, supina kantautui koko hiljaisen tilan halki selvänä puheena.

Johannes oli hetken hiljaa, kunnes nyökkäsi.

"On se.... Sattu pikku onnettomuus."

"Oho!"

"No. Keitäs te kaksi olette?" Lammio kysyi istuunnuttuaan tietokoneensa taakse.

"Ah... Mä oon Ukko...Ukkola. Toi mun yrmy kaveri, se on Ilja Hellström."

"Ukko ja Ilja vai. Mitäs te täällä teette?"

"Mua kututaan Ukkolaksi, mut siis, me tultiin opiskelee. Meidän lukio lakkautettiin ja suurin osa opiskelijoista siirrettiin tänne", Ukkola selitti.

Urho kuunteli tulokkaiden ja Lammion keskustelua kulmat kurtussa. Niskaa vieläkin kuumotti, kun hän sai lasinsa Yrjöltä.

Ennen viimeistä tuntia Urho lähti käymään lokerollaan Aatoksen ja Yrjön seurassa. Koko päivä oli tuntunut mahdottoman raskaalta, kun oli pitänyt opettajille sokeuttaan selitellä. Olihan siitä koululle ilmoitettu, mutta kukaan ei tuntunut muistavan taikka tajuavan, että asia todellakin oli niin. Ja päivästä oli tullut entistä raskaampi, kun Urho ei ollut ennättänyt tapaamaan Vilhoa, kun Vilholla oli ollut niin kova kiire. Mitäköhän se edes teki, kun ei pitänyt ollenkaan tunteja? Istuiko se vain opettajienhuoneessa kahvilla?

Urho ei huomannut, kuinka vahingossa käveli jotakuta päin, ennen kuin törmäyksen uhriksi joutunut poika huudahti:

"Hei!"

"Oho anteks!" Urho ähkäisi ja vetäytyi kauemmas, yrittäen kääntää päätään älähdyksen suuntaan.

Toinen oli hetken hiljaa ja Yrjö sekä Aatos näkivät, kuinka tuo tuijotti Urhoa täysin vakavana.

"Ei...se mitään. Ymmärrän kyllä. Mitä sinulle on tapahtunut?" Poika kysyi mahdottoman asiallisella ja kuivakalla äänellä, mutta pojan ilmeestä loisti myötätunto vammautunutta kohtaan. Urho hymyili levottomasti.

"Eh.... Mitä ny vähä sattu pikku juttu Uutena vuoten...."

"Sori, mut Urho ei tyk-", Yrjö oli murahtamassa väliin, sillä huomasi tuntemattoman olevan oikein rikkaan porukan lapsi (jollaisista Yrjö ei pitänyt).

"Ai että. Tarvitsetko apua jossain? Kyllä minä autan mielelläni! Voisit varmasti kertoa minulle jotain lukiostanne.... Olen muuten Jorma, Jorma Kariluoto. Vaihdoin lukiota, kun entinen oppilaitokseni lakkautettiin."

Yrjö ja Aatos tuijottivat toisiaan, ja sitten Jormaksi esittäytynyttä poikaa tyhminä.

Urho nielaisi.

"Emmää hirvest apu tartte, mut kiitti va.... Ja tervetuloa. Kai tää o iha kiv paik...."

"Mikä sinun nimesi on?" Jorma kysyi hymyillen.

"Urhohan se.... Urho Hietane", Urho naurahti vähän vaivaantuneena.

Heille kävi ilmi, että Jorma olisi samalla kurssilla heidän kanssaan, jonka vuoksi tuo liittäytyi heidän seuraansa löytääkseen oikean paikan. Samalla sattui niin, että Jorma löysi Urhosta uuden ystävän itselleen, sille nuo tulivat melko hyvin juttuun. Jorma jopa onnistui naurattamaan Urhoa historiantunnilla niin, ettei opiskelusta tullut yhtään mitään.

Vilho liittyi koulun loputtua poikien seuraan lukion etukatoksessa. Heti ensimmäiseksi hän huomasi kaksi vierasta jätkää, toisen, vaaleamman, naureskelemassa Johanneksen kanssa sekä tummemman pojan Urhon vierellä. Ja toisekseen hän huomasi Urhon leveän hymyn sekä tuon luona hengailevan pojan käden, joka roikkui kovin toverillisesti Urhon olilla.

Vilho kurtisti kulmiaan ja tervehti muita vaiteliaasti, pitäen katseensa kuitenkin tiukasti Urhossa.

Yleensä Urho oli aavistellut Vilhon katselevan itseään, mutta nyt tuo ei edes huomannut hänen tuloaan.

Vilho nielaisi huomaamattomasti ja vilkaisi Yrjön sekä Aatoksen suuntaan, jotka kaulailivat urakalla. Siitä rohkaistuneena hän siirtyi Urhon sekä tuntemattoman pojan tykö.

"Hei", hän sanahti ja Urho käänsi päätään hänen suuntaansa.

"Ai Ville! Sää tulitki jo! Täs o muute Jorma!"

"Jorma?" Vilho toisti kysyvästi. Mistäs toinen jonkun Jorman tunsi?

"Ni! Se o uus tääl."

"Hyvää päivää", Jorma hymyili Vilholle, ja Vilhon teki mieli vain nostaa tuon käsi pois Urhon ympäriltä. Pitkään he katsoivat toisiaan silmiin, Vilho ja Jorma, mittailivat toisiaan katseillaan, ja kun Vilho hieman siristi silmiään, laskeutui Jorman käsi alas Urhon hartioilta. Aivan kuin tuo olisi ymmärtänyt yskän.

"Anteeksi. En tiennyt, että teidän välillänne on jotain", Jorma sanoi ärsyttävän asiallisella tyylillään.

"Mm. Mikäs siinä."

Urho naureskeli hermostuneesti huomatessaan ympäriltään kummallisen levottomuudentunteen. Vilho kuulosti töykeältä, vaikka ainahan se käyttäytyi ystävällisesti. Urho tunsi, kuinka Vilho kietoi varovasti sormensa hänen sormiensa lomaan.

Vilho ja Jorma tutustuivat Urhon kautta nopeasti. Vilholle oli muutamassa päivässä selvinnyt täysin, ettei Jorma yrittäisi viedä Urhoa häneltä. Syyttä suotta Vilho oli säikähtänyt ja ollut niinkin mustasukkainen, että oli illalla ärähtänyt jotain ilkeää Urholle. Urho ei ollut loukkaantunut, vain hieman kummastunut. Ja ärähdys menikin vain huonon päivän piikkiin.

Mutta jotain heidän välillään kuitenkin tapahtui.

Vilho ja Urho alkoivat etääntyä toisistaan, ja Urhon paikalle tuli Jorma. Ja tietenkin Urho oli tiedottomana asiasta, sillä Vilho ei antanut asian tulla julki. Sillä se olisi sattunut. Aivan liikaa. Urhon läheisyydessäkin Vilho ja Jorma saattoivat halata, mutta kukaan ei sanonut mitään, vaikka sanottavaa olisi varmasti ollut. Kaikki olivat vain olevinaan, Rahikainen kiinnitti Urhon huomion johonkin muuhun, ja Vilho ja Jorma saivat olla rauhassa.

Vilhon kanssa Jorma jopa menetti poikuutensa, kun nuo olivat käyneet eräänä viikonloppuna ryyppäämässä ja eksyneet Jorman kämpille.

Urholle siitä ei oltu kerrottu, eikä asiasta ollenkaan puhuttu, vaikka se jopa yleisesti tiedettiin. Vilhoa juttu hävetti, sillä hän oli alkanut miettimään tekosiaan.

Millä oikeudella hän oli antanut itsensä kiinnostua Jormasta ja hakemaan lohtua tuosta? Olihan hänellä Urho, ja Urhoa hän rakasti. Vaikkei olisi halunnut rakastaa, niin siitä huolimatta rakasti.

Vilho istui työpöytänsä ääressä ja naputteli kynänpäätä levottomasti paperia vasten. Välillä hän vilkaisi läppäriään, jonka näytöllä loisteli työhakemus. Mutta siihen Vilho ei voinut keskittyä. Hän oli liian hermostunut.

Urho oli luultavasti mennyt jo nukkumaan. Vilho kurtisteli kulmiaan ja löi läppärinsä kiinni. Ehkä hänenkin olisi parempi asettua työhuoneeksi varatun tilan sohvalle koisimaan.

Juuri kun hän oli painumassa sohvalle, kuului makuuhuoneen suunnalta omituinen kirskahdus. Aivan kuin kuoleva sika olisi rääkäissyt, tai aivan kuin pieni lapsi yrittäisi olla itkemättä.

Vilho hyppäsi ylös ja harppoi ulos työhuoneesta, suoraan makuuhuoneen ovelle. Se oli kiinni, mutta huoneesta kuului vaimeita niiskauksia.

Mies avasi oven varovasti.

"Urho.... Oletko kunnossa?"

Poika käänsi silmättömät, rujot kasvonsa miehen äänen suuntaan.

"Mul...mikä o...."

Vilho tuijotti toista hiljaisena, kunnes tuli vuoteen reunalle istumaan.

"Urho. Kerro nyt.... Onko jotain sattunut?"

Poika niiskahti.

"Ei o. Me vaa...pois. Kaik o iha hyvi...."

Yrittikö Urho jopa hymyillä iloisesti? Vilho huomasi sydämensä hakkaavan, ja sydämen tahti kiihtyi, kun pojan hymynpoikanen vääntyi tuskaiseksi irvistykseksi ja tuon huulien välistä karkasi ilmoille hienoinen parahdus, joka muistutti ennemminkin kuolevan korahdusta.

"Urho", Vilho vaati ja nosti kätensä pojan poskille. "Mikä on?"

Urho värisi, muttei yrittänyt vetäytyä kauemmas. Laski vain kasvojaan alaspäin.

"Kyl mää tierän.... Ett sää vehtaat sen yhe pojan kaa. Jorman."

Toinen säpsähti ja vetäytyi itse kauemmas sokeasta. Mistä Urho tiesi?

"Täh....?" Hän ähkäisi ja Urho tyrskähti taas.

"Mee pois.... Ei siin mitä.... Ei se mun asia oo....."

"Mistä.... Kuka sulle on sellaista kertonut?"

"Yrkkä. Sehä sen totes....."

Vilho nielaisi ja nousi seisomaan. Ei hän kuitenkaan kyennyt lähtemään, seisoi vain selin toiseen sydän kurkussaan. Miehestä tuntui, että hän oli tehnyt elämääkin suuremman virheen. Mitä hän oli mennytkään tekemään?

Pitäisikö hänen vain mennä, lähteä? Vaikka baariin tai jonnekin muualle, vaikka juomaan itsensä hengiltä.

Urho asettui petiin niin, että sai haudattua kasvonsa tyynyyn ja Vilho kääntyi katsomaan toista. Hänen henkeään ahdisti, kun hän tajusi, millaista tuskaa toiselle aiheutti. Olihan hän tiennyt, mitä tapahtuisi, jos asia kävisi ilmi.

Vilho istahti takaisin pojan viereen laskien kätensä Urhon olalle. Olisi luullut pojan ravistavan sen kauemmas, mutta luultavasti tuo oli niin väsynyt ja turhaantunut, ettei jaksanut.

Urho ei sanonutkaan mitään, värisi vain Vilhon käden alla.

"Urho.... Anna anteeksi", Vilho sanahti hiljaa. Ääntä hädistuskin kuului, niin tiukassa se jokin tunnetukos hänen kurkussaan oli.

"Ann ol...."

"Mä oon pahoillani. Emmä tarkottanu."

Urho inahti tyynyyn.

"Äl viiti. Mee vaa....Kyl mää ymmärrä...."

"Ei tää oo oikee hetki puhua tästä, mut...kyllä sä tiedät että mä rakastan sua", Vilho yritti kumartuessaan lähemmäs Urhon kasvoja. Mutta siitä tempusta, tai niistä sanoista, Urho suuttui. Poika hyppäsi istualleen ja huusi suoraan päin Vilhon kasvoja:

"Vai rakastat?! Mit helvettii se sit ol? Juu, sää oli kännis, mut jumalaut, silt!"

Vilho säpsähti rajusti ja katseli toisen tuskasta vääristyneitä kasvoja hieman kauhistuneita. Niiden ilmeestä tuli kivuliaasti mieleen se, mitä Uutena vuotena tapahtui. Vain se kaikki veri Urhon kasvoilta puuttuikin.

"Hei.... Mä oikeesti kadun sitä. En mä...tarkottanu", Vilho yrähti ääni värähtäen. Ei häneltäkään ollut itku enää kaukana.

Urho huokaisi vain taas kerran ja painoi päätään.

"Ei siin mitää.... Iha oikiast. Tee mitä teet. Mit se mul...kuuluu...."

"Oisko sun parempi nukkua jo? On jo myöhä...", Vilho ehdotti vaimeasti. Hän halusi paeta tilanteesta. Lähtisi vaikka yöksi kuljeskelemaan ulos.

Urho myöntyi ja painui maaten. Vilho veti peiton tuon päälle ja kumartui suukottaakseen pojan otsaa. Urho ei vastustellut, tuhahti vain kiukkuisesti.

"Mää ni vihaan sua...", poika sanahti vielä hiljaa, ennen kuin Vilho asteli ulos huoneesta.

Hän meni suoraan eteiseen, kiskoi takkinsa niskaansa ja katosi pian ulos.

Kirpeässä pakkassäässä hän vajosi ajatuksiinsa niin, ettei edes kuullut valotonta tietä ylittäessään lähestyvän rekan ääntä.

// Ps. Kiitos @nic-boii siittä ficciini liittyvästä artista, itken vieläkin sen takia ❤

#hietala #tuntematon sotilas #antakkee anteeksi #nimetön #antakee kipu anteeksi #draamaa #ja tämmöstä kliseistä paskaa #hietanen #koskela #kotanen #kariluoto #ukkola #hellström #kookoon pojat #koskiluoto #elkää murhatko miuu

35 notes · View notes

eksopolitiikka · 4 years

Text

Dokumentteja mielenhallinnasta

kirjoittanut Cheryl Welsh, helmikuu 2003

Nämä dokumentit käsittelevät ja tieteellisesti osoittavat mielenhallintateknologian, mm. sähkömagneettiset aseet joita käytetään mikroaaltojen kuuloaistimuksen tuottamiseen, visuaalisten hallusinaatioiden tuottamiseen, emootioiden vaikuttamiseen ja ajatusten lukemiseen.

Erityiskiitos niille, jotka lähettivät CAHRAlle [nykyään Mind Justice] ison osan tästä informaatiosta: Liza Minetti, Blanche Chavoustie, Harlan Girard ja Ed Light.

Mind Justicen sivut

Tämä on pakko katsoa! ABC News Special Mission Mind Control 1979: ABC Newsin erikoispätkä ihmismielestä ja mielenhallintakokeista. Mukana mm. Allen Dulles, CIA-johtaja, John Marks, kirjailija, sekä vuoden 1977 kongressikuulemistilaisuus MKULTRAn mielenhallintakokeista ja paljon muuta. Katso täällä: http://www.xenutv.com/cults/mindcontrol.htm

1993 Newsnight with David Shukman, venäläisen psykiatrin ja tutkijan tri. Igor Smirnovin tietokoneohjelman esittely, jolla analysoidaan aivojen reaktiota visuaalisiin ärsykkeisiin ja tätä infoa käytetään kehittämään viestejä, joita sädetetään kohteen mieleen ”psykoakustisella korjauksella”.

CNN:n uutislähetys, Special Assignment, marraskuu 1985, toimittanut Chuck DeCaro otsikolla ”Weapons of War, Is there an RF Gap?”

”Opening Pandora’s Box”, 1984, tuottaja David Jones, Fulcrum Central Productions, lähetetty BBC Channel 4:lla.

”Ultrascience III, Spies are us”, Beyond Productions, Learning Channel, 1998

Ultrascience, ”Weapons of War”, Learning Channel, 1997

Learning Channelin TV-ohjelma ”War 2020”, Beyond Productions, 1998

History Channel, syksy 2000, ”Mind Control: America’s Secret War”

Secret Russia, TV-ohjelma, ZDF, Geheimes Russland, TV-Tagestip, Der Dienstag im ZDF: joulukuun 22. 1998

Valokuvia venäläisestä ja amerikkalaisesta mielenhallintateknologiasta TV-dokumenteissa

”Secret Russia: Moscow The Zombies of the Red Czar”, saksalainen TV-dokumentti, 1998. Tämä dokumentti käsitteli psykiatri tri. Igor Smirnovia ja hänen psykoakustista korjausteknologiaansa ja laitteita joilla ampua viestejä suoraan potilaan päähän terapiatarkoituksissa. Dokumentissa esitettiin uhrien haastatteluja, jotka väittivät Venäjän hallituksen tekevän laittomia kokeita testatessaan salaista mielenhallintateknologiaa tai ’psykotronisia’ aseita.

”Secret Russia: Moscow The Zombies of the Red Czar”, saksalainen TV-dokumentti, 1998. Andre Slepucha selittää muutoksia, joita tarvitsee tehdä yksinkertaiseen transistoriin niin, että sitä voidaan käyttää mittalaitteena äärimmäisen matalille sähkömagneettisille aalloille kun etsitään niinkutsuttuja psykotronisia (venäläinen nimi sähkömagneettista säteilyä käyttäville mielenhallinta-aseille) säteilylähteitä lähietäisyydeltä. Slepucha sanoo, että hän on ollut vangittuna poliittisena vankina KGB:n vankilassa Lubjankassa vuonna 1954 ja kokenut ”psykotronista hoitoa” ensikerran tuolloin. Hän raportoi ”vahvoja ääniä päässä ja erittäin vahvoja akustisia ja visuaalisia hallusinaatioita.”

Ultrascience, ”Weapons of War”, Learning Channel, 1997. Tri. Michael Persinger, neurotieteen professori, Laurentian University, Ontario, Kanada, käsittelee työtään ja näyttää vapaaehtoisen opiskelijan erittäin tarkkaan aivoihin kohdistetun pienen magneettisignaalin eräässä kokeessa. Tri Persinger on erikoistunut rentoutus- ja kiputerapioihin.

Ultrascience, ”Weapons of War”, Learning Channel, 1997. Opiskelija raportoi tunteneensa hyvää oloa tri. Persingerin ampuessa ”opiaattilaukaisukuvion” äärimmäisen heikolla magneettisignaalilla sähkökäämistä opiskelijan pään kummaltakin puolelta. Vaikka tässä näytettiinkin kuvia vihollistaistelijoista, joita ammuttiin magneettisignaaleilla etäältä, tri. Persinger sanoo, että olisi epäeettistä aiheuttaa pelon ja ahdistuksen tunteita, mutta selvästikin tämä on mahdollista tehdä. ”Mielenhallinta olisi äärimmäinen ei-tappava ase”, lukija sanoo.

CNN:n uutislähetys, Special Assignment by Chuck DeCaro, ”Weapons of War, Is there an RF Gap?”, marraskuu 1985. Tri. Bill van Bise on sähköinsinööri, joka tekee kokeita Neuvostoliiton aikaisella tieteellisellä datalla ja piirikaavioilla, joilla ampua magneettikenttä aivoihin ha aiheuttaa visuaalisia hallusinaatioita. Demonstraatio toimittaja Chuck DeCarolle onnistui. Tri van Bise sanoi, ”saisin kolmessa viikossa kasaan laitteen [ase] joka hoitelisi koko kaupungin.”

CNN:n uutislähetys, Special Assignment by Chuck DeCaro, ”Weapons of War, Is there an RF Gap?”, marraskuu 1985. Toimittaja Chuck DeCaron silmät peitettiin ja hänen korvansa estettiin kuulemasta ääntä kokeessa, jossa käytettiin neuvostoliittolaista laitteistoa, joka kykeni luomaan tietynlaisen mutta erittäin heikon magneettisignaalin, joka on suunniteltu aiheuttamaan visuaalisia ’hallusinaatioita’. DeCaro sanoi, ”paraboli meni juuri ohitseni… näin muuttuvia aaltomuotoja kiitävän ohitseni.”

BBC:n dokumentti, ”Opening Pandora’s Box”, tuottaja David Jones, Fulcrum Central Productions, 1984. Tri. Ross Adey ja venäläinen Lida-kone, joka on kehitetty Neuvosto-Armeniassa 1940-luvulla. Tätä laitetta käytettiin ampumaan radiotaajuuksia, ääntä ja valoa neuvostoliittolaiseen psykiatripotilaaseen nukuttamaan hänet, kuin nukutusaineella, ilman fyysistä kontaktia potilaaseen. Tri Adey testasi laitetta eläimiin ja se ”tuotti huomattavan rentoutumisen”. BBC:n kertoja sanoi, että erään todistuksen mukaan Lidaa käytettiin sotavankien aivopesuun Korean sodassa.

Ultrascience III, ”Spies are us”, Beyond Productions, Learning channel, 1998. Tri. James Lin, ”maailmankuulu auktoriteetti mikroaaltojen kuulemisessa”, demonstroi mikroaaltojen kuulemisen ilmiötä. Mikroaaltopulsseja tuotettiin tri. Linin takana ja hänen aivonsa absorboivat ja hänen kuulomekanisminsa havaitsivat ne. Tri Lin sanoi, etä hän kykeni kuulemaan mikroaaltopulssit, vaikka kukaan pulssin ulkopuolella ei kykene kuulemaan mikroaaltopulsseja. Professori Lin sanoi, että on teoreettisesti mahdollista, että voisi sijoittaa tai koodata viestin mikroaaltosignaaliin ja kommunikoida mikroaaltokuulemisen avulla.

Learning Channel, 199? Janet & Chris Morris, FBI:n akustisten teknologioiden neuvonantajia . Janet Morris sanoo, ”Äärimmäinen vakoiluteknologia? Vakoiluteknologioiden Graalin malja?… käyttäytymisen kontrollointi, selektiivinen käyttäytymisen kontrollilaite.”

Learning Channel, 199? Janet Morris sanoo, ”voisi luoda ääniä kohteen päähän ja tehdä hänestä hullun”, samalla kun mies punaisessa takissa yrittää blokata ääniä päässään, julkisella jalkakäytävällä, joka on monien henkisesti sairaiden kodittomien käytöstä kaupungeissa nykypäivänä.

History Channel, syksy 2000, ”Mind Control: America’s Secret War.” Psykiatrian tri. Colin Ross kuvaa ei-tappavia aseita eri muotoisiksi energioiksi kuten akustiseksi ja sähkömagneettiseksi säteilyksi, jota ”ammutaan kohteeseen tämän kontrolloimiseksi.” Tri. Ross sanoi, että ottaen huomioon valtion kokeilujen historian mitään arvaamattomille siviileille, kuten säteilykokeet ja LSD-kokeet, on mahdollista että on ollut jotain salaisia kokeita ei-tapavilla aseilla siviileihin nykypäivänä.

Joitain dokumentteihin liittyviä tietoja

1993 Newsnight with David Shukman, jossa venäläistä psykiatria ja tutkijaa tri. Igor Smirnovia haastateltiin hänen tietokoneohjelmasta jolla analysoida aivojen vasteita visuaalisiin ärsykkeisiin ja käyttää tätä kehittämään viestejä joita ampua takaisin kohteen mieleen ”psykoakustisella korjauksella”. Janet ja Chris Morris, ei-tappavien aseiden lobbareita, sanoivat että tietokoneohjelman analyysi on tarkka sen jälkeen kun tri. Smirnov esitteli tietokoneohjelman käyttöä Chris Morrisiin. David Shukmanin kirja The Sorcerer’s Challenge: Fears and Hopes for the Weapons of the Next Millennium, London: Hodder & Stoughton, sivu 223, kuvaa tätä episodia tohtori Smirnovista. Hän käsitteli sitä seikkaa, etä FBI on työskennellyt myös hänen kanssaan käytääkseen laitteistoa David Koreshiin. Tämä raportoitin myös Defense Electronicsissa, DOD, Intel Agencies Look at Russian Mind Control… kirjoittanut Mark Tapscott, heinäkuu 1993, s. 17. Defense Electronicsin artikkeli sanoi: ”Usean suljetun tapaamisen jälkeen… FBI:n viranomaiset saivat briiffin vuosikymmenen kestäneestä tutkimuksesta koskien tietokonepohjaisia akustisia laitteita, joiden väitetään kykenevän syöttämään ajatuksia kohteen mieleen, ilman että henkilö tietää mistä ajatus on tullut.”

CNN:n uutislähetys, Special Assignment, marraskuu 1985, toimittaja Chuck DeCaro,” Weapons of War, Is there an RF Gap?” Tässä ohjelmassa on mukana tri. Robert O. Becker, kaksinkertainen Nobel-ehdokas, tiedemies ja sähkömagneettisen säteilyn mieleen ja kehoon aiheuttavien vaikutusten tutkija ja kirjan Body Electric kirjoittaja, tiivistää: ”Valtio ei ole koskaan osittanut vääräksi sähkömagneettisen säteilyn psykologisia vaikutuksia”. Tri. Jose Delgado ja hänen Yalen yliopiston kokeensa aivoimplanteilla, joilla kontrolloida hyökkäävää härkää. Tri. Ross Adey käsitteli 1950-luvun venäläisen Lida-koneen esittelyä, joka käytti sähkömagneettista energiaa nukuttamaan venäläisiä psykiatriapotilaita. Tri. Elizabeth Rauscherin ja tri. William van Bisen demonstraatio ohjasi magneettisignaaleita toimittaja Chuck DeCaron aivoihin ja loi visuaalisia kuvia niinkuin hallusinaatioissa. Jos haluat kopion dokumentista, voit soittaa CNN:lle numeroon +1 404 827 2712 ja pyytää tuotetta R2501 #13, R2747 #33, R2501 #15, R2501-#17. Se kestää noin 20 minuuttia.

”Opening Pandora’s Box”, 1984, tuottanut David Jones, Fulcrum Central Productions, lähetetty BBC Channel 4:llä. Seuraavassa on tiivistelmä tämän äärimmäisen havainnollistavan ja asiallisen dokumentin pääpointeista. Paljon kiitoksia Harlan Girardille videon löytämisestä. Tämä on pitkä teksti, mutta tärkeä:

Project Pandora: Yhdysvallat tutki käyttävätkö neuvostoliittolaiset sähkömagneettista säteilyä aseena

Neuvostoliitolaiset alkoivat pommittaa Amerikan suurlähetystöä Moskovassa vuonna 1953 ja Yhdysvallat rahoitti Project Pandoran selvittääkseen miksi. Project Pandora oli ”huippusalainen usean miljoonan dollarin ohjelma”. Huipputiedemiehiä konsultoitiin Moskovan suurlähetystön ”mikroaallottamisen merkityksestä”. ”Viisi presidenttiä piti sen salassa”. Presiden Johnson valitti neuvostoliittolaiselle pääministeri Kosyginille, joka väitti, että hän ei ole tietoinen signaalista ja varmistaisi että se on pois päältä. Virallisesti neuvostoliittolaiset eivät myöntäneet, että he mikroaallottivat suurlähetystöä. Mutta Moskovan suurlähetystön pommittaminen jatkui. Se alkoi vuonna 1953 ja vuonna 1975 signaalit muuttuivat. Neukut lisäsivät kaksi uutta lähetintä.

Tri. Robert Becker oli nimekäs tiedemies ja häneltä kysyttiin vaikuttiko mikroaallot keskushermostoon. Pandorassa saatiin selville, etä mikroaaltosäteily häiritsee päätöksentekokykyä, se aiheuttaa kroonista stressiä ja tehotomutta. Valkosolujen määrä suurlähetystön työntekijöillä oli 40% korkeampi kuin normaalisti. Apinat, jotka altistettiin mikroaaltosäteilylle, näyttivät merkittävästi huonommin selviytyvän yksinkertaisista tehtävistä. Suurlähetystön henkilöstön saattaminen toimimaan heikommin selvästikin olisi neukuille hyödyksi.

Tri. Becker esitti, että Yhdysvallat ei voinut sanoa mitään siitä, koska turvastandardit USA:ssa olivat kokrammat kuin mikroaaltisignaalit, joita neukut käyttivät Moskovan suurlähetystössä. Hän esitti, että keskushermostoon kyllä vaikuttaa mikroaalloille altistuminen. Mutta jos USA myöntäisi ei-lämpövaikutukset tai biologiset vaikutukset, eli vaikutukset jotka syntyvät ilman havaittavaa kudosten lämpenemistä, kuten valkosolujen määrän kasvu, se asettaisi amerikkalaisen standardin kyseenalaiseksi ”varsin mielivaltaisesti” 1950-luvulla. Se olisi noloa amerikkalaisille, jotka valitsivat pitää kansan pimennossa Moskovan suurlähetystön mikroaallottamisesta vuodesta 1953 vuoteen 1975.

David Jones sanoi, ”viimeaikaiset tiedusteluraportit kertovat, että Amerikan armeija kehittää sähkömagneettisen säteilyn aseita ja ennustaa, että vuoteen 2000 mennessä armeijat voisivat niitä käyttää. Tulee olemaan mikroaltoaseita, joilla voidaan hämmentää ja tehdä toimintakyvyttömäksi vastustajan sotilaita. Psykologinen hyökkäys on erityisen tehokas lentokoneiden pilotteja vastaan. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö sähkömagneettisia kenttiä hyödyntävillä aseilla olisi potentiaalia Neuvostoliittoa vastaan.”

Näin syntyi kalabaliikki sähkömagneettisten kenttien ei-lämpövaikutuksista — Yhdysvallat kieltää vaikutukset, neuvostoliittolaiset ovat eri mieltä

Tri. Becker kommentoi, että Yhdysvaltain turvastandardit olivat dilemma amerikkalaisille sotilassuunnittelijoille. Tri. Becker selitti, että ongelma oli, että USA:n populaatio tällä hetkellä altistui samaisille (atermaalisille) ei-lämpövaikutuksille sähkömagneettisista kentistä, joita Yhdysvaltojen armeija käytti kehittämään salaisia sm-aseita. Tämä sm-kenttien atermaalisten vaikutusten taso ei ole biologisesti aktiivinen, sanoo Yhdysvaltain turvastandardi. Mutta dilemma oli, että miten Yhdysvallat voisi kehittää sm-asejärjestelmiä perustuen atermaalisiin kentien vaikutuksiin, kun tällä hetkellä sallittu altistus heidän omalle kansalleen oli sallittua esimerkiksi TV- ja radiotorneista ja mikroaaltouuneista. Se oli paradoksi.

Tri. Becker sanoi, ”Hyvä… paras peitetarina oli, että perustuen parhaiden amerikkalaistieteilijöiden mielipiteisiin… kansakunta oli sivuuttanut sähkömagneettisten kenttien atermaalisten terveysvaikutusten teorian kokonaan.”

David Jones kysyi tri. Koslovilta, ”Tieteen mielestä tuntuu olevan kaksi mahdollisuutta, yksi on käyttäytymis- ja terveysvaikutukset sähkömagneettisista kentistä ja toinen on kokonaan uudenlaisen asegenren luominen, ja se on huomattavaa että se on kokonaan musta aukko tutkimuksessa. Tri. Koslov vastasi, että vuonna 1965 oli paljon konjektuuria ja hypoteesia siitä. Siksi se johti Project Pandoraan. Siitä lähtien en ole uskonut, että on ollut paljoakaan mahdollisuutta, että olisi tällä hetkellä, ei näytä olevan.”

Tri. Sam Koslov, Project Pandoran johtaja, jatkoi, ”me mietimme sitä, älkää nyt ymärtäkö väärin… mutta mitään ei löytynyt, ei näyttänyt siltä kuin olisi…. armeijalle tällä hetkellä, ei ole käyttöä sähkömagneettisille kentille. Biologisten vaikutusten väitteisiin ei löydy mitään näyttöä. Sitten on myös teho-ongelma.”

David Jones kysyi Koslovilta miksi hänen mielestään neuvostoliittolaiset mikroaallottivat suurlähetystöä. Tri. Koslov vastasi, että ”en mieluusti puhuisi siitä, koska se menee turvallisuuden alueelle.”

Nykypäivänä, kun ei-tappavien aseiden ohjelma paljastettiin 1990-luvulla ja Neuvostoliiton todisteet sähkömagneettisten kenttien ei-lämpövaikutuksista ovat nykyään saatavilla, on selvää että tri. Koslov valehteli kansallisen turvallisuuden nimissä. Ainakin tri. Koslov olisi ollut tietoinen salaisesta ei-tappavien sm-kenttien ohjelmasta, joka alkoi 1960-luvulla. Kts. US News 1997.

1950-luvun Lida-kone ja Korean aivopesu

1950-luvulla tiedustelupalvelut olivat kiinnostuneita muuttamaan mentaalisia tiloja. Teoria siitä, että aivoaallot voidaan virittää eri sähkömagnettisten kenttien taajuuksille, voi muuttaa tunnetiloja ja luonnetta. CIA sponsoroi LSD-kokeet ja MKULTRA-projektia 10 miljoonalla dollarilla 1960-luvun alussa. CIA:n muistio esitti, että he etsivät käyttäytymisen kontrollia vahvistamaan tietoisuutta. Neuvostoliittolaiset olivat tajunneet saman asian. Tri. Ross Adey, tunnettu kenttätutkija Loma Linda Veterans Hospitalissa tutki Lida-konetta, joka oli peräisin Neuvostoliitosta. Sitä kuvattiin koneeksi, joka ”järjestää tietoisuuden uudelleen”. Venäläiset väittivät käyttävänsä sitä hoitamaan tunnehäiriöitä 1950-luvulla. Tri. Adey sanoi, että Lida-kone oli nyt mennyt vanhaksi. Se käytti käämiä korvakuulokkeiden sisällä, joka toimi antennina ja emittoi 1/10 sekunnin sähkömagneettisia pulsseja. Tri. Adey näytti miten kiihtyneet eläimet nopeasti hiljenivät, kun nealtistettiin Lidan kentille. Yksi todistaja sanoi, että Lida-konetta käytettiin Korean sodassa amerikkalaisvankien aivopesuun.

Korean sodan päivistä lähtien aivopesun taito on parantunut merkittävästi, sanoo David Jones.

CIA pyysi tri. Beckeriä 60-luvun alussa määrittämään olisiko neukkujen alas ampumat ja sieppaamat pilotit saattaneet altistua sähkömagneettiselle säteilylle ilman, että he itse sitä tajusivat, ja olisiko se voinut aiheuttaa persoonallisuuden muutoksen. Piloteja testattiin psykologisesti ennen kotiinpääsyä ja kotiinpäästessä. Dramaattinen muutos testituloksissa havaittiin. Kysymys oli, voiko aivoaaltoja muuttaa ulkoisella lähteellä? ”Pilotit eivät raportoineet huonosta kohtelusta eivätkä he olleet tietoisia mistään neuvostoliittolaisten sähkömagneettikenttäaltistuksesta debriiffaussessioiden aikana.” Neuvostoliittolaiset pitivät heitä vankeina kahdesta kuuteen viikkoa ja palauttivat heidät takaisin ”persoonallisuus huomattavasti muuttuneena”. CIA halusi tietää oliko Moskovan suurlähetystön ja lentohenkilökunnan välillä jokin suhde, joka saisi aikaan persoonallisuuden muutoksen? Tri. Becker sanoi ”kyllä, on selvä mahdollisuus, me emme tiedä varmaksi tällä hetkellä.”

Tri. Robert Beck (ei sama henkilö kuin tri. Robert Becker) teki salattuja kokeita sähkömagneettikenttien vaikutuksilla ihmisten käyttäytymiseen asekäyttöä varten.

Tämän persoonallisuuden muutoksen mekaniikka (tri. Beckerin pilottitutkimus yllä) ”osuu sellaiselle tieteen alueelle, joka on mitä suurimman salaisuuden varjon peittämä.” ”Se on mielenhallintaohjelmien ytimessä sekä idässä että lännessä.” Tri. Robert Beck, sähköinsinööri, on eräs tieteentekijöiden eliittiryhmän jäsen, jonka hänen hallituksensa rekrytoi työskentelemään tällä alalla. Hänen julkaistu työnsä puhuu ”tietyistä taajuuksista, jotka aiheuttavat ahdistusta, pelkoa, hämmennystä”. Hänen julkaisemattomaan työhönsä kuuluu ”omituisia kokeita, joissa toisia tieteentekijöitä hämmennettäisiin ja niihin kuuluu mm. tunnetilojen muuttaminen ilosta masennukseen. Hän kuvasi kokeen, jossa sähkömagneettisia pulsseja emittoitiin laitteesta, joka näytti rannekellolta, mikä sai muut ruokailijat ravintolassa puhumaan kovempaa tai hiljempaa, riippuen pulssista jota emittoitiin rannekellosta.”

”Mikä on teknisesti mahdollista?” kysyy David Jones. ”En mieluusti puhuisi joistain näkemistäni töistä. Se on tehty, replikoitu. Replikoidut kokeet on tehty. Se aihe on täysin pimennossa. Olen tehnyt joitain itse enkä tee sitä enää koskaan. Siinä ei ole mitään mystistä. On eettisiä kysymyksiä. Se on osa fyysistä universumia. Ihmisten käyttäytymisen muuttaminen matalatehoisilla sähkömagneettikentillä, se aihepiiri on täysin pimennossa.”

Tri. Beck jatkoi, ”On mahdollista replikoida kokeita, yksinkertaisesti, en hyväksy sitä, se on manipuloinnin työkalu. Mutta moraaliset tarkastelut ovat eittämättä sivuutettu valtiolla. Neuvostoliittolaiset ovat edellä [sähkömagneettikenttien tutkimuksessa].”

David Jones kysyi, ”Mitä ihmisten käyttäytymiseen vaikuttamiseen tulee, mikä on mahdollista? Tri. Beck sanoi, ”On mahdollista, se on replikoitu. Se on pimeää tutkimusaluetta.”

Moskovan mikroaaltopommitus on aseprototyyppi neuvostoliittolaisten vuoden 1977 tikkasignaalista — Neukkujen EMR-aseet julkistetaan

Tri. Beck sanoo, ”vuonna 1976 venäläisten tikkasignaali on tehokkain ihmisen koskaan aikaansaama sähkömagneettisten kenttien lähde. 10 pulssia per sekuntti, 40 miljoonaa wattia per pulssi, se on psykoaktiivinen.” Se tuotetaan Neuvostoliitossa ja se läpäisee kaiken USA:ssa. Voimavirtaverkot havaitsivat sen ja se säteili ihmisten koteihin.”

Kysymys kuuluu miksi venäläiset tekevät näin? Tri. Becker sanoi, että on kolme teoriaa. Ensimmäinen sanoo, että tikkasignaali on ylihorisonttitutka. Ei, tri. Becker sanoi että satelliitti on paremmin saatavilla valvontaan. Toinen on, että tikkasignaali kommunikoi sukellusveneille. Tri. Becker ei voinut vastata tuohon. Kolmas on, että venäläinen tikka on biologisesti aktiivinen ja tulee vaikuttamaan populaatioihin USA:ssa ja Kanadassa. Vuonna 1976 neuvostoliittolaiset kasvattivat signaaleja ja nyt on seitsemän lähetintä. ”Ne ovat kalleimpia ja tehokkaimpia mailmassa.” ”Tri. Becker sanoo, että huhuja liikkuu siitä, että USA tekee samaa Neuvostoliitolle, voimakas amerikkalaislähetin sädettää 16 hertsin taajuudella ja tuottaa saman vaikutuksen kuin neukut, Neuvostoliitossa.” Me olemme keskellä sähköistä sodankäyntiä, joka on kohdistettu molempien maiden kansalaisia kohtaan.

Tikkaa on ammuttu kuudesta seitsemään vuotta eikä se kuulu Neuvostoliitossa, mutta se on mahdollista kuulla Britanniassa, Länsi-Euroopassa, Australiassa ja Kaukoidässä. Tri. Beck sanoo, että magneettikomponentti voi läpäistä mitä tahansa. ”Me olemme dekoodanneet tiedustelua signaalista. 10 hertsin signaali on hyväntahtoinen tajuus ja me tiedämme, että se voi olla psykoaktiivinen. 30% kansasta kärsii hermosoluvaikutuksista. Neuvostoliittolaiset tieteentekijät tietävät psykoaktiivisista vaikutuksista eläimiin. He tiesivät jo kauan ennen 1950-lukua. Neuvostoliittolaiset julkaisivat tutkimusta mikroaaltojen pitkäaikaisista vaikutuksista: äärimmäistä väsymystä, koordinaation ja aistien kontrollin heikkenemistä. Ryhmä amerikkalaistiedustelussa uskoi, että on mahdollista muokata Moskovan suurlähetystössä työskentelevien aivoaaltoja ja että Moskovan signaali oli prototyyppi Venäjän Tikasta.”

Tri. Beck jatkoi, ”Jos pudotat taajuutta pariin hertsiin, se tiedetään olevan hermostollisesti psykoaktiivinen ja se voi sekoittaa ihmisiä. Tämä on paljon kuumottavampaa ja pelottavampaa kuin atomipommi. Se on aivan uusi konsepti, me emme ole sopeutuneet tähän konseptiin. Olen tehnyt useita kokeita, eikä näiden asioiden tuhoisaa voimaa voi tajuta. Siellä ei ollut mitään kansanterveyslaitosta, ohjeita niille kokeille joita tein. Tiedän mitä jotkut näistä asioista voivat tehdä hermostolle. Useimmat sodat taistellaan kiinteistöistä. Tulee olemaan parempi käyttää psykologisia operaatioita kuin atomipommeja, paljon puhtaampaa, paljon enemmän maata jää jäljelle, se voi tappaa ihmisiä. Siltä ei voi puolustautua millään keinolla, mistä olisin tietoinen.”

Ultrascience III, Spies are us”, Mukana tri. James C. Lin, PhD. biolääketieteen ja sähkötekniikan insinööri, kouluttaja, kirjan Microwave Auditory Effects and Applications kirjoittaja, 1978. Lin esitteli mikroaaltojen kuulemista, mistä monet uhrit kärsivät, äänten kuulemisesta päässään. Lisäksi mukana oli Cheryl Welsh puhumassa mielenhallintakokeista.

Ultrascience, ”Weapons of War”, Learning Channel, 1997, Mukana tri. Michael Persinger, Laurentian University. Hän kuvasi aseita, joissa käytetään ”psyko- tai vaikutusteknologiaa” ja sähkömagneettista säteilyä, jolla kontrolloida sitä mitä ihmiset ajattelevat, psykologisen sodankäynnin tarkoituksiin.

USA:ssa Learning Channelin TV-ohjelma ”War 2020”, jonka on tuotanut Beyond Productions vuonna 1998, on hyvä esitys informaatiosodankäynnistä. Ohjelmassa on mukana tri. Persinger Kanadan Laurentian Universitysta ja hän käsittelee magneettisignaaleita ja sitä miten signaaleja voidaan ampua televisio-, mikroaalto- ja puhelintornista ja -järjestelmistä kohdepopulaatioihin mielenhallintatarkoituksissa. Ohjelman kertoja sanoo, ”Äärimmäinen ase infosodassa olisi ihmisaivot. … Mielenhallinta tulee olemaan äärimmäinen ei-tappava ase.” Mielenhallinta-aseet kategorisoidaan informaatio- ja ei-tappaviksi aseiksi.

Ultrascience, ”War 2020”, Beyond Productions, Learning Channel, 1998. Tri. Michael Persinger, Laurentian Universitysta, näytti kypärän jossa on solenoideja, joka indusoi magneettikenttiä aivoihin ja aiheuttaa paniikkia, pelkoa, kokemuksia Jumalasta ja UFOista. Hän sanoi, että nykyisellä teknologialla on mahdollista käyttää mielenhallintaa massapopulaatioon.

Tri. Alan Scheflin, oikeustieteen professori Santa Clara Law Schoolissa ja vuoden 1978 Paddington Pressin kirjan ”Mind Manipulators” kirjoittaja, sekä tri. Colin Ross, psykiatri joka näyttäytyi History Channelilla, syksyllä 2000 ohjelmassa ”Mind Control: America’s Secret War” (soita +1 800 708-1776 tilataksesi). Sekä tri. Scheflin että tri. Ross kommentoivat, että on mahdollista että sähkömagneettiset ja ei-tappavat aseet ovat käytössä kokeissa amerikkalaisia vastaan ilman heidän lupaansa.

TV-ohjelma, ZDF, Geheimes Russland, TV-Tagestip, Der Dienstag im ZDF: joulukuun 22. 1998, nimeltään Secret Russia. Neuvostoliiton huippupäivistä lähtien ihmiset ovat puhuneet Venäjällä salaisista kokeista, joita armeija ja KGB sponsoroivat… Huhut kiertelevät, ja puhetta on valtion mielenhallintakokeiden uhreista.

Artikkelin julkaissut Mind Justice

http://eksopolitiikka.fi/tiede/dokumentteja-mielenhallinnasta/?utm_source=TR&utm_medium=Tumblr+%230&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_

#5G #mielenhallinta #sähkömagneettinen säteily #säteily #stop5g #teknologia #tiede

0 notes

shinondraws · 6 years

Text

foolmoose replied to your post “Everything is so boring. Nothing feels challenging enough to keep me...”

Tiedän hyvin mitä tarkoitat. Mulle tulee hyvät ahdistukset ja levottomuudet päälle kun meet viikosta, kuukaudesta toiseen samalla tavalla. Mulle on sen takia haastavaa käydä välillä treeneissä koska työt + treenit rytmittää päivän niin orjalliseksi että tuntuu että mut tungetaan kuppiin. Mua on auttanut tosin Nevari tässä suhteessa - pelaaminen on sinänsä samaa kirjoittamista mutta koen että oon luonut jotain uutta joka muotoutuu uudeksi jokaisen pelin myötä.

Kuppiin sullominen on aika kuvaavaa. Ei viikoissa oo mitään erilaista ellei itse järkkää itelleen jotain, mutta paljonpa sitä jaksaa enää töiden ja muun ohessa mitään ihmeellistä keksiä. Mä piirrän niin paljon kun vaan kerkeän ja jaksan, se on mulle se juttu, jossa pääsen kokemaan jonkinlaista vapautta ja tekemään uusia asioita. Reeneissä käyminen on sinänsä jees rutiini ja hyvä rentoutus-/pään tyhjentämiskeino, mutta mun pitäis oikeestaan vaihtaa ryhmää koska ei vaan ole haastetta (ei kukaan halua reenata mun kanssa ja se on vähän ikävää). Ongelmana vaan, että tästä seuraava askel olis kilpanyrkkeily ja siihen menis taas enemmän aikaa ja se ois kaiketi sitovampaa hommaa. Että tittidii. Jäit jumiin suolenmutkaan ja elämälläsi on nyt ummetus. Onnea!

#foolmoose

3 notes · View notes

medred84 · 6 years

Video

Testing the waters. #swimming #summer #kesä #uimaan #finland #suomi #järvi #simma #sommar #nature #luonto #natur #rentoutus #kopplaav #relaxing (at Somero)

#kesä #swimming #järvi #nature #luonto #kopplaav #simma #uimaan #natur #rentoutus #suomi #relaxing #finland #sommar #summer

0 notes

healertoyou · 4 years

Video

youtube

8 Tuntia Syvän unen musiikkia, Rauhallinen musiikki, Rentoutus, Uni medi...

0 notes

arikuosmanen · 6 years

Text

Viialan yhtenäiskoulun tukioppilaat palkittiin pikkukoululaisten leikittämisestä (Akaan Seutu)

Lue alkuperäinen artikkeli tältä sivulta: this site

Viialan yhtenäiskoulun tukioppilaat ideoivat tekemistä pikkukoululaisille, jotka syysloman jälkeen joutuivat opiskelemaan ulkona. Tempaus palkittiin sadan euron kannustusstipendillä. Raha käytetään koulun yhteiseksi hyväksi virkistystoimintaan.

Viialan yhtenäiskoulun tukioppilaiden toteuttama tempaus pikkukoululaisten leikittämiseksi on saanut tunnustusta. Tukioppilaille on myönnetty Me-säätiön lahjoittama 100 euron kannustusstipendi. Raha käytetään koulun virkistystoimintaan.

Kannustusstipendejä jaetaan Suomi 100 -juhlavuonna sadassa koulussa tunnustuksena oppilasryhmille, jotka ovat omalla toiminnallaan vähentäneet kiusaamista ja toimineet erityisen kannustavasti toisia kohtaan. Stipendit on allekirjoittanut tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Viialan yhtenäiskoulun palkittuja tukioppilaita ovat yhdeksäsluokkalaiset Julia Grönholm, Josefina Harju, Melina Ilkka, Janica Karppinen, Emma Kuittinen, Jenni Lehtonen, Sini Myllyniemi, Siina Mäkinen, Kerttu Niinimäki, Sissi Perunka, Noora Pirttiluoto, Alina Setälä ja Aada Vartiainen.

Idea toiminnan järjestämisestä syntyi tukioppilaiden omasta aloitteesta. Melina Ilkan ehdotuksesta ryhmä ideoi tekemistä pikkukoululaisille, jotka syysloman jälkeen joutuivat opiskelemaan ulkona ja tyhjissä parakeissa ennen muihin väistötiloihin siirtymistä.

Tukioppilaat pitivät kahden päivän aikana kolme leikkituntia.

– Menimme leikittämään alkuluokkia, kun ajattelimme niiden tarvitsevan piristystä, kun siellä oli homeongelmia ja oppilaita oli parakeissa ja ulkona. Valitsimme eskareille ja ykkösille sopivia yhteisleikkejä. Menimme amebaa, vettä kengässä ja peiliä, joita mekin leikimme pienenä, tukioppilaat kertovat.

Pikkukoululaiset ottivat leikittäjät vastaan innostuneesti ja halauksin.

– Palautetta on tullut myös jälkeenpäin. Kerran kun oppilaat tulivat meidän koululle syömään ja minulla oli tukioppilashuppari päällä, käytävällä kuului: ”Tossa on toi tukija”, Noora Pirttiluoto kertoo.

Tukioppilaat ovat leikittäneet alakoululaisia myös muulloin. Oppilaat järjestivät tänä syksynä myös halloween-diskon yläkoululaisille.

– Ensin me huijasimme, että kyseessä olisi rentoutus. Salissa soi rentouttava musiikki, ja oppilaat menivät istumaan ja makoilemaan lattialle, kun aloimmekin soittaa vauhdikasta musaa. Kaikki lähtivät innolla mukaan ja yhdessä tanssittiin letkajenkkaa ja muuta. Vaikka oppilaita vähän huijattiin, se ei ollut kauhea katastrofi, tukioppilaat muistelevat.

Joulukuussa tukioppilaat puuhaavat vielä kummiluokkien eli seitsemäsluokkalaisten kanssa ja ovat mukana 20.12. Hirvialhon koulun parakkirakennuksessa järjestettävässä kansainvälisessä joulutoritapahtumassa. Viime perjantaina tukioppilaat osallistuivat Viialan MLL:n puurojuhlaan.

Tukioppilastoiminta on koulussa ollut pitkään valinnaisaine, mutta tänä vuonna tukioppilaat on vapaaehtoisia, jotka kokoontuvat koulupäivän jälkeen. Tukioppilastoimintaa ohjaavat Päivi Peltoniemi ja Paula Antila.

– Tukioppilastoimintaa varten haastateltiin monta kymmentä hakijaa. Heistä sitoutuneimmat valittiin, Päivi Peltoniemi kertoo.

Viialan yhtenäiskoulun palkittuja tukioppilaita ovat Josefina Harju (takana vas.), Kerttu Niinimäki, Alina Setälä, Janica Karppinen, Noora Pirttiluoto, Siina Mäkinen, Sini Myllyniemi, Jenni Lehtonen ja Julia Grönholm sekä Melina Ilkka (edessä vas.), Aada Vartiainen, Sissi Perunka ja Emma Kuittinen.

from WordPress http://ift.tt/2A159mb via IFTTT

#IFTTT #WordPress

0 notes

eksopolitiikka · 4 years

Text

Dokumentteja mielenhallinnasta

kirjoittanut Cheryl Welsh, helmikuu 2003

Erityiskiitos niille, jotka lähettivät CAHRAlle [nykyään Mind Justice] ison osan tästä informaatiosta: Liza Minetti, Blanche Chavoustie, Harlan Girard ja Ed Light.

Mind Justicen sivut

CNN:n uutislähetys, Special Assignment, marraskuu 1985, toimittanut Chuck DeCaro otsikolla ”Weapons of War, Is there an RF Gap?”

”Opening Pandora’s Box”, 1984, tuottaja David Jones, Fulcrum Central Productions, lähetetty BBC Channel 4:lla.

”Ultrascience III, Spies are us”, Beyond Productions, Learning Channel, 1998

Ultrascience, ”Weapons of War”, Learning Channel, 1997

Learning Channelin TV-ohjelma ”War 2020”, Beyond Productions, 1998

History Channel, syksy 2000, ”Mind Control: America’s Secret War”

Secret Russia, TV-ohjelma, ZDF, Geheimes Russland, TV-Tagestip, Der Dienstag im ZDF: joulukuun 22. 1998

Valokuvia venäläisestä ja amerikkalaisesta mielenhallintateknologiasta TV-dokumenteissa

Joitain dokumentteihin liittyviä tietoja

Project Pandora: Yhdysvallat tutki käyttävätkö neuvostoliittolaiset sähkömagneettista säteilyä aseena

David Jones sanoi, ”viimeaikaiset tiedusteluraportit kertovat, että Amerikan armeija kehittä�� sähkömagneettisen säteilyn aseita ja ennustaa, että vuoteen 2000 mennessä armeijat voisivat niitä käyttää. Tulee olemaan mikroaltoaseita, joilla voidaan hämmentää ja tehdä toimintakyvyttömäksi vastustajan sotilaita. Psykologinen hyökkäys on erityisen tehokas lentokoneiden pilotteja vastaan. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö sähkömagneettisia kenttiä hyödyntävillä aseilla olisi potentiaalia Neuvostoliittoa vastaan.”

Näin syntyi kalabaliikki sähkömagneettisten kenttien ei-lämpövaikutuksista — Yhdysvallat kieltää vaikutukset, neuvostoliittolaiset ovat eri mieltä

1950-luvun Lida-kone ja Korean aivopesu

Korean sodan päivistä lähtien aivopesun taito on parantunut merkittävästi, sanoo David Jones.

Tri. Robert Beck (ei sama henkilö kuin tri. Robert Becker) teki salattuja kokeita sähkömagneettikenttien vaikutuksilla ihmisten käyttäytymiseen asekäyttöä varten.

David Jones kysyi, ”Mitä ihmisten käyttäytymiseen vaikuttamiseen tulee, mikä on mahdollista? Tri. Beck sanoi, ”On mahdollista, se on replikoitu. Se on pimeää tutkimusaluetta.”

Moskovan mikroaaltopommitus on aseprototyyppi neuvostoliittolaisten vuoden 1977 tikkasignaalista — Neukkujen EMR-aseet julkistetaan

Artikkelin julkaissut Mind Justice

http://eksopolitiikka.fi/tiede/dokumentteja-mielenhallinnasta/?utm_source=TR&utm_medium=Tumblr+%230&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_

#5G #mielenhallinta #sähkömagneettinen säteily #säteily #stop5g #teknologia #tiede

0 notes