#taito OY

[frenchcurious]

Paavo Tynell (1890-1973) lampe de table Modèle 5061 - Edition Taito Oy - Création années 1940. - source Piasa.

#paavo tynell #taito oy

[h1br1s]

An Alvar Aalto lacquered metal wall light for the Paimio Sanatorium, Taito Oy, Finland ca 1932

#alvar aalto #lamp #light #paimio #paimio sanatorium #hospital core #finland #glass #metal

[bouncinghedgehog]

Timo Sarpaneva Fireworks candle mobile (1960s), Vladimir Kagan sofa (1970s), Paavo Tynell brass bowls for Taito Oy (late 1940s) and a night stand by George Nakashima (early 1970s). / 1stDibs

[designobjectory]

Art deco opal glass pendant lamp by Paavo Tynell for Taito Oy, Finland, circa 1930s

#art deco #paavo tynell #finnish design #lighting #pendant lamp #taito oy

[almostarts]

Paavo Tynell, 

Finnish designer Paavo Tynell first encountered metalwork as a teenager when apprenticing to become a blacksmith. Possessing a natural talent for manipulating metals, He began working for Koru Oy, the famed Finnish metal smith company. Perfecting the techniques of metal finishes, he was awarded the title of master craftsman in 1913. Moving from metalwork to jewelry, Paavo Tynell proved skillful in making delicate pieces; he designed and crafted the wedding rings of his friends and fellow designers, Alvar and Aino Mandelin Aalto.

Noticing a need for designed metalwork in Finland, he founded his own company Taito Oy Ab in 1918. At first the company focused on interior and exterior metalwork, but later moved on to creating creative lamp designs in the 1930s. Paavo Tynell was responsible for a majority of the company’s designs but Taito Oy also featured the work of emerging designers like Kaj Franck and Alvar Aalto. Working with Aalto and his company Artek, Tynell designed the lighting for many buildings and interiors by Aalto, including the Paimio Sanatorium, the Savoy Restaurant, and the Viipuri Library.

Paavo Tynell’s designs are marked by a delicacy and softness that reveals his background in fine jewelry. His most famous forms in lighting echo the structures of nature; he adroitly created colorful lighting designs with details like leafs, twining vines, and swirling snowflakes. In 1947, hel worked with the Finland House, a design atelier in New York that showcased the work of Finnish designers and craftspeople. 

Paavo Tynell’s work was a hit in New York, he began creating lighting designs for the American companies Lightcraft and Lightolier and in 1955 he designed the lighting for the United Nations Secretary General’s Office in the United Nations building. Tynell died in 1973, in Helsinki, Finland.

Rare and Exceptional chandelier for Taito Oy Ab, Finland, c. 1950,

Perforated and Enameled Brass,

44 h × 32 dia in (112 × 81 cm)

Courtesy: Wright20

#art #design #chandelier #pendant #metalwork #poetry #taito OY #finland #1950s #brass #wright20 #paavo tynell #sculpture #biography #lighting #lights

[scandinaviancollectors]

Interior in Stockholm by Stockholm Contemporary (2017) for the Exchange Int. gallery: Custom Paavo Tynell library ceiling light by Taito Oy (Finland, late 1940s), large ceramic table lamp by Carl-Harry Stålhane & Aune Laukkanen for Rörstrand Ab (Sweden, mid-1950s), Ristyg pattern on pillows by Dora Jung (Finland, 1950s), Danish rosewood daybed c.1960s, Swedish serving trolley (c.1950s) and an artwork by Brian Hodgson (UK, 1993). / The Exchange Int

#stockholm #interior #decoration #interior design #furniture #design #taito oy #paavo tynell #brian hodgson #the exchange int #carl-harry stålhane #stalhane #aune laukkanen #rörstrand ab #risty #dora jung #nordic modern #scandinavian modern #scandinavian collectors #art #modern art #beige #library #ceramics #lamp #lighting design #stockholm contemporary

[pwlanier]

An exceptional custom order brass and metal large variation of the «Snowflake» 9041 ceiling lamp, executed with 48 flakes, by Paavo Tynell for

Taito Oy - circa 1950

Artcurial

#scandinavian design #mid century

[plastolux]

studioschalling

A pair of K10-10 floor lamps designed by Paavo Tynell. Produced by Taito Oy in Finland in the 1940’s. Cane wrapped stem and white lacquered metal and brass details.

[jippy-kandi]

Digimon Adventure: 2020 – Episode 19: Howl, Jyuoken (Review)

Thoughts on the nineteenth episode of the Digimon Adventure reboot series.

This was a decent episode, especially compared to the previous one. The end was worth it!

I appreciated that the narrator (recap) said “Sora and the others” and not “Koushirou and the others”. Yes, Sora, take your third place back please. :P

I liked seeing a lot of digimon (even their silhouettes) that I didn’t recognise. Makes this reboot seem more “new”.

Taichi: “Sora, Mimi-chan, Jou-senpai!” Taichi showing how you should use honourifics. Learn, Koushirou-san. :P

I loved the other kids in the real world. Jou going to the police was so nice! He’s still so over-the-top but I’m used to him now, lol.

I can’t believe Taichi’s mum didn’t ask about him at all, oy vey. “Is my son dead in a ditch somewhere?” COME ON! And just hands off her child to an 11-year-old? (Albeit momentarily . . . though I think she won’t be seeing them again for a while!) She is totally not a responsible mother, and it’s really annoying how unrealistic she is. :P (HOW ON EARTH DID SHE BIRTH TWO SPECIAL CHILDREN?)

Sora is going to start her babysitting services with Hikari! Next up, her future brother-in-law, Takeru. :)

Leomon to the rescue! And he’s . . . OK, but so overrated. :P The only thing I find interesting about him is that he is voiced by Hiroaki Hirata, who also voices Yamato’s father and adult brother in another universe. Yamato was talking to his daddy/bro! :)

I appreciate that Yamato thought about Neamon. This is why he’s my favourite character. :)

The troopmon are totally sand people from Star Wars, especially with how they were fixing Valvemon. And . . . they are extremely bad shots. Every movie/show does this - where bullets miss the protagonists - but it’s a bit too much when they’re missing them 100% of the time, when the heroes are running in a straight line. At least have them dodge for cover or something! Fire these troopmon, Devimon. You can afford a better army.

It’s so silly that the only time the lasers hit is when Leomon shows off with his blade. He had to deliberately move his blade in order to actually connect with the lasers, LMAO.

Leomon: “It’s too easy.” You can say that again. I’m surprised you haven’t already won the war! :P

That was a very nice Taito moment where Yamato “saved” Taichi from Bullmon. Thanks, Toei, I appreciated it. ;)

I generally do like that the kids are more a part of the action with their digimon now. But Yamato riding into battle on Garurumon is a lot more feasible than Taichi somehow being superglued to Greymon’s head, lol. He literally doesn’t move at all when Greymon is moving, and it just looks silly. XD;

The reveal of Takeru at the end in a test tube (a la Ripley in Aliens) was amazing and made up for what was otherwise a pretty ho-hum episode for me. And Angemon is captured as well! Exciting.

I honestly liked the other kids in the real world + the Takeru end the most. I’m super into the Takaishida brothers since tri. (best siblings in Digimon, fight me), so I hope the reboot does their relationship just as well.

But I’m pretty sure I’m in the minority where I didn’t like their relationship that much in Adventure, lol. I’m a middle child with both an older and younger sibling, and I 100% thought Takeru was so ungrateful of Yamato, who was just being a typical protective older sibling (IN A WORLD FULL OF MONSTERS!). :P So I hope the reboot doesn’t play out their relationship in exactly the same way as the OG, although I think they will go down that route . . .

Anyway, still super excited for next week! :)

#digimon #digimon adventure #digimon adventure: #digimon adventure 2020 #chosen children #taichi yagami #yamato ishida #sora takenouchi #koushirou izumi #mimi tachikawa #jou kido #takeru takaishi #hikari yagami #review #screenshots #spoilers #hello lil takeru~

[tobiastaxgard]

It's all in the details... Detail of a brass ceiling light by Paavo Tynell for Taito Oy, Finland, late 1940s. Photo © Taxgård. #paavotynell #tynell #lamp #lightingdesign #design #brass #shadows #finland #midcenturymodern #mcm #modernism #art #livingwithart https://www.instagram.com/p/CEHiKV6sC0O/?igshid=dmk0qid5ocat

#paavotynell #tynell #lamp #lightingdesign #design #brass #shadows #finland #midcenturymodern #mcm #modernism #art #livingwithart

[misslouder]

[taito] Yamato Drogas, capítulo 3!final.

Link: https://m.fanfiction.net/s/13183533/3/Dulce-narc%C3%B3tico

Preview:

Es un dolor en el brazo lo que te atrae de nuevo a la realidad. Gimes un poco y una luz estalla frente a tus ojos. Empiezas a odiarla.

Parpadeas, fijando tu vista en tu dorso izquierdo donde una aguja entra a tus venas y lleva hielo en ellas. Duele. Una corriente que incluso es capaz de adormecer todo el brazo y tu primera reacción es quitártelo.

—¡No te lo quites! —alerta una voz, tomándote de las manos—. El médico dijo que dolería un poco, pero necesitas ese medicamento en tu cuerpo.

Prontamente, tu vista se aclara y la voz ya es familiar. Muy familiar. Demasiado familiar. Como unas nubes que muestran un cielo azul, lo ves frente a ti. El único rayo de luz en un cielo poblado de tinieblas.

—¿... Taichi? —pronuncias el nombre lentamente, temiendo que fuera cierto. Aún no estás listo para enfrentarlo.

—Tranquilo, todo estará bien, Yamato.

No puede ser. Esas palabras las odias. ¿Qué mierdas podría estar bien? De hecho, te hacen enojar porque no eres un bebé y no necesitas que te hablen con mimo.

—¿Qué haces aquí? —preguntas con molestia. Sí, estás molesto y no sabes si es precisamente con Taichi o con el mundo, pero alguien debe recibir esa furia.

Él luce sorprendido por la brusquedad de tu pregunta, incluso una punzada de arrepentimiento mancha tus emociones y lastima algo en tu expresión. Taichi no responde con rapidez, te observa en silencio y notas un agotamiento colgando de su rostro. No es el mismo brillo con el que lo viste la última vez. Sus hombros están caídos, la espalda ligeramente encorvada, el cabello más desordenado de su naturaleza; su rostro opaco y su mirada perdida.

—Lo que hacen los amigos —confiesa finalmente.

Esa oración te deja en blanco.

No, él no podía llevar con eso otra vez. Esa amistad ya pesaba demasiado. Te quedas callado, y sigues mirándole con reproche.

—Supongo que Nao te puso al día —continúa Taichi, casual, arrastrando una silla para sentarse junto a tu cama. El taburete es pequeño y sus piernas se recogen bastante.

—¿Con qué?

Una sonrisa roída. Eso es lo que los labios de tu amigo pueden formar ahora.

—No sé. Con todo, supongo —Se encoge de hombros—. ¿Cómo te sientes?

—Bien —mientes. Eres un desastre tanto interno como externo, pero no tienes que lidiar con que otros lo sepan. Menos Taichi—. ¿Cuándo me darán de alta?

—Cuando tengan que hacerlo. —Frunces el ceño automáticamente. Taichi suspira—. ¿Y bien? ¿Tienes algo qué decirme?

—Eso debería preguntar yo. —Aún cuando estás débil y cansado, no pierdes la doctrina de turbar las aguas de cualquier conversación. Y para tu sorpresa, Taichi es el que clava el cuchillo para romper el hielo.

—¿Sí? Pues, no soy yo quien tuvo una sobredosis. No soy yo quien ocultó todo este tiempo una adicción. No soy yo quien estuvo a punto de morir, Yamato. —lo dijo lentamente, saboreando cada palabra y extendiendo la voz que no tuvo ninguna necesidad de gritarlo para que calara en lo más hondo de tu ser.

Estaba molesto.

Tus labios se aprietan, tienes mucho para defenderte, pero al parecer Taichi tiene aún más para rebatirte cortando la oración que estabas a punto de soltar.

—Sí, no sé nada. —se adelantó, sorprendiéndote—. No sé con lo que lidiaste, no sé por lo que pasaste. Sé que la muerte de tu padre te afectó, pero maldición, Yamato, ¿qué no te he demostrado que siempre estaré de tu lado? —Sus ojos son dagas ardientes y te perforan, después de tanto, definitivamente el verdadero filo te corta—. ¿Tuve que verte en este estado, para poder saber que no confías en mí?

—Taichi, no es...

—¿No es qué?

Es una buena pregunta, de hecho. Sus ojos están ardiendo, la ira tomando terreno y el silencio que cae entre ustedes oprime incesantemente. Tu cabeza es un lío, los pensamientos se arremolinaban y en tus oídos zumbaban las preguntas al que el eco de tu voz no tiene la fuerza de responder. Pierden consistencia en tu lengua y se deshacen antes de ser fecundadas con palabras vagas.

Las miradas se enfrentan, el deseo de saber se dibuja en las de Taichi. En el dulce arco de sus ojos y ese color que es calidez para tu corazón. Espera una respuesta de ti, y no la tienes. Tú tampoco tienes las respuestas y la sigues buscando en una parte de ti.

¿Qué otra explicación más que la soledad y la desesperación llevan a las peores agonías que solo una anestesia puede callar?

—Realmente… —La voz de Taichi se quiebra—. Realmente eres un idiota, Yamato.

Tu silencio no le agrada, lo demuestra en su ceño profundizándose y la impaciencia que manifiesta con la punta de sus tenis enfrentándose a la baldosa pálida. Las venas prensadas trepan por el talle de su cuello, y hace visible el pulso late frenético. Casi puedes adivinar el puño que estuvo conteniendo en el interior de su bolsillo. Ante tu silencio, no soporta más. Se da vuelta, dispuesto a irse.

En un asalto de tu cuerpo, estiras tu mano y tomas la suya. Al fin.

Ves la sorpresa manifestarse en el rostro de tu amigo, y más en la tuya cuando adviertes como cuarzos plateados ya han dejado líneas de cristal sobre sus mejillas. Oyes el sonido de algo agrietándose dentro de ti, no sabes lo que es, pero se hace trizas en medio segundo que solo queda escarcha que mancha tus ojos.. Te muestra la realidad astillada de lo que eres y serás.

Sientes que tu corazón está en pedazos junto con las palabras de Taichi. No puedes verlo llorar, no lo soportas. Taichi es el hombre más fuerte y valiente que conoces, y verlo así te lleva todas tus fuerzas.

Respiras temblorosamente, aun sigues tomando su mano y sabes que tus nudillos heridos sollozan al ejercer presión. No te importa, temes a que los dedos que atrapas se escapen y nunca más vuelvan a ti. Es tu más grande miedo. La pesadilla que asalta tu cama.

Le ves, soltándole y aprietas los puños en su pecho. Después de mucho tiempo conteniendo aquella palabra que más espinosa que hacía sangran el silencio; la dejas ir. Con tu aspecto enfermizo, la palidez infernal, ojeras que se hundían bajo tus párpados y, con la voz más cansada que nunca, lo observas con aprensión.

—Quédate. —Es lo que logras decir sin que te pese en la conciencia. Estiras tu brazo, es el primer contacto que quieres ejercer desde que regresaste y sientes que la desesperación aborda cada centímetro en tu ser—. Perdóname.

Las lágrimas se posaron también en las comisuras de tus ojos y es lo que necesita Taichi para romper aquella invisible pared en que te habías refugiado, para saltar a tu lado. Te abraza. Con esa fuerza que te hace cerrar los ojos y esconderte en su arco.

Le correspondes, levantando el brazo que no tienes dormido por la jeringa y sientes que muchas de las cargas que habías llevado caen. Se hacen pedazos en el calor de la amistad que te brinda tu amigo. Ni siquiera puedes reclamarle que haya dejado el soccer para venir a ti, porque ese fue tu más grande deseo egoísta, lo que siempre quisiste y ahora finalmente lo tienes. Solo era una palabra, una puta palabra que habría hecho la diferencia.

—Quédate. —repites, hundiéndote en su hombro.

—Nunca me he ido —solloza Taichi, abrazándote con fuerza. Sus manos acunan tu espalda, tan fuerte que duele y es el dolor más hermoso que quieres soportar—. Quiero cargar todo contigo. Incluso la vida, Yamato.

Ahora eres tú el que lo abraza, te hundes en su cuello humedeciéndolo. Ambos lloran. Tan gracioso que pueden consentir a un poema. Taichi se aleja y te ahoga con su mirada. La recibes, cerrando los ojos, dejando que el calor de sus labios derrita el hielo que hay en ti.

Siempre lo has sabido, nunca ha acaecido la verídica amistad entre ambos. Solo un bajo concepto que muchos creen saber y pocos conocen. No existe tal cosa como las almas destinadas, demasiado romanticismo a ideales de una sociedad ilusa. Solo existe algo real y es algo que solo conoces con Taichi. La muñequera que envuelve y cubre las cicatrices de tus venas, te lo demuestra.

Nunca fue amistad, siempre fue amor. Solo quien ama de verdad, se queda bajo cualquier costo.

#taiyama #taito #Yagami Taichi #taichiXyamato #yamato ishida #digimon #digimon adventure #digimon tri #Fanfic español #drogas #fluff #angst #misslouder

[positiivisuudenrusetti-blog]

Yhteisömanageri

Onko yhteisömanageri tittelinä tuttu? Ei ollut minullekaan ennen kuin osallistuin pelkästään yhteisömanagerointia käsittelevälle luova toimisto Krean kurssille ammattikorkeakoulu Haaga-Heliassa. Mitä yhteisömanageri siis oikein tekee ja mikä on hänen merkityksensä yritykselle?

Kurssillani oli valittavana useamman toimeksiantajan tarjoamia töitä. Päädyin ryhmään, joka suunnittelee Maailmannäyttely 2020 pientä osaa Suomen osaston sosiaalisen median viestintäsuunnitelmasta. Muina toimeksiantoina oli graafisen ohjeiston kehittämistä, verkkosivujen kehittämistä sekä promootiovideon tekoa erinäisille toimeksiantajille. Miltä yhteisömanagerin toimenkuva siis kuulostaa? En itse alkuun käsittänyt yhteisömanageroinnilla tarkoitettavan yritysten sisäisien ja ulkoisien yhteisöjen managerointia digitaalisien alustojen kautta. Yhdistin manageroinnin enemmänkin HR ja esimiestyöhön.

Yhteisömanagerin toimenkuva

Kuten kurssimme toimeksiantojen valikoimasta voi päätellä, tulee yhteisömanagerin olla melkoinen moniosaaja. Grapevine Media Oy on listannut blogissaan kuusi yhteisömanagerin tärkeintä piirrettä:

1.     Kyky kuunnella ja ymmärtää yhteisön jäseniä ja keskustella heidän kielellään.

2.     Taito luoda kiinnostavaa sisältöä kanavasta riippumatta.

3.     Keinot innostaa ja aktivoida yhteisöä.

4.     Kanavien, käytäntöjen ja trendien seuraaminen.

5.     Nopeat hoksottimet ja laaja ymmärrys maailmasta ja sen ilmiöistä.

6.     Ennen kaikkea: uskallus!

Siis sen lisäksi että osaa johdonmukaisesti päivittää yrityksen sosiaalisen median kanavia, sekä sisäisiä, että ulkoisia, on pysyttävä trendien aallon harjalla. Yhteisömanagerin tehtävä on ajaa yrityksen kanavien yhteisöjen etuja. Hän pitää niin sanotusti pöhinää yllä varmistamalla, että yhteisön jäsenille tarjotaan kiinnostavaa, laadukasta ja ajankohtaista sisältöä, johon lukijat reagoisivat tykkäämällä ja keskustelemalla keskenään. Palauttettakin on osattava ottaa vastaan ja tiedettävä kuinka käsitellä sitä.

Pähkinänkuoressa

Yhteisömanageritutkimus 2016:ssa oli lainaus Teemu Luukkosen, Community Manager, Visma Solutions Oy facebook kommentista, jossa hän sanoi yhteisömanagerin pääasiallisen tavoitteen olevan yhteisönsä kasvattamisessa, kehittämisessä ja huolenpidossa. Kaikkien yhteisömanagerin toimien tulisi tukea edellä mainittuja tavoitteita. Yhteisömanagerin tavoite ei siis ole esimerkiksi yritysmaailmassa myynnin edistäminen, markkinointi, asiakaspalvelu tms. Nämä kaikki tulevat sivuhyötynä toimivasta yhteisöstä, johon markkinointi, asiakaspalvelu ja myynti sekä muut tahot voivat osallistua. Hän sanoo yhteisömanagerin välittävän vain yhteisönsä jäsenistä ja heille kohdistuvasta arvotuotosta ja viihtyvyydestä.

Yhteisömanageri eroaa siis sosiaalisen median managerista puhuessaan yhteisönsä puolesta, kun sosiaalisen median manageri puhuu organisaation puolesta, summaa Teemu Luukkonen. Toisin sanoen SMM ”vain” välittää viestiä somen kautta, kun CM (Community Manager = yhteisömanageri) pyrkii rakentamaan ja kasvattamaan yhteisöään kuin yritystä konsanaan.

 Aikamoinen homma siis. Miltä sinusta kuulostaisi ura yhteisömanagerina?

#yhteisömanageri #digitaalinenliiketoiminta #studying #haagahelia #uuden kehittäjä

[desimonewayland]

PAAVO TYNELL (1890-1973) A ceiling light, model no. 9040, circa 1953 manufactured by Taito Oy, Helsinki, Finland, brass, brass wire, coloured glass

© Christie's

#lighting design #paavo tynell #1950s #finland #scandinavian design

[usuallysteadystudent-blog]

Innovaation olemus

Innovointi on ideoiden syntymistä ja kehittämistä edistävää toimintaa. Se sisältää kaiken ensimmäisestä ideasta käytäntöön vietyyn innovaatioon. (Inno-Vointi.) Innovointi on innovoijan toteuttamaa toimintaa, minkä tarkoituksena on vahvistaa innovaatioprosessia (Pernaa 2013).

”Innovaatio” sana on peräisin kreikan kielisestä sanasta ”nova”, mikä tarkoittaa ”uusi”. Innovaatio siis merkitsee uuden toiminnan syntymistä tai tuottamista. Kantasanasta voidaan myös löytää sana ”noviisi”, mikä tarkoittaa ”kokelasta” ja tämä merkitsee innovaation luonteenomaista piirrettä, että se on aina koeajalla. (Leppälä 2014, 89.) Innovaatio on käytäntöön asti siirretty uusi idea. Innovaatio tuottaa hyötyä, sillä on laajempaa vaikutusta ja sen voi toistaa. (Inno-Vointi.) Innovaatio on prosessi, jossa löydetään tarpeita ja potentiaalia ja joihin luodaan uusia ratkaisukeinoja, mitkä sitten tarpeen tullen otetaan laajempaan käyttöön (Pernaa 2013). Innovaatiot voivat olla tuotteita, prosesseja, keksintöjä, uusia tapoja toimia, parannuksia arkielämään tai ympäristöä ja elämää muokkaavia mullistuksia (Leppälä 2014, 99).

Innovaatio on erotettava käsitteistä keksintö ja idea (Kalliokoski). Näistä voi tulla innovaatioita, mutta niistä ei välttämättä tule. Suurin osa keksinnöistä ja ideoista ei johda mihinkään, vaan ne unohdetaan ja haudataan mielen sopukoihin.

Innovaatio ei ole keksintö. Innovaatio on ”idea, käytäntö, esineellinen tai menetelmällinen ratkaisu, jonka potentiaaliset omaksujat näkevät ja käsittävät uudeksi”. Innovaatiossa on oleellisinta ajattelevatko omaksujat sen olevan uusi, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se olisi hyvä. (Koivisto ym. 2011, 18.)

Uusien ratkaisujen kehittäjän ei tarvitse olla nero, pitää osata käyttää hyväksi jo olemassa olevia resursseja ja pitää voittaa uutta kehitystä ja leviämistä rajoittavat tekijät (Koivisto ym. 2011, 22). Innovointi on taito, jonka kuka tahansa voi oppia (Pernaa 2013). Jokainen työntekijä voi innovoida työpaikallaan ja tuoda työnantajalleen lisäarvoa, sen ei tarvitse olla insinööri tai jokin muu kehityshenkilö.

Innovointi on tärkeää, koska se kehittää maailmaa eteenpäin ja helpottaa elämistä, tekemistä tai olemista. Innovoinnilla luodaan ratkaisuja erilaisiin tilanteisiin tai asioihin. Innovaatio voi olla myös tuhoisa ja innovoinnissa olisikin myös syytä miettiä mihin kaikkeen uusi innovaatio voi maailmaa viedä. Parhaimmillaan innovointi voi kenties tuoda ratkaisun hyvinkin pieneen, mutta suuresti elämää helpottavaan asiaan.

 Lähteet:

Inno-Vointi. Mitä ovat innovaatiot ja innovointi? http://www.inno-vointi.fi/fi/innovoinnin-periaatteet/innovaatio-ja-innovointi-myos-julkisella-sektorilla

Kalliokoski, P. Innovaatiot, lyhyt oppimäärä. http://virtual.vtt.fi/virtual/proj2/yjs/dokumentit/innovaatiot.pdf

Koivisto, T. Mikkonen, T. Vadèn, T. Valkokari, K. Ahonen, M. & Vainio, N. 2011. Rajoja ylittävä innovointi. Tampereen yliopistopaino oy. Tampere.

Leppälä, K. 2014. Innovaattori opas – Hyödynnä muutos ja hallitse yllätyksiä. Gaudeamus. Helsinki.

Pernaa, J. 12.5.2013. Innovaatioiden määrittely ja kehittäminen. https://peda.net/p/johannespernaa/johannespernaa.fi/ajatuksia/2013/innovaatio

#innovation #process #ideas

[designobjectory]

Paavo Tynell, two standard lamps, model no. 9627, 1940s and circa 1953 Perforated brass, leather-covered tubular metal, tubular brass, metal. Manufactured by Taito Oy and Idman Oy, Finland.

#taito oy #idman oy #finnish design #lighting #paavo tynell #floor lamp #mod #midcentury #nordic design

[schalling]

Paavo Tynell floor lamp model K-10 produced by Taito Oy in Finland. (via Paavo Tynell floor lamp)

#paavo tynell #finnish light #scandinavian design #vintage lighting #floor lamp #portfolio